Mies ei halua naimisiin, vauva

Jätä mies ja valehtele, ettei hän ole lapsen isä. 

Asutteko yhdessä vai erikseen?

Mies joutuu tunnustamaan lapsen. Tässä vaiheessa ilmoitat samalla haluavasi tehdä sopimuksen lapsen huollosta, tapaamisista ja elatuksesta. Kerrot, että näin tehdään kun ette kerran ole naimisissa. Vaadit lähihuoltajuutta, miehelle vain minimitapaamiset ja reilu elatusmaksu. 

Alotappa keskustelu miehen kanssa ihan sillä, että niin kauan kuin ette ole naimisissa lapsella on sinun sukunimi tyttö/poikavauva xxx. Lapsen nimen päätätte yhdessä. Tässä vaiheessa sukunimi tulee myös kysymykseen. Itse en suostuisi antamaan lapselleni eri nimeä kuin itsellä. Mentiin naimisiin ennen kuin lapsia yritettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etpä sä enää mitään voi tehdä. Olette sitten vaan elämänne avoliitossa. 

Eeeeiiiii. Ero. Nyt.

 

Miksi? Tunnen useita onnellisia avopareja, joilla on yhteiset lapset ja joillakin jo lapsenlapsetkin.

Miten liittyy mihinkään? Tunnen minäkin. Tunnen myös ihmisiä jotka eivät halua elää avosuhteessa. Eri arvot, eri ihmiset. 

Varaat vaan ajan vihkimiselle/maistraattiin. Käyt ostaan itselles puvun. Kyllä mieskin vielä innostuu. Miehet nyt on vähän tommosia. Perään potkittavia.

Meillä kolme lasta ja ollaan oltu yhdessä 15 vuotta ja naimisissa emme ole. Ihan hyvin mennyt ilmankin.

Onko sinulla äitiä tai läheistä ystävää, joka voisi tulla tueksesi synnytykseen ja vaihtamaan vaippoja, kun mies ei uskalla? 

Pari vuotta yhdessä? Ei tuossa ajassa kaikkea toisesta voi oppia tuntemaan. Jos mies alunperin luvannut häät ja vauvan, olisi ensin pitänyt mennä naimisiin, sitten vasta lapsi. 

Vähän sivupoluille ajauten, mutta ihmettelen kun sanotaan, ettei "se paperi mitään muuta". Mikä ihmeen paperi? Ei minulla ainakaan ole mitään paperia siitä, että olen naimisissa.

Ehtii sinne naimisiin syntymän jälkeenkin. Stressaan nyt ensin se synnytys ja vauva-arki. Fiilistele sitten uudestaan, tekeekö sinunkaan mieli naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ehdotetaan eroa naiselle, joka on saamassa vauvan?

Kyllä se vauva-aika on rankkaa, vaikka on kaksikin jakamassa vastuuta.

Siirrä, ap, naima-aikeet tuonnemmas. Vauva on nyt tärkeä ottaa yhdessä vastaan.

Katsele sitten myöhemmin, saako mies elämänpelkonsa hallintaan.

Rankinta on miehen kanssa, johon ei voi luottaa. Näin isossa asiassa perääntyminen ei ennusta hyvää, varsinkin kun nainen on jo nalkissa eikä abortti ilmeisesti tule kysymykseen. Myöskään se, ettei suostu puhumaan vaan välttelee, ei ennusta hyvää. 

Jotenkin vanhanaikaista mennä naimisiin maha pystyssä. Miksi ap, ette ensin menneet naimisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Muuta pois niin kauaksi, että vauva on syntynyt.

Mies saa sitten päättää, haluaako teidät elämäänsä vai ei.

Vauva saa tietysti sinun sukunimesi.

Sairasta. Ja te vielä ylänuolitatte tuollaista psykopaattineuvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuisi hätiköidyltä nyt minun puoleltani erota, ja toisaalta haluaisin että ottaisi vastuuta ja sanoisi suoraan mikä mättää. Vauva kuitenkin tulee, äärettömän petetty olo kun ensin luvataan kaikki ja nyt sitten en enää tiedä mitä tulee tapahtumaan 

Mikset kysy suoraan mikä mättää? Miehillä on tapana muuttaa mieltänsä, huomattu on. Menisi itselläkin maku.

Kauhea suhde, jos täytyy jatkuvasti jännittää mihin suuntaan se mies muuttaa mieltään. 

Vierailija kirjoitti:

Hän alunperin halusi vauvan, ja minäkin toki myös. Mutta hän on ollut selkeästi aloitteentekijä. 

Sairas mies. Ei tuollaisissa asioissa voi olla tuulella käyvä. Yrittääköhän jotenkin peruuttaa tilanteesta.

Itse olin raskaana ja naimisiin menosta oli puhuttu ohimennen mutta se ei varsinaisesti ollut kynnyskysymys kummallakaan. Olimme kolmikymppisiä ja asuneet pitkään eri kaupungeissa, ja vasta muuttaneet yhteen ja ostimme aika raskauden alussa yhteisen perheasunnon. Halusimme olla yhdessä eikä ollut riitaa asiasta.

Mutta olen ollut naimisissa nuorena ja se ero jätti todella syvät arvet sieluun ja rikkoi vähän perusturvallisuuden tunnetta. Joten en pitänyt naimisiimenoa kovin törkeänä, kun oli juuri ostettu asunto ja kohta syntyisi vauva eli yhteisiä suunnitelmia oli paljon. Vähän vitsillä sanoin, että jos mennään naimisiin niin lapsi ja sinun sukunimesi ja jos mennä naimisiin, niin lapsi saa minun sukunimeni. Sitten yhden kauppareissun yhteydessä mies vei ostamaan sormuksia ja varasimme ostin viikon päähän maistraattiin ajan.

Eli oli hänen aloite, koska rehellisesti sanoen kyllä lapsi olisi saanut hänen nimensä joka tapauksessa. Mutta olen valtavan tyytyväinen, että olemme naimisissa. Tuntuu todella merkitykselliseltä, että hänen nimensä on aina rekistereissä ja "kirkonkirjoista", kun kuitenkin eletään yhdessä ja perheenä. Lapsiakin tuli lisää. 

Mutta se on totta, että jos häät on itselle tärkeät niin nimet paperiin ENNEN raskautta. 

Vierailija kirjoitti:

Jätä mies ja valehtele, ettei hän ole lapsen isä. 

Kai mä silti elareita saan?

Ap

Tee niin kuin Tsekeissä. Järkkäät bileet johon kutsut koko suvun ja ystäviä, sitten kaiken humun keskellä ukolle kerrotaan että nämä on teidän häät ja vihkiä paukautetaan teidät siinä aviopariksi. Vain nössö juoksisi karkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän sivupoluille ajauten, mutta ihmettelen kun sanotaan, ettei "se paperi mitään muuta". Mikä ihmeen paperi? Ei minulla ainakaan ole mitään paperia siitä, että olen naimisissa.

Minä sain maistraatista mukaani vihkitodistuksen