Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle! VI/2025!

Suuri kaipuu, yhteyden tarve, halut ja tunteet. Kuka voi vastustaa?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vaan elelee elämäänsä ilman pakkomiellettä saada suhdetta, vaikka sitten vähän ihastuneenakin.

Eivät siis odota tai odotuta. 

Joo toi on tervettä. Joskus joku ihmissuhde tai tuttavuus voi lähentyä jossain vaiheessa, mutta tietysti ihmisten pitää elää aina elämäänsä eteenpäin.

Itseäni vähän harmittaa just se kun tuhlannut nuorena aikaa johonkin kaipausjumeihin, vaikka ei sille enää mitään voi joten sillain en halua aikaa tuollaiseen harmitteluun laittaa. Oishan se silti kiva ollut tavata joku sopiva tyyppi, eikä laittaa aikaa jumimiseen jossain sellaisissa, jotka on näin jälkikäteen täysin "väistit luodin"-kamaa, joihin ei olisi kannattanut laittaa ylipäätään yhtään aikaa. Vaikea välillä ymmärtää mitä sitä on joissain tilanteissa oikein ajatellut :'D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei neljäkään vuotta ole paljoa. Neljä vuotta sitten oli kesä 2021, ei siitä kauaa ole. 

Siitähän on ikuisuus! Tässä välissä on tapahtunut useita muutoksia elämässä, olen muuttanut ja ihastuskin vaihtunut, useita reissuja on tehty ja uusia ystäviä saatu. Neljä vuotta on tosi pitkä aika, en laittaisi tunnepuolella sitä pauselle kenenkään epävarman takia.

Oot varmaan vielä nuori? Ite olen jo nelikymppinen ja neljä vuotta on tosi lyhyt aika

eri

Vm. 1979

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä sinua ja lähellesi. Etäisyyttä on tällä hetkellä useampi sata kilometriä.

Ei ole ongelmaa. Autollahan voin hurauttaa sinne.

 

Olisit yllättävä juhannusvieras.

Ei siis edes pelkästään ihastuksissa vaan muutenkin joskus erittäin vaikea samaistua joihinkin asioihin mitä joskus tehnyt tai ollut. Kavereissa ollut myös joitain sellaisia joita ei enää jaksaisi yhtään. Varmaan en itseänikään jaksaisi xD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole kahden ihmisen kesken sovittava asia onko muitakin kuvioissa mukana vai ei. Niitä asioita ei palstalaisten kanssa sovita. Jos on sovittu ettei muita ole ja odotetaan, tulee toimia sitten myöa sen mukaisesti. Mutta se on kahden ihmisen välinen asia.

Pointti usein onkin että jotenkin kummallisesti mahdollisista jollain tavalla kolmansista tai neljänsistä osapuolista ei informoida kumppania avoimesti. Ei kerrota että hei btw olen sun kanssa vain koska odotan yhtä mieluisampaa ihmistä tai vastaavaa. Jos infotaan niin tehkööt ja eläkööt ihmiset miten lystäävät. Jos ei infota niin onhan se väärin parisuhteen toista osapuolta kohtaan uskotella jotain mikä ei pidäkään paikkaansa. Leikkiä sitoutunutta vaikkei ole. Leikkiä uskollista vaikkei ole. Leikkiä yhdessä onnellista vaikkei ole jne.

Pitää toimia sovituilla säännöillä. Jos on sovittu ettei muita lle, silloin ei muita ole.

Vierailija kirjoitti:

Juu ja jokainen asettaa itse elämälleen ne standardit mitä haluaa. Esim. jos vaan vuosikaudet seurustelee eikä poikaystävä ota koskaan puheeksi naimisiinmenoa tai jopa suhtautuu siihen välttelevästi, niin joku voisi tehdä omat johtopäätöksensä, kun taas jollekin on ihan fine olla tuollaisessa tilanteessa.

Onhan sellainen vähän kädenlämpöinen seukkailu, suhteet ja sarjamonogamismi ihan normaalia nykyään, ja monilla on monia eri seurustelukumppaneita ihan jo pelkän nuoruutensakin aikana. Ei kai siinä mitään erikoista tai ihmeellistä ole. Käsittääkseni useinkin parit voi tiedostaa, ettei tässä mitään loppuelämää edes yritetä olla, vaan ollaan nyt sen aikaa kun tuntuu siltä. 

Tuo jälkimmäisen kappaleen juttu kuulostaa ällöltä. En ymmärrä miksi naimisiinmeno on nykyään niin vaikeaa ihmisille kun aina voi erota. Avioliitto kuitenkin symboloi aitoa rakkautta ainakin länsimaisessa kulttuurissa, jossa se on täysin vapaaehtoista.

Uskovaiset ei ainakaan voi tehdä tuollain, että otetaan odotusajaksi joku toinen ja tehdään lapsikin. Ei seksiä ennen avioliittoa ja avioliitto kestää koko loppuelämän. Muistakaa oikeat uskovat se!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei neljäkään vuotta ole paljoa. Neljä vuotta sitten oli kesä 2021, ei siitä kauaa ole. 

Siitähän on ikuisuus! Tässä välissä on tapahtunut useita muutoksia elämässä, olen muuttanut ja ihastuskin vaihtunut, useita reissuja on tehty ja uusia ystäviä saatu. Neljä vuotta on tosi pitkä aika, en laittaisi tunnepuolella sitä pauselle kenenkään epävarman takia.

Oot varmaan vielä nuori? Ite olen jo nelikymppinen ja neljä vuotta on tosi lyhyt aika

eri

Mä taas olen noin 35 ja mulle neljä vuotta todellakin on pitkä aika. Ei ole nyt nuoruudesta tai vanhuudesta kyse vaan enemmän yksilöllisestä kokemuksesta ja siitä mitä tietyssä ajassa käy läpi. Kun sattuu, voi minuuttikin olla pitkä aika. Kun on enimmäkseen vaan kauheen kivaa ja hauskaa, vuodet senkuin lentää ohi. Voin sanoa että esimerkiksi ainakin oma kokemukseni ajastamasentuneena on tuntunut iäisyydeltä ja yhdeltä ihmiselämältä. Eri.

Nääh. Uskovaiset noudattaa vain niitä sääntöjä, mitkä niille itselle on kivoja. Homot ja lesbot voi tuomita helvettiin, jos ite on hetero. Mutta esiaviollinen seksi ja eroaminen on ok, koska se on itelle kivempi. 

Vierailija kirjoitti:

Luovun susta ja tästä turhasta kaipauksesta. Silti toivon kaikkea hyvää sulle, pärjäile (jä kyllähän sä pärjäät).

Siis, mitä!? 

Aivan käsittämättömät, narsismiin, omahyväisteen ja  jopa  sairaaloiseen itsetietoisuuteen, ym.mt- viittaavat JÄÄHYVÄISET. 

Toki virtuaalinen ystävä on eri asia, kuin fyysinen. 

Tietenkin.  Mutta fiksu nainen, eikä yksikään HERRASMIES,  ei koskaan, milloinkaan, jätä /hylkää, eikä hyvästele edes Netin virtuaalisya kumppania, noin, piittaamaton julmasti. Kuin viestin tuon lähettäjä.

Jossain tuon hyvästely Ydin piilee. Todennäisesi, viestijän tieryissä: MUOTOISSA, lapsuuden / nuoruuden jms. kokemusissa... Kuka sen tietää?

Pisti vaan silmään ko. teksti, oman tyäalani tiimoilta.

Töissä Jussin juhla kuluu. 

Aivoista, Suomen kesän suurinta juhlaa: Juhannusta, toivottelen teille Kaikille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu ja jokainen asettaa itse elämälleen ne standardit mitä haluaa. Esim. jos vaan vuosikaudet seurustelee eikä poikaystävä ota koskaan puheeksi naimisiinmenoa tai jopa suhtautuu siihen välttelevästi, niin joku voisi tehdä omat johtopäätöksensä, kun taas jollekin on ihan fine olla tuollaisessa tilanteessa.

Onhan sellainen vähän kädenlämpöinen seukkailu, suhteet ja sarjamonogamismi ihan normaalia nykyään, ja monilla on monia eri seurustelukumppaneita ihan jo pelkän nuoruutensakin aikana. Ei kai siinä mitään erikoista tai ihmeellistä ole. Käsittääkseni useinkin parit voi tiedostaa, ettei tässä mitään loppuelämää edes yritetä olla, vaan ollaan nyt sen aikaa kun tuntuu siltä. 

Tuo jälkimmäisen kappaleen juttu kuulostaa ällöltä. En ymmärrä miksi naimisiinmeno on nykyään niin vaikeaa ihmisille kun aina voi erota. Avioliitto kuitenkin symboloi ait

Onhan naimisiin meneminen vaikeaa, jos ei ole yhtään sellaista tunnetta, että tuo on minun elämäni ihminen.

Siksi en itse tuhlaisi aikaa suhteessa, jossa avioliitto edustaa toiselle jotain välteltävää mitä ei itse omatoimisesti halua edistää :D Mutta en paheksu yhtään niitä, jotka tuollaisissa tilanteissa elää, sillä ihmiset on erilaisia. Itse vaan mieluummin olen aina sinkkuna kuin varattuna tilanteessa, jossa ei oikeasti haluta sitoutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei neljäkään vuotta ole paljoa. Neljä vuotta sitten oli kesä 2021, ei siitä kauaa ole. 

Siitähän on ikuisuus! Tässä välissä on tapahtunut useita muutoksia elämässä, olen muuttanut ja ihastuskin vaihtunut, useita reissuja on tehty ja uusia ystäviä saatu. Neljä vuotta on tosi pitkä aika, en laittaisi tunnepuolella sitä pauselle kenenkään epävarman takia.

Oot varmaan vielä nuori? Ite olen jo nelikymppinen ja neljä vuotta on tosi lyhyt aika

eri

Mä taas olen noin 35 ja mulle neljä vuotta todellakin on pitkä aika. Ei ole nyt nuoruudesta tai vanhuudesta kyse vaan enemmän yksilöllisestä kokemuksesta ja siitä mitä tietyssä ajassa käy läpi. Kun sattuu, voi minuuttikin olla pitkä aika. Kun on enimmäkseen vaan kauhe

Myös kun kaikki on samanlaista rutiinia ja tylsää, niin vuodet kuluu äkkiä. Ei vain silloin kun on hauskaa. Pikemminkin aika kuluu hitaasti, jos on hauskaa ja uusia kokemuksia.

sivu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole kahden ihmisen kesken sovittava asia onko muitakin kuvioissa mukana vai ei. Niitä asioita ei palstalaisten kanssa sovita. Jos on sovittu ettei muita ole ja odotetaan, tulee toimia sitten myöa sen mukaisesti. Mutta se on kahden ihmisen välinen asia.

Pointti usein onkin että jotenkin kummallisesti mahdollisista jollain tavalla kolmansista tai neljänsistä osapuolista ei informoida kumppania avoimesti. Ei kerrota että hei btw olen sun kanssa vain koska odotan yhtä mieluisampaa ihmistä tai vastaavaa. Jos infotaan niin tehkööt ja eläkööt ihmiset miten lystäävät. Jos ei infota niin onhan se väärin parisuhteen toista osapuolta kohtaan uskotella jotain mikä ei pidäkään paikkaansa. Leikkiä sitoutunutta vaikkei ole. Leikkiä uskollista vaikkei ole. Leikkiä yhdessä onnellista vaikkei ole jne.

Pitää toimia sovituilla säännöillä. Jos on sovittu ettei muita lle, silloin ei muita ole.

Niin pitäisi, mutta kas kun monet eivät niin silti toimi. Siksi asiasta on jatkuvaa keskustelua ja valitusta. Pettäminen tai salaa tyytyminen ja paremman odottelu on valitettavan yleistä. Kaikki sitä tekee, kaikki väittävät etteivät tee ja kaikki kauhistelevat kuorossa kun joku niin tekee ja varsinkin kun osuu omalle kohdalle. Noin hyvin kärjistetysti.

Jokuhan sivisti täällä yksi päivä kuinka kauan eroaminen kestää. Oli ainakin 6 kk. En muista tarkkaan. Mutta oli myös monimutkainen homma. Joten ei kai sitä kenenkään kannata naimisiin mennä, jos ei ole satavarma että siinä on loppuelämän kumppani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei neljäkään vuotta ole paljoa. Neljä vuotta sitten oli kesä 2021, ei siitä kauaa ole. 

Siitähän on ikuisuus! Tässä välissä on tapahtunut useita muutoksia elämässä, olen muuttanut ja ihastuskin vaihtunut, useita reissuja on tehty ja uusia ystäviä saatu. Neljä vuotta on tosi pitkä aika, en laittaisi tunnepuolella sitä pauselle kenenkään epävarman takia.

Oot varmaan vielä nuori? Ite olen jo nelikymppinen ja neljä vuotta on tosi lyhyt aika

eri

Mä taas olen noin 35 ja mulle neljä vuotta todellakin on pitkä aika. Ei ole nyt nuoruudesta tai vanhuudesta kyse vaan enemmän yksilöllisestä kokemuksesta ja siitä mitä tietyssä ajassa käy läpi. Kun sattuu, voi minuuttikin olla pitkä aika. Kun on enimmäkseen vaan kauhe

Tuossa voi olla pointtia, mutta mulla menee hassusti niin, että lapsuus tuntuu olleen äsken, kun taas parikymppisyydestä tuntuu välillä olevan ikuisuus. Lapsuuteni oli pääosin hauska ja onnellinen, parikymppisenä olin masentunut. On mulla silti parikymppisyydestäkin hauskoja muistoja, ei siinä. Neljä vuotta sitten oli mielestäni aika äsken, ja neljä vuotta menee mielestäni tosi nopeaa. Ei tässä kuluneen neljän vuoden aikana todellakaan pelkkää hauskaa tai mitään auvoa ole ollut, mutta parempaan päin menty ja esim. 2022 oli ihana :) -23 tuli paljon uusia asioita ja sen vuoden loppupuolella näin myös eka kertaa ihmisen johon sitten ihastuin ja sain -24 paljon energiaa siitä ihmisestä.

ap

Yhdessä kannattaa myös olla ainakin 3 vuotta ennen kuin menee naimisiin. Alkuhuuma kestää 2 vuotta. Siinä vaiheessa vielä voi tuntua että toinen on juuri Se Oikea, mutta todellisuudessa ei sitten olekaan. 

T. 🧡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei neljäkään vuotta ole paljoa. Neljä vuotta sitten oli kesä 2021, ei siitä kauaa ole. 

Siitähän on ikuisuus! Tässä välissä on tapahtunut useita muutoksia elämässä, olen muuttanut ja ihastuskin vaihtunut, useita reissuja on tehty ja uusia ystäviä saatu. Neljä vuotta on tosi pitkä aika, en laittaisi tunnepuolella sitä pauselle kenenkään epävarman takia.

Oot varmaan vielä nuori? Ite olen jo nelikymppinen ja neljä vuotta on tosi lyhyt aika

eri

Mä taas olen noin 35 ja mulle neljä vuotta todellakin on pitkä aika. Ei ole nyt nuoruudesta tai vanhuudesta kyse vaan enemmän yksilöllisestä kokemuksesta ja siitä mitä tietyssä ajassa käy läpi. Kun sattuu, voi minuutti

Vaikuttaa siltä että ajan kulu on hyvin erilaista eri ihmisillä. Sanovat että Adhd:lla kuluu nopeammin. Todennäköisesti mulla on sitten se, kun on roppakaupalla sen piirteitä

En oo kuullut tuollaisesta. Itselläni on tuo diagnoosi ja mulle neljä vuotta on lyhyt aika. En tiiä liittyykö mitenkään asiaan, kun en ole tuollaisesta ylipäätään kuullut. Ajanhallintahan adhd:lle helposti haastavaa, joten silleen aika kyllä vaan "menee"

Mielisairaala-Maiju taas vauhdissa jankkaamassa ohispaskaa.