Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen poikani ei kunnioita kotiani eikä omaa tilaani
02.06.2025 |
Ikää on 24 v ja ollut aina hyvin omaehtoinen. Häntä on yritetty lapsena kasvattaa, huonoin tuloksin.
On tavallaan auttavainenkin, ja hyvinä hetkinään ihan mukava, mutta tulla rymistelee kotiimme/lapsuuden kotiinsa milloin ja mihin aikaan sattuu.
Ei esim. pidä eläimistä ja arka rescue koirani pelkää häntä. Olen monesti sanonut ettei pelottelisi koiraa tahallaan. Kun tulee sisään äänekkäästi ja puhuu kovaa, koira pelkää. Lisäksi koira varmaan vaistoaa, ettei hän pidä eläimistä. Hän huomioi aina ensin itsensä. Tekee mitä huvittaa.
Olen tosi kyllästynyt. Hänellä, kuten muillakin lapsillamme on avaimet meille, mutta koko ajan ovet käy. Ei viihdy puolisonsa kanssa yhtään vaan laukkaa täällä meillä ihan yhtenään. Päivittäin, monta kertaa illankin aikana.
Porttikieltoko pitää antaa? Olen väsynyt. Mieheni ei ole asiasta mitään mieltä.
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
AP voi pyytää poikaa antamaan hänelle vastavuoroisesti pojan kodin avaimet ja ilmaantua sinne sitten omin avaimin ihan milloin tahansa. Mitähän pojan puoliso mahtaisi tuosta tykätä?
Juu, menee sinne siivoamaan, ripustaa ostamansa verhot ja vaihtaa huonekalujen järjestystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myykää talo ja muuttakaa pieneen kaksioon.
Missä helvetissä luki että aloittajalla on talo???????? 🙄🙄🙄 idiootti 🥱
Harvemmin kerrostalojen pihalla voi säilytellä laitettavia autoja edes talossa asuvat. Tai laitella autoja.
Jotain sairasta tuossa kuviossa on. Napanuora katkaisematta. Asutte ilmeisesti pikkupaikkakunnalla lähellä toisianne.
Tällaisia hirviöitä kasvaa akkamaisesti kasvatetuista lapsista joille ei ole saanut koskaan sanoa mitään negatiivista vaan kehuttu aina maailman parhaaksi ja annettu pokaali vaikka olisi pelkän paskan vääntänyt.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulle aikuiset lapset olisivat tärkeämpiä kuin joku kotieläin. Minulla kai oudot arvot sitten. (Saati häiriintyneet resque-koirat, noissa en ole tavannut yhtään normaalia terveesti käyttäytyvää koiraa. Pidän jopa naurettavana raijata kotain katukoiraa ulkomailta suomeen.)
Jos sinulla on tuollainen asenne rescue-koiriin, niin viestisi oli tässä keskustelussa tarpeeton. Tuskin nyt muutenkaan on kyse siitä, että koira olisi tärkeämpi kuin lapsi, vaan ihan käyttäytymisen perusteista: lemmikkejä ei kiusata! Se koskee kaikkia lemmikkejä, alkuperästä ja käytöksestä riippumatta. Tuon luulisi olevan ihan selvä juttu, eikä siihen ole yhtäkään poikkeusta tai perustetta, miksi se olisi jollekin ihmiselle hyväksyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myykää talo ja muuttakaa pieneen kaksioon.
Missä helvetissä luki että aloittajalla on talo???????? 🙄🙄🙄 idiootti 🥱
43. Ei kumpaakaan. Hengaa vaan ja laittelee autojaan. Auttaa välillä (pyytämättä) okt-talon töissä.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Jotain sairasta tuossa kuviossa on. Napanuora katkaisematta. Asutte ilmeisesti pikkupaikkakunnalla lähellä toisianne.
Toisena päivänä ihmiset roikkuvat näissä keskusteluissa 30+ lapsissaan kiinni sisustaen heidän kotiaan, antaen rahaa, valittaen kun käyvät vaan kerta viikkoon eivätkä joka sunnuntai muka jouda lounaalle mamman pöytään.
Aikuiset lapset roikkuvat vanhemmissaan vaatien heitä hoitamaan lapsensa, siivoamaan ja pesemään ikkunat, maksamaan lomamatkat.
24-vuotias on vielä nuori aikuinen, opiskelijoita olemme oikeasti tuossa iässä vielä tukeneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä nyt moni vetoaa tähän, että poika rassailee autojaan vanhempiensa kodin pihamaalla.
Vaikka kyseessä olisi ok-talo, vanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta pitää siellä yllä autovarikkoa. Jos poika haluaa rassailla kosliaan, hän vuokraa tallin tai muuttaa asumaan ok-taloon, jossa on oma piha.
Ihan älytön ajatus, että toisten pihaan voisi mennä ilman lupaa korjailemaan autojaan.
Trolli. 2/5. Pisteitä monipuolisesta kritisointipinnasta, miinusta apaattisuudesta ja puutteista tarinan uskottavassa eteenpäin kuljettamisessa huolimatta ketjuun tulleista vastauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulle aikuiset lapset olisivat tärkeämpiä kuin joku kotieläin. Minulla kai oudot arvot sitten. (Saati häiriintyneet resque-koirat, noissa en ole tavannut yhtään normaalia terveesti käyttäytyvää koiraa. Pidän jopa naurettavana raijata kotain katukoiraa ulkomailta suomeen.)
Jos sinulla on tuollainen asenne rescue-koiriin, niin viestisi oli tässä keskustelussa tarpeeton. Tuskin nyt muutenkaan on kyse siitä, että koira olisi tärkeämpi kuin lapsi, vaan ihan käyttäytymisen perusteista: lemmikkejä ei kiusata! Se koskee kaikkia lemmikkejä, alkuperästä ja käytöksestä riippumatta. Tuon luulisi olevan ihan selvä juttu, eikä siihen ole yhtäkään poikkeusta tai perustetta, miksi se olisi jollekin ihmiselle hyväksyttävää.
En minä kenekään koiria kiusaa mutta tuo on totuus noista sairauksia kantavista resque-koirista. Kuka mitenkin luonnevikainen. Niitä muka säälitään ja sitten pidetään ihan ok että suomalaisia koiranpentuja tapetaan , ei niitä oteta säälistä. Tai haukutaan omia ja naapurin lapsia, lapset ei niin tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mutta jostainhan se rajattomuus kuitenkin kumpuaa. Ei rajattomuus ole normaali ilmiö. Väsynythän äiti selkeästi on, kun rajaton lapsi ei kykene ottamaan muita huomioon tai ylipäätään ymmärrä, että lapsuuden kotiin ei mennä, kuten omaan kotiin. Meidän tunneälyltään vaillinainen kykenee kunnioittamaan meidän kotia ja pysyy rajoissa. Kuitenkin kun leikkaa kiinni, hän viesteillä raivoaa. Jossain vika, kun apn lapsi on rajaton.
olen eri. Olen samaa mieltä, että jossain on vika - mutta en silti syyttäisi vanhempia kaikesta.
Edesmennyt isäni oli rajaton. Ja hän oli kasvanut kodissa, jossa oli tosi tiukat rajat. Kaikki muut olivat enempi vähempi pönöttäjiä. Kun 60 v isä meni 85 v äitinsä luokse, meni hän ensimmäiseksi syömään jääkaapista ruoat. Ja minä muistan lapsuudessani useasti suuttuneeni hänelle. Mutta kun ei mene perille, niin ei m
Jotain on pahasti ollut pielessä, kun olet lapsena ottanut vastuun isäsi käyttäytymisestä. Millainen äiti sinulla oli?
kerrotko minulle, miten otin lapsena vastuuta isäni käyttäytymisestä?
Kerroin, että suutuin isälleni. Koska puolustin omia rajojani.
Äiti oli lempeä ja myötäilevä ja ymmärtävä. Eihän isäni rajattomuus muuten olisi ollut mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäli jo lapsuudessa ollut rajaton ja kertomasi mukaan ei kasvatuksessasi ole vikaa. Miksi et ole vienyt tutkimuksiin mahdollisen löydöksen vuoksi?
Niin mutta kuinka moni vanhempi myöntää, että kasvatuksessa olisi ollut vikaa? Hyvin harva. Lapset tarvitsevat kukin erilaista kasvatusta.
Minulla on 3 lasta. Vanhin tarvitsi aina rohkaisua, oli arka ja syvällä persoonassa sellainen, että kelpaako vai ei. Matki kavereita nuorena. Hänen kanssaan piti olla aina tarkka, ettei kritisoi hänen tekemiään valintoja, koska hänellä oli taipumus jälkikäteen miettiä, tekikö oikein vai väärin. Aikuisuus on ollut vaikeaa, esimerkiksi pelkästään sen päättäminen, mitä haluaisi tehdä työkseen. Seurustelukumppanitkin vaihtuu usein, koska häneltä puuttuu se varmuus, että tässä on hyvä olla. Kuitenkin olen todella ylpeä hänestä. On hyvät käytöstavat, fiksu ja empaattinen.
Toinen lapseni taas oli aivan mahdottoman itsepäinen lapsena. Hän olisi halunnut päättää kaikesta. Ihan pienenä jo jouduin vetämään rajoja, ettei kaikkea voi saada. Hän on ollut tarkka myös vaatteistaan ja ulkonäöstään. Siinäkin ollaan vanhempina jouduttu vetämään rajoja, ettei aina kalleinta tarvitse olla. Ja suuttumus, sitä on riittänyt etenkin murrosiässä. Yhteen aikaan taisin ajatella, että kukaan ei voi olla noin vihainen. Siinäkin oli pakko vaan itse opetella, että nyt me puhutaan tunteista ja miksi olet noin vihainen. Se meni kyllä ohi sitten lukiossa. Alkoi tasaantua. Koulussa hän on aina pärjännyt hyvin ja pääsi opiskelemaan mieluista alaa. Silti hänen kanssaan edelleen pitää olla tarkka rajoista, vaikka on aikuinen. En osaa selittää tarkoin, mutta hän osaa olla itsekäs. Esimerkiksi kun isänsä oli vaihtamassa autoa, hän oli ensimmäisenä ilmoittamassa, että hänelle se vanha auto. Minä puutuin välissä, että ei se niin mene. Sinä maksat siitä autosta, jos otat sen omaan käyttöön ja omistukseen. Ei enää kiinnostanutkaan. Hänen kohdallaan on tehty kasvatuksessa isoimmat virheet. Tilanteet piti ratkaista heti ja usein ei tullut perusteltua tarpeeksi, miksi.
Kolmas lapseni asuu vielä kotona, ja hän taas on ollut ihan erilainen kuin ne kaksi muuta. Hajamielinen. Milloin on ollut koulukirjat kotona ja milloin unohtunut lukea kokeeseen. Hänelle ei sovi tiukat säännöt, koska hän taas ahdistuu siitä. Hän ahdistuu muustakin helposti. Ei vain aikatauluista, vaan siitäkin, jos jokin menee pieleen. Hän on se, jolle pitää vakuutella, ettei elämä ole pilalla, jos mokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muiden mielestä normaalia että 24-vuotias, omillaan asuva nuori mies on ihan kaiken aikansa vanhemmillaan? Ovet käyvät koko ajan. Eikö pitäisi itsenäistyäkin jossain kohtaa? Löytää omia harrastuksia? Keskittyä parisuhteeseen, töihin ym? Kaikkien mielestä täällä ap on kamala. Täytyyhän oma koti olla JATKUVA läpikulkupaikka. Entä ap:n oma aika ja rauha ja parisuhde? Vai onko sitä edes enää?
Ymmärrän oikein hyvin, että ap haluaisi oman elämänsä takaisin itselleen. Toisaalta Tutkimusten mukaan ihminen itsenäistyy lopullisesti 28-29-vuotiaana. Se on normaalia, että on vielä riippuvainen. Poika voi myös olla yksinäinen ja hakea seuraa. Ja jos autot ovat pojan omia, niin kai hänellä on oikeus tulla niitä katsomaan.Se, mikä ei ole normaalia, on jokin juttu, joka pojassa rasittaa ap:ta. Ihan tarkkaan se
Mitä otit aamulla? Ap selkeästi toi esiin, miten ulko-ovi käy tuon tuostaan.
Niinhän se käy kotona asuvienkin lasten kanssa. Maalla se käy, kun tulee vieraita. Jokin siinä on, että ko poika häiritsee, eikä häntä voi lotkauttaa olan kohautukdella. Mikä?
Vai haluaako ap kodin, jossa kukaan ei koskaan tule kysymättä? Eikä soita ovikelloa yllättäen. Ymmärrän hyvin tämän, koska minä olen sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omilla avaimilla? Avaimet pois ettekä avaa ovea jatkossa. Jos pyrkii edelleen jatkuvasti sisään, poliisit paikalle, kusipää häkkiin ja lähestymiskielto.
Lukkojen vaihto olisi viisasta.
Tasan ei mene asiat, joku vihaa lapsiaan ja rakastaa koiriaan enemmän.
Joku taas kaipailee lapsiaan, näkisipä heitä enemmän, joutaisivatpa joskus "auttelemaan okt-töissä."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida pojan parisuhde pelata, kun vanhempien luona ramppaa monta kertaa päivässä.
Normaali nuori pari kiehnää toistensa kyljissä illat, yöt ja päivätkin, elleivät ole töissä/opiskele.
Ap:n pojalla ei taida olla työkiireitä?
Käy työssä, mutta kaiket illat ja vkonloput meillä, lapsuuden kodissaan.
ap
Hän on yksinäinen?
Aloituksesta tuli mieleen onko Ap:n pojalla kehitysviivästymä? Poika saattaa olla normaaliälyisen ja lievän kehitysviivästymän rajalla. Jos asia on niin, on helpompi ymmärtää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Onko pojan vaimo tyytyväinen kun mies on äidin luona vapaa-ajat? Ehkä kannattaa vihjaista hänelle, että pitää ukkonsa kotona. Varmasti askaretta riittää omassakin kodissa.
Pojalle, ei tämän vaimolle, pitäisi vihjaista, että on parasta olla enemmän kotona puolison luona. Olisi kyllä hermostuttavaa, jos olisi puoliso, joka ramppaa isin ja äidin luona vähän väliä. Itse koin rasituksena sen, kun perheen piti olla miehen kasvatusvanhemman luona melkein joka viikonloppu. Siellä oli mukava käydä, mutta yhteinen vapaa-aikamme jäi vähälle. Jos naapurit kutsuivat meitä, oli aina pakko sanoa, ettei päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa kysyttäisiin asiaa siltä perheen ainoalta tasapainoiselta ja mukavalta ihmiseltä eli isältä.
Tasapainoinen ja mukava isä, joka on jättänyt kaiken vastuun kasvatuksesta vaimolleen.
Tällaisia isiä on muitakin.Väittävät kaiken olevan kunnossa, vaikka jälkipolvella menisi huonosti.Vetäytyvät vaan omiin oloihinsa eivätkä halua edes keskustella ongelmasta.Vaimo saa sitten yksin kantaa huolta lähes sairaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mutta jostainhan se rajattomuus kuitenkin kumpuaa. Ei rajattomuus ole normaali ilmiö. Väsynythän äiti selkeästi on, kun rajaton lapsi ei kykene ottamaan muita huomioon tai ylipäätään ymmärrä, että lapsuuden kotiin ei mennä, kuten omaan kotiin. Meidän tunneälyltään vaillinainen kykenee kunnioittamaan meidän kotia ja pysyy rajoissa. Kuitenkin kun leikkaa kiinni, hän viesteillä raivoaa. Jossain vika, kun apn lapsi on rajaton.
olen eri. Olen samaa mieltä, että jossain on vika - mutta en silti syyttäisi vanhempia kaikesta.
Edesmennyt isäni oli rajaton. Ja hän oli kasvanut kodissa, jossa oli tosi tiukat rajat. Kaikki muut olivat enempi vähempi pönöttäjiä. Kun 60 v isä meni 85 v äitinsä luokse, meni hän ensimmäiseksi syömään jääkaapista ruoat. Ja minä muistan lapsuudessani useasti suuttuneeni hänelle. Mutta kun ei mene perille, niin ei m
Ei koskaan tutkittu. Käyttäytynyt vieraampien ihmisten aikana mallikkaasti. Pärjännyt hyvin koulussa ym.
ap.
Pistä isä ja poika ja sisarukset pöydän ääreen. Näin turvaat oman selustasi ettei kukaan keksi mitään aiheettomia juttuja jälkeenpäin. Sen jälkeen kerrot kenen kotiin hän tulee huonolla tavalla. Sanot suoraan että käytös tavat on syytä nyt löytyä. Hän on aikuinen se sinun täytyy muistaa. Jotain ongelmaa hänellä on, minun alle 10 vuotias lapsenlapsi käyttäytyi noin ja hän on autistinen,lääkitys paransi huikeasti asioita. On hänen asiansa hakea apua. Tietysti jos hän hyväksyy voisit mennä mukaan lääkäriin. Itse olen ollut aikuisen veljenikin mukana lääkärissä ja sairaalassa ja asiat luistaa jostain syystä silloin paljon paremmin! Älä anna periksi! Sinulla on vain 1 elämä!