Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen poikani ei kunnioita kotiani eikä omaa tilaani
02.06.2025 |
Ikää on 24 v ja ollut aina hyvin omaehtoinen. Häntä on yritetty lapsena kasvattaa, huonoin tuloksin.
On tavallaan auttavainenkin, ja hyvinä hetkinään ihan mukava, mutta tulla rymistelee kotiimme/lapsuuden kotiinsa milloin ja mihin aikaan sattuu.
Ei esim. pidä eläimistä ja arka rescue koirani pelkää häntä. Olen monesti sanonut ettei pelottelisi koiraa tahallaan. Kun tulee sisään äänekkäästi ja puhuu kovaa, koira pelkää. Lisäksi koira varmaan vaistoaa, ettei hän pidä eläimistä. Hän huomioi aina ensin itsensä. Tekee mitä huvittaa.
Olen tosi kyllästynyt. Hänellä, kuten muillakin lapsillamme on avaimet meille, mutta koko ajan ovet käy. Ei viihdy puolisonsa kanssa yhtään vaan laukkaa täällä meillä ihan yhtenään. Päivittäin, monta kertaa illankin aikana.
Porttikieltoko pitää antaa? Olen väsynyt. Mieheni ei ole asiasta mitään mieltä.
Kommentit (158)
No, mutta jostainhan se rajattomuus kuitenkin kumpuaa. Ei rajattomuus ole normaali ilmiö. Väsynythän äiti selkeästi on, kun rajaton lapsi ei kykene ottamaan muita huomioon tai ylipäätään ymmärrä, että lapsuuden kotiin ei mennä, kuten omaan kotiin. Meidän tunneälyltään vaillinainen kykenee kunnioittamaan meidän kotia ja pysyy rajoissa. Kuitenkin kun leikkaa kiinni, hän viesteillä raivoaa. Jossain vika, kun apn lapsi on rajaton.
olen eri. Olen samaa mieltä, että jossain on vika - mutta en silti syyttäisi vanhempia kaikesta.
Edesmennyt isäni oli rajaton. Ja hän oli kasvanut kodissa, jossa oli tosi tiukat rajat. Kaikki muut olivat enempi vähempi pönöttäjiä. Kun 60 v isä meni 85 v äitinsä luokse, meni hän ensimmäiseksi syömään jääkaapista ruoat. Ja minä muistan lapsuudessani useasti suuttuneeni hänelle. Mutta kun ei mene perille, niin ei mene perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis aikuisella lapsellasi on oma koti ja oma puoliso? Mitä hän lapsuudenkodissaan tekee? Käy syömässä? Vai annatteko hänelle rahaa?
Ei kumpaakaan. Hengaa vaan ja laittelee autojaan. Auttaa välillä (pyytämättä) okt-talon töissä.
ap.
Tämä on syy ja täysin normaalia, että tulee. Todella outoa että tästä valitat.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa se poika on tehnyt? Aloituksesta ei ilmene mitään.
Pelottelee vanhempien koiraa. Kulkee monta kertaa päivässä vanhemmillaan. Vanhemmilla ei ole yhtään omaa tilaa. Aikuistuminen jäänyt väliin. Napanuora ei ole katkennut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida pojan parisuhde pelata, kun vanhempien luona ramppaa monta kertaa päivässä.
Normaali nuori pari kiehnää toistensa kyljissä illat, yöt ja päivätkin, elleivät ole töissä/opiskele.
Ap:n pojalla ei taida olla työkiireitä?
Käy työssä, mutta kaiket illat ja vkonloput meillä, lapsuuden kodissaan.
ap
Hän on yksinäinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa se poika on tehnyt? Aloituksesta ei ilmene mitään.
Pelottelee vanhempien koiraa. Kulkee monta kertaa päivässä vanhemmillaan. Vanhemmilla ei ole yhtään omaa tilaa. Aikuistuminen jäänyt väliin. Napanuora ei ole katkennut
Minullekin jäi vähän epäselväksi, mikä tässä on se suurin ongelma.
Meillä asuu vielä minun 23 v poika, eikä edes isäpuoli koe häntä ongelmaksi, vaikka kulkee olohuoneen läpi monta kertaa päivässä keittiöön tms.
Ap, voisitko tarkentaa ongelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muiden mielestä normaalia että 24-vuotias, omillaan asuva nuori mies on ihan kaiken aikansa vanhemmillaan? Ovet käyvät koko ajan. Eikö pitäisi itsenäistyäkin jossain kohtaa? Löytää omia harrastuksia? Keskittyä parisuhteeseen, töihin ym? Kaikkien mielestä täällä ap on kamala. Täytyyhän oma koti olla JATKUVA läpikulkupaikka. Entä ap:n oma aika ja rauha ja parisuhde? Vai onko sitä edes enää?
Ota ne avaimet pois. Oon 25v eikä mulla mitään avaimia ole vanhempieni asuntoon :D
Ja sit toki hyvä varmaan sanoa syy. Ja ylipäätään kertoa että vaikka ei olis avaimia niin ei sitä silti ole sopivaa tulla ovelle koputteleen ilman että on etukäteen sopinut että saa tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myykää talo ja muuttakaa pieneen kaksioon.
Kannatettava ajatus
Vierailija kirjoitti:
Tässä se isyyden puute näkyy. Miten niin miehesi ei ole asiasta mitään mieltä? Se olisi hänen tehtävänsä pitää perheenne puolia, suojella vaimoaan (ja tämän koiraa) ja kasvattaa pojastaan itsenäinen ja toisia huomioiva. Mutta jos isäkin on jo ulkoistanut itsensä kaikesta vastuusta, niin eihän pojastakaan voi parempaa kasvaa. Kaikkea ei voi äiti tehdä.
Eikö nuo asiat olisi pitänyt tehdä jo pojan syntymästä lähtien?! Kyllä isäkin vaikuttaa hyvin tasapainottomalta, ennen kaikkea edesvastuuttomalta, joka ei ole kasvatukseen sanonut juuta eikä jaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avaimet pois häneltä, se on ensimmäinen asia.
Minkä ihmeen takia olette jakaneet avaimia kaikille aikuisille lapsillenne, jos he eivät virallisesti asu talossa?
Eikö aikuisen ihmisen kanssa sovita etukäteen milloin hän tulee kyläilemään. Ja voi tietysti tulla muulloinkin, jos lähellä asuaa, mutta jos ette ole kotona, hän voi lähteä pois pihaltanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanotte suoraan kuinka usein on ok käydä ja sitten avain pois.
Kun on rajaton, ei ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Jospa kysyttäisiin asiaa siltä perheen ainoalta tasapainoiselta ja mukavalta ihmiseltä eli isältä.
Ei tarvitse kysyä, koska vastaus löytyy suoraan ap:n tekstistä: "Mieheni ei ole asiasta mitään mieltä". Mielestäni kyseisessä lauseessa piilee asian ydin, eli mies ei näe mitään ongelmakäyttäytymistä, vaikka sitä selvästi on (ihan jo koiran kiysaamisesta lähtien). Herää kysymys, että millainen on isän ja pojan suhde ja mitä mallioppiminen puhumisen/kuuntelemisen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muiden mielestä normaalia että 24-vuotias, omillaan asuva nuori mies on ihan kaiken aikansa vanhemmillaan? Ovet käyvät koko ajan. Eikö pitäisi itsenäistyäkin jossain kohtaa? Löytää omia harrastuksia? Keskittyä parisuhteeseen, töihin ym? Kaikkien mielestä täällä ap on kamala. Täytyyhän oma koti olla JATKUVA läpikulkupaikka. Entä ap:n oma aika ja rauha ja parisuhde? Vai onko sitä edes enää?
Ymmärrän oikein hyvin, että ap haluaisi oman elämänsä takaisin itselleen. Toisaalta Tutkimusten mukaan ihminen itsenäistyy lopullisesti 28-29-vuotiaana. Se on normaalia, että on vielä riippuvainen. Poika voi myös olla yksinäinen ja hakea seuraa. Ja jos autot ovat pojan omia, niin kai hänellä on oikeus tulla niitä katsomaan.
Se, mikä ei ole normaalia, on jokin juttu, joka pojassa rasittaa ap:ta. Ihan tarkkaan se ei ole selvinnyt, mistä asiasta on kyse. Sanoo, että ramppaakotona, mutta sittenkin vain rassaa autoja. Mikä siinä häiritsee, että on ulkona?
Omakotitalo - piha - poika laittelee autoja ( joku harrastus). Auttaa okt-talon puuhissa.
Olisipa ollut ihanaa jos olisi 24 ,vuotiasta nähnyt useammin kuin pari kertaa vuodessa. Opiskeli 600 kmn päässä. Ja jäi töihin sinne. Aloittajalta on unohtunut antaa siivet lapselleen.
Kyllä.
Isossa osassa kulttuureja pojat potkaistaan ulos teineinä, mitä lähemmäs luontoa mennään niin aina vaan nuorempina. Joissakin heimoissa jopa 4-vuotiaina. Juurikin tuosta syystä, eivät omaa yhteisöasumiseen soveltuvia tapoja ja biologiaa, vaan käytös on tyrannimaista, hyväksikäyttävää, jopa väkivaltaista ja seks.rikollista.
Miehesi tehtävä olisi laittaa poika aisoihin ja ottaa reviiri takaisin haltuunsa. Jos mies ei suojele sinua, niin sitten kannattaa alkaa miettimään muita keinoja.
Tuollainen rajattomuus ja öykkäröinti tulevat jatkumaan läpi elämän ja se olisi tosiaan pitänyt kitkeä pois siellä lapsuudessa, ihan niinkuin koiratkin koulutetaan nuorina. Kun näin ei ole tapahtunut, on oletettavissa, että se tulee jatkumaan läpi aikuiselämänkin.
Pojalle selkeät säännöt: sopiminen tulemisesta ja kotinne sääntöjen kunnioitus. Jos tämä ei sovi niin avain pois. Kannattaa huomioida tuo öykkärimäisyys sitten myös testamentissa, eli hoitaa asiat niin, ettei hän voi niitä riitauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida pojan parisuhde pelata, kun vanhempien luona ramppaa monta kertaa päivässä.
Normaali nuori pari kiehnää toistensa kyljissä illat, yöt ja päivätkin, elleivät ole töissä/opiskele.
Ap:n pojalla ei taida olla työkiireitä?
Käy työssä, mutta kaiket illat ja vkonloput meillä, lapsuuden kodissaan.
ap
Hän on yksinäinen?
Hänellä on puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muiden mielestä normaalia että 24-vuotias, omillaan asuva nuori mies on ihan kaiken aikansa vanhemmillaan? Ovet käyvät koko ajan. Eikö pitäisi itsenäistyäkin jossain kohtaa? Löytää omia harrastuksia? Keskittyä parisuhteeseen, töihin ym? Kaikkien mielestä täällä ap on kamala. Täytyyhän oma koti olla JATKUVA läpikulkupaikka. Entä ap:n oma aika ja rauha ja parisuhde? Vai onko sitä edes enää?
Ymmärrän oikein hyvin, että ap haluaisi oman elämänsä takaisin itselleen. Toisaalta Tutkimusten mukaan ihminen itsenäistyy lopullisesti 28-29-vuotiaana. Se on normaalia, että on vielä riippuvainen. Poika voi myös olla yksinäinen ja hakea seuraa. Ja jos autot ovat pojan omia, niin kai hänellä on oikeus tulla niitä katsomaan.Se, mikä ei ole normaalia, on jokin juttu, joka pojassa rasittaa ap:ta. Ihan tarkkaan se ei ole selvinnyt, mistä asiasta on kyse. Sanoo, et
Joillakin ihmisillä voi olla ihan vaan häiritsevä energiakin. Eli vaikka ei tekisi mitään suoraan läheiselle, läheinen saattaa aistia tässä "pahuutta". Tämän vuoksi esim. vauvat eivät usein pidä miehistä, tai esim. tuo koira pelkää miestä, sillä aistii miehen negatiiviset ja uhkaavat ajatukset.
Ei sitä tarvitse sen enempää ruotia tai analysoida. Voi luottaa vaistoonsa. Jos talon emäntä on sitä mieltä, että tällainen käytös ei sovi, niin sitten sen on loputtava. Puolison tietysti tulisi tässä vaimoaan tukea, ja jos ei tue niin sitten tulee ajankohtaiseksi miettiä avioeroakin. Tai ainakin asumuseroa.
Vierailija kirjoitti:
No, mutta jostainhan se rajattomuus kuitenkin kumpuaa. Ei rajattomuus ole normaali ilmiö. Väsynythän äiti selkeästi on, kun rajaton lapsi ei kykene ottamaan muita huomioon tai ylipäätään ymmärrä, että lapsuuden kotiin ei mennä, kuten omaan kotiin. Meidän tunneälyltään vaillinainen kykenee kunnioittamaan meidän kotia ja pysyy rajoissa. Kuitenkin kun leikkaa kiinni, hän viesteillä raivoaa. Jossain vika, kun apn lapsi on rajaton.
olen eri. Olen samaa mieltä, että jossain on vika - mutta en silti syyttäisi vanhempia kaikesta.
Edesmennyt isäni oli rajaton. Ja hän oli kasvanut kodissa, jossa oli tosi tiukat rajat. Kaikki muut olivat enempi vähempi pönöttäjiä. Kun 60 v isä meni 85 v äitinsä luokse, meni hän ensimmäiseksi syömään jääkaapista ruoat. Ja minä muistan lapsuudessani useasti suuttuneeni hänelle. Mutta kun ei mene perille, niin ei mene perille.
Lukiko edellisessä, johon vastasit, että vanhempia syytetään. Olen se, jolla on tunneälyltään vaillinainen lapsi. Äiti, joka vei lapsen tutkimuksiin, lapsen ollessa 8 vuotias. Kirjoitin myös tekstin, jossa mietin, että rajattomuus on täytynyt näkyä jo lapsuudessa. Ja viaton kysymys, miksi ei ole tutkittu? Tapanani ei ole syyllistää tai tuomita. Jo ammattini puolesta olen myötätuntoinen.
Tämä. Muilla on äidin geenejä.