Lue keskustelun säännöt.
Sinä yli 50-vuotias lapseton nainen, kaduttaako tai harmittaako koskaan, ettet hankkinutkaan lasta/lapsia?
31.05.2025 |
Et halunnut lapsia tai ehkä olisit halunnutkin muttet saanut ja nyt olet yli 50-vuotias. Tuleeko koskaan sellaisia hetkiä, että olisi sittenkin pitänyt hankkia lapsi? Tai harmittaako/kaduttaako, että äitiys ja lapsiperhe-elämä jäi sinulta kokematta?
Kerro myös halutessasi, oletko parisuhteessa tai tapailetko miehiä vai elätkö yksin.
Kommentit (658)
Muistakaahan velat pitää huolta, että hommaatte itsellenne paljon eri-ikäisiä kavereita. Muuten vanhemmiten alkaa väkisinkin jäädä yksin, kun viikatemies alkaa poistaa ikätovereita, puolison, sisaruksia ympäriltä. Sen verran olen katsellut esim. anopin ja äidin meininkiä että voin tämän sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaahan velat pitää huolta, että hommaatte itsellenne paljon eri-ikäisiä kavereita. Muuten vanhemmiten alkaa väkisinkin jäädä yksin, kun viikatemies alkaa poistaa ikätovereita, puolison, sisaruksia ympäriltä. Sen verran olen katsellut esim. anopin ja äidin meininkiä että voin tämän sanoa.
Hassua, kun olin juuri sanomassa samaa perheellisille, useammastakin syystä.
Ensinnäkin vaikuttaa vahvasti siltä, että perheelliset ovat niitä jotka kauhuissaan pelkäävät yksinäisyyttä. Sen takiahan se perhekin on monella perustettu. Sen sijaan moni vela on täysin sinut yksinolon kanssa, esim itse en juurikaan kaipaa seuraa, enkä ymmärrä miksi vanhuuden porteilla muuttuisin niin radikaalisti että yksinolo alkaisi pelottaa. Aika vanha olen jo nytkin, joten eiköhän jotain merkkejä tuollaisesta muutoksesta luonteessa alkaisi jo näkyä.
Toinen syy on se, että lapsettomilla yleensä ON laajempi ystäväpiiri. Jopa minulla on iso joukko eri-ikäisiä ystäviä. Niitä vain on kertynyt elämän varrella. Eri työpaikoissa minulla ei ole ollut tulipalokiire kotiin työpäivän jälkeen vaan on ollut hyvin aikaa jäädä juttelemaan tai oluelle kollegan kanssa. Ensi viikonloppuna luokseni tulee yökylään 24 vuotta nuorempi ystäväni johon tutustuin lähes 15 vuotta sitten edellisessä työssäni.
Minulla on myös ollut aikaa harrastaa, ja harrastuksista olen saanut eri-ikäisiä ystäviä. Ja sitten on monia lapsuuden ja nuoruuden kavereita, koska en ikinä hylännyt heitä perheen perustamisen takia. Jos toinenkaan ei tehnyt niin, ystävyys on jatkunut tänne asti. Se on jotenkin riipaisevaa kun jatkuvasti joku lapsia hankkinut ottaa yhteyttä kun lapset on lentäneet pesästä ja erokin usein tullut. En ole mitenkään suuttunut vaikka he unohtivat minut 20 vuodeksi perheen vuoksi, mutta pakko sanoa että vaikea sitä ystävyyttä on tuossa kohtaa elvyttää. Siinä he sitten odottelevat josko ne lapsenlapset joskus kävisivät kun omiin lapsiin on huonot välit tai ovat kaukana, ja muita ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaahan velat pitää huolta, että hommaatte itsellenne paljon eri-ikäisiä kavereita. Muuten vanhemmiten alkaa väkisinkin jäädä yksin, kun viikatemies alkaa poistaa ikätovereita, puolison, sisaruksia ympäriltä. Sen verran olen katsellut esim. anopin ja äidin meininkiä että voin tämän sanoa.
Hassua, kun olin juuri sanomassa samaa perheellisille, useammastakin syystä.
Ensinnäkin vaikuttaa vahvasti siltä, että perheelliset ovat niitä jotka kauhuissaan pelkäävät yksinäisyyttä. Sen takiahan se perhekin on monella perustettu. Sen sijaan moni vela on täysin sinut yksinolon kanssa, esim itse en juurikaan kaipaa seuraa, enkä ymmärrä miksi vanhuuden porteilla muuttuisin niin radikaalisti että yksinolo alkaisi pelottaa. Aika vanha olen jo nytkin, joten eiköhän jotain merkkejä tuollaisesta muutoksesta luonteessa alkaisi jo näkyä.
Toinen syy on se, että lap
Samaa mietin kun kommentoimaasi viestiä luin. Enemmän minulla lapsettomalla on nuorempia ystäviä kuin lapsen tehneellä siskollani. Muun muassa se siskon lapsi on minulle läheinen (äitinsä kanssa ei ole väleissä), ja lukuisat muut ystävien lapset, joiden elämässä olen ollut tiiviisti mukana ihan heidän syntymästään asti ja heitä paljon myös hoitanut pieninä. Siskoni ei ole tietenkään hoitanut ketään muuta kuin omaa lastaan, eli kaikki munat tuli laitettua yhteen koriin. Toivottavasti aika vielä korjaa välit, koska eipä siskolla muita oikein ole.
Minäkin olen löytänyt nuorempia ystäviä myös töistä ja harrastuksista. En tietenkään odota että he minua hoitaisivat, mutta varmaan jotain apua saa, ja ei se ole sanottu että hoitaisivat vaikka olisin heidät synnyttänytkin. Vanhustenhoidossa tiedetään hyvin, että yksinäisempiä ovat lapsia tehneet, heillä kun usein ei ole ketään muita kuin lapset joita odotetaan kerran vuodessa jouluna käymään.
Kaduttaa, etten yrittänyt toista lasta, ja ikionnellinen olen siitä, että tein kuitenkin yhden. Olen tajunnut, ettei mikään muu tuo itselleni ihan sen kaltaista tyytyväisyyttä elämään kuin perhe. Jos ei minulla olisi yhtäkään lasta, olisi katumus valtava, jos en olisi edes yrittänyt.
En tietenkään ole katunit lapsettomuutta, jonka olen jo varhaisesta teini-iästä asti tiennyt olevan itselleni ainoa vaihtoehto. Minulla on kaksi pitkää parisuhdetta takanani ja monta lyhyempää. Nyt elän yksin, huomasin etten halua tehdä kompromisseja kenenkään kanssa. Olen hyvin dominoiva luonne, jos olisin hankkinut perheen, olisin tehnyt kaikkien elämästä helvetin. Ihmisen täytyy tuntea omat heikkoutensa ja vahvuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaduta, eikä harmita. Maailmantilaa kun katsoo, on vain tyytyväinen, ettei ole lapsia koskaan halunnut.
Tuskin tulen lapsettomuuttani vanhanakaan katumaan. Yksinäinen olen jo nyt, omasta halustani, joten se ei tule minua haittaamaan. Pikemminkin mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kaipaan ihmisten seuraa.
Elämäni on varmasti monen mielestä todella tyhjää ja tylsää. Minulla ei ole hienoja harrastuksia, en matkustele, ei ole upeaa uraa. On vain hiljaista elämää maaseudulla eläinten kanssa ja yksi intohimon kohde, johon käytän kaiken liikenevän ajan. Silti lapsi on viimeinen asia, jota tähän kaipaan. Ei minulla ole ollut koskaan minkäänlaista mielenkiintoa lasten kanssa olemiseen, joten mistä kumpuaisi katumus asian suhteen.
"Toinen paha: vela sanoo, että olen aina ollut rauhallisesti elävä koti-ihminen, enkä ollenkaan palstalla viljeltävien stereotyyppien mukainen matkusteleva ja shampanjaa litkivä hedonisti :D Mä olin jo kaksikymppisenä lukutoukka ja harrastukset tyyliä leipominen ja käsityöt. Ihmisiä kummastuttaa, miten tällainen ihminen on valinnut sinkku- ja vela-elämän, kun kuvittelevat että halu mennä vapaasti on ainoa syy valita näin. Mulle se syy on halu olla yksin rauhassa, ilman edes puolisoa, saati lapsia."
Minä olen samanlainen "outolintu". Nautin kotona olosta ja omasta rauhasta, siitä, että saan tehdä asiat omaan tahtiini, eikä kukaan pyöri jaloissa kitisemässä ja varastamassa aikaani. Minulla tosin on puoliso, mutta hän tietysti osaa huolehtiia itsestään.
Inhoan kaikenlaisia aikatauluja, pakkoja, sitä, että pitäisi koko ajan, tai koskaan, olla menossa jonnekin. Aivan pahinta olisi lapsiperhe-elämä, jossa kaikki pyörii lasten rytmin mukaan, on kaikenlaista tapahtumaa, harrastuskuskausta ja muuta häslinkiä. En jaksaisi viikkoakaan. Minulla jää kaikki kodin ulkopuolella tapahtuva aikataulutettu harrastaminenkin kesken, koska vaikka harrastus itsessään olisi miten mieleinen, se muuttuu pakkopullaksi, kun sinne on raahauduttava joka viikko samana ajankohtana. Jos harrastaisin vaikka pilatesta, minun saattaisi tehdä mieli käydä ohjelma läpi maanantaina, muttei enää keskiviikkona, jolloin ohjattu tunti olisi ja sitten niitä tunteja jäisi väliin, kunnes lopulta en menisi enää ollenkaan. Lapsen kanssa kävisi varmaan niin, että sen hoitaminen innostaisi kuun toisena sunnuntaina, ehkä, mutta muuten en jaksaisi katsella sitä ollenkaan. Eli en kadu lapsettomuutta, vaan olen tyytyväinen, etten ole niitä tehnyt, koska "niin kuuluu tehdä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaduttaa, etten yrittänyt toista lasta, ja ikionnellinen olen siitä, että tein kuitenkin yhden. Olen tajunnut, ettei mikään muu tuo itselleni ihan sen kaltaista tyytyväisyyttä elämään kuin perhe. Jos ei minulla olisi yhtäkään lasta, olisi katumus valtava, jos en olisi edes yrittänyt.
Sitähän tässä kysyttiin 🙄
Ei tämmöistä kannata täällä kysellä.
Ihan riippumatta siitä, katuvatko naiset vai eivät, joka ikinen vastaa, että ei kaduta.
Koska osa tietysti oikeasti ei kadu, ja toinen osa sitten kyllä katuu, mutta ei voi sitä tunnustaa. Ei edes anonyymisti, ettei tule tunnetta siitä, että on petturi.
Kaikkien velojen on oltava yhdessä rintamassa kantamassa katumattomien kylttiä!!!!
Jos tunnustaa katuvansa, saa muitten velojen vihat päällensä.
Muistan vieläkin vanhan lehtijutun, jossa aikanaan vahvana naisasianaisena ja lapsettomuuden kannattajana esiintynyt Yrsa Stenius kertoi katuvansa sitä, että ei aikoinaan hankkinut itselleen lasta.
Sehän heti herätti närkästystä. Ei olisi kai saanut mennä julkisesti katumistaan kertomaan.
Mikähän siinä muuten on, että miehillä ei tunnu olevan ollenkaan tällaista vastakkainajattelua. Heille on ihan se ja sama, onko toisilla miehillä lapsia vai ei, eivätkä miehet pidä siitä minkäänlaista meteliä. En tiedä yhtään miestä, joka paistattelisi isyydessään ja halveksisi lapsettomia miehiä ja pitäisi heitä itsekkäinä ja elämää ymmärtämättöminä jne. Enkä myöskään yhtään sellaista lapsetonta miestä, joka pitäisi isäksi tulleita isyyttään korostavina ja omahyväisinä ja haukkuisi heidän lapsiaan pershedelmiksi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En! Hirvittäisi ajatus, että jälkipolveni joutuisi elämään tulevaisuuden kauhuissa. Ei sisaruksiakaan, niin ei tarvitse olla huolissaan heistäkään. Vanhemmat jo kuolleet. Itsekin voi kuolla sitten kun haluaa, ei jää ketään siitä kärsimään. 😌
😂😂 Vai oikein kauhuissa. Surullista että sun elämä on silkkaa kärsimystä ja kuvittelet vain kauhuja. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kaduta, päinvastoin. Näin kaupassa pienikoisen muorin valtavan vajaakuntoisen pojan kanssa, äiti maksoi pojan herkut ja energiajuomat. Näitä äitiä syyttäviä ongelmaisia on enemmäkin, miehiä ja yli-ikäisiä pissiksiä jotka soittaa äidille jatkuvasti.
En sano että minun lapsestani olisi tullut hankala, mutta jälkeenpäin kun mietin nuoruuden suhteitani, olin todella tossu ja siedin liikaa eli miehet oli narsisteja ja kiusaajia joten lapsestakin olisi voinut tulla hankala suurella todennäköisyydellä.
Minulla on näitä kuvailemiasi poikia useampi. Lisäksi suhteet ollut miesten kanssa mitkä on ollut narsistisia. Heidän isänsä kuitenkin lievimmästä päästä sellaista,mutta silti jostain on tullut se valtava omahyväisyys itsestään,vaikka mitään ei ole osoitettu sen ylpeyden aiheen tueksi. Odotetaan muilta uhrauksia ja passaamista, mitään ei ikinä anneta tak
Itsepä olet lapsesi kasvattanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Elämäni on nyt helpompaa kuin lapsia saaneilla tuttavilla ja sukulaisilla, jotka pelkäävät nyt lapsensa joutuvan kokemaan sodan, kunhan Venäjä ehtii hyökkäämään tänne.
Itse huolehdin vain itsestäni ja ajattelen, että paljon ehtii tapahtumaan ennen kuin Venäjä kykenee hyökkäämään Suomeen. Venäjä ehtii vaikka räjäyttämään vahingossa kaikki ydinaseensa.
Höpötipöpöti taas
Venäjä ei hyökkää Suomeen. Putte on jo vanha, ja uudella johtajalla on uudet kujeet. Sitä ennen on listalla muita, helpompia maita, kuten moldova
Ei tässä iässä enää. Johtuisiko hormoneista? Kolmikymppisenä kyllä. Teinin äiti en osaisi olla ja aikuisista lapsista olisi koko ajan huoli, että miten pärjäävät, kun maailma on nyt tällainen. Tämä on ihan hyvä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä iässä enää. Johtuisiko hormoneista? Kolmikymppisenä kyllä. Teinin äiti en osaisi olla ja aikuisista lapsista olisi koko ajan huoli, että miten pärjäävät, kun maailma on nyt tällainen. Tämä on ihan hyvä näin.
Niin ja 50 v. olen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tämmöistä kannata täällä kysellä.
Ihan riippumatta siitä, katuvatko naiset vai eivät, joka ikinen vastaa, että ei kaduta.
Koska osa tietysti oikeasti ei kadu, ja toinen osa sitten kyllä katuu, mutta ei voi sitä tunnustaa. Ei edes anonyymisti, ettei tule tunnetta siitä, että on petturi.
Kaikkien velojen on oltava yhdessä rintamassa kantamassa katumattomien kylttiä!!!!
Jos tunnustaa katuvansa, saa muitten velojen vihat päällensä.
Muistan vieläkin vanhan lehtijutun, jossa aikanaan vahvana naisasianaisena ja lapsettomuuden kannattajana esiintynyt Yrsa Stenius kertoi katuvansa sitä, että ei aikoinaan hankkinut itselleen lasta.
Sehän heti herätti närkästystä. Ei olisi kai saanut mennä julkisesti katumistaan kertomaan.
Mikähän siinä muuten on, että miehillä ei tunnu olevan ollenkaan tällaista vastakkainajattelua. Heille on ihan se ja sama, onko toisilla miehillä lapsia vai ei, eivätkä
Ihminen on hyvin sopeutuva olento. Yleensä sopeutuu vallitsevaan olotilaan. Minkään asian katuminen ja katkeruudessa vellominen nyt ei ole järkevää. Perus selvitytymisstrategiahan tuo on. Ei kannata jäädä niin sanotusti tuleen makaamaan.
Rummelit varmaan odottivat tasoistaan rikasta statusmiestä kolmevitoseksi asti, sitten iski pakokauhu. No kissat ajavat saman asian, voi vedellä viinilaatikkokännejä niiden kanssa lopun elämää.
Mikä gallup tämä on? Näin meidän kesken paljastan, että ei kaduta yhtään.
Olisiko syytä vanhemmuuden katumisesta joka on isompi ongelma.
Lapsettomalla ei ole lasta joka voisi kärsiä katumisesta.
Ei. Avoliitossa 2 x 20 vuotta. N. 60v.
Ei.