Lue keskustelun säännöt.
Sinä yli 50-vuotias lapseton nainen, kaduttaako tai harmittaako koskaan, ettet hankkinutkaan lasta/lapsia?
31.05.2025 |
Et halunnut lapsia tai ehkä olisit halunnutkin muttet saanut ja nyt olet yli 50-vuotias. Tuleeko koskaan sellaisia hetkiä, että olisi sittenkin pitänyt hankkia lapsi? Tai harmittaako/kaduttaako, että äitiys ja lapsiperhe-elämä jäi sinulta kokematta?
Kerro myös halutessasi, oletko parisuhteessa tai tapailetko miehiä vai elätkö yksin.
Kommentit (618)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on kivoja, kun ne ei ole omia. Tulen lasten kanssa hyvin toimeen, hoidan naapureiden ja sukulaisten lapsia tarpeen mukaan. Tykkään myös eläimistä, mutta en halua omia eläimiäkään, minulle riittä se että saan työssäni hoitaa eläimiä ja välillä hoidan kavereiden lemmikkejä. Viihdyn yksin, en kaipaa edes puolisoa elämääni. Olisin varmasti onneton parisuhteessa ja perheellisenä.
En ole ikinä ymmärtänyt tuota 1. lausetta. :D
Omat lapsethan ne niitä kivoja ovat.
Samaa mieltä :D muitten lapsista en kyllä erityisemmin tykkään
Myös samaa mieltä. Tuo pätee koiriin, ei lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Itken itseni uneen. Senkö halusit kuulla?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Itken itseni uneen. Senkö halusit kuulla?
Kyllä kiitos. Nyt tiedän etten pilaa elämääni
Vierailija kirjoitti:
Näissä vastauksissa useat kertovat vapaudenkaipuusta ja ihannoivat vapautta. Haluan tuoda tähän sen näkökulman, että sitä sitovaa lapsiperhearkea on vain häviävän lyhyt aika, kun koko elämää ajattelee.
Olen nelikymppinen sinkku ja minulla on jo teini-ikäiset lapset. Tunnen olevani vapaa kuin taivaan lintu ja hieman kauhistelenkin sitä että vapaus tästä vielä lisääntyy ja sitä on koko loppuelämän, jopa 40v edessä.
Lapsia hankkiessa tämä ei tullut mieleen.
Niin ja ilman lapsia 50senä sitä on jo kyllästynyt siihen kaikkeen muuhun kun lapsellisella se kaikki muu vasta alkaa ja on edessä.
Kyllä elämään mahtuu näitä kaikkia asioita eikä ne lapset mitenkään sitä aikaa muusta vähennä kun sen pienen hetken ihmisen elämästä. Se menee ohi.
Mutta kun "sehän on 100v sitä vaippaa sit". Aika mielenkiintoiset kuvitelmat veloilla on.
Vierailija kirjoitti:
Paljon tärkeämpää kuin pois lähtevät lapset on oikea sielunkumppani.
Joka sitten jättää sut jossain kohti ja jäät yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu. Toki joskus mietin, millaista olisi, jos.
Mutta niinhän sitä kai muistakin asioista välillä miettii.
Monia asioita kadun mutta lapsettomuutta en. Miksi katuisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja ilman lapsia 50senä sitä on jo kyllästynyt siihen kaikkeen muuhun kun lapsellisella se kaikki muu vasta alkaa ja on edessä.
Mihin ihmeen kaikkeen muuhun? Mitä ihmeen "kaikkea muuta" kuin tavallista elämää elämyksineen sinä kuvittelet lapsettomien elävän?
Minulla on puoliso, ystävät, sukulaiset ja erittäin mielenkiintoinen työ sekä muutama harrastus, joita olen harrastanut nuoruudesta asti. Uusia harrastuksia kokeilen joskus ja joku on tarttunut, toinen taas ei. Luen paljon ja katselen kyllä telkkariakin. Joskus käymme matkoilla eri kokoonpanoilla, yleensä puolison kanssa kyllä. Emme nyt kovin usein pidemmällä, ehkä kerran vuodessa.
Vaikeuksia on ollut kuten kaikilla ja sitoumuksia on kuten normaalilla aikuisella on. En minä mikään taivaan lintu ole, kyllä minua velvollisuudet sitoo. Esimerkiksi työ etenkin, en minä voi missään riekkua illat ja yöt kun aamulla on herättävä töihin. En minä matkustaa voi kuin loma-aikoina, jotka saan työnantajan kanssa sovitusti.
Miksi minä tähän itse valitsemaani elämääni kyllästyisin vain sen vuoksi, että en ole koskaan tuntenut halua tai kaipuuta saada omaa lasta?
Mitä se muu on, mitä esim. sinä aiot nyt elämääsi haalia, kun lapsista eroon pääset?
Minä ajattelin alkaa tekemään jotain mikä nuorena jäi kesken. Ehkä muutan johonkin vuoristoiseen maahan ja alan pitää käsityöläisputiikkia. Tai sitten erakoidun ja uppoudun johonkin harrastukseeni, kun ei ole lasten elättämistä vaivana, voin elää vaikka miten pienellä budjetilla. Tai lähden taas reppureissulle, jos löytäisin siihen vaikka kaverin. Siinä jotain mitä tuli nyt mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja ilman lapsia 50senä sitä on jo kyllästynyt siihen kaikkeen muuhun kun lapsellisella se kaikki muu vasta alkaa ja on edessä.
Mihin ihmeen kaikkeen muuhun? Mitä ihmeen "kaikkea muuta" kuin tavallista elämää elämyksineen sinä kuvittelet lapsettomien elävän?
Minulla on puoliso, ystävät, sukulaiset ja erittäin mielenkiintoinen työ sekä muutama harrastus, joita olen harrastanut nuoruudesta asti. Uusia harrastuksia kokeilen joskus ja joku on tarttunut, toinen taas ei. Luen paljon ja katselen kyllä telkkariakin. Joskus käymme matkoilla eri kokoonpanoilla, yleensä puolison kanssa kyllä. Emme nyt kovin usein pidemmällä, ehkä kerran vuodessa.
Vaikeuksia on ollut kuten kaikilla ja sitoumuksia on kuten normaalilla aikuisella on. En minä mikään taivaan lintu ole, kyllä minua velvollisuudet sitoo. Esimerkiksi työ etenkin, en minä voi missään riekkua illat ja yöt kun aamulla on herättävä töihin. En minä matkustaa v
Miljoona kertaa tämä! Mikä vaikeus siinä on uskoa, että lapsettomat elää ihan samanlaista tavallista elämää kuin lapsellisetkin, asunnossa vain asuu ainoastaan aikuisia. Oma äitinikin jaksaa aina naureskella ivallisesti, että onko krapula, jos on vaikka flunssa tai nukkunut huonosti. Ihan kuin mun olisi pakko olla joku alkkis, koska olen lapseton.
Teen vuorotyötä, joten joo, joskus väsyttää. Viinan juonnille ei jää aikaa tai halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä vastauksissa useat kertovat vapaudenkaipuusta ja ihannoivat vapautta. Haluan tuoda tähän sen näkökulman, että sitä sitovaa lapsiperhearkea on vain häviävän lyhyt aika, kun koko elämää ajattelee.
Olen nelikymppinen sinkku ja minulla on jo teini-ikäiset lapset. Tunnen olevani vapaa kuin taivaan lintu ja hieman kauhistelenkin sitä että vapaus tästä vielä lisääntyy ja sitä on koko loppuelämän, jopa 40v edessä.
Lapsia hankkiessa tämä ei tullut mieleen.
Niin ja ilman lapsia 50senä sitä on jo kyllästynyt siihen kaikkeen muuhun kun lapsellisella se kaikki muu vasta alkaa ja on edessä.
Kyllä elämään mahtuu näitä kaikkia asioita eikä ne lapset mitenkään sitä aikaa muusta vähennä kun sen pienen hetken ihmisen elämästä. Se menee ohi.
Mutta kun "sehän on 100v sitä vaippaa sit". Aika mielenkiintoiset kuvitelmat veloilla on.
Mutta kun se vaipparalli ei kiinnosta yhtään. Ei edes vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei harmita. Olen ollut liian köyhä aina, tehnyt pienipalkkaisia töitä. Asunut yksiössä, en ole halunnut tehdä lasta köyhyyteen. Lapsi olisi joutunut kiusatuksi, koska äitinsä olisi köyhä, eikä lapselle olisi ollut varaa ostaa nykymaailman vaatimia asioita. Mieluummin yksin köyhänä, kuin köyhänä lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelin alkaa tekemään jotain mikä nuorena jäi kesken. Ehkä muutan johonkin vuoristoiseen maahan ja alan pitää käsityöläisputiikkia. Tai sitten erakoidun ja uppoudun johonkin harrastukseeni, kun ei ole lasten elättämistä vaivana, voin elää vaikka miten pienellä budjetilla. Tai lähden taas reppureissulle, jos löytäisin siihen vaikka kaverin. Siinä jotain mitä tuli nyt mieleen.
Ok, onnea matkaan. Itseäni ei mikään tuommoinen extreme ole koskaan kiehtonut, joten jään sitten noistakin upeista kokemuksista paitsi, kuten jo äitiydestä olen jäänyt. Taivaan portilla voidaan kiistatta todeta, että sinä olet elänyt minua huomattavasti kiinnostavamman ja elämysrikkaamman elämän.
Sekin on upeaa, että vielä lasten jälkeenkin sinulla on moiseen rahalliset resurssit. Itse olen lapsettomana tehnyt töitä ihan hyvällä palkalla 37 v, mutta reppureissu taitaisi olla ainut noista, johon rahat riittäisi, sillä esim. käsityöputiikin pitäminen on aika kallista. No erakoituminen tietysti, mutta olen niin seurallinen ihminen, että viihtyisin erakkomökissäni max. kaksi viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut luulevat, että vain heidän tapansa tehdä asioita on oikein.
Jos ei ole lapsia ei ole huoltakaan. Aikuisista lapsistakin on huoli. Itsellinen ihminen voi tehdä mitä ikinä tahtoo, eikä tarvitse koskaan miettiä, että onko sillä tekemisellä vaikutusta kehenkään
Ei lapsettoman tarvitse katua mitään elämässään. Lapsettomalla on puoliso ja ystäviä. Mikään ei ole niin tasa-arvoista kuin ystävyys.
Ilman lapsia ei ole huolia?
Ei ole niitä ilojakaan tosin.
Nyt on jo katkeraa settiä memmalta. 🤭
Kyllä niitä iloja on, todellakin.
Ei tietenkään. Kaduttaako/harmittaako sinua, kun lapset teit?
3,5 miljardia vuotta evoluutiota ja sitten joku päättää, olen heikko, en aio lisääntyä. Omasta tahdostaan. Hahahha, mitä typeryyttä. Tajuatteko, 3,5 miljardia vuotta kovaa taistelua elämästä ja juuri sinä päätät. Olen paskahousu.
Kannattaa katsoa tuo video hartaasti ja ajatuksen kanssa. Sen jälkeen mieti, kannattaako kuunnella trolleja(pietarista?), jotka luovat eripuraa ja tekevät kaikkensa, että muilla menisi huonosti nyt ja tulevaisuudessa.
En kadu. Toisten lapset yleensä ihan kivoja mutta en esimerkiksi halua lasta yökylään vaikka usein on pyydetty.
Tulevaisuus maailmassa ei näytä valoisalta, ei edes Euroopassa. Ei onneksi tarvitse huolehtia mukuloitten pärjäämisestä. Testamentti eläinsuojeluun.
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelin alkaa tekemään jotain mikä nuorena jäi kesken. Ehkä muutan johonkin vuoristoiseen maahan ja alan pitää käsityöläisputiikkia. Tai sitten erakoidun ja uppoudun johonkin harrastukseeni, kun ei ole lasten elättämistä vaivana, voin elää vaikka miten pienellä budjetilla. Tai lähden taas reppureissulle, jos löytäisin siihen vaikka kaverin. Siinä jotain mitä tuli nyt mieleen.
Heh. Siinä on vain se, että asiat ei enää viiskymppisenä tunnu samalta kuin nuorena. Vois alkaa vanhoja luita kolottaa vuoristossa ja hankalaa kuluneilla polvilla könytä vuorenrinnettä ylös.
Sehän siinä on, että kaikki eivät ole halukkaita siirtämään unelmiaan vuosikymmeniä eteenpäin. Ja toisilla taas ei suuria unelmia edes ole, mutta eivät halua elämäänsä omia lapsia.
On huvittavaa tuo, että veloilla on omituisia kuvitelmia kun sanovat, että eivät halua lapsielämää edes hetkeksi, mutta lapsellisten kuvitelmat jostain kaikesta muusta mihin velat kyllästyvät ovat asiaa ja totuus.
Vierailija kirjoitti:
En kadu. Toisten lapset yleensä ihan kivoja mutta en esimerkiksi halua lasta yökylään vaikka usein on pyydetty.
Tulevaisuus maailmassa ei näytä valoisalta, ei edes Euroopassa. Ei onneksi tarvitse huolehtia mukuloitten pärjäämisestä. Testamentti eläinsuojeluun.
Eläimet ovat paljon söpömpiä kuin huonosti kasvatetut suomalaislapset. 🐱
Näissä vastauksissa useat kertovat vapaudenkaipuusta ja ihannoivat vapautta. Haluan tuoda tähän sen näkökulman, että sitä sitovaa lapsiperhearkea on vain häviävän lyhyt aika, kun koko elämää ajattelee.
Olen nelikymppinen sinkku ja minulla on jo teini-ikäiset lapset. Tunnen olevani vapaa kuin taivaan lintu ja hieman kauhistelenkin sitä että vapaus tästä vielä lisääntyy ja sitä on koko loppuelämän, jopa 40v edessä.
Lapsia hankkiessa tämä ei tullut mieleen.