Mistä asioista lapsettomat jää paitsi? Mitä myönteisiä asioita tulee mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäkö myönteistä? Ensimmäiseksi tulee mieleen, ettei tarvitse kuunnella kakaroiden kiljumista. 🤩🤗

Paljon, paljon muutakin myönteistä löytyy, mutta tuo on se tärkein. 

Kysyttiin, mistä myönteisestä jää paitsi. Toki ei siinä mitään, jos kiljuminen on mielestäsi myönteinen asia....

No voi tsiisus, siihen en keksi mitään. Minusta lapsissa ei ole mitään myönteistä. 

Ja turhaa sellainen pohdiskelu olisikin. Olen nimittäin ollut jo kohta kuusi vuotta menopaussissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa myönteinen asia on se hyvin harvoin näytetty rakkaus vanhempaa kohtaan. Yleensä hyvin pienenä, poistuu 13 ikävuoteen mennessä.

Mulla pojat halaa vieläkin, vanhempi antaa suukon poskelle. Molemmat kertovat miten rakas olen. 27 ja 18 😅

Kyllä mäkin valehtelen anopille, että on kiva nähdä sitä ja se on rakas. Mutta ei se nyt sitä tarkoita, että rakastaisin oikeasti. 

Omia lapsia, vaikka ovat jo aikuisia, ei mitenkään voi verrata anoppiin! Ei sitten missään asiassa!

Eipä tuossa lapsia anoppiin verrattukaan. Yritettiin vain kertoa mammullille, että ne kultahippuset ei välttämättä puhu totta, kun ne sanoo, että olet rakas. Ne voi sanoa niin vain maamulin mieliksi, koska mammulille tulisi itkut silmiin, jos ei saisi pönkitystä itsetunnolle lapsiltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi hieman perehtyä vaikkapa kasvatuspsykologiaan ja kiintymyssuhteisiin. Kyllä lapsen ja vanhemman välinen suhde on jotain ainutlaatuista ja hyvin tärkeää. Ei sitä voi verrata esimerkiksi kaverisuhteisiin. Tämä on ihan vaan tiedettä. 

Sinun kannattaisi. Ymmärtäisit, että pelkkä geenien jakaminen ei vielä muodosta mitään kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhteen eteen tarvitsee tehdä hommia. Jos annat lapsesi pois heti laitoksella eikä hän koskaan tapaa sinua, ei se lapsesi sinua kohtaan koe yhtään sen enempää kiintymystä kuin jotain random kaduntallaajaakaan kohtaan. Tai jos hakkaat lastasi päivittäin, ei mitään kiintymystä synny, vaan lapsi oppii vain pelkäämään sinua. 

Miksi minusta tuntuu, että olet joutunut kovia kohtaamaan lapsena. Se jolle vastasit, kertoi aikuisen terveestä suhteesta lapseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyy, mistä lapsettomat jäävät paitsi. Sen jälkeen kaikki lapsettomat kuorossa parkuu, että ei mistään :D Totta helvetissä jäätte. Sehän on ihan selvä, että jäätte jostain paitsi. Eihän teillä ole edes MITÄÄN kokemusta asiasta, joten miten kuvittelette edes voivanne vastata kysymykseen. Jokainen elämänvalinta vaikuttaa siihen, että jostain jää paitsi. Myös me, joilla on lapsia, jäämme jostain paitsi. Esim. paljon on menty lasten ehdoilla kun kun he olivat pieniä. Ikinä en hukannut silti itseäni, ja ollut vain äiti ja aina on ollut myös omaa aikaa. 

Nyt onkin hämmentävää, kun se vapaus on tullut takaisin ja on ihanat isot, käytännössä aikuiset lapset <3

Omaan lukutaidon, joten vastaus ap:n kysymykseen: sitä ei voi mitenkään selittää ja sanottaa napakasti, mistä jää paitsi. Niin kokonaisvaltainen asia. Itse koen, että hirvittävän paljosta olisin jäänyt paitsi, jollei ole lapsia. mutta en epäile hetk

Ap kysyy, mistä MYÖNTEISESTÄ lapsettomat jäävät paitsi. Jos omaat lukutaidon, yritä nyt edes lukea kaikki sanat otsikosta ennen kuin aloitat meuhkaamisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea itsetunto syntyy siitä, että oppii näkemään oman arvonsa ihmisyydessä, ei peilikuvassa. Se tarkoittaa oman itsen hyväksymistä ja sen oivaltamista, että ansaitset hyvää kohtelua, rakkautta ja mahdollisuuksia riippumatta siitä, miltä näytät.

Miten tämä liittyy vanhemmuuteen mitenkään? 😂

Lapsivapaat eivät tiedä ihmisyydestä tai rakkaudesta, vai mitä yrität selittää?

Lapsivapaat eivät tiedä yhtään mitään rakkaudesta omiin lapsiin. Tätä tosiasiaa ei voi kiistää. Kummilapsi esim. voi olla rakas, mutta eri tavalla kuin oma. 

Lapsilla on voinut olla surkea lapsuus, mutta lapset voivat valehdella jos heidän selviytymisensä on siitä kiinni, tai jos ovat traumatisoituneita eikä erota mikä on totta ja mikä ei.

Aikuinen voi elää ihan täysin delulu maailmassa ja luulla olevansa hyvä vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi hieman perehtyä vaikkapa kasvatuspsykologiaan ja kiintymyssuhteisiin. Kyllä lapsen ja vanhemman välinen suhde on jotain ainutlaatuista ja hyvin tärkeää. Ei sitä voi verrata esimerkiksi kaverisuhteisiin. Tämä on ihan vaan tiedettä. 

Perehdyin googlamalla 2 sekuntia. Löysin tällaista: "Kiintymyssuhdemallit syntyvät ensimmäisten elinvuosien aikana ja ne ovat melko pysyviä sisäistettyjä malleja maailmasta ja ihmissuhteista. Kiintymysmalleilla ja kiintymyskäyttäytymisellä on hyvin biologinen perusta, jonka lähtökohtana on ollut vauvan keino varmistaa suhde häntä hoivaavaan aikuiseen."

Ei puhuta mitään vanhemmista tuossa. 

Tämän aloituksen aihe liittyi mielestäni vanhemmuuteen. Kukaan ei toki määrittänyt sitä, onko suhde biologinen.

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyy, mistä lapsettomat jäävät paitsi. Sen jälkeen kaikki lapsettomat kuorossa parkuu, että ei mistään :D Totta helvetissä jäätte. Sehän on ihan selvä, että jäätte jostain paitsi. Eihän teillä ole edes MITÄÄN kokemusta asiasta, joten miten kuvittelette edes voivanne vastata kysymykseen. Jokainen elämänvalinta vaikuttaa siihen, että jostain jää paitsi. Myös me, joilla on lapsia, jäämme jostain paitsi. Esim. paljon on menty lasten ehdoilla kun kun he olivat pieniä. Ikinä en hukannut silti itseäni, ja ollut vain äiti ja aina on ollut myös omaa aikaa. 

Nyt onkin hämmentävää, kun se vapaus on tullut takaisin ja on ihanat isot, käytännössä aikuiset lapset <3

Omaan lukutaidon, joten vastaus ap:n kysymykseen: sitä ei voi mitenkään selittää ja sanottaa napakasti, mistä jää paitsi. Niin kokonaisvaltainen asia. Itse koen, että hirvittävän paljosta olisin jäänyt paitsi, jollei ole lapsia. mutta en epäile hetk

Sinulla ei ole aavistustakaan kenenkään tunnemaailmasta, raukkaudesta tai onnesta, oli tällä lapsia tai ei. Uskomattoman ylimielistä väittää, että muka tiedät kenenkään kokemasta rakkaudesta yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi hieman perehtyä vaikkapa kasvatuspsykologiaan ja kiintymyssuhteisiin. Kyllä lapsen ja vanhemman välinen suhde on jotain ainutlaatuista ja hyvin tärkeää. Ei sitä voi verrata esimerkiksi kaverisuhteisiin. Tämä on ihan vaan tiedettä. 

Sinun kannattaisi. Ymmärtäisit, että pelkkä geenien jakaminen ei vielä muodosta mitään kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhteen eteen tarvitsee tehdä hommia. Jos annat lapsesi pois heti laitoksella eikä hän koskaan tapaa sinua, ei se lapsesi sinua kohtaan koe yhtään sen enempää kiintymystä kuin jotain random kaduntallaajaakaan kohtaan. Tai jos hakkaat lastasi päivittäin, ei mitään kiintymystä synny, vaan lapsi oppii vain pelkäämään sinua. 

Miksi minusta tuntuu, että olet joutunut kovia kohtaamaan lapsena. Se jolle vastasit, kertoi aikuisen terveestä su

Sitä on vaikea sanoa, miksi sinulla on tuollaisia tuntemuksia ja miksi ne tuntemukset heräävät juuri silloin, kun sinulle kerrotaan, mitä kiintymyssuhde on ja mitä se ei ole. Ehkä se johtuu siitä, ettet ymmärrä, ettei kaikilla ole samanlaista suhdetta vanhempiinsa kuin sinulla on omiisi. 

Lapsettomat jäävät paitsi isovanhemmuutta mikä on elämän parasta aikaa. Isovanhemmuus kestää pitkään, lapsettomat voivat toki viettää sen ajan kaljakuppilassa tai matkustellessa tai golffaamassa, kai niistäkin voi rakentaa elämäänsä merkityksen

Lapsettomat eivät tuomitse omaa lastaan kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea itsetunto syntyy siitä, että oppii näkemään oman arvonsa ihmisyydessä, ei peilikuvassa. Se tarkoittaa oman itsen hyväksymistä ja sen oivaltamista, että ansaitset hyvää kohtelua, rakkautta ja mahdollisuuksia riippumatta siitä, miltä näytät.

Miten tämä liittyy vanhemmuuteen mitenkään? 😂

Lapsivapaat eivät tiedä ihmisyydestä tai rakkaudesta, vai mitä yrität selittää?

Lapsivapaat eivät tiedä yhtään mitään rakkaudesta omiin lapsiin. Tätä tosiasiaa ei voi kiistää. Kummilapsi esim. voi olla rakas, mutta eri tavalla kuin oma. 

 

Ja lapselliset eivät tiedä, että elämä voi olla onnellista ja rakkaudentäyteistä myös ilman lapsia. Ei se rakkaus omaan lapseen sen kummempaa ole kuin rakkaus ylipäätään. Tunne muiden joukossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea itsetunto syntyy siitä, että oppii näkemään oman arvonsa ihmisyydessä, ei peilikuvassa. Se tarkoittaa oman itsen hyväksymistä ja sen oivaltamista, että ansaitset hyvää kohtelua, rakkautta ja mahdollisuuksia riippumatta siitä, miltä näytät.

Miten tämä liittyy vanhemmuuteen mitenkään? 😂

Lapsivapaat eivät tiedä ihmisyydestä tai rakkaudesta, vai mitä yrität selittää?

Lapsivapaat eivät tiedä yhtään mitään rakkaudesta omiin lapsiin. Tätä tosiasiaa ei voi kiistää. Kummilapsi esim. voi olla rakas, mutta eri tavalla kuin oma. 

 

Tuskin sinäkään tiedät mitään rakkaudesta kuristajakäärmeeseen tai tarantellaan. Ja tuskin haluat kokeakaan.

Laita sana lapsi tilalle. Ja ei, en halua kummilasta tai ketään lasta elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikea itsetunto syntyy siitä, että oppii näkemään oman arvonsa ihmisyydessä, ei peilikuvassa. Se tarkoittaa oman itsen hyväksymistä ja sen oivaltamista, että ansaitset hyvää kohtelua, rakkautta ja mahdollisuuksia riippumatta siitä, miltä näytät.

Miten tämä liittyy vanhemmuuteen mitenkään? 😂

Lapsivapaat eivät tiedä ihmisyydestä tai rakkaudesta, vai mitä yrität selittää?

Lapsivapaat eivät tiedä yhtään mitään rakkaudesta omiin lapsiin. Tätä tosiasiaa ei voi kiistää. Kummilapsi esim. voi olla rakas, mutta eri tavalla kuin oma. 

 

Ei voikaan. Kuten ei lapsiperheellinen voi tietää, miltä tuntuu olla lapsivapaa ja kohdistaa kaikki rakkaus yhteen ihmiseen, puolisoon, ilman että huoniota tarvisi jakaa muille.

Tämä ei ole kilpailu siitä kellä on paras rakkaus tai kellä on eniten rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat jäävät paitsi isovanhemmuutta mikä on elämän parasta aikaa. Isovanhemmuus kestää pitkään, lapsettomat voivat toki viettää sen ajan kaljakuppilassa tai matkustellessa tai golffaamassa, kai niistäkin voi rakentaa elämäänsä merkityksen

Voi sinua. 🤭 

Suorittavasta mekaanisesta työstä, joka vie ison osan potentiaalista aivotyöaikaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyy, mistä lapsettomat jäävät paitsi. Sen jälkeen kaikki lapsettomat kuorossa parkuu, että ei mistään :D Totta helvetissä jäätte. Sehän on ihan selvä, että jäätte jostain paitsi. Eihän teillä ole edes MITÄÄN kokemusta asiasta, joten miten kuvittelette edes voivanne vastata kysymykseen. Jokainen elämänvalinta vaikuttaa siihen, että jostain jää paitsi. Myös me, joilla on lapsia, jäämme jostain paitsi. Esim. paljon on menty lasten ehdoilla kun kun he olivat pieniä. Ikinä en hukannut silti itseäni, ja ollut vain äiti ja aina on ollut myös omaa aikaa. 

Nyt onkin hämmentävää, kun se vapaus on tullut takaisin ja on ihanat isot, käytännössä aikuiset lapset <3

Omaan lukutaidon, joten vastaus ap:n kysymykseen: sitä ei voi mitenkään selittää ja sanottaa napakasti, mistä jää paitsi. Niin kokonaisvaltainen asia. Itse koen, että hirvittävän paljosta olisin jää

 

Kulta. Tietääkseni aika monta myönteistä asiaa kerroin, josta lapsettomat jäävät paitsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi hieman perehtyä vaikkapa kasvatuspsykologiaan ja kiintymyssuhteisiin. Kyllä lapsen ja vanhemman välinen suhde on jotain ainutlaatuista ja hyvin tärkeää. Ei sitä voi verrata esimerkiksi kaverisuhteisiin. Tämä on ihan vaan tiedettä. 

Perehdyin googlamalla 2 sekuntia. Löysin tällaista: "Kiintymyssuhdemallit syntyvät ensimmäisten elinvuosien aikana ja ne ovat melko pysyviä sisäistettyjä malleja maailmasta ja ihmissuhteista. Kiintymysmalleilla ja kiintymyskäyttäytymisellä on hyvin biologinen perusta, jonka lähtökohtana on ollut vauvan keino varmistaa suhde häntä hoivaavaan aikuiseen."

Ei puhuta mitään vanhemmista tuossa. 

Tämän aloituksen aihe liittyi mielestäni vanhemmuuteen. Kukaan ei toki määrittänyt sitä, onko suhde biologinen.

Niin liittyi. Ja tuossa kumottiin väite, jonka mukaan lapsen ja vanhemman välille jotenkin automaattisesti syntyy ainutlaatuinen ja tärkeä kiintymyssuhde. Niinhän ei tapahdu, jos vanhemmat eivät pidä lapsestaan huolta ja auta lasta siinä, että se kiintymyssuhde muodostuu terveeksi. Kiintymys on opittu asia, ei sisäsyntyinen asia. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat jäävät paitsi isovanhemmuutta mikä on elämän parasta aikaa. Isovanhemmuus kestää pitkään, lapsettomat voivat toki viettää sen ajan kaljakuppilassa tai matkustellessa tai golffaamassa, kai niistäkin voi rakentaa elämäänsä merkityksen

Mistä tiedät että se on elämän parasta aikaa koska et ole itse elänyt lapsivapaata elämä 50+ vuotiaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Miten minulla on sellainen tunne, että nämä, jotka maalailevat lapsiperhe-elämästä jotain pumpulista hattara-auvoa, jossa enkelit laulaa ja aina paistaa aurinko, ovat oikeasti lapsettomia provoja....

Kuka niitä maalaa. Vanhemmat nyt hyväksyy sen arjen kaikkineen. Se, että nuorimmainen vauvana heräsi etsimään tuttia, piti minut hereillä, tein ratkausun. Minä vierotin hänet tutista. Oli tuolloin 4-5kk. Heräsi kyllä, ojensin käteni, johon tarrasi ja pian tuttu unohtui. En kokenut tuota valvomista raskaana. 2kk:n ikäisenä molemmat lapseni nukkuivat 6 tunnin yöunet. Eivätkä olleet korvakierrelapsia. Minkäs teet?!