Mistä asioista lapsettomat jää paitsi? Mitä myönteisiä asioita tulee mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäkö myönteistä? Ensimmäiseksi tulee mieleen, ettei tarvitse kuunnella kakaroiden kiljumista. 🤩🤗

Paljon, paljon muutakin myönteistä löytyy, mutta tuo on se tärkein. 

Kysyttiin, mistä myönteisestä jää paitsi. Toki ei siinä mitään, jos kiljuminen on mielestäsi myönteinen asia....

Olen eri, mutta vähän mahdotonta vastata, mistä myönteisestä jää paitsi, koska minulle vanhemmuudessa ei ole mitään myönteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä voisi edes tiivistää muutamaan lauseeseen? Pienet vauvan kädet, imetyksen ihmeellisyys, vauva mahassa polskimassa ja potkimassa, sisarusten välinen rakkaus ja kasvaminen, yhteiset lomat, yhteinen arki, lapsen oppimisen kokemukset, haastavilla hetkillä tukeminen, nähdä kauniin pienen ihmisen kasvavan, nähdä isovanhempien onni, isovanhempien ja lapsenlasten ilo ja kiintymys, lasten kavereihin tutustuminen, päästä taas tekemään lasten juttuja yhdessä, kuten lukemaan yhdessä kirjoja, trampalle hyppimään, maalaamaan, yms. Lista olisi loputon. Miten rakkautta ja yhteisöllisyyttä voi tiivistää? 

Imetys oli yksi elämäni kamalimmista kokemuksista. 

t. kahden äiti

Alapeukuttajat eivät ilmeisesti ole tietoisia esimerkiksi haavaisesta

Kuka pyysi samaistumista? Eihän siihen tarvita kuin aivojen käyttöä, jotta ymmärtää, ettei imetys ole kaikille ihana kokemus. Jopa minä, lapsettomana tiedän tuon. 

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Ainoa myönteinen asia on se hyvin harvoin näytetty rakkaus vanhempaa kohtaan. Yleensä hyvin pienenä, poistuu 13 ikävuoteen mennessä.

Mulla pojat halaa vieläkin, vanhempi antaa suukon poskelle. Molemmat kertovat miten rakas olen. 27 ja 18 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa myönteinen asia on se hyvin harvoin näytetty rakkaus vanhempaa kohtaan. Yleensä hyvin pienenä, poistuu 13 ikävuoteen mennessä.

Mulla pojat halaa vieläkin, vanhempi antaa suukon poskelle. Molemmat kertovat miten rakas olen. 27 ja 18 😅

Kyllä mäkin valehtelen anopille, että on kiva nähdä sitä ja se on rakas. Mutta ei se nyt sitä tarkoita, että rakastaisin oikeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viiden vuoden unettomista öistä ja noro- ja korvatulehduskierteistä. Monen sadan tuhannen euron menoista.

Kaikilla ei ole tuollaista.

Ilmaiseksiko kasvatit lapsesi?

Paljonko ajattelet, että lapsi kuluttaa vuodessa? Kerro se 18.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viiden vuoden unettomista öistä ja noro- ja korvatulehduskierteistä. Monen sadan tuhannen euron menoista.

Kaikilla ei ole tuollaista.

Ilmaiseksiko kasvatit lapsesi?

Paljonko ajattelet, että lapsi kuluttaa vuodessa? Kerro se 18.

Vauva ei kuluta juuri mitään, teini kuluttaa pelkästään ruokakuluina tolkuttomia summia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeria näytätte olevan meille lapsettomille

Niin sinä puhut omasta ja muiden lapsettomien puolesta, paitsi niiden, jotka olisivat halunneet lapsia. Miksi kukaan, joka lapsia haluaa, kajehtisi lapsetonta? 

Ehkä siksi, kun lapsia hankittuaan huomaa, ettei se lapsiperse-elämä ollutkaan niin ihanaa.

Niin sinä ajattelet lapsettomana. Meillä kyllä perseitä on, mutta lapsiperse-elämä 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei koskaan saa kokea sitä leijuvaa euforiaa, joka lopulta valtaa mielen, kun kuukausimääriä herää joka yö 2 tunnin välein hoivailemaan sitä suloista kultapalleroa...

Eipä tuohon muuta tarvita kuin koiranpennun hankkiminen. 

Voi luoja, ja sitä koiraa suukoteltais. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeria näytätte olevan meille lapsettomille

Niin sinä puhut omasta ja muiden lapsettomien puolesta, paitsi niiden, jotka olisivat halunneet lapsia. Miksi kukaan, joka lapsia haluaa, kajehtisi lapsetonta? 

Ehkä siksi, kun lapsia hankittuaan huomaa, ettei se lapsiperse-elämä ollutkaan niin ihanaa.

Niin sinä ajattelet lapsettomana. Meillä kyllä perseitä on, mutta lapsiperse-elämä 😂

Yhtä persettä se lasten kanssa eläminen kyllä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei koskaan saa kokea sitä leijuvaa euforiaa, joka lopulta valtaa mielen, kun kuukausimääriä herää joka yö 2 tunnin välein hoivailemaan sitä suloista kultapalleroa...

Eipä tuohon muuta tarvita kuin koiranpennun hankkiminen. 

Voi luoja, ja sitä koiraa suukoteltais. 

Hoivailemisesta tuossa puhuttiin, ei suukottelusta. Toki ei koiran suukottelussa mitään vaarallista ole. 

Yhtä persettä se lasten kanssa eläminen kyllä on.

PerseeSTÄ, ei persettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen halaukset ja aidot hellyydenosoitukset. Sanat:"Äiti olet rakas!"💖

 

Lasten rakkaus ei ole aitoa, vaan välttämätön niiden selviytymiselle. "Rakkautta" ilmaiseva lapsi saa parempaa hoitoa ja selviää aikuiseksi todennäköisimmin kuin "ei rakastava" lapsi. Mikään, mikä on selviytymisvaiston pakottamaa, ei ole aitoa. 

Mitä selität, en ymmärtänyt? Lapsen selviytymiselle on välttämätöntä se vanhempien rakkaus. Aidompaa rakkautta saat hakea, kuin lapsen rakkaus ja kiintymyssuhde vanhempiinsa. 

Höpö höpö. Ne haluavat ruokaa ja vähän myöhemmin myös viihdykkeitä. Vanhempi pystyy niitä tarjoamaan. Ei aina ole sen kummempaa. Toki voi kiintymystä olla enemmän tai vähemmän, mutta et sinä oikeasti ole l

Voi sinua pientä, olen pahoillani puolestasi. Tiedän, että en voi sinun lapsuuttasi korvata. Voin vain osoittaa myötätuntoa. Halaus sinulle

Vierailija kirjoitti:

Yhtä persettä se lasten kanssa eläminen kyllä on.

PerseeSTÄ, ei persettä. 

Sekä että.

Kaverin 13v jäi tovi sitten kiinni huumeiden käytöstä. Muistin taas, että on syytä olla kiitollinen omasta lapsettomuudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen halaukset ja aidot hellyydenosoitukset. Sanat:"Äiti olet rakas!"💖

 

Lasten rakkaus ei ole aitoa, vaan välttämätön niiden selviytymiselle. "Rakkautta" ilmaiseva lapsi saa parempaa hoitoa ja selviää aikuiseksi todennäköisimmin kuin "ei rakastava" lapsi. Mikään, mikä on selviytymisvaiston pakottamaa, ei ole aitoa. 

Mitä selität, en ymmärtänyt? Lapsen selviytymiselle on välttämätöntä se vanhempien rakkaus. Aidompaa rakkautta saat hakea, kuin lapsen rakkaus ja kiintymyssuhde vanhempiinsa. 

Höpö höpö. Ne haluavat ruokaa ja vähän myöhemmin myös viihdykkeitä. Vanhempi pystyy niitä tarjoamaan. Ei aina ole sen kummempaa. Toki voi kiintymystä olla en

Voi sinua pientä, olen pahoillani puolestasi. Tiedän, että en voi sinun lapsuuttasi korvata. Voin vain osoittaa myötätuntoa. Halaus sinulle

 

Ei sinun tarvitse minun lapsuuttasi korvata. Ihan hyvä se oli. En myöskään kaipaa halausta tuntemattomilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa myönteinen asia on se hyvin harvoin näytetty rakkaus vanhempaa kohtaan. Yleensä hyvin pienenä, poistuu 13 ikävuoteen mennessä.

Mulla pojat halaa vieläkin, vanhempi antaa suukon poskelle. Molemmat kertovat miten rakas olen. 27 ja 18 😅

Kyllä mäkin valehtelen anopille, että on kiva nähdä sitä ja se on rakas. Mutta ei se nyt sitä tarkoita, että rakastaisin oikeasti. 

Omia lapsia, vaikka ovat jo aikuisia, ei mitenkään voi verrata anoppiin! Ei sitten missään asiassa!

No eipähän ainakaan tule omien lastensa tappamiksi. Aika paljon on viime aikoina ollut uutisia lastensa tappamista vanhemmista. 

379

aiempi mainitsi jokapäiväisen. Se on ihan eri asia, kuin mitä meillä oli. Hyväksy nyt vaan kullinesi totuus. 

Vierailija kirjoitti:

379

aiempi mainitsi jokapäiväisen. Se on ihan eri asia, kuin mitä meillä oli. Hyväksy nyt vaan kullinesi totuus. 

Ei ole mitään ongelmaa hyväksyä sitä, että elämä lapsettomana on ihanaa, kun ei tarvitse kuunnelle itkupotkuraivareita tai muutakaan paskaa. 

Ap kysyy, mistä lapsettomat jäävät paitsi. Sen jälkeen kaikki lapsettomat kuorossa parkuu, että ei mistään :D Totta helvetissä jäätte. Sehän on ihan selvä, että jäätte jostain paitsi. Eihän teillä ole edes MITÄÄN kokemusta asiasta, joten miten kuvittelette edes voivanne vastata kysymykseen. Jokainen elämänvalinta vaikuttaa siihen, että jostain jää paitsi. Myös me, joilla on lapsia, jäämme jostain paitsi. Esim. paljon on menty lasten ehdoilla kun kun he olivat pieniä. Ikinä en hukannut silti itseäni, ja ollut vain äiti ja aina on ollut myös omaa aikaa. 

Nyt onkin hämmentävää, kun se vapaus on tullut takaisin ja on ihanat isot, käytännössä aikuiset lapset <3

Omaan lukutaidon, joten vastaus ap:n kysymykseen: sitä ei voi mitenkään selittää ja sanottaa napakasti, mistä jää paitsi. Niin kokonaisvaltainen asia. Itse koen, että hirvittävän paljosta olisin jäänyt paitsi, jollei ole lapsia. mutta en epäile hetkeäkään, etteikö joku ole lapsettomuuteensa tyytyväinen. Se, mistä jää paitsi on tunnepuolen asia, elämän syvintä rakkautta ja onnea. Omat lapset ovat niin suuri ihme. Heidän persooniaan ja elämäänsä on ollut mielenkiintoista ja ihmeellistä seurata (ovat niin erilaisia ja yksilöllisiä!) He ovat ällistyttävällä tavalla avanneet silmiä niin monelle asialle, avanneet ymmärrystä myös omasta itsestä, haastaneet ja rikastuttaneet elämää. Maailman kalleimmat lahjat.