Lue keskustelun säännöt.
Mistä asioista lapsettomat jää paitsi? Mitä myönteisiä asioita tulee mieleen?
31.05.2025 |
Mulle tulee tähän vuodenaikaan mieleen lasten kevätjuhlat.
Kaikki ei niistä tietenkään tykkää, mutta kyllä itsestäni on aina ihana käydä omien lasten kevätjuhlissa ja nauttimassa siitä tunnelmasta, mikä siellä on.
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi hieman perehtyä vaikkapa kasvatuspsykologiaan ja kiintymyssuhteisiin. Kyllä lapsen ja vanhemman välinen suhde on jotain ainutlaatuista ja hyvin tärkeää. Ei sitä voi verrata esimerkiksi kaverisuhteisiin. Tämä on ihan vaan tiedettä.
Sinun kannattaisi. Ymmärtäisit, että pelkkä geenien jakaminen ei vielä muodosta mitään kiintymyssuhdetta. Kiintymyssuhteen eteen tarvitsee tehdä hommia. Jos annat lapsesi pois heti laitoksella eikä hän koskaan tapaa sinua, ei se lapsesi sinua kohtaan koe yhtään sen enempää kiintymystä kuin jotain random kaduntallaajaakaan kohtaan. Tai jos hakkaat lastasi päivittäin, ei mitään kiintymystä synny, vaan lapsi oppii vain pelkäämään sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi hieman perehtyä vaikkapa kasvatuspsykologiaan ja kiintymyssuhteisiin. Kyllä lapsen ja vanhemman välinen suhde on jotain ainutlaatuista ja hyvin tärkeää. Ei sitä voi verrata esimerkiksi kaverisuhteisiin. Tämä on ihan vaan tiedettä.
Pseudotiedettä kyllä onkin!
Minä esimerkiksi rakastan veljeäni sekä erästä läheiseksi muuttunutta vanhaa ihmistä ihan yhtä paljon kuin vanhempiani.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi hieman perehtyä vaikkapa kasvatuspsykologiaan ja kiintymyssuhteisiin. Kyllä lapsen ja vanhemman välinen suhde on jotain ainutlaatuista ja hyvin tärkeää. Ei sitä voi verrata esimerkiksi kaverisuhteisiin. Tämä on ihan vaan tiedettä.
Jotain ainutlaatuista ja tärkeää?
Ja väität tuota tieteeksi? Ei kovin spesifiltä määritteeltä kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi hieman perehtyä vaikkapa kasvatuspsykologiaan ja kiintymyssuhteisiin. Kyllä lapsen ja vanhemman välinen suhde on jotain ainutlaatuista ja hyvin tärkeää. Ei sitä voi verrata esimerkiksi kaverisuhteisiin. Tämä on ihan vaan tiedettä.
Perehdyin googlamalla 2 sekuntia. Löysin tällaista: "Kiintymyssuhdemallit syntyvät ensimmäisten elinvuosien aikana ja ne ovat melko pysyviä sisäistettyjä malleja maailmasta ja ihmissuhteista. Kiintymysmalleilla ja kiintymyskäyttäytymisellä on hyvin biologinen perusta, jonka lähtökohtana on ollut vauvan keino varmistaa suhde häntä hoivaavaan aikuiseen."
Ei puhuta mitään vanhemmista tuossa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi jatkaa sinun sukuasi, sinun geenejäsi.
Äitiyden onni, pienen vauvan suloisuus. Kyllä se on ihan totta, usko pois.
Olen itsekin äiti, mutta ymmärrän, että muut eivät näe lapsiani, kuten minä näen. Miehenikin näkee lapsensa omin silmin ja luo heihin suhteen. Olemme siis ydinperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pullan tuoksuiset äitylit pakottavat lapset "rakastamaan" höyry mopilla tai muoviin käärimällä.
Miten minulla on sellainen tunne, että nämä, jotka maalailevat lapsiperhe-elämästä jotain pumpulista hattara-auvoa, jossa enkelit laulaa ja aina paistaa aurinko, ovat oikeasti lapsettomia provoja....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas täällä monta katkeran kuuloista lapsetonta kirjoittelemassa!
Toisilla kirjoittajilla on kokemus molemmista - lapsettomuudesta ja lapsista, toisilla vain lapsettomuudesta. Kumpikohan osaa paremmin kertoa esim. niistä lapsen kanssa koetuista onnen ja rakkauden hetkistä? 🤔
Lapseton ihminen jää paitsi ihan siitä ARJESTA. Jutteluista, yhdessäolosta, yhteistä iloista ja suruista sen lapsen kanssa. Ja se on ihan OK. Jos ei halua, ei missään nimessä pidä lapsia tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä rakasta äitiäni lainkaan vaikken sitä sanokaan.
Paljon enemmän rakastan ystäviäni ja puolisoani.
Vierailija kirjoitti:
Löysin vanhan äitienpäiväkortin, lapseni oli kirjoittanut siihen että: "Rakastan sinua ikuisesti." Tippa tuli silmään, rakas lapseni.
Ikuisesti? Miten lapsi tuollaista edes kirjoittaa. Minulle on kirjoitettu, äiti olet rakas tai muuta vastaavaa. Emme edes mieheni kanssa vanno ikuista rakkautta. Tuo ikuinen on ikävä käsite. No, mutta tämä minun mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä monta katkeran kuuloista lapsetonta kirjoittelemassa!
Toisilla kirjoittajilla on kokemus molemmista - lapsettomuudesta ja lapsista, toisilla vain lapsettomuudesta. Kumpikohan osaa paremmin kertoa esim. niistä lapsen kanssa koetuista onnen ja rakkauden hetkistä? 🤔
Lapseton osaa kertoa parhaiten kaipaako hän sellaisia hetkiä. Teille lapsellisille on ylivoimaisen vaikeaa tajuta, että teidän onnenhetket eivät ole kaikille mitään onnenhetkiä. Onnea ja rakkautta voi kokea myös ilman lapsia. Yllättikö?
Vierailija kirjoitti:
Lapseton ihminen jää paitsi ihan siitä ARJESTA. Jutteluista, yhdessäolosta, yhteistä iloista ja suruista sen lapsen kanssa. Ja se on ihan OK. Jos ei halua, ei missään nimessä pidä lapsia tehdä.
Totta. Meillä lapsettomilla elämä on yhtä juhlaa eikä ole lainkaan ARKEA :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rehellisiä ollaan niin siltä jäävät paitsi kuinka ihanaa on katsoa sitä lasta kun se nukkuu. Siitä myös kuinka ihanaa on tajuta yks päivä että kaikki ovatkin lähteneet omilleen ja on vihdoin melkein vapaa
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä monta katkeran kuuloista lapsetonta kirjoittelemassa!
Toisilla kirjoittajilla on kokemus molemmista - lapsettomuudesta ja lapsista, toisilla vain lapsettomuudesta. Kumpikohan osaa paremmin kertoa esim. niistä lapsen kanssa koetuista onnen ja rakkauden hetkistä? 🤔
Vai katkeran. Miksi velat olisivat katkeria? Voisin kuvitella velan olevan katkera siinä tapauksessa, jos olisi vahingossa tullut raskaaksi ja olisi pakotettu pitämään lapsi.
Me kaikki koemme onnen ja rakkauden hetkiä elämässä. Minä saan ne niiltä ihmisiltä, joita rakastan ja jotka rakastavat minua, sekä niistä asioista, joita rakastan tehdä. Lasten kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. En pidä lapsista enkä halua niitä elämääni.
Mitäkö myönteistä? Ensimmäiseksi tulee mieleen, ettei tarvitse kuunnella kakaroiden kiljumista. 🤩🤗
Paljon, paljon muutakin myönteistä löytyy, mutta tuo on se tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Jos rehellisiä ollaan niin siltä jäävät paitsi kuinka ihanaa on katsoa sitä lasta kun se nukkuu. Siitä myös kuinka ihanaa on tajuta yks päivä että kaikki ovatkin lähteneet omilleen ja on vihdoin melkein vapaa
Olen katsellut vaikka kuinka monta kertaa nukkuva lasta, vaikka en ole itse lapsia hommannut. Olen töissä päiväkodissa ja nukkarissa näkee joka päivä nukkuvia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mitäkö myönteistä? Ensimmäiseksi tulee mieleen, ettei tarvitse kuunnella kakaroiden kiljumista. 🤩🤗
Paljon, paljon muutakin myönteistä löytyy, mutta tuo on se tärkein.
Kysyttiin, mistä myönteisestä jää paitsi. Toki ei siinä mitään, jos kiljuminen on mielestäsi myönteinen asia....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitä voisi edes tiivistää muutamaan lauseeseen? Pienet vauvan kädet, imetyksen ihmeellisyys, vauva mahassa polskimassa ja potkimassa, sisarusten välinen rakkaus ja kasvaminen, yhteiset lomat, yhteinen arki, lapsen oppimisen kokemukset, haastavilla hetkillä tukeminen, nähdä kauniin pienen ihmisen kasvavan, nähdä isovanhempien onni, isovanhempien ja lapsenlasten ilo ja kiintymys, lasten kavereihin tutustuminen, päästä taas tekemään lasten juttuja yhdessä, kuten lukemaan yhdessä kirjoja, trampalle hyppimään, maalaamaan, yms. Lista olisi loputon. Miten rakkautta ja yhteisöllisyyttä voi tiivistää?
Imetys oli yksi elämäni kamalimmista kokemuksista.
t. kahden äiti
Alapeukuttajat eivät ilmeisesti ole tietoisia esimerkiksi haavaisesta nännitulehduksesta tai rintatulehduksesta ynnä mui
En alapeukuttanut. Minä en kokenut asioita kuten sinä. Minulle jäi miellyttävät kokemukset imetyksestä. Imetin poikiani 8kk. Kaikki eivät voi samaistua sinun kokemukseesi.
Kannattaisi hieman perehtyä vaikkapa kasvatuspsykologiaan ja kiintymyssuhteisiin. Kyllä lapsen ja vanhemman välinen suhde on jotain ainutlaatuista ja hyvin tärkeää. Ei sitä voi verrata esimerkiksi kaverisuhteisiin. Tämä on ihan vaan tiedettä.