HS: Perheellä menee nuoren pääsykokeisiin tonni, koska äiti matkustaa mukana

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin oli 750 km:n ajomatka, kaksi yötä hotellissa ja hotellilta 5 km yliopistolle. Kaupunki oli nuorelle ihan vieras.

Teimme tästä kivan perhereissun ja lopputuloksena nuori sai opiskelupaikan. Pääsykoe oli vaikea ja jouduimme käsittelemään matkalla myös niitä epäonnistumisen tunteita. Ehdimme tutkimaan kaupunkia yhdessä autolla, joten sinne oli sitten helpompi muuttaa.

Tämä myös helpotti asunnon etsimistä, kun vähän me vanhemmatkin sitten tiesimme kulkureittejä ja kaupunginosia.

Ikävää, jos sinulla ei ole tukea kotoa.

Kuulostaa ihanalta ja nuorenne on varmasti arvostanut panostanne. Viestisi myös kuvaa hyvin sitä miten asennoituminen vaikuttaa miltä asiat näyttävät. Te otitte koko perhe ilon irti reissusta ja tuitte lastanne. Lisäksi tutustuitte kaupunkiin, jotta myöhemmin asunnon hankkiminen olisi helpompaa. On tosi ikävää, että teidän tapanne toimia aiheuttaa negatiivista kommentointia. Suomessa on liian kauan ollut sairaalloinen yksinään pärjäämisen mentaliteetti, joten on hieno kuulla, että osa ainakin yrittää murtaa tätä. En ymmärrä miksi nuoret pitäisi potkia heti 18-vuotiaana pois kotoa, ja osa jopa nuorempana? Miksei vain antaisi nuorelle paria ylimääräistä vuotta itsenäistyä rauhassa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka ikinen vuosi uutisiin päätyy nuoria, joiden pääsykoe on mennyt pilalle pettävien junayhteyksien vuoksi. Ei siis ole lainkaan ylimitoitettua hankkia majoitusta ja mennä jo edellisenä päivänä pääsykoepaikkakunnalle. Rahaa toki kuluu, mutta pääsykokeet on kerran vuodessa.

Täällä on ilmeisesti muutama dinosaurus, jotka kuvittelevat ettei nuori itsenäisty ikinä, jos vanhempi on mukana pääsykokeessa. En minäkään olisi aikoinaan halunnut kumpaakaan vanhempaani mukaan, mutta se johtui siitä, että minut oli laitettu jo pienenä pärjäämään yksin. En siis kokenut muutenkaan voivani luottaa vanhempiini tai heidän tukeensa, joten olisin kokenut heidän mukana olonsa outona ja kiusallisena. Koska luottamus vanhempien tukeen oli niin heikko niin kaikenlaista pahaa tapahtui, joista he eivät koskaan saaneet edes tietää, koska heille ei uskaltanut mitään kertoa. Päälle päin olen aina ollut pärj

Ei se äiti pääsykoetilanteeseen tullut mukaan, vaan hän tuli vain pääsykoepaikkakunnalle.

Laittelemaan nuorelle aikuiselle välipalat ja huolehtimaan, että herää ajoissa. Helikopterointia.

10 päivän pääsykokeet koulutukseen jossa pätevöityy pääasiassa KELAn toimeentulotuen asiakkaaksi.

Only in Finland.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksumuurin takana mutta, jutun pointti varmaan on ettei köyhällä välttämättä ole varaa osallistua. Äidin kanssa tai ilman. En tiedä saako tuohon jotain harkinnanvaraista toimeentulotukea. Mielestäni siinä kohtaa tuki menisi oikeaan osoitteeseen.

TÄMÄ ei todellakaan ole tasa-arvoinen systeemi kaikille. Kaikilla ei ole tähän varaa.

Varmaan harkinnanvaraista tukea saa vain junalippuun. Majoitus pitää sitten hankkia itse. Eli käytännössä ihan mahdoton, jos pääsykoe on vaikka Helsingissä - ei pääsykoetta tekevä nuori voi missään Triplassakaan tai lentoasemalla yöpyä.

Lentoasemalla voi oikein hyvin yöpyä. On kaikki fasiliteetit ja turvallista. Nykkumaan ei ehkä pysty yhtä hyvin kuin hotellissa, mutta kyllä lentoasemalla saa nukkua. Olen yöpynyt lentoasemilla lukuisia kertoja, tosin vain jatkolentoa odotellessa, mutta esim.Helsinki-Vantaan landside-puolella nukkuu säännöllisesti asunnottomiakin. Vartijat siellä on aina paikalla, joten varsin turvallinen ympäristö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka ikinen vuosi uutisiin päätyy nuoria, joiden pääsykoe on mennyt pilalle pettävien junayhteyksien vuoksi. Ei siis ole lainkaan ylimitoitettua hankkia majoitusta ja mennä jo edellisenä päivänä pääsykoepaikkakunnalle. Rahaa toki kuluu, mutta pääsykokeet on kerran vuodessa.

Täällä on ilmeisesti muutama dinosaurus, jotka kuvittelevat ettei nuori itsenäisty ikinä, jos vanhempi on mukana pääsykokeessa. En minäkään olisi aikoinaan halunnut kumpaakaan vanhempaani mukaan, mutta se johtui siitä, että minut oli laitettu jo pienenä pärjäämään yksin. En siis kokenut muutenkaan voivani luottaa vanhempiini tai heidän tukeensa, joten olisin kokenut heidän mukana olonsa outona ja kiusallisena. Koska luottamus vanhempien tukeen oli niin heikko niin kaikenlaista pahaa tapahtui, joista he eivät koskaan saaneet edes tietää, koska heille ei uskaltanut mitään kertoa. Päälle päin olen aina ollut pärj

Kaikki muut tajusivat viestin pointin, paitsi sinä.

Taidealalla on ihan hyvä, jos pinkka on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Laittelemaan nuorelle aikuiselle välipalat ja huolehtimaan, että herää ajoissa. Helikopterointia.

Sanoisitko samoin, jos nuorella olisi seurustelukumppani mukana "henkisenäö tukena" ja laittamassa aamiaista? Tuohon on sellaista välittämisen osoittamista, mistä tulee toiselle hyvä mieli, ja hyvällä mielellä on hyvä mennä pääsykokeeseen. Mikä siinä on, että nimenomaan vanhempi ei saisi laittaa aamiaista spessuna päivänä tehdäkseen kokeeseen valmistautuvan olon mukavaksi, mutta ilmeisesti olisi kuitenkin ok, jos kumppani tekisi niin?

Vierailija kirjoitti:

Niin?

Suksi sinä niinniinnniinnönnö hiiteen, kukaan ei kaipaa niiiiin? - kommenttejasi yhteenkään ketjuun,ääliö olet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksumuurin takana mutta, jutun pointti varmaan on ettei köyhällä välttämättä ole varaa osallistua. Äidin kanssa tai ilman. En tiedä saako tuohon jotain harkinnanvaraista toimeentulotukea. Mielestäni siinä kohtaa tuki menisi oikeaan osoitteeseen.

TÄMÄ ei todellakaan ole tasa-arvoinen systeemi kaikille. Kaikilla ei ole tähän varaa.

Varmaan harkinnanvaraista tukea saa vain junalippuun. Majoitus pitää sitten hankkia itse. Eli käytännössä ihan mahdoton, jos pääsykoe on vaikka Helsingissä - ei pääsykoetta tekevä nuori voi missään Triplassakaan tai lentoasemalla yöpyä.

Lentoasemalla voi oikein hyvin yöpyä. On kaikki fasiliteetit ja turvallista. Nykkumaan ei ehkä pysty yhtä hyvin kuin hotellissa, mutta kyllä lentoasemalla saa nukkua. Olen yöpynyt lentoasemilla lukuisia kertoja, tosin vai

Laittaisitko lapsesi sinne nukkumaan, jos hänellä olisi useamman päivän kestävät, vaativat pääsykokeet, joita varten olisi hyvä saada levättyä kunnolla, että jaksaa keskittyä?

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista hyysäystä. En tuon ikäisenä olisi ikimaailmassa kehdannut roikottaa äitiä mukana. Tuleeko äiti pyykkäämään ja laittamaan ruokaa koeviikollakin? Gradua tehdessä?

Mitä jos tulisikin? Varsinkin gradua tehdessä. Saako siitä jonkun palkinnon, että väkisin tekee kaiken itse kiireenkin keskellä silloinkin kun apua olisi tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi tullut mieleenkään yöpyä yksipäiväisen pääsykokeen takia, enkä yöpynyt kaksipäiväisenkään takia mutta siinä vaikuttaisi jo etäisyyskin.

Yksipäiväiseen pääsykokeeseen esim mulla oli 400-700 km, mitn ajattelit asian hoitaa ilman yöpymistä?

Mun mielestä se on ihan luonnollista että lasta autetaan. Minä kuskasin jopa yo-kokeisiin lukion pihalle asti (5x) kun bussiin ei voinut täysin luottaa. 

Mitenhän tuollaisen lumihiutaleen käy, jos sattuukin saamaan opiskelupaikan? Tuleeko äiti mukaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka ikinen vuosi uutisiin päätyy nuoria, joiden pääsykoe on mennyt pilalle pettävien junayhteyksien vuoksi. Ei siis ole lainkaan ylimitoitettua hankkia majoitusta ja mennä jo edellisenä päivänä pääsykoepaikkakunnalle. Rahaa toki kuluu, mutta pääsykokeet on kerran vuodessa.

Täällä on ilmeisesti muutama dinosaurus, jotka kuvittelevat ettei nuori itsenäisty ikinä, jos vanhempi on mukana pääsykokeessa. En minäkään olisi aikoinaan halunnut kumpaakaan vanhempaani mukaan, mutta se johtui siitä, että minut oli laitettu jo pienenä pärjäämään yksin. En siis kokenut muutenkaan voivani luottaa vanhempiini tai heidän tukeensa, joten olisin kokenut heidän mukana olonsa outona ja kiusallisena. Koska luottamus vanhempien tukeen oli niin heikko niin kaikenlaista pahaa tapahtui, joista he eivät koskaan saaneet edes tietää, koska heille ei uskaltanut m

Pääsykoe on yksi elämän tärkeimmistä kokeista, ellei jopa tärkein. Jos hiukankaan voisin auttaa nuorta siinä niin auttaisin. Mutta meillä oli helppoa kun pääsykoe oli 10 min kävelymatkan päässä. 

Luulisi, että tuossa vaiheessa olisi napanuora jo katkaistu. Mitäs sitten, jos saa sen opiskelupaikan, pärjääkö sitten ilman äitiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni kotoa liian nuorena poispotkittu elämänkoululainen nyt jakaa omia viisauksiaan, kuinka ovat pärjänneet ihan yksin. Normaaleissa keskivertoperheissä tuetaan kaikin tavoin vielä viisikymppisiäkin lapsia vanhempien taholta, sitten pian suunta kääntyy toisinpäin ja keski-ikäiset lapsoset tukevat omia vanhempiaan samalla kun tukevat omia nuoreksi kasvaneita lapsiaan.

Näin juuri. Yleensäkin hyvissä perheissä opetetaan välittämään ja tukemaan läheisiä. Samat ihmiset tukevat ystäviäänkin vaikeina hetkinä. Ihmettelen myös sitä, miten joissain perheissä oikein ylpeillään sillä, että potkaistaan heti 18 vuotta täyttänyt ulos kotoa ja laitetaan "pärjäämään omillaan". Todella kylmää ja tunteetonta toimintaa. Ihmettelen noiden ihmisten ihmiskuvaa. Nimenomaan se, että saa tukea läheisiltä, auttaa pärjäämään elämässä. Olen itse melkein 50, mutta jo se tieto

Tämä todellakin! Mielestäni on noloa, että ylpeillään sillä miten nuorena lapsi on heitetty pihalle kotoa "pärjäämään". Jos kotona on turvallista, ei lapsella ole mikään kiire pois, vaan ehtii rauhassa kypsyä pari vuotta kauemmin.

Samanlainen ilmiö muuten nousee, kun keskustellaan ruumiillisesta kurituksesta. Osa niistä, joita on kuritettu lapsena kovasti puolustelevat miten se oli hyvä asia ja miten mitään traumoja ei jäänyt eikä asiaa edes ikinä muistele, paitsi... On liian kova paikka myöntää, että omat vanhemmat ovat olleet keinottomia ja huonoja vanhempia, jotka eivät ole osanneet kasvaa huolehtiviksi vanhemmiksi.

Ihmeen katkeria jotkut tässä ketjussa. Ei se ole keneltä pois jos toiset vanhemmat auttavat näin tärkeänä päivänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittelemaan nuorelle aikuiselle välipalat ja huolehtimaan, että herää ajoissa. Helikopterointia.

Sanoisitko samoin, jos nuorella olisi seurustelukumppani mukana "henkisenäö tukena" ja laittamassa aamiaista? Tuohon on sellaista välittämisen osoittamista, mistä tulee toiselle hyvä mieli, ja hyvällä mielellä on hyvä mennä pääsykokeeseen. Mikä siinä on, että nimenomaan vanhempi ei saisi laittaa aamiaista spessuna päivänä tehdäkseen kokeeseen valmistautuvan olon mukavaksi, mutta ilmeisesti olisi kuitenkin ok, jos kumppani tekisi niin?

Huomattavasti terveempää, jos nuorella on kumppani tai vaikka muita pyrkiviä kavereita seurana. 

 

Vanhempi voi tukea nuoren kasvutehtävää antamalla tilaa itsenäistyä.  Toki voi tehdä vaikka eväät, avustaa taloudellisesti ja viestitellä tai soitella. Mutta lähteä nyt mukaan, ettei tarvitse huolehtia aikatauluista tai asioida majoituspalvelun kanssa, kampittamista tuo on eikä tukea. 

Vierailija kirjoitti:

Luulisi, että tuossa vaiheessa olisi napanuora jo katkaistu. Mitäs sitten, jos saa sen opiskelupaikan, pärjääkö sitten ilman äitiä?

Ei varmasti. Kyllä ne kakarat pitää potkia helvettiin kotoa viimeistään 16-vuotiaana, että oppivat olemaan. Kaikki muu on hyyssäämistä.

Minulle oli täysin luonnollista että vein tyttären Helsinkiin pääsykokeisiin ja ihan vein jopa pääsykoerakennuksen pihalle asti. Mulle kaupunki on tuttu koska olen asunut siellä, tyttärelle taas aivan vieras. Toisekseen kun vein autolla, riitti että herää klo 7. Julkisilla olisi pitänyt lähteä jo ennen kuutta. Tytär pääsi sisälle ja on opiskellut jo 2 v. Oikein itsenäinen on ja aloittelee jo kandityötä, vaikka autoinkin pääsykoepäivänä 😅