Lue keskustelun säännöt.
HS: Perheellä menee nuoren pääsykokeisiin tonni, koska äiti matkustaa mukana
30.05.2025 |
https://www.hs.fi/suomi/art-2000011263244.html
Taidealan paikan päällä suoritettaviin pääsykokeisiin kuluu huomattava summa rahaa, kertoo jutun äiti. Hän on varannut muilla paikkakunnilla tapahtuvia kokeita varten mm. huoneistohotellin.
Lainaus jutusta:
TIKKINEN vuokrasi Metropolian pääsykokeiden ajaksi itselleen ja tyttärelleen huoneistohotellin.
-Tytär olisi tietysti pärjännyt myös yksin, mutta hän sanoi, että se on mukavampi, kun joku muu huolehtii majoituksen ja perillepääsyn ja hän voi keskittyä valmistautumaan kokeeseen.
Myös Kouvolan yksipäiväistä pääsykoetta varten vuokrattiin Airbnb-asunto, jotta pääsykoe ei jäisi väliin ainakaan myöhässä olevan junan vuoksi.
***
Lihavointi minun. Opiskelin itse aikanani nykyisessä Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, ja pääsykokeet kestivät tuolloin kymmenen päivää. Yövyin tuttujen nurkissa. Hermo olisi mennyt, jos äiti olisi ollut mukana.
Ihmiset ovat tietenkin erilaisia, mutta onko mielestänne vanhemman mukanaolo normaalia huolenpitoa vai itsenäistymisen jarruttamista?
Kommentit (229)
81/229
|
30.05.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Maksaisihan se, vaikkeiu äiti olisikaan mukana. Jutun pointti oli se, että monipäiv'äiset pääsykokeet voivat olla pienituloisen perheen nuorelle este osallistua, Mistä esim. sellainen nuori raapii rahan kasaan, jolla ei ole työtä ja jonka vanhemmat ovat pienituloisia tai elävät jopa toimeentulotuella? Kaikilla ei ole sukua tai kavereita joka paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis eihän se äiti pääsykokeissa ollut mukana. Tyhmät. Hän oli mukana vain pääsykoepaikkakunnalla.
Jutun pointti ei tainnut olla tämä hotelliyöpyminen.
Mutta niin oli minullakin äiti matkassa jo lähemmäs 20 vuotta sitten. Pääsin opiskelemaan :)
Vierailija kirjoitti:
Maksumuurin takana mutta, jutun pointti varmaan on ettei köyhällä välttämättä ole varaa osallistua. Äidin kanssa tai ilman. En tiedä saako tuohon jotain harkinnanvaraista toimeentulotukea. Mielestäni siinä kohtaa tuki menisi oikeaan osoitteeseen.
TÄMÄ ei todellakaan ole tasa-arvoinen systeemi kaikille. Kaikilla ei ole tähän varaa.
Varmaan harkinnanvaraista tukea saa vain junalippuun. Majoitus pitää sitten hankkia itse. Eli käytännössä ihan mahdoton, jos pääsykoe on vaikka Helsingissä - ei pääsykoetta tekevä nuori voi missään Triplassakaan tai lentoasemalla yöpyä.
"Myös Kouvolan yksipäiväistä pääsykoetta varten vuokrattiin Airbnb-asunto, jotta pääsykoe ei jäisi väliin ainakaan myöhässä olevan junan vuoksi."
Järkevää. Junan myöhästyminen pilasi juuri hetki sitten muutaman nuoren unelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tyttö ei ole tottunt matkustamiseen niin se voi olla todella kuormittavaa. Jos yhteyksiä on useita, kuten usein on, niin siinä kasvaa reippaasti riski myöhästyä ja koko homma menee mönkään. Ei tällainen stressi ole tarpeen pääsykokeeseen menneesä, joka muutenkin nuorille stressaava tilanne.
Mitä sitten tapahtuu, kun siellä elämässä on oikeasti jotain stressin aihetta? Tai työelämässä? Ollaanko heti uupuneinan saikulla? En ymmärrä tällaista pullamössönuorisoa, jolle ihan normaali elämä tuntuu olevan niin stressaavaa. Elämässä tulee aina eteen kamaliakin juttuja, ei ihmistä voi paapoa siihen, että kaikki silotellaan edestä
Älä jaksa. Nuoret on muutenkin kovilla, ilman että me aikuiset
Ajattelen samoin. Nykynuorisosta moni on elänyt pelkkää laskukautta ja jatkuvasti on peloteltu ilmastonmuutoksella. On todellakin peloteltu julkisuudessa koko ajan kaikenlaisilla luonnonkatastrofeilla, joten nuoret ovat kasvaneet siihen, että maapallo on tuhoutumassa. Mitään nousukautta ei ole ollut kohta 20 vuoteen, työttömyys lisääntyy ja itänaapuri sotii minkä ehtii. Suuressa kuvassa nuoret varmasti näkevät tulevaisuuden aika karuna. Toki yrittävät opiskella ja työllistyä, mutta kyllähän tulevaisuus karulta näyttää. Somen avulla nuoret ovat varsin kartalla mitä maailmalla tapahtuu. Toista se oli silloin, kun ainoa tietolähde oli iltauutiset ja sanomalehti.
Tämä on uutta, että valitetaan kaikesta. Pääsykokeisiin on tultu satojen kilometrien päästä kautta aikojen. Yksin tai yhdessä. Lopettakaa kaikesta valittaminen. Tympeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin oli 750 km:n ajomatka, kaksi yötä hotellissa ja hotellilta 5 km yliopistolle. Kaupunki oli nuorelle ihan vieras.
Teimme tästä kivan perhereissun ja lopputuloksena nuori sai opiskelupaikan. Pääsykoe oli vaikea ja jouduimme käsittelemään matkalla myös niitä epäonnistumisen tunteita. Ehdimme tutkimaan kaupunkia yhdessä autolla, joten sinne oli sitten helpompi muuttaa.
Tämä myös helpotti asunnon etsimistä, kun vähän me vanhemmatkin sitten tiesimme kulkureittejä ja kaupunginosia.
Ikävää, jos sinulla ei ole tukea kotoa.
Mun työtäni rekryessä kesätyöntekijöitä helpotti, kun mammat soitteli, että meidän poika/tyttö pitää valita, kun se on niin ,,,
Samoin tein etsin hakemuksen ja sain hakupinoa pienentymään kun poistin kaikki, joiden puolesta äiti otti yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saisivatko pojatkin äitinsä mukaan kun menevät armeijaan
Ei, mutta sika moni saa kyydin vanhemmiltaan. Siitähän tässä on kyse.
Akoinaan 90-luvulla jäi monet pääsykokeet väliin ton takia, että ei ollut rahaa matkustaa koepaikkakunnalle :/ Itsenäistyin tosi aikasin, jo 15-vuotiaana muutin pois kotoa toiselle paikkakunnalle noin 500 km päähän. Itse maksoin elämiseni ja asumiseni ja matkustamisen, eikä kesätöitä laman aikana ollut missään kenellekään.
Vanhemmat sitten kehtasi vielä ihmetellä, kun en mihinkään jatko-opintoihin päässyt. Olen vähän katkera. En uskaltanut pyytää vanhemmilta rahaa junalippuihin tai yöpymiseen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka ikinen vuosi uutisiin päätyy nuoria, joiden pääsykoe on mennyt pilalle pettävien junayhteyksien vuoksi. Ei siis ole lainkaan ylimitoitettua hankkia majoitusta ja mennä jo edellisenä päivänä pääsykoepaikkakunnalle. Rahaa toki kuluu, mutta pääsykokeet on kerran vuodessa.
Täällä on ilmeisesti muutama dinosaurus, jotka kuvittelevat ettei nuori itsenäisty ikinä, jos vanhempi on mukana pääsykokeessa. En minäkään olisi aikoinaan halunnut kumpaakaan vanhempaani mukaan, mutta se johtui siitä, että minut oli laitettu jo pienenä pärjäämään yksin. En siis kokenut muutenkaan voivani luottaa vanhempiini tai heidän tukeensa, joten olisin kokenut heidän mukana olonsa outona ja kiusallisena. Koska luottamus vanhempien tukeen oli niin heikko niin kaikenlaista pahaa tapahtui, joista he eivät koskaan saaneet edes tietää, koska heille ei uskaltanut mitään kertoa. Päälle päin olen aina ollut pärjäävä ja menestynyt ihminen, mutta todellisuudessa mielenterveyteni on ollut koko ajan vaakalaudalla.
Onneksi maailma muuttuu. Voisin ihan hyvin kuvitella lähteväni tyttäreni kanssa pääsykokeeseen. Ottaisin sen mukavana yhteisenä juttuna, jossa voisin tukea häntä ja pitäisimme kokeen jälkeen hauskaa. Kyse ei ole sitä, ettei tyttäreni osaisi tai pärjäisi, vaan siitä että haluan tukea häntä tilanteissa, joissa hän toivoo tukea. Meillä on ollut jo pitkään yhteisiä harrastuksiakin, joten en usko, että hän pitää seuraani kamalan nolona.
Tämä mamma oli hyvätuloinen, mutta hän oli kovin huolestunut, että miten ne muut hakijat pärjäävät, jos iskällä ja äidillä ei ole varaa hotellissa asua.
Onhan näitä, eivät ymmärrä miten halpaa Suomessa on opiskelu verrattuna melkein mihin tahansa maahan.
Monissa maissa käydään opiskellessa töissä iltaisin, että pärjää halvemmalla, jos vanhemmat eivät ole ökyrikkaita. Moni kyllä alkaa jo lapsen synnyttyä keräämään heille opiskelurahaa jollekin tilille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Akoinaan 90-luvulla jäi monet pääsykokeet väliin ton takia, että ei ollut rahaa matkustaa koepaikkakunnalle :/ Itsenäistyin tosi aikasin, jo 15-vuotiaana muutin pois kotoa toiselle paikkakunnalle noin 500 km päähän. Itse maksoin elämiseni ja asumiseni ja matkustamisen, eikä kesätöitä laman aikana ollut missään kenellekään.
Vanhemmat sitten kehtasi vielä ihmetellä, kun en mihinkään jatko-opintoihin päässyt. Olen vähän katkera. En uskaltanut pyytää vanhemmilta rahaa junalippuihin tai yöpymiseen :(
JA jos olisinkin pyytänyt ja saanut rahaa, niin voi sitä syyllistämisen määrää jos en olisi sitten päässyt opiskelemaan ja ne rahat olisi menneet ihan turhaan. Joten kiva jos jollakin on vanhemmat, jotka viitsii tukea ja maksaa. Tuo on kuitenkin tosi tärkeä vaihe jokaisen nuoren elämässä. Itse korjailin tuota tippumista välitilaan vuosia!!! myöhemmin, kun pääsin johonkin töihin mistä sai sen verran säädyllistä palkkaa että pystyin maksamaan itse matkani ja opiskelut.
Täällä moni kotoa liian nuorena poispotkittu elämänkoululainen nyt jakaa omia viisauksiaan, kuinka ovat pärjänneet ihan yksin. Normaaleissa keskivertoperheissä tuetaan kaikin tavoin vielä viisikymppisiäkin lapsia vanhempien taholta, sitten pian suunta kääntyy toisinpäin ja keski-ikäiset lapsoset tukevat omia vanhempiaan samalla kun tukevat omia nuoreksi kasvaneita lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on uutta, että valitetaan kaikesta. Pääsykokeisiin on tultu satojen kilometrien päästä kautta aikojen. Yksin tai yhdessä. Lopettakaa kaikesta valittaminen. Tympeää.
Niin tässähän ei kukaan valittanut, vaan Hesari halusi tehdä jutun monipäiväisten kokeiden kustannuksista ja haastatteli siksi esimerkkinä perhettä, jolla meni eri kaupunkien pääsykokeisiin yhteensä n. tuhat euroa. Jutussa nostettiin esiin se, että tällainen voi olla pienituloisille mahdotonta. Jutun perheellehän raha ei ollut ongelma eivätkä he valittaneet kuluista - kysyttäessä vain kertoivat tekemistään järjestelyistä ja siitä, miten paljon kustannuksia tuli.
Vierailija kirjoitti:
Joka ikinen vuosi uutisiin päätyy nuoria, joiden pääsykoe on mennyt pilalle pettävien junayhteyksien vuoksi. Ei siis ole lainkaan ylimitoitettua hankkia majoitusta ja mennä jo edellisenä päivänä pääsykoepaikkakunnalle. Rahaa toki kuluu, mutta pääsykokeet on kerran vuodessa.
Täällä on ilmeisesti muutama dinosaurus, jotka kuvittelevat ettei nuori itsenäisty ikinä, jos vanhempi on mukana pääsykokeessa. En minäkään olisi aikoinaan halunnut kumpaakaan vanhempaani mukaan, mutta se johtui siitä, että minut oli laitettu jo pienenä pärjäämään yksin. En siis kokenut muutenkaan voivani luottaa vanhempiini tai heidän tukeensa, joten olisin kokenut heidän mukana olonsa outona ja kiusallisena. Koska luottamus vanhempien tukeen oli niin heikko niin kaikenlaista pahaa tapahtui, joista he eivät koskaan saaneet edes tietää, koska heille ei uskaltanut mitään kertoa. Päälle päin olen aina ollut pärjäävä ja menestynyt ihminen, mutta todellisuudessa
Ei se äiti pääsykoetilanteeseen tullut mukaan, vaan hän tuli vain pääsykoepaikkakunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni kotoa liian nuorena poispotkittu elämänkoululainen nyt jakaa omia viisauksiaan, kuinka ovat pärjänneet ihan yksin. Normaaleissa keskivertoperheissä tuetaan kaikin tavoin vielä viisikymppisiäkin lapsia vanhempien taholta, sitten pian suunta kääntyy toisinpäin ja keski-ikäiset lapsoset tukevat omia vanhempiaan samalla kun tukevat omia nuoreksi kasvaneita lapsiaan.
Näin juuri. Yleensäkin hyvissä perheissä opetetaan välittämään ja tukemaan läheisiä. Samat ihmiset tukevat ystäviäänkin vaikeina hetkinä. Ihmettelen myös sitä, miten joissain perheissä oikein ylpeillään sillä, että potkaistaan heti 18 vuotta täyttänyt ulos kotoa ja laitetaan "pärjäämään omillaan". Todella kylmää ja tunteetonta toimintaa. Ihmettelen noiden ihmisten ihmiskuvaa. Nimenomaan se, että saa tukea läheisiltä, auttaa pärjäämään elämässä. Olen itse melkein 50, mutta jo se tieto, että vanhempia edelleen kiinnostaa, miten minulla menee, merkitsee paljon, vaikka en heiltä enää rahallista tai muuta tukea tarvitsekaan.
No ei tullut mieleenkään matkustaa mukana. Kaksi lasta eka yrittämällä yliopistoon (tosin muuttivat jo lukioaikana omaan asuntoon) ja kolmaskin osaa varmasti toimia hotellissa aikanaan jos pääsykoe sitä vaatii. Jos hotelli on kotoa maksettu niin riittää että chekkaa itsensä sisään ja tietää, miten korttiavain toimii. Sitten aamupalan kautta kokeisiin. Nuorin, yläkoululainenkin, osaisi sujuvasti majoittua itsekseen. Emme ole suurituloisia. Ja jos todella haluaa pääsykokeisiin niin säästetään pitkin vuotta ne rahat pääsykokeita / majoitusta varten. Eivät lukion päättäneet enää mitään pikkulapsia ole. Tämä hyysääminen menee taas siihen kategoriaan, että vanhemman täytyy huolehtia henkkaritkin mukaan. Nuo asiat täytyy opettaa kotona jo kauan ennen pääsykoekevättä. Ei se koulu niihin valmenna.