Eikö se ole hieman outoa, että neljääkymmentä lähenevä ihminen on edelleen sinkku?
Varsinkin kun henkilö - mies tai nainen - on ilmaissut haluavansa pariutua, mutta sopivaa kumppania ei löydy. Missä siis mättää? Mistä voisi löytää puolison?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen noin 40 vuotias, enkä ole parisuhteessa. - Välillä on tuntunut minua paremmin miksi minä olen sinkku, kuin mitä itse tiesän tai tiedostan. - Pitäisikö tästä sinkkuudesta kantaa jotenkin syyllisyyttä? Vai mikä oli niin kuin pointti? - Jos joku pitää minua outona vain siksi, että olen sinkku, niin siinähän pitää. Koen että parisuhde on mahdollisuus ei onneksi velvollisuus mutta jos sopivan oloinen "parisuhdekumppani ehdokas" tulee kohdalle ja joka kokee minusta jotain saman suuntaista, niin vosin kyllä harkita parishteeseenkin etenemistä. Ei tämä sinkkuus mikään erityine meriittikään ole. Onpahan vain tämänhetkinen parisuhdestatukseni. Mitä sitten
Ap:lla taitaa olla huono itsetunto ja surkea parisuhde. Lohduttaa itseään sillä, että ainakaan ei ole mikään säälittävä sinkku. Jos jollain sinkulla näyttää menevän hyvin (toisin kuin ap:lla),
Sulla taitaa itselläsi olla huono itsetunto, kun pitää itselleen tollainen satu sepittää.
Jos on Suomessa millään tavoin stereotyyppisestä keskiluokan edustajasta poikkeava, jää aina yksin. Ei saa olla mitenkään erilainen taustaltaan, ulkonäöltään, älykkyydeltään, lahjakkuudeltaan tai kiinnostunut mistään erityisestä, koska se oma identiteetti pitää aina runnoa samaan muottiin keskiverron kanssa. Erityisesti jos on nainen. Miehethän pakottaa naiset luopumaan itsestään välittömästi, eikä salli suhteessa minkäänlaista itsenäisyyttä.
Mulle kelpaisi salimake, hevari, eräjorma, hipsteri, espoolainen insinööri yms eli millainen mies tahansa.
Mutta miehet ovat niin valikoivia, että hevarit haluaa mustiin pukeutuneita naisia, eräjormat vihreään, salimake klassista pukeutumista, hipsteri jonkun kirpputoreja käyvän jne.
Koska en itse sujahda kokonaan yhteen lokeroon, vaan voin olla noita kaikkia, olen liian epämääräinen.
Kukaan mies ei ole halunnut seurustella koskaan.
Olen myös yrittänyt pakottaa itseni kiinnostumaan jostain random deittikumppaneista, mutta se oli hyvin ahdistavaa.
Ap, jos tämä vaivaa sinua, niin hankkisitko kiltti minulle miehen? Koska kumppanin saaminen on mielestäsi niin hirveän helppoa.
Vierailija kirjoitti:
No onhan niitä viiskymppisiäkin sinkkuja, joilla pisin parisuhde on ollut vain 10 vuotta. Väkisinkin miettii, mikä on se syy, ettei tämä ihminen ole pystynyt pitkään parisuhteeseen.
Eiköhän ole syynä se, että nuorempana ei ole kelvannut muiden pinnallisuuden takia, mutta vanhempana kumppanit rauhoittuneet ja järkevöityneet alkaen arvostaa niitä hyviä ominaisuuksia.
Ihan järkevää jos hyvää ei saa ja huonoa ei huoli.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos tämä vaivaa sinua, niin hankkisitko kiltti minulle miehen? Koska kumppanin saaminen on mielestäsi niin hirveän helppoa.
Onnesi on omissa käsissäsi.
Vierailija kirjoitti:
No onhan niitä viiskymppisiäkin sinkkuja, joilla pisin parisuhde on ollut vain 10 vuotta. Väkisinkin miettii, mikä on se syy, ettei tämä ihminen ole pystynyt pitkään parisuhteeseen.
Miksi pitkä parisuhde olisi jotenkin ihmisarvon mitta tai elämän tavoitelluin asia?
Vierailija kirjoitti:
No onhan niitä viiskymppisiäkin sinkkuja, joilla pisin parisuhde on ollut vain 10 vuotta. Väkisinkin miettii, mikä on se syy, ettei tämä ihminen ole pystynyt pitkään parisuhteeseen.
syitä voi olla monia, siinäpä sulla miettimistä
Ap:lla taitaa olla huono itsetunto ja surkea parisuhde. Lohduttaa itseään sillä, että ainakaan ei ole mikään säälittävä sinkku. Jos jollain sinkulla näyttää menevän hyvin (toisin kuin ap:lla), ap:n maailma romahtaa.