Lue keskustelun säännöt.
Eikö se ole hieman outoa, että neljääkymmentä lähenevä ihminen on edelleen sinkku?
29.05.2025 |
Varsinkin kun henkilö - mies tai nainen - on ilmaissut haluavansa pariutua, mutta sopivaa kumppania ei löydy. Missä siis mättää? Mistä voisi löytää puolison?
Kommentit (171)
Vierailija kirjoitti:
No onhan niitä viiskymppisiäkin sinkkuja, joilla pisin parisuhde on ollut vain 10 vuotta. Väkisinkin miettii, mikä on se syy, ettei tämä ihminen ole pystynyt pitkään parisuhteeseen.
Ai niinku minä. En vaan ole törmännyt oikeaan ihmiseen. Ja elämässä moni asia on vienyt voimia, ei energiaa aktiiviseen puolison etsintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kuin työttömyys... Rekrytiimi suhtautuu paljon paremmin henkilöön joka on töissä (tai juuri menettänyt yt-neuvotteluissa työnsä) verrattuna naiseen joka on ollut, sanotaan nyt vaikka 10 vuotta työttömänä.
On siihen joku syy että se on edelleen työtön.
Niin, Kieltämättä joskus tuntuu kuin parisuhteessa olemisen mahdollisuudet kasautuu ja toetuu vain joillekin. Saman ajan, jonka itse olen ja olen ollut sinkkuna olen voinut nähdä ja todistaa kuinka osa on löytänyt useammankin kerran esimerkiksi "sen elämänsä rakkauden" tai "loppuikänsä kumppanin" ja tai vaikkaa "hänet jonka kanssa elää ja olla kunnes kuolema erottaa." Treffeillä olokin on joitain kertoja tuntunut enempi työhaastattelulta, joka toki parempi kuin se, että työnantaja anteeksi tarkoitin treffikumppani ei sano mitään ja sinun tehtäväsi on vähän samantapainen kuin silloin ku
Jos ihmisellä on kierroksessa kahdeskymmenes "elämäni rakkaus", tuskin on mistään syvästä rakkaudesta kyse. "Loppuelämän kumppanit" vaihtuu niin tiuhaan, ettei niihin edes ehdi kunnolla tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on onnellisin sinkkuna.
Miksi nelikymppinen mies tyytyisi johonkin katkeraan jämänaiseen?
Rehellisesti sanottuna en ole onnellinen sinkkuna, vaikka on vapaus tulla ja mennä miten sattuu. On vaikeus löytää juuri itselle sopiva nainen elämänkumppaniksi. M37
Minkälainen on sulle sopiva nainen?
-sivusta, N
Sellainen aito ja herttainen nainen, joka haluaa sitoutua ja mennä kanssani naimisiin perustaen perheen ja jakaa samanlaiset arvot kanssani. Haaveilen suhteesta, joka alkaisi hitaasti tutustuen ystävyydestä. M37
Aito ja herttainen nainen täällä hei! Harmi vaan etten perhettä halua välttämättä perustaa, vaan parisuhde riittäisi minulle, ehkä(?). Hitaasti tutustuminen on parasta :) Toivotan sinulle onnea kumppanin löytämiseen! N30+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia se näin mt-ongelmaisena on.
Mikä estää hakemasta apua? Nai psykologi?
On kuule haettu, enemmän kuin kehtaan edes sanoa. Ei siitä hullua hurskaammaksi tullut. Enää en todellakaan tunge kuluttamaan yhteiskunnan vähiä resursseja, turhan takia. Olkoot ne heille, joilla vielä on jotain toivoa.
Miksi ajattelet olevasi huonompi ja toivottavampi kuin muut? Miksi vertailu? Olet kuule arvokas juuri tuollaisena kuin olet, ei täällä kukaan ole täydellinen.
Luulisiko hän, että on toivoton tapaus, koska hoito ei tehonnut? Totuus on, että hoito nyt vain on monesti huonoa. Ihmistä ei haluta kuulla, saati ymmärtää. Lääkkeitä vaan tyrkytetään. Jos eivät tehoa, niin potilasta syyllistetään. Toivoton potilas vai toivoton hoito?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia se näin mt-ongelmaisena on.
Mikä estää hakemasta apua? Nai psykologi?
On kuule haettu, enemmän kuin kehtaan edes sanoa. Ei siitä hullua hurskaammaksi tullut. Enää en todellakaan tunge kuluttamaan yhteiskunnan vähiä resursseja, turhan takia. Olkoot ne heille, joilla vielä on jotain toivoa.
Miksi ajattelet olevasi huonompi ja toivottavampi kuin muut? Miksi vertailu? Olet kuule arvokas juuri tuollaisena kuin olet, ei täällä kukaan ole täydellinen.
Luulisiko hän, että on toivoton tapaus, koska hoito ei tehonnut? Totuus on, että hoito nyt vain on monesti huonoa. Ihmistä ei haluta kuulla, saati ymmärtää. Lääkkeitä vaan tyrkytetään. Jos eivät te
Tuntuu todella pahalta ja ennen kaikkea huolestuttavalta jos ei saa kaipaamaansa apua ja tukea. Eihän sen niin pitäisi mennä, ei missään nimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia koska on vaikea löytää sopivaa. Ellei ole sopivien ihmisten magneetti.
Ei se kyllä ole. Jos kumppanin haluaa niin se on todella helppo saada. Minä en muista olenko ollut oikein ollenkaan sinkku sen jälkeen kun täytin 20v ja niitä seurustelukumppaneita on ollut yli kymmenen. Viimeisin on vaimoni. 16 vuotta yhdessä. Mies 40v
Toiset ei tyydy ekaan vastaantulijaan.
Nykyään suhteeseen ei enää huolita ihan ketä tahansa. Hyviä kumppaniehdokkaita on vähän, ja ne suhteen alkumetreillä kehnoksi osoittautuneet saavat nopeasti myös kenkää. Ennemmin yksin kuin huonossa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset saa tuhansia viestejä. Yksikin kertoi, että sovellus oli mennyt tukkoon viestien takia, ja yksi oli saanut oli 20 000 yhteydenottoa!! Yritä nyt siinä sitten edes päästä juttusille.
Noin ei tapahdukaikille naisille ei todellakaan. Itse olen saanut pelkkiä haukkumaviestejä tai yhteydenottoja miehiltä, jotka ovat niin epäötoivoisia että kuka vain nainen kelpaa kunhan on seurustelukumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset saa tuhansia viestejä. Yksikin kertoi, että sovellus oli mennyt tukkoon viestien takia, ja yksi oli saanut oli 20 000 yhteydenottoa!! Yritä nyt siinä sitten edes päästä juttusille.
Noin ei tapahdukaikille naisille ei todellakaan. Itse olen saanut pelkkiä haukkumaviestejä tai yhteydenottoja miehiltä, jotka ovat niin epäötoivoisia että kuka vain nainen kelpaa kunhan on seurustelukumppani.
No ei ne kaikki miesten lähettämät viestit voi olla negatiivisia, koska naiset on aina miehiä suositumpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiitos nykyään ei ole sellaista "seurustelupakkoa" mikä oli vielä omassa nuoruudessani 80-90luvulla. Että jos et seukkaa, oot tyyliin maailman omituisin ihminen ja sussa on jotain pahasti pielessä!
Mulle jäi se kaikki koko suvun ja kaikkien läheisteni ja ystävieni syyllistäminen tästä asiasta päälle niin paljon, etten enää voi kuvitellakaan parisuhdetta. Mun ei koskaan annettu vain olla. Ota nyt joku, ota toi, tossa on hyvä, toi on kuin sulle luotu. Ja ne tyypit mitä mulle tyrkytettiin oli kaikki sellaisia miehiä, mitä ne naiset itse eivät itse olisi ikinä huolineet.
Kun vihdoinkin sain kasvatettua selkärangan, kysyin sitä aina. Että ottaisitkos itse tuon. Ja vastaus oli joka kerta: "en". Tää on sitä naisten nokkimisjärjestystä, että parhaat viedään ensin ja sitte hämmästellään silmät pyörienä, kun joku nainen valitsee jäädä mieluummin yksin.
Kun kerran tiedän etten ole haluttu, niin miks mun pitäisi haluta ketään? Ei minulla ole mitään muuta kuin hävittävää siinä pelissä.
N48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset saa tuhansia viestejä. Yksikin kertoi, että sovellus oli mennyt tukkoon viestien takia, ja yksi oli saanut oli 20 000 yhteydenottoa!! Yritä nyt siinä sitten edes päästä juttusille.
Noin ei tapahdukaikille naisille ei todellakaan. Itse olen saanut pelkkiä haukkumaviestejä tai yhteydenottoja miehiltä, jotka ovat niin epäötoivoisia että kuka vain nainen kelpaa kunhan on seurustelukumppani.
Sama, tosin en itse ole koskaan edes ollut missään deittisovelluksissa. Mun itsetuntoni nujerrettiin jo livenä niin pahasti joka kerta kun edes suostuin juttelemaan miesten kanssa. Joten ei riitä itseluottamusta mennä mihinkään deittisovelluksiin. Pitää olla aika kova mimmi, jos uskaltaa mennä deittisovelluksiin. Ilmankos siellä on naisia niin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan seurustellut vaikka ikää yli 40. Viihdyn aivan liian hyvin yksin. Ei ole oikeastaan koskaan ollut edes kavereita. Siihen en tiedä syytä ehkä olen ihmisten mielestä niin tylsää seuraa, etteivät halua kaverikseen. Olen huono keskustelemaan.
En käy missään baareissa tai vastaavissa paikoissa, tansseissa..en todellakaan tiedä mitä siellä tekisin. Alkoholin käyttö ei kiinnosta.
Netin kautta olen tietenkin yrittänyt etsiä kumppania, mutta jostain syystä ei löydy. Nuorempana pääsi toki helposti treffeille, mutta eipä ne treffit mihinkään johtaneet. Syynä varmaan huonot keskustelutaidot.
Nykyään ehkä olen jo frrikin maineessa, kukaan ei edes kiinnostu. Olen myös huomannut olevani aika nirso. Ehkä parempi , että elän elämäni yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia koska on vaikea löytää sopivaa. Ellei ole sopivien ihmisten magneetti.
Ei se kyllä ole. Jos kumppanin haluaa niin se on todella helppo saada. Minä en muista olenko ollut oikein ollenkaan sinkku sen jälkeen kun täytin 20v ja niitä seurustelukumppaneita on ollut yli kymmenen. Viimeisin on vaimoni. 16 vuotta yhdessä. Mies 40v
Ei se määrä, vaan laatu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo avioitui vaarin kanssa 1960-luvun alussa. Luja kristillinen vakaumus heillä oli molemmilla ja se heitä yhdisti silloinkin, kun elämässä oli vaikeuksia ja haasteita.
Ahkeria olivat molemmat. Yhteiset rahat heillä oli aina ja se tuntui toimivan hyvin, kun olivat kumpikin sellaisia tarkan markan ihmisiä. Eivät pihejä, mutta tarkkoja.
Mummo oli alkuun kotona lapsia hoitamassa - sekin oli ajan tapa silloin - ja myöhemmin töissä seurakunnan taloushallinnossa. Vaarilla oli sellainen mikroyritys, jossa oli työssä hänen itsensä lisäksi yhdestä kahteen apumiestä. Tekivät korjausrakentamista ja muuta pientä remonttia.
Raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria myös, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät he saarnanneet siitäkään asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimme, he suhtautuivat siihen vain hyväntahtoisesti päivitellen.
S
Tietääkseni ei. En minä siellä jatkuvasti ruokavieraana laukannut, mutta en muista mummolan pöydässä olleen koskaan kissanlihakeittoa.
Ei minusta. Olen kasikymppinen itsellinen vanhapoika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille tulee jostain syystä yllätyksenä, että kaikki ns. "normitkin" ovat sellaisia, joita jokaisen elämässä ei välttämättä toteudu. Ihmisille varsinkin tulee luonnonvastainen olo siitä, jos jotakuta ei aidosti kiinnosta seurustella muiden kanssa ikinä. Se ei kuitenkaan ole luonnonvastaisuutta, vaan erilaisuutta - ja erilaisuus on täysin luonnollista.
Vaan ei siinä, useimmat perusjärkevätkin ihmiset syyllistyvät tähän kummasteluun, koska tietynlaiset kaavat on iskostettu heidän päähänsä pienestä pitäen. Ei siis ole heidän oma vikansa.
Tämä vanhapiika-aalto on ihan uusi ihmiskunnan historiassa. Että naiset globaalisti laittavat haarat kiinni ja kieltäytyvät liitoista. Ensin tuli avioeroaalto ja sitten tämä. Jumalan työtähän se on, rajoittaa tuota sairaalloista sikiämistä ja ihmiskauppaa, mitä avioliitot ennen olivat. Kiittäkäämme herraa.
Eikös Jumala sanonut: täyttäkää maa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tynnyrimahainen ja tikkujalkainen 40+ nainen, jonka miesmaku on atleettinen, tatuoitu, pitkätukkainen hevimies. Ei vaan löydy ainuttakaan sellaista, joka ihastuisi minuun. Eli yksin ollaan varmaan loppuikä. Mutta minua ei kiinnosta joustaa, tykkään tasan mistä tykkään.
Sinä vain pelkäät läheisyyttä ja siksi olet valinnut miesmauksesi sellaisen, jota et voi ikinä saada. Se on sinun turvallinen tilasi.
Ei ole outoa. Tai ehkä se jonkun mielestä on. Mutta aivan sama minulle mitä mieltä muut ovat. Olen 38 ja haluaisin löytää kumppanin, mutta en halua ihan ketä tahansa. En halua etsiä netistä miestä tai tutustua ruudun välityksellä. Sopiva ihminen tulee vastaan oikeassa elämässä, jos niin on tarkoitettu.
olen todella nirso siitä millaisen miehen kanssa jakaisin elämäni. Ja minulle on täysin ok, vaikka jäisin lopun elämäksi sinkuksi jos kiinnostavaa tyyppiä ei tule vastaan. Enkä tarkoita ulkoisia ominaisuuksia vaan henkistä yhteyttä.
olen introvertti taiteilija ja varmaan aika outo monien mielestä. Pariutuminen tapahtuu jos luonto niin tarkoittaa.
sitä en ymmärrä mitä se edes muille kuuluu? Miksi se on jollekin ongelma että joku ei ota ketä tahansa vain ollakseen parisuhteessa? Ihmiset ovat monesti niin kummallisen parisuhdekeskeisiä. Ihan kuin se olisi elämän tärkein tavoite.
Tietysti on unelma löytää itselleni juuri oikea kumppani ja puoliso loppuelämäksi. En minä fantasioi mahdottumuuksia, mutta viimeisimmästä parisuhteesta on aikaa jo useampi vuosi, erosimme erilaisten luonteiden ja tulevaisuuden toiveiden suhteen ja sitä onnea kesti noin kolmisen vuotta. En kokenut voivani olla täysin oma itseni enkä myöskään voinut luottaa silloiseen tyttöystävääni, joten oli parempi erota. M37