Eikö se ole hieman outoa, että neljääkymmentä lähenevä ihminen on edelleen sinkku?

Vierailija kirjoitti:

30 v nainen voi ottaa vaikka jo pari/kolme kissaa ja valmistautua yksinäiseen keski-ikään

Minä 31v mies voisin vaikka muuttaa yhteen tuollaisen naisen kanssa, alkaisin isiksi kisuille.

Vähän sama kuin työttömyys... Rekrytiimi suhtautuu paljon paremmin henkilöön joka on töissä (tai juuri menettänyt yt-neuvotteluissa työnsä) verrattuna naiseen joka on ollut, sanotaan nyt vaikka 10 vuotta työttömänä.

On siihen joku syy että se on edelleen työtön.

Olen sen verran suuri introvertti että en ole elämäni aikana ikinä tavannut henkilöä josta voisin sanoa että haluan jakaa arkeni ja elämäni tämän kanssa joka päivä. Pätee myös sukulaisiin. 

Jos ei pärstä kelpaa niin minkäs sitä voi, muusta ei väliä. Samat haahkat naiset pyörii esim. tinderissä jo vuosia.

Pitää olla se naton sotilas niin olisi vientiä.

Vielä en ole ollut paikassa, josssa olisin voinut vain ottaa ja saada itseäni miellyttävän kumppanin, jolla olsi suunnilleen samantapaiset tuntemukset minusta. - Iksinkuudessa yksi tylsimmstä asioista on joidenkin halu osoittaa viisautensa ja osaamsiensa tietää minin a(tai yleisemmi sinkkua), joka haluais löytää  kumppanin) paremmin mistä sinkku voisi kumppaninsa löytää ja kohdata ja samalla höpöttää jotain riman laskemisesta ja nirsoudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia se näin mt-ongelmaisena on.

Mikä estää hakemasta apua? Nai psykologi?

On kuule haettu, enemmän kuin kehtaan edes sanoa. Ei siitä hullua hurskaammaksi tullut. Enää en todellakaan tunge kuluttamaan yhteiskunnan vähiä resursseja, turhan takia. Olkoot ne heille, joilla vielä on jotain toivoa.

Minä olen tynnyrimahainen ja tikkujalkainen 40+ nainen, jonka miesmaku on atleettinen, tatuoitu, pitkätukkainen hevimies. Ei vaan löydy ainuttakaan sellaista, joka ihastuisi minuun. Eli yksin ollaan varmaan loppuikä. Mutta minua ei kiinnosta joustaa, tykkään tasan mistä tykkään.

No, tuntemani lähes 4kymppinen sinkku on pahasti alkoholisoitunut ihminen, joka ei kykene vakkarityösuhteeseen. Ei sellaisella pysyisi kumppani, eikä pystyisi elättämään tai huolehtimaan perheestä.

Jaa outoa vai? Miten minä tavallinen nelikymppinen mies saisin naisen kun ei ole valtavia summia rahaakaan? Naiset on nykyään niin älyttömän kranttuja et yksin se on elettävä kun muuta vaihtoehtoa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin työttömyys... Rekrytiimi suhtautuu paljon paremmin henkilöön joka on töissä (tai juuri menettänyt yt-neuvotteluissa työnsä) verrattuna naiseen joka on ollut, sanotaan nyt vaikka 10 vuotta työttömänä.

On siihen joku syy että se on edelleen työtön.

Niin, Kieltämättä joskus tuntuu kuin parisuhteessa olemisen mahdollisuudet kasautuu ja toetuu vain joillekin. Saman ajan, jonka itse olen ja olen ollut sinkkuna  olen voinut nähdä ja todistaa kuinka osa on löytänyt useammankin kerran esimerkiksi  "sen elämänsä rakkauden" tai "loppuikänsä kumppanin" ja tai vaikkaa "hänet jonka kanssa elää ja olla kunnes kuolema erottaa." Treffeillä olokin on joitain kertoja tuntunut enempi työhaastattelulta, joka toki parempi kuin se, että työnantaja anteeksi tarkoitin treffikumppani ei sano mitään ja sinun tehtäväsi on vähän samantapainen kuin silloin kun sinun pitäisi tehdä itsestäsi esittelyvideo, jonka tehtävänä on vakuuttaa toinen, saamatta toiselta sittenkään oikein, mitään vastakaikua(...). 

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin työttömyys... Rekrytiimi suhtautuu paljon paremmin henkilöön joka on töissä (tai juuri menettänyt yt-neuvotteluissa työnsä) verrattuna naiseen joka on ollut, sanotaan nyt vaikka 10 vuotta työttömänä.

On siihen joku syy että se on edelleen työtön.

Ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Töissä on pakko käydä, vaikkei työstä tykkäisi.  Parisuhteessa ei ole pakko olla, jos ei halua. Ei tartte tyytyä eikä tartte tyrkyttää itseään kellekään. 

Kyllä. Sinkku ja lapseton. Aina erottuu joukosta. Huonolla tavalla.

Sitten on vielä niitäkin, jotka eivät ole koskaan olleet suhteessa. He ovat jo friikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkku kai siksi että olen jonkinlainen demiseksuuali. En juokse pimpsukan perässä. Tavallaan haluaisin löytyy kumppanin joo, mutta ei ole sellaista himoa, että jaksaisi tehdä asian eteen jotain. Ajatellut, että tulee vastaan jos tulee. Jos ei tule, niin sitten ei.

Sama. 

t. Nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin työttömyys... Rekrytiimi suhtautuu paljon paremmin henkilöön joka on töissä (tai juuri menettänyt yt-neuvotteluissa työnsä) verrattuna naiseen joka on ollut, sanotaan nyt vaikka 10 vuotta työttömänä.

On siihen joku syy että se on edelleen työtön.

Ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Töissä on pakko käydä, vaikkei työstä tykkäisi.  Parisuhteessa ei ole pakko olla, jos ei halua. Ei tartte tyytyä eikä tartte tyrkyttää itseään kellekään. 

Aika moni vassari sanoo ja todistaa omalla toiminnallaan ettei töissä ole mikään pakko käydä.

Mutta edelleen: se että nainen on ollut pitkään ilman parisuhdetta kertoo paljon naisesta. Aivan kuten sen alkoholisoituneen miehen pitkä työttömyysputki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin työttömyys... Rekrytiimi suhtautuu paljon paremmin henkilöön joka on töissä (tai juuri menettänyt yt-neuvotteluissa työnsä) verrattuna naiseen joka on ollut, sanotaan nyt vaikka 10 vuotta työttömänä.

On siihen joku syy että se on edelleen työtön.

Niin, Kieltämättä joskus tuntuu kuin parisuhteessa olemisen mahdollisuudet kasautuu ja toetuu vain joillekin. Saman ajan, jonka itse olen ja olen ollut sinkkuna  olen voinut nähdä ja todistaa kuinka osa on löytänyt useammankin kerran esimerkiksi  "sen elämänsä rakkauden" tai "loppuikänsä kumppanin" ja tai vaikkaa "hänet jonka kanssa elää ja olla kunnes kuolema erottaa." Treffeillä olokin on joitain kertoja tuntunut enempi työhaastattelulta, joka toki parempi kuin se, että työnantaja anteeksi tarkoitin treffikumppani ei sano mitään ja sinun tehtäväsi on vähän samantapainen kuin silloin ku

Joo, yrität tapailla liian kovatasoisia itseesi nähden. Vähän sama kun amis yrittäis kaupunginjohtajaksi kun kerran virka oli kaikille haettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Sääliseksiä vois saada kun ovat niin empaattisia.

Pidät avioliitossa kanssasi olevaa puolisoa pelkkänä sääliseksinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääliseksiä vois saada kun ovat niin empaattisia.

Pidät avioliitossa kanssasi olevaa puolisoa pelkkänä sääliseksinä?

Minä lopetin säälistäkin antamisen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin työttömyys... Rekrytiimi suhtautuu paljon paremmin henkilöön joka on töissä (tai juuri menettänyt yt-neuvotteluissa työnsä) verrattuna naiseen joka on ollut, sanotaan nyt vaikka 10 vuotta työttömänä.

On siihen joku syy että se on edelleen työtön.

Ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Töissä on pakko käydä, vaikkei työstä tykkäisi.  Parisuhteessa ei ole pakko olla, jos ei halua. Ei tartte tyytyä eikä tartte tyrkyttää itseään kellekään. 

Aika moni vassari sanoo ja todistaa omalla toiminnallaan ettei töissä ole mikään pakko käydä.

Mutta edelleen: se että nainen on ollut pitkään ilman parisuhdetta kertoo paljon naisesta. Aivan kuten sen alkoholisoituneen miehen pitkä työttömyysputki.

Mitä se muka sitten kertoo naisesta, että hän on elänyt pidempään sinkkuna? - Tutkitusti yksinelävät naiset kesimäärin pärjäävät ja voivat monin tavoin (, kuten esim sosiaalisesti, taloudellisestim terveyden osalta) paljon paremmin kuin (me) yksin eelävät miehet. Yksin asuminen miehillä on itseasiassa paikka janan molemmissa ääriäpäissä; ovat heitä, joilla menee monin tavoin kaikkein parhaiten että heitä joilla menee kaikkein surkeiten ja ikävimmin. - Yksin ei luonnollistikaan kerro suoraa kenenkään parisuhdetilanteesta. Mutta kuvio on kuitenkin selkeä kärjistäen parisuhde ja yhteen muuttaminen / amuinen yhdessä on (meille) miehille paljon kannattavampaa kun taas naisten kannattaa harkita yhdessö mahd. kumppaninsa kanssa asumista pariinkin kertaan, jos haluaa varmistaa sen, että elämänsä pysyy miellyttävänä ja eritavoin laadukkaana.

Pätkätöihin tuomittu maisteri

Vierailija kirjoitti:

Miksi tyytyisin puolikkaaseen, kun voin olla kokonainen itse? Jos miehet eivät kestä vahvaa naista, se on heidän ongelmansa ei minun.

Siinä meillä kunnon Justiina vm 2025. Onnea valitsemallasi tielle.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Ei niin kovin outoa, mutta tuollaisen kysely moisesta täällä on kyllä erikoista. Ihan kuin yrittäisit tehdä ihmisestä kummallisen ihan tarkoituksellisesti. 

Jotenkin tyhmää.

On outoa ja todella typerää moittia tuntemattomia noin kurjin sanankääntein. Et taida osata argumentoida saati keskustella asioista pohdiskellen ilman herneen vetämistä keuhkoihin, no annan sinulle vinkin pidä pitkä hermokesäloma ja löysää ruuveja.