Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita joilta nuoruus jäi "elämättä"
29.05.2025 |
Oli syy mikä tahansa. Miten elämä sujuu keski-iän lähestyessä tai se jo ohittaneena? Miten se on vaikuttanut elämääsi?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena kiusattu ja yksinäinen ja sen vuoksi jäin paitsi kaikesta tavallisesta mitä nuoret yleensä tekee, sillä ei yksin huvittanut eikä kehdannut tehdä mitään. Vasta aikuisiällä löysin parisuhteen ja sain perheen. Mutta koko ajan minua on vaivannut tietynlainen levottomuus ja tunne elämättömästä elämästä. Tekisi mieli tehdä jotain radikaalia ja lähteä kauas pois kokemaan erilaisia asioita. En kuitenkaan voi sitä tehdä, kun on kouluikäisiä lapsia, asuntolaina maksettavana ja muita velvollisuuksia. Haaveilen jääväni varhain eläkkeelle, jolloin aion tehdä haluamiani asioita ja matkustaa maailman ääriin. Sitä varten säästän niin paljon kuin pystyn, jotta voin nuo haaveet toteuttaa. Ei sitä silloin nuorena tajunnut miten tärkeää olisi ollut tehdä ja kokea, kun se vaikuttaa koko loppu elämään, jos jää siitä kaikesta paitsi.
Minusta tämä on kaikista surullisinta, jos jotkut jää nuoruuden kokemuksista ulkopuolelle nimenomaan vastentahtoisen ulkopuolisuuden ja kiusaamisen vuoksi.
Tuollaisten kohtaloita vasten tuntuu ällöttävältä, miten avoimesti jotkut rehvastelee ns. täydellisesti sujuneella elämällään. Siis sellaiset sosiaaliset supliikki-ihmiset, joilla on aina ollut isot kaveriporukat, hyvä perhetausta, ei kiusaamista, hyvä itsetunto jne.
Todella paljon tuurista kiinni, miten elämässä varsinkin nuorena menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vähn joo. Rupesin seurustelemaan, kun asuin vielä lapsuudenkodissa, joten poikaystävän olemassaolo vaikutti tekemääni päätöksiin. Olin myös aika arka ja ujo. Jos olisin ollut sinkku ja reippaampi, olisin voinut tehdä asioita, jotka houkutti, mutta jotka sitten jätin väliin. Niistä olisi voinut seurata muita mahdollisuuksia.
Ihan ok elämä minulla on ollut ja saimme ihan uskomattoman upeat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena kiusattu ja yksinäinen ja sen vuoksi jäin paitsi kaikesta tavallisesta mitä nuoret yleensä tekee, sillä ei yksin huvittanut eikä kehdannut tehdä mitään. Vasta aikuisiällä löysin parisuhteen ja sain perheen. Mutta koko ajan minua on vaivannut tietynlainen levottomuus ja tunne elämättömästä elämästä. Tekisi mieli tehdä jotain radikaalia ja lähteä kauas pois kokemaan erilaisia asioita. En kuitenkaan voi sitä tehdä, kun on kouluikäisiä lapsia, asuntolaina maksettavana ja muita velvollisuuksia. Haaveilen jääväni varhain eläkkeelle, jolloin aion tehdä haluamiani asioita ja matkustaa maailman ääriin. Sitä varten säästän niin paljon kuin pystyn, jotta voin nuo haaveet toteuttaa. Ei sitä silloin nuorena tajunnut miten tärkeää olisi ollut tehdä ja kokea, kun se vaikuttaa koko loppu elämään, jos jää siitä kaikesta paitsi.
Minusta tämä on kaikista surullis
Niinpä.
Mutta se on tätä oikeistolaista maailmankuvaa, että menestyneet ovat oman menestyksensä luoneet, kun taas syrjäytyneet ovat itse halunneet syrjäytyä, typerykset.
Syrjäytyneiden sijaan pitäisi puhua syrjäytetyistä.
Vierailija kirjoitti:
Olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä ap:lle ja muille tarkoittaa "elämätön" nuoruus.
Itse koen sen niin, että pelkojen ja vääristyneen omakuvani vuoksi en pystynyt seuraamaan unelmiani, pieniä tai suuria. En myöskään päässyt mukaan työelämään tai kaveriporukoihin.
Sairasloman vuoksi vapaa-aikaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta olin koko ajan niin ahdistunut ja toivoton. Tunsin itseni ikälopuksi ja kuolevani pian, joten mitä järkeä yrittää enää mitään.
Se oli aivan kammottavaa aikaa.
Miten etuoikeutettua elää nuoruus terveenä.
Nykyajan muotisana tuo etuoikeutettua.
Ikävää toki, että sulla on mennyt nuoruus perseelleen ja monella muulla myös.
Ei se silti tarkoita, että suht terveenä eläneet olisivat jollain tavalla etuoikeutettuja. On täysin normaalia elää terveenä, tai ainakin niin, että sairaudesta ei ole juurikaan haittaa. Se ei siis ole mikään etuoikeus vaan ihan tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä ap:lle ja muille tarkoittaa "elämätön" nuoruus.
Itse koen sen niin, että pelkojen ja vääristyneen omakuvani vuoksi en pystynyt seuraamaan unelmiani, pieniä tai suuria. En myöskään päässyt mukaan työelämään tai kaveriporukoihin.
Sairasloman vuoksi vapaa-aikaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta olin koko ajan niin ahdistunut ja toivoton. Tunsin itseni ikälopuksi ja kuolevani pian, joten mitä järkeä yrittää enää mitään.
Se oli aivan kammottavaa aikaa.
Miten etuoikeutettua elää nuoruus terveenä.
Nykyajan muotisana tuo etuoikeutettua.
Ikävää toki, että sulla on mennyt nuoruus perseelleen ja monella muulla myös.
Ei se silti tarkoita, että suht terveenä eläneet olisivat jollain tavalla etuoikeutettuja. On täysin normaalia elää terveenä, tai ainakin niin, että sairaudesta ei
Kyllä se on etuoikeus, vaikka onkin tavallista.
Moni tavalliselle, keskiluokkaiseen elämään tottuneelle suomalaiselle tavallinen asia on suuri etuoikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä ap:lle ja muille tarkoittaa "elämätön" nuoruus.
Itse koen sen niin, että pelkojen ja vääristyneen omakuvani vuoksi en pystynyt seuraamaan unelmiani, pieniä tai suuria. En myöskään päässyt mukaan työelämään tai kaveriporukoihin.
Sairasloman vuoksi vapaa-aikaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta olin koko ajan niin ahdistunut ja toivoton. Tunsin itseni ikälopuksi ja kuolevani pian, joten mitä järkeä yrittää enää mitään.
Se oli aivan kammottavaa aikaa.
Miten etuoikeutettua elää nuoruus terveenä.
Nykyajan muotisana tuo etuoikeutettua.
Ikävää toki, että sulla on mennyt nuoruus perseelleen ja monella muulla myös.
Ei se silti tarkoita, että suht terveenä eläneet olisivat jollain tavalla etuoikeutettuja. On täysin normaalia elää terveenä, tai ainakin niin, että sairaudesta ei
Outoa sanoa noin.
Mutta niinhän se elämässä menee. He, joille jokin asia on itsestäänselvyys, niin sitä sellaisena pitävät, ihan "tavallisena". Ei ymmärretä, ettei se ole mikään automaatio. Etuoikeuden huomaa usein vasta sitten, kun sen menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena kiusattu ja yksinäinen ja sen vuoksi jäin paitsi kaikesta tavallisesta mitä nuoret yleensä tekee, sillä ei yksin huvittanut eikä kehdannut tehdä mitään. Vasta aikuisiällä löysin parisuhteen ja sain perheen. Mutta koko ajan minua on vaivannut tietynlainen levottomuus ja tunne elämättömästä elämästä. Tekisi mieli tehdä jotain radikaalia ja lähteä kauas pois kokemaan erilaisia asioita. En kuitenkaan voi sitä tehdä, kun on kouluikäisiä lapsia, asuntolaina maksettavana ja muita velvollisuuksia. Haaveilen jääväni varhain eläkkeelle, jolloin aion tehdä haluamiani asioita ja matkustaa maailman ääriin. Sitä varten säästän niin paljon kuin pystyn, jotta voin nuo haaveet toteuttaa. Ei sitä silloin nuorena tajunnut miten tärkeää olisi ollut tehdä ja kokea, kun se vaikuttaa koko loppu elämään, jos jää siitä kaikesta paitsi.
On paljon enemmän sävyjä kuin vain porskuttajat ja luuserit.
Olen ulkoisesti elänyt vaatimattoman elämän, siis ulkoisten tapahtumien lukumäärällä mitattuna. Olen kuitenkin saavuttanut sisäisen tyytyväisyyden ja perusturvan pitkän koetun ahdistuksen ja muun henkisen pahoinvoinnin jälkeen. Tietyt asiat ovat hyvin ja minulla on vielä hyvin aikaa nauttia elämästä.
Jonkun mielestä olen slacker, alisuoriutuja. Olen kuitenkin melko sujut valintoineni. Kävi näinkin hyvin. Etenkin sisäisen rauhan löytäminen tuntui pitkään toivottomalta hankkeelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nuoruus voi jäädä "elämättä" jokainenhan elää sen tavallaan.
Yksikään nuori äiti ei vietä sitä, vaikka elää sen.
Olisin itse halunnut viettää nuoruuteni äidin roolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nuoruus voi jäädä "elämättä" jokainenhan elää sen tavallaan.
Siis taivas varjele tätä naisen logiikkaa, siis onhan se eletty vaikka olisi vankilassa tai hengityskoneessa!!!!!
Eikö nainen tosiaan ymmärrä, että tässä eläminen sana tarkoittaa VIETTÄMISTÄ, omg omg omg omg!!!!!!
Selvä. Pidättelin hengitystä koko nuoruusajan. Jäi keuhkojen käyttö viettämättä.
Miksi näin moni lukee tasan kirjaimellisesti eikä yhtään osaa ajatella sen pidemmälle? Näettekö esimerkiksi runoissa mitään "merkitystä", siis ihan itselle, vai tasan ne sanat mitä sinä lukee? Varmaan hirveän vaikeaa jos oikeasti ei ymmärrä että tekstillä ja puheella voi olla useampi kerros. Onkohan muunlaista mielikuvitusta?
Mä olin onnekas mutta yksi asia mikä harmittaa on se, että halusin opiskella tuplavauhtia koulut läpi, että pääsen töihin. Sen takia en tunne opiskelukaupunkia juuri yhtään, enkä saanut kaveriporukoita, koska opiskelin eri tahtia. Oisin nyt edes silloin ottanut vähän rennommin kun iän myötä stressitekijät ovat vain kasvaneet. Edelleen siis stressaan ja kaiken pitää olla täydellistä eli aina kiire. En osaa rauhoittua. Neuvona kaikille, nauttikaa elämästä niin kauan kun voitte niillä resursseilla mitä on. Relax.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en niin paljon menoa ja meininkiä kaivannutkaan. Ja olihan sitten myöhemmin opiskeluaikoina jotain menoa.
Eniten mikä surettaa, että olen jäänyt vaille naisen läheisyyttä. En oikein ole osannut tuoda itseäni tarpeeksi esille. Onhan noita joitakin yritelmiä ollut. Mutta tämä on minulle kipukohta.
-mies41
Vierailija kirjoitti:
Mä olin onnekas mutta yksi asia mikä harmittaa on se, että halusin opiskella tuplavauhtia koulut läpi, että pääsen töihin. Sen takia en tunne opiskelukaupunkia juuri yhtään, enkä saanut kaveriporukoita, koska opiskelin eri tahtia. Oisin nyt edes silloin ottanut vähän rennommin kun iän myötä stressitekijät ovat vain kasvaneet. Edelleen siis stressaan ja kaiken pitää olla täydellistä eli aina kiire. En osaa rauhoittua. Neuvona kaikille, nauttikaa elämästä niin kauan kun voitte niillä resursseilla mitä on. Relax.
Etkö millään pysty suhtautumaan armollisemmin ja rennommin? Ei ole koskaan liian myöhäistä vähentää stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en niin paljon menoa ja meininkiä kaivannutkaan. Ja olihan sitten myöhemmin opiskeluaikoina jotain menoa.
Eniten mikä surettaa, että olen jäänyt vaille naisen läheisyyttä. En oikein ole osannut tuoda itseäni tarpeeksi esille. Onhan noita joitakin yritelmiä ollut. Mutta tämä on minulle kipukohta.
-mies41
Olisiko tämä vielä mahdollista? Elämä on lyhyt, mutta kuitenkin pitkä. Sinulla voi hyvin olla vielä toiset 41 vuotta edessä, jopa enemmän.
Näitä palstoja kun lukee, niin kaltaisiasi löytyy. Myös naisista.
On surullista jäädä vaille mahdollisuutta rakastaa ja tulla rakastetuksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Ei varsinaisesti nuoruus, mutta varhaisaikuisuus jäi. Aloin alle parikymppisenä elää keski-ikäisen elämää joka silloin tuntui oikealta ratkaisulta. Ensimmäinen lapsi syntyi ollessani vajaa 23-vuotias ja 28-vuotiaana minulla oli jo kolme lasta. Periaatteessa elin ihan normaalia elämää, mutta nyt oikeasti keski-ikäisenä tuntuu, että olisin voinut tuolloin olla enemmän kaverien kanssa, nähdä maailmaa, käydä keikoilla, festareilla jne. Nyt elämä tuntuu vähän tylsältä, kun tätä samanlaista vaihetta on takana 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en niin paljon menoa ja meininkiä kaivannutkaan. Ja olihan sitten myöhemmin opiskeluaikoina jotain menoa.
Eniten mikä surettaa, että olen jäänyt vaille naisen läheisyyttä. En oikein ole osannut tuoda itseäni tarpeeksi esille. Onhan noita joitakin yritelmiä ollut. Mutta tämä on minulle kipukohta.
-mies41
Olisiko tämä vielä mahdollista? Elämä on lyhyt, mutta kuitenkin pitkä. Sinulla voi hyvin olla vielä toiset 41 vuotta edessä, jopa enemmän.
Näitä palstoja kun lukee, niin kaltaisiasi löytyy. Myös naisista.
On surullista jäädä vaille mahdollisuutta rakastaa ja tulla rakastetuksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Kiitos! Uskon, että elämällä on vielä paljon tarjottavaa. Raskas matkahan se toki on. Välillä niitä keitaita erämaan keskellä.
-mies41
Vierailija kirjoitti:
Ei varsinaisesti nuoruus, mutta varhaisaikuisuus jäi. Aloin alle parikymppisenä elää keski-ikäisen elämää joka silloin tuntui oikealta ratkaisulta. Ensimmäinen lapsi syntyi ollessani vajaa 23-vuotias ja 28-vuotiaana minulla oli jo kolme lasta. Periaatteessa elin ihan normaalia elämää, mutta nyt oikeasti keski-ikäisenä tuntuu, että olisin voinut tuolloin olla enemmän kaverien kanssa, nähdä maailmaa, käydä keikoilla, festareilla jne. Nyt elämä tuntuu vähän tylsältä, kun tätä samanlaista vaihetta on takana 20 vuotta.
Moni lähteekin viisikymppisenä festareille ja keikoille. Saa hieman hullutella kun lapset jo aikuisia.
Ei se toki varmaan ihan samanlaista ole kuin nuorena. Mutta voihan se olla jossain suhteessa jopa parempaakin.
Alue: Aihe vapaa
Olin nuorena kiusattu ja yksinäinen ja sen vuoksi jäin paitsi kaikesta tavallisesta mitä nuoret yleensä tekee, sillä ei yksin huvittanut eikä kehdannut tehdä mitään. Vasta aikuisiällä löysin parisuhteen ja sain perheen. Mutta koko ajan minua on vaivannut tietynlainen levottomuus ja tunne elämättömästä elämästä. Tekisi mieli tehdä jotain radikaalia ja lähteä kauas pois kokemaan erilaisia asioita. En kuitenkaan voi sitä tehdä, kun on kouluikäisiä lapsia, asuntolaina maksettavana ja muita velvollisuuksia. Haaveilen jääväni varhain eläkkeelle, jolloin aion tehdä haluamiani asioita ja matkustaa maailman ääriin. Sitä varten säästän niin paljon kuin pystyn, jotta voin nuo haaveet toteuttaa. Ei sitä silloin nuorena tajunnut miten tärkeää olisi ollut tehdä ja kokea, kun se vaikuttaa koko loppu elämään, jos jää siitä kaikesta paitsi.