Muita joilta nuoruus jäi "elämättä"

Voi lähteä mopo käsistä kuten Sannalla! 40v äiti heruttaa instassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytän loppuvuodesta 47 vuotta ja minä aloin elää elämätöntä nuoruuttani 43-vuotiaana. Teini-ikäisenä en saanut tavat ikäisiäni poikia, vaan minun oli oltava aina kotona äidin kanssa. Asuimme syrjässä pienellä paikkakunnalla. Julkista liikennettä ei ollut, eikä äiti suostunut ostamaan mopoa. Kotoa pois muutettuani tunsin velvollisuudekseni tehdä maisterin tutkinto mahdollisimman nopeasti ja siirtyä työelämään, joten en juhlinut. Aviomiehen kuitenkin löysin, asuntolainat, lapset jne.

Päälle nelikymppisenä aloin tuntea valtavaa ahdistusta ja vapauden kaipuuta. Minulla on ollut useita rakastajia  ja miespuolisia viestittelykaveteita. Olen vihdoinkin saanut kokea olevani ihailtu ja haluttu. Koska olen elänyt terveellisesti, olen vielä hyvin säilynyt ja nuoren näköinen. Koen, että asi

En. En vedä suoria johtopäätöksiä noin helposti kuin näytit itse tekevän. 

Vierailija kirjoitti:

Hurja nuoruus jäi kokematta, kun isosiskoni eli sellaista nuoruutta minunkin edestäni. Olin kiltti suorittaja ja sainkin hyvin arvostetun ammatin ja hyvät tulot, kun sisareni päätyi niukkatuloiseksi taiteilijaksi. Menin naimisiin ns. ainoan minusta kiinnostuneen miehen kanssa ja saimme kolme lasta. Avioliitto on ollut onneton, kun mieheni ei juuri ole rakkautta minua kohtaan kokenut, vaan on kulkenut muiden naisten perässä. Olen jo vanha, mutta hyvässä kunnossa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Olen viime vuosina tavannut lähes sattumalta nuoruuteni tuttuja miehiä. Kolme on spontaanisti kertonut olleensa minuun aikoinaan ihastunut. En sitä aikoinaan ollenkaan tajunnut, vaikka yhteen heistä olin itsekin ihastunut. Nyt sitten pohdiskelen, miten eri tavalla elämä olisikaan voinut mennä. Matkustamalla ja rohkeilla harrastuksilla otan vähän menetettyä takaisin, mutta lemmensuhteita ei taida enää tulla. Nuorena naimatta jättämistä kyllä vanhana katuu. 

Tuliko mieleen kokea jotain sen yhden miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Voi lähteä mopo käsistä kuten Sannalla! 40v äiti heruttaa instassa.

Itse aion 40v poltella sikaria palmun alla varpaat jonkun hotin miehen suussa enkä tod postaa mitään minnekään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten voisi varmaan kysyä, että mitkä sitten ovat ne kriteerit ja saavutukset, joiden pitäsi olla suoritettuna tiettyyn ikään mennessä että olisi "oikeasti elänyt" nuoruutensa.

Monestiko tämä sama asia tulee käydä läpi. Ei ole mitään yhtä kriteeriä tai saavutusta. Jokainen tuntee ja tietää itse milloin on "elänyt oikeasti". Se tyyli milllä sinä olet elänyt elämäsi kuten haluat, voi olla toiselle elämätöntä elämää ja toisinpäin.

Ymmärrän tämänkin näkökulman, mutta silti on aina kiinnostavaa kuulla, mitä kukin ajattelee.

Joskus on niin, että kun itse kokee jääneensä kaikesta paitsi, niin joku toinen olisikin kaivannut juuri sitä, mitä minun elämässäni oli.

Sellainen antaa näkökulmaa. Ymmärtää, että ihminen jää aina jostakin paitsi ja helposti unohtaa olevansa kiitollinen siitä, mitä hänellä on.

Vierailija kirjoitti:

Nuoruus meni mielisairaan siskon ja neuroottisen äidin oikkuja seuratessa. Koskaan ei tullut tehtyä mitään eikä lähdettyä minnekään, koska kaikki oli aina liian vaarallista tai uhkaavaa näiden kahden mielestä. Tätä jatkui niin pitkälle aikuisuuteen, että pelkäsin lopulta itsekin esim. matkustelemista ja uusiin ihmisiin tutustumista.

Tämä on tuttua... Itselläkin hyvin pelokas vanhempi ja myös minusta tuli pelokas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin 36-vuotiaana en vieläkään ole elänyt päivääkään. Köyhyys estää moisen tehokkaasti, että tässä sitä möllötetään työttömänä. Ja ennen työttömyyttä olin niin typerä, että ajattelin opiskelemalla nostavani itseni köyhyydestä. Eli heti lukion jälkeen kiltisti yliopistoon, nopeasti maisteriksi, ja miten kävi? Suoraan työttömäksi. 

Mille alalle? Mä pääsin köyhyydestä ICT-alalle koulututtatautumalla ammattikorkeasaaressa.

Tämä oli minunkin suunnitelmani, mutta nyt työllisyys alalla on romahtanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä ap:lle ja muille tarkoittaa "elämätön" nuoruus.

Itse koen sen niin, että pelkojen ja vääristyneen omakuvani vuoksi en pystynyt seuraamaan unelmiani, pieniä tai suuria. En myöskään päässyt mukaan työelämään tai kaveriporukoihin.

Sairasloman vuoksi vapaa-aikaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta olin koko ajan niin ahdistunut ja toivoton. Tunsin itseni ikälopuksi ja kuolevani pian, joten mitä järkeä yrittää enää mitään.

Se oli aivan kammottavaa aikaa.

Miten etuoikeutettua elää nuoruus terveenä. 

Se tarkoittaa sitä, ettei tuntenut elävänsä sitä elämää mitä halusi. Siinä se yksinkertaisesti on. Selvennykseksi ettei tämä tarkoita sitä, että elämän olisi tullut olla täydellistä. 

Olisin halunnut edes yhden ystävän. Kokeilla seurustella. Käydä festarilla. Käydä ehkä kaverin kanssa reissussa jossain. Harrastaa jotain kivaa. Odottaa tulevaa, uneksia. Hassutella perheenjäsenten kanssa. Kertoa kuulumisia jollakin aidosti minusta kiinnostuneelle sukulaiselle. Tai vaikka opelle.

Mikään noista ei onnistunut, toteutunut. Isoja jälkiä tuo tyhjyys ja yksinäisyys jättivät, en ole enää sisäisesti tyhjä mutta yksinäisyydestä en tunnu pääsevän, enkä sitä oikeastaan mieti, suhteet ovat olleet joko rasittavia, välineellisiä tai ohuita. Miten voi kaivata kipua, poissaolon tai ymmärtämättömän läsnäolon, ei mitenkään.

Nytkin elän sivusta enkä "täysillä" mutta olkoon näin. Hirveän paljon huonomminkin asiat ovat olleet, en kärsi kun olen lakannut vertailemasta itseni. Kiusaajilta en valitettavasti pysty välttymään, näitä löytynyy jokaiselta työpaikalta nälvimään ja tarkkailemaan.

Vierailija kirjoitti:

No mietin voisinko elää sen nyt.

Joitain asioita, joita haluaisin:

- reilimatka (periaatteessa mahdollista)

- jutella ja nauraa kavereiden kanssa yön yli (ei oo kavereita enkä jaksa valvoa niin myöhään)

- pukeutua kuten tahdon (esteenä vain omat estoni)

- tutustua uusiin ihmisiin (haastavampaa kun kaikilla omat kuvionsa ja menonsa)

- lähteä ulkomaille vaihtoon / harjoitteluun (ehkä hieman vaikeaa... Mutta jokin työ tai vapaaehtoishomma vois onnistua)

Mä oon tehnyt noi kaikki nuorena ja edelleen pukeudun niin kuin tahdon, tutustun uusiin ihmisiin ja asun tällä hetkellä neljännessä eri maassa. Miksi sä et voisi alkaa tehdä noita nyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten voisi varmaan kysyä, että mitkä sitten ovat ne kriteerit ja saavutukset, joiden pitäsi olla suoritettuna tiettyyn ikään mennessä että olisi "oikeasti elänyt" nuoruutensa.

Monestiko tämä sama asia tulee käydä läpi. Ei ole mitään yhtä kriteeriä tai saavutusta. Jokainen tuntee ja tietää itse milloin on "elänyt oikeasti". Se tyyli milllä sinä olet elänyt elämäsi kuten haluat, voi olla toiselle elämätöntä elämää ja toisinpäin.

Ymmärrän tämänkin näkökulman, mutta silti on aina kiinnostavaa kuulla, mitä kukin ajattelee.

Joskus on niin, että kun itse kokee jääneensä kaikesta paitsi, niin joku toinen olisikin kaivannut juuri sitä, mitä minun elämässäni oli.

Sellainen antaa näkökulmaa. Ymmärtää, että ihminen jää aina jostakin paitsi ja helposti unohtaa oleva

On heitä  joilla oli olemattoman vähän hyvää, ja tämä meni ympäristöltä täysin ohi.

Olen miettinyt kokemani valossa paljon kansamme luonnetta, nähtyä välinpitämättömyyttä, pelkuruutta,  henkistä julmuutta, yksisanaisesti rakkaudettomuutta. Ja sen seurauksia omassa elinpiirissä. Kuolemia ja itsetuhoa.

Minua voisi myös nimittää päällisin puolin luuseriksi. Äitini viime puhelussa näin sanoikin.

Minun odotettaisiin menevän hoivaamaan tälläiset vanhemmat hautaan rahalla houkutellen. Mikään ei kehity paremmaksi kun on kysymys tietynlaisista pystyynkuolleista ihmisistä. Ja miten paljon vaikutusvaltaa tälläisillä voikin olla lähipiiriinsä. Välien katkaisu ei takaa yhtään mitään.

Olisin halunnut 80-luvulla tiedostaa vielä paremmin, miten huikeaa aikaa se oli. Ihmiskunnan paras vuosikymmen, nyt hihkuisin riemusta kun pääsisin sinne takaisin. Vaikka en edes nuorenisi matkalla.

Kaikkina aikoina ollut paineita nuoruuden suhteen. 

Tämä niitä asioita jotka eivät tunnu muuttuvan ja jokin tuntuu olevan aina yhtä julmaa, se oletko hotti vai ilmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytän loppuvuodesta 47 vuotta ja minä aloin elää elämätöntä nuoruuttani 43-vuotiaana. Teini-ikäisenä en saanut tavat ikäisiäni poikia, vaan minun oli oltava aina kotona äidin kanssa. Asuimme syrjässä pienellä paikkakunnalla. Julkista liikennettä ei ollut, eikä äiti suostunut ostamaan mopoa. Kotoa pois muutettuani tunsin velvollisuudekseni tehdä maisterin tutkinto mahdollisimman nopeasti ja siirtyä työelämään, joten en juhlinut. Aviomiehen kuitenkin löysin, asuntolainat, lapset jne.

Päälle nelikymppisenä aloin tuntea valtavaa ahdistusta ja vapauden kaipuuta. Minulla on ollut useita rakastajia  ja miespuolisia viestittelykaveteita. Olen vihdoinkin saanut kokea olevani ihailtu ja haluttu. Koska olen elänyt terveellisesti, olen vielä h

Typerys, siinä ei ollut mitään johtopäätöksiä. Itse hän vielä myönsi, että osa rakastajista on miehensä selän takana.

Mä taas oon alkanut elää sitä "uudelleen". Festareita, deittailua, matkojen suunnittelua jne. Sinkku olen, joten oma tupa ja oma lupa. Parasta bestiä :) N33

Juuri yksi päivä mietin, että onneksi tuli elettyä elämän parasta aikaa nuorena niin on mitä muistella. Olen siis nyt 50 ja tuntuu ettei elämässä tapahdu mitään. Sitä paitsi sitä näytti silloin parikymppisenä niin hyvältä että onneksi se ei mennyt hukkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri yksi päivä mietin, että onneksi tuli elettyä elämän parasta aikaa nuorena niin on mitä muistella. Olen siis nyt 50 ja tuntuu ettei elämässä tapahdu mitään. Sitä paitsi sitä näytti silloin parikymppisenä niin hyvältä että onneksi se ei mennyt hukkaan. 

Miksi tulit tähän ketjuun?

Olin nuorena hirveän huolestunut ja ahdistunut.

Olisi ihana viettää huoleton nuoruus.

💔

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena hirveän huolestunut ja ahdistunut.

Olisi ihana viettää huoleton nuoruus.

💔

Siis olisi ihanaa OLLUT viettää huoleton nuoruus... 😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena hirveän huolestunut ja ahdistunut.

Olisi ihana viettää huoleton nuoruus.

💔

Siis olisi ihanaa OLLUT viettää huoleton nuoruus... 😢

No joidenkin psykologisten teorioiden mukaan ei ole koskaan liian myöhäistä hankkia korvaavaa kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Nukuin lähes käytännössä nuoruus iän opiskeluvuodet, masennus aiheutti väsymystä, myös vääränlainen psyykelääkitys saattoi vaikuttaa. Jäin luonnollisesti ilman opiskeltua ammattia.

Tämä. 😭 Kamalaa nukkua elämänsä pois.