Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita joilta nuoruus jäi "elämättä"
29.05.2025 |
Oli syy mikä tahansa. Miten elämä sujuu keski-iän lähestyessä tai se jo ohittaneena? Miten se on vaikuttanut elämääsi?
Kommentit (128)
Ap, miten vaikuttanut sinun elämääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin perustaa perheen 10 vuotta minua vanhemman vankilakundin kanssa, olin nuori ja rakastunut sokeasti, meni monta vuotta elämästä ja masennuin.
Nyt olen yksin ja perheetön. Nyt jälkikäteen kun silmäni avautuivat, tunnen suurta surua miksi minulla meni elämä näin?
Vierailija kirjoitti:
Yritin perustaa perheen 10 vuotta minua vanhemman vankilakundin kanssa, olin nuori ja rakastunut sokeasti, meni monta vuotta elämästä ja masennuin.
Nyt olen yksin ja perheetön. Nyt jälkikäteen kun silmäni avautuivat, tunnen suurta surua miksi minulla meni elämä näin?
Surullista kuulla. Ehkä tuohon johti omat lapsuudenkokemuksesi ja ihan puhdas sattumakin.
Suruajan jälkeen suuntaa katseesi tähän hetkeen. Millainen elämä voisi sinulla olla tästä hetkestä katsottuna.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään tiettyä nuoruutta aivan kuten ei ole mitään tiettyä keski-ikäisyyttä tai tiettyä vanhuutta. Elin nuoruuteni niin kuin elin. En sosialisoinut, matkustellut, juonut tai "tutustunut ihmisiin" (=nussinut), sitä ap kai tässä hakee. Enkä kadu mitään. Nyt olen työtön kuten aina, mutta edelleen elämä sujuu niin kuin se sujuu.
Mutta oliko tämä sinulta vapaa valinta? Siitä tässä kai kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä ap:lle ja muille tarkoittaa "elämätön" nuoruus.
Itse koen sen niin, että pelkojen ja vääristyneen omakuvani vuoksi en pystynyt seuraamaan unelmiani, pieniä tai suuria. En myöskään päässyt mukaan työelämään tai kaveriporukoihin.
Sairasloman vuoksi vapaa-aikaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta olin koko ajan niin ahdistunut ja toivoton. Tunsin itseni ikälopuksi ja kuolevani pian, joten mitä järkeä yrittää enää mitään.
Se oli aivan kammottavaa aikaa.
Miten etuoikeutettua elää nuoruus terveenä.
Nykyajan muotisana tuo etuoikeutettua.
Ikävää toki, että sulla on mennyt nuoruus perseelleen ja monella muulla myös.
Ei se silti tarkoita, että suht terveenä eläneet olisivat jollain tavalla etuoikeutettuja. On täysin normaalia elää terveenä, tai ainakin niin, että sairaudesta ei ole juurikaan haittaa. Se ei siis ole mikään etuoikeus vaan ihan tavallista.
Just oli uutisissa, että miljoona suomalaista elää kipujen kanssa. Se on 5,5 miljoonaisessa väestössä paljon (vaikkakin vähemmistö) ja sen päälle on ihmisiä, joilla on kivuttomia vaivoja.
Kun tälläkin palstalla huudellaan, että jokaisen pitäisi pystyä tekemään sitä sun tätä, tai opiskelemaan ja työllistymään mihin vaan haluaa, niin selvää on, ettei kivulias ihminen voi onnistua ihan samalla tavalla kuin terveet. Paljon enemmän empatiaa kaivattaisiin sinun mainitsemilta "normaaleilta terveiltä", jotta näkisivät oman kuplansa ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä ap:lle ja muille tarkoittaa "elämätön" nuoruus.
Itse koen sen niin, että pelkojen ja vääristyneen omakuvani vuoksi en pystynyt seuraamaan unelmiani, pieniä tai suuria. En myöskään päässyt mukaan työelämään tai kaveriporukoihin.
Sairasloman vuoksi vapaa-aikaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta olin koko ajan niin ahdistunut ja toivoton. Tunsin itseni ikälopuksi ja kuolevani pian, joten mitä järkeä yrittää enää mitään.
Se oli aivan kammottavaa aikaa.
Miten etuoikeutettua elää nuoruus terveenä.
Nykyajan muotisana tuo etuoikeutettua.
Ikävää toki, että sulla on mennyt nuoruus perseelleen ja monella muulla myös.
Ei se silti tarkoita, että suht terveenä eläneet olisivat jollain tavalla etuoikeutettuja. On täysin normaalia elä
Kyllä.
Nuoruudenkin voi elää niin monella erilaisella tavalla.
Ei ole mitään yhtä ja ainoaa hienoo tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin perustaa perheen 10 vuotta minua vanhemman vankilakundin kanssa, olin nuori ja rakastunut sokeasti, meni monta vuotta elämästä ja masennuin.
Nyt olen yksin ja perheetön. Nyt jälkikäteen kun silmäni avautuivat, tunnen suurta surua miksi minulla meni elämä näin?
Kuulostaa niin tyhmältä valinnalta, että luultavasti et saanut kovin hyviä kortteja alunperinkään elämässä? Jos siis on tullut edes mieleen tutustua tuollaiseen mieheen, olet halunnut ja voinut sen kanssa alkaa ja esitellä lähipiirillesi jne.
Se on vähän paha sitten, jos jälkikäteen viisastuu, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan? Nyt pitäisi sitten löytää joku muu suunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä ap:lle ja muille tarkoittaa "elämätön" nuoruus.
Itse koen sen niin, että pelkojen ja vääristyneen omakuvani vuoksi en pystynyt seuraamaan unelmiani, pieniä tai suuria. En myöskään päässyt mukaan työelämään tai kaveriporukoihin.
Sairasloman vuoksi vapaa-aikaa olisi ollut vaikka kuinka, mutta olin koko ajan niin ahdistunut ja toivoton. Tunsin itseni ikälopuksi ja kuolevani pian, joten mitä järkeä yrittää enää mitään.
Se oli aivan kammottavaa aikaa.
Miten etuoikeutettua elää nuoruus terveenä.
Nykyajan muotisana tuo etuoikeutettua.
Ikävää toki, että sulla on mennyt nuoruus perseelleen ja monella muulla myös.
Ei se silti tarkoita, että suht terveenä eläneet olisivat jollain tavalla etuoikeutettuja. On täysin normaalia elä
Just oli uutisissa, että miljoona suomalaista elää kipujen kanssa. Se on 5,5 miljoonaisessa väestössä paljon (vaikkakin vähemmistö) ja sen päälle on ihmisiä, joilla on kivuttomia vaivoja.
Kun tälläkin palstalla huudellaan, että jokaisen pitäisi pystyä tekemään sitä sun tätä, tai opiskelemaan ja työllistymään mihin vaan haluaa, niin selvää on, ettei kivulias ihminen voi onnistua ihan samalla tavalla kuin terveet. Paljon enemmän empatiaa kaivattaisiin sinun mainitsemilta "normaaleilta terveiltä", jotta näkisivät oman kuplansa ulkopuolelle.
Jep. Alkoi todella risomaan, kun kuulin, että yhdellä tutulla vanhemmalla miehellä on jokin sellainen hermoperäinen päänsärky josta on kärsinyt vuosikymmeniä. En muista sen nimeä, mutta hänellä siis jatkuvasti kipu päässä.
Minä olen lapsesta asti kuullut kun aikuiset on puhuneet siitä miehestä siihen tyyliin, että on laiska ja mt-ongelmia ja juo, mutta nyt sitten vasta kerroitte, että hän on elänyt tuollaisen kivun kanssa? Hämmästyttävän hyvin on siihen nähden pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään tiettyä nuoruutta aivan kuten ei ole mitään tiettyä keski-ikäisyyttä tai tiettyä vanhuutta. Elin nuoruuteni niin kuin elin. En sosialisoinut, matkustellut, juonut tai "tutustunut ihmisiin" (=nussinut), sitä ap kai tässä hakee. Enkä kadu mitään. Nyt olen työtön kuten aina, mutta edelleen elämä sujuu niin kuin se sujuu.
Emmä ainakaan oo nussimalla kehenkään tutustunut, enkä ole koskaan kuullut, että KUKAAN tarkoittaisi "ihmisiin tutustumisella" seksiä.
Ei se liity mihinkään seksiin, että tutustuu ihmisiin, saa uusia kavereita, kokemuksia ja verkostoja. Sillä ei ole yleensä _mitään_ tekemistä seksuaalisuuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään tiettyä nuoruutta aivan kuten ei ole mitään tiettyä keski-ikäisyyttä tai tiettyä vanhuutta. Elin nuoruuteni niin kuin elin. En sosialisoinut, matkustellut, juonut tai "tutustunut ihmisiin" (=nussinut), sitä ap kai tässä hakee. Enkä kadu mitään. Nyt olen työtön kuten aina, mutta edelleen elämä sujuu niin kuin se sujuu.
Minua ärsyttää suunnattomasti, kun jotkut pikkupäät olettavat, että tutustuminen uusiin ihmisiin tarkoittaisi nussimista. Se tarkoittaa sitä mitä se oikeiasti on eli tutustumista. Uusien ihmisten myötä voi omaa elämää ruveta miettimään ja löytää uusia asioita, joita haluaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena toilailee ja ottaa järjettömiä riskejä jossa hengenlähtökin lähellä. Ennemmin elää turvallisen ja fiksun nuoruuden.
Vierailija kirjoitti:
Nuoruudenkin voi elää niin monella erilaisella tavalla.
Ei ole mitään yhtä ja ainoaa hienoo tapaa.
Jep. Ja vaikka nuoruudelle laitetaan erityistä painetta, niin onhan sillekin aika selkeät normit olemassa, miten "kuuluu" elää kolmikymppisyys tai millainen on "hyvää" ja onnistunutta keski-ikäisen elämää. Samoin vanhuudelle.
Ja hyvähän se on, jos joillain ja aika monillakin menee elämä noiden normien mukaan ja onnellisesti, mutta onnen saa muunlaisistakin asioista ja jokaisella on kuitenkin se oma polku, ja elämää on muutakin kuin vain se keskimääräinen keskiluokkainen idylli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki tuosta keskimääräisestä keskiluokkaisesta idyllistäkin on erilaisia variaatioita niin parikymppisenä, kolmikymppisenä, keski-ikäisenä kuin vanhanakin, mutta ihan kokonaan näiden erilaisten variaatioiden ulkopuolellakin on hyvää ja sille yksilölle sopivaa elämää. Ja yhteisöllistäkin elämää, ei pelkästään et jos oot ulkona nuista niin sitten olet yksilö ja omillasi.
Hei! Olin kaksi vuotta sitten 57-vuotiaana yksin reilaamassa kaksi kuukautta. Reitti Tukholma-Kööpenhamina-Leipzig-Wien-Budapest-Bukarest-Istanbul-Ateena-Firenze-Bern-Pariisi-Amsterdam ja siitä Köpiksen kautta kotiin.
Hieno kokemus, paljon uusia kavereita, ollaan vieläkin yhteydessä. Mitään pahaa ei sattunut. Maalaisjärki auttaa. Yövyin hostelleissa, ovat nykyään tosi siistejä, ihan turhaa tuhlata hotelleihin.
Hieno kokemus, anna mennä!
Yleensä jos on yksinäinen nuorena, on yksinäinen läpi elämänsä. Ainakin monulla on käynyt niin.
Minulla oli antoisa nuoruus 15 - 25 v.Mutta aika noin 25- 40 v meni avioliitolle ja lapsille. Lapset antoi siihenkin ikävaiheeseen paljon iloa ja elämää. Miehessä oli erittäin ikäviä puolia. Niin ikäviä, että en ole sen jälkeen lähemmin heihin tutustunut.
Vierailija kirjoitti:
Täytän loppuvuodesta 47 vuotta ja minä aloin elää elämätöntä nuoruuttani 43-vuotiaana. Teini-ikäisenä en saanut tavat ikäisiäni poikia, vaan minun oli oltava aina kotona äidin kanssa. Asuimme syrjässä pienellä paikkakunnalla. Julkista liikennettä ei ollut, eikä äiti suostunut ostamaan mopoa. Kotoa pois muutettuani tunsin velvollisuudekseni tehdä maisterin tutkinto mahdollisimman nopeasti ja siirtyä työelämään, joten en juhlinut. Aviomiehen kuitenkin löysin, asuntolainat, lapset jne.
Päälle nelikymppisenä aloin tuntea valtavaa ahdistusta ja vapauden kaipuuta. Minulla on ollut useita rakastajia ja miespuolisia viestittelykaveteita. Olen vihdoinkin saanut kokea olevani ihailtu ja haluttu. Koska olen elänyt terveellisesti, olen vielä hyvin säilynyt ja nuoren näköinen. Koen, että asiat ovat vihdoinkin menneet oikein.
Mutta se aviomies sai mennä, ja lapsetkin toki pääsivät sanomaan olevansa avioerolapsia, niinkö? Kunhan vain sinä pääsit kokemaan haluamiasi asioita, muilla ei niin väliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mietin voisinko elää sen nyt.
Joitain asioita, joita haluaisin:
- reilimatka (periaatteessa mahdollista)
- jutella ja nauraa kavereiden kanssa yön yli (ei oo kavereita enkä jaksa valvoa niin myöhään)
- pukeutua kuten tahdon (esteenä vain omat estoni)
- tutustua uusiin ihmisiin (haastavampaa kun kaikilla omat kuvionsa ja menonsa)
- lähteä ulkomaille vaihtoon / harjoitteluun (ehkä hieman vaikeaa... Mutta jokin työ tai vapaaehtoishomma vois onnistua)
Mä oon tehnyt noi kaikki nuorena ja edelleen pukeudun niin kuin tahdon, tutustun uusiin ihmisiin ja asun tällä hetkellä neljännessä eri maassa. Miksi sä et voisi alkaa tehdä noita nyt?
Sinä olet tehnyt noita nuorena. Ajattele jos et olisi tehnyt. Olisitko yhtä avoin kokeilemaan uusia asioita?
Alue: Aihe vapaa
Ei ole mitään tiettyä nuoruutta aivan kuten ei ole mitään tiettyä keski-ikäisyyttä tai tiettyä vanhuutta. Elin nuoruuteni niin kuin elin. En sosialisoinut, matkustellut, juonut tai "tutustunut ihmisiin" (=nussinut), sitä ap kai tässä hakee. Enkä kadu mitään. Nyt olen työtön kuten aina, mutta edelleen elämä sujuu niin kuin se sujuu.