Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita joilta nuoruus jäi "elämättä"
29.05.2025 |
Oli syy mikä tahansa. Miten elämä sujuu keski-iän lähestyessä tai se jo ohittaneena? Miten se on vaikuttanut elämääsi?
Kommentit (128)
Eräs nainen sai lapset 19- ja 20-vuotiaana. Sitten hän erosi lasten isästä ja 30-vuotiaana hankki itselleen 20-vuotiaan toyboyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten nuoruus voi jäädä "elämättä" jokainenhan elää sen tavallaan.
Yksikään nuori äiti ei vietä sitä, vaikka elää sen.
Vierailija kirjoitti:
Miten nuoruus voi jäädä "elämättä" jokainenhan elää sen tavallaan.
Siis taivas varjele tätä naisen logiikkaa, siis onhan se eletty vaikka olisi vankilassa tai hengityskoneessa!!!!!
Eikö nainen tosiaan ymmärrä, että tässä eläminen sana tarkoittaa VIETTÄMISTÄ, omg omg omg omg!!!!!!
No riippuu mitä sillä tarkoitetaan.
Itse sain aivan liian nuorena lapsen, joten on jäänyt tietyllä tapaa nuoruus elämättä, mutta sitten jos vertaan vaikkapa palstalla näkyviin teksteihin millaista "nuoruutta" monet lapsettomatkin on eläneet, niin niihin verrattuna olen kyllä elänyt.
Riippuu aina kehen vertaa. Ja sekin riippuu ihan ihmisestä, miten nämä seuraukset näkyy. Mulla saattaa näkyä jotenkin, mutta sitten kavereissani on ihmisiä joilla on nämä samat "oireet" vaikka ovat lapsettomia ja eläneet aina vapaana? Eli ei välttämättä johdu siitä, voisin olla muutenkin sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Miten nuoruus voi jäädä "elämättä" jokainenhan elää sen tavallaan.
No esim siten että elää jonkun toisen määrittelemää elämää, esim omien vanhempiensa. Katkeruus tulee kun tajuaa sen aikuisena. Että miksi pakottivat elämään omalla tavallaan, miksi eivät kannustaneet omaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mietin voisinko elää sen nyt.
Joitain asioita, joita haluaisin:
- reilimatka (periaatteessa mahdollista)
- jutella ja nauraa kavereiden kanssa yön yli (ei oo kavereita enkä jaksa valvoa niin myöhään)
- pukeutua kuten tahdon (esteenä vain omat estoni)
- tutustua uusiin ihmisiin (haastavampaa kun kaikilla omat kuvionsa ja menonsa)
- lähteä ulkomaille vaihtoon / harjoitteluun (ehkä hieman vaikeaa... Mutta jokin työ tai vapaaehtoishomma vois onnistua)
Voihan nuista osan toteuttaa vieläkin. Kannattaa ainakin yrittää, ei jäädä vain miettimään :)
Itse olen tehnyt tuollaisia juttuja kyllä, vaikka sainkin nuorena lapsen. Eli vaikka nuori vanhempi ei voi elää täyttä vapaata nuoruutta ilman mitään rajoituksia, niin aika paljon elämään mahtuu silti kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Miten nuoruus voi jäädä "elämättä" jokainenhan elää sen tavallaan.
Tämä on sitä kuuluisaa muottiin tunkemista, johon moni ehti nuoruudessaan tottua ja kasvaa niin syvälle, että yrittää itsekin tuputtaa sitä aikuisena.
Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa normaalia nuoruutta. Jos sellaista kuvittelee, on kasvanut tuohon ummehtuneeseen yhtenäiskulttuurin muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten voisi varmaan kysyä, että mitkä sitten ovat ne kriteerit ja saavutukset, joiden pitäsi olla suoritettuna tiettyyn ikään mennessä että olisi "oikeasti elänyt" nuoruutensa.
Minulle nuoruuden "elämättömyys" liittyy vahvasti yksinäisyyteen.
Varmasti se, että olin koulukiusattu, karkotti minut eristymään. Toki ongelmana oli myös, etten ollut kiinnostunut alkoholista, ja se taas oli monien opiskelijarientojen keskiössä.
Toki yksittäisiä ystäviä oli, mutta he hyvin hajallaan ympäri Suomen ja heilläkin masennusta yms, joka vaikeutti yhteydenpitoa.
Nyt kun mietin, niin sellaista kaveriporukkaa kaipaan edelleen. Jos olisi vaikka 3-5 hengen ystäväporukka, joka voisi tehdä yhdessä kaikenlaista matalalla kynnyksellä, niin se olisi aivan ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten voisi varmaan kysyä, että mitkä sitten ovat ne kriteerit ja saavutukset, joiden pitäsi olla suoritettuna tiettyyn ikään mennessä että olisi "oikeasti elänyt" nuoruutensa.
Ehkä jotkut miettivät saavutuksia. Itselleni se on enemmänkin, että minkälaisessa tunne- ja mielentilassa elin sen ajan. Ei voida puhua nuoruuden kepeydestä, ilosta tai vapaudesta.
Toki ei sellaiset tunteet ole ikään sidottuja. Nuorena vaan moni asia on sikäli helpompaa, että ystävillä on aikaa tavata ja matkustella, on vähemmän vanhuuden vaivoja, oma lapsuudenperhe monesti vielä hyvässä voinnissa, ei ole sitoutunut tiettyyn paikkaan jne. Elämä ei ole vielä niin urautunut. Myös ympäristö suhtautuu eri tavalla. Esim nuorten vaate- ja kampauskokeilut ei herätä samoja reaktioita kuin jos taas keski-ikäiset toimivat samoin.
Vierailija kirjoitti:
No mietin voisinko elää sen nyt.
Joitain asioita, joita haluaisin:
- reilimatka (periaatteessa mahdollista)
- jutella ja nauraa kavereiden kanssa yön yli (ei oo kavereita enkä jaksa valvoa niin myöhään)
- pukeutua kuten tahdon (esteenä vain omat estoni)
- tutustua uusiin ihmisiin (haastavampaa kun kaikilla omat kuvionsa ja menonsa)
- lähteä ulkomaille vaihtoon / harjoitteluun (ehkä hieman vaikeaa... Mutta jokin työ tai vapaaehtoishomma vois onnistua)
On sellaisia vapaaehtoistöitä joissa esim kunnostetaan jotain vanhaa linnaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin 36-vuotiaana en vieläkään ole elänyt päivääkään. Köyhyys estää moisen tehokkaasti, että tässä sitä möllötetään työttömänä. Ja ennen työttömyyttä olin niin typerä, että ajattelin opiskelemalla nostavani itseni köyhyydestä. Eli heti lukion jälkeen kiltisti yliopistoon, nopeasti maisteriksi, ja miten kävi? Suoraan työttömäksi.
Mikä sinulle olisi sitä elämistä?
Täytän loppuvuodesta 47 vuotta ja minä aloin elää elämätöntä nuoruuttani 43-vuotiaana. Teini-ikäisenä en saanut tavat ikäisiäni poikia, vaan minun oli oltava aina kotona äidin kanssa. Asuimme syrjässä pienellä paikkakunnalla. Julkista liikennettä ei ollut, eikä äiti suostunut ostamaan mopoa. Kotoa pois muutettuani tunsin velvollisuudekseni tehdä maisterin tutkinto mahdollisimman nopeasti ja siirtyä työelämään, joten en juhlinut. Aviomiehen kuitenkin löysin, asuntolainat, lapset jne.
Päälle nelikymppisenä aloin tuntea valtavaa ahdistusta ja vapauden kaipuuta. Minulla on ollut useita rakastajia ja miespuolisia viestittelykaveteita. Olen vihdoinkin saanut kokea olevani ihailtu ja haluttu. Koska olen elänyt terveellisesti, olen vielä hyvin säilynyt ja nuoren näköinen. Koen, että asiat ovat vihdoinkin menneet oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin 36-vuotiaana en vieläkään ole elänyt päivääkään. Köyhyys estää moisen tehokkaasti, että tässä sitä möllötetään työttömänä. Ja ennen työttömyyttä olin niin typerä, että ajattelin opiskelemalla nostavani itseni köyhyydestä. Eli heti lukion jälkeen kiltisti yliopistoon, nopeasti maisteriksi, ja miten kävi? Suoraan työttömäksi.
Mille alalle? Mä pääsin köyhyydestä ICT-alalle koulututtatautumalla ammattikorkeasaaressa.
Mulla jäänyt koko elämä elämättä tiettyjen sotkujen vuoksi. Karmeinta voi olla kun tuntuu siltä että toinen nainen on elänyt elämääni. Kuinka se voi olla mahdollista? Ja nyt jo jonkun aikaa olen tuntenut olevani leski vaikka en avioliitossa olekaan elänyt kyseisen henkilön tai kenenkään muun kanssa. Mistä kaikki tämmönen onkaan peräisin?
Nukuin lähes käytännössä nuoruus iän opiskeluvuodet, masennus aiheutti väsymystä, myös vääränlainen psyykelääkitys saattoi vaikuttaa. Jäin luonnollisesti ilman opiskeltua ammattia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nuoruus voi jäädä "elämättä" jokainenhan elää sen tavallaan.
Siis taivas varjele tätä naisen logiikkaa, siis onhan se eletty vaikka olisi vankilassa tai hengityskoneessa!!!!!
Eikö nainen tosiaan ymmärrä, että tässä eläminen sana tarkoittaa VIETTÄMISTÄ, omg omg omg omg!!!!!!
Selvä. Pidättelin hengitystä koko nuoruusajan. Jäi keuhkojen käyttö viettämättä.
Ei jäänyt ja hyvä että olin kaukaa viisas, sillä nykyään en voi juoda alkoholia.
Minulla oli teinivanhemmat eli olin vahinkolapsi, 'saa-anan kakara', kuten äitini minua leikkisästi kutsui.
Isäni kantoi vastuunsa ja oli maailman paras ja luotettavin vanhempi.
Toisaalta nautin omasta teini-iästäni ja pidin kavereitteni kanssa kaikkea hauskaa, mutta toisaalta aloin kärsiä vakavista masennuksen oireista, koska äitini kohteli minua pahimpana vihollisenaan ja elämänsä pilaajana.
Äidilläni alkoi elämänsä toinen teini-ikä ennen kuin omani alkoi. Hän oli aivan holtiton, vastuuton ja juoksi vieraitten miesten perässä. Isäni pysyi rauhallisena ja vastuullisena vanhempana ja piti perhettämme kasassa luultavasti minun vuokseni.
Kun teini-ikäni oli ohi ja olin vakavoitumassa aikuiseksi, äitini teini-ikä ei osoittanut laantumisen merkkejä.
Teini-ikä on ilmeisen tärkeää käydä läpi ennemmin taikka myöhemmin.
Alue: Aihe vapaa
Näin 36-vuotiaana en vieläkään ole elänyt päivääkään. Köyhyys estää moisen tehokkaasti, että tässä sitä möllötetään työttömänä. Ja ennen työttömyyttä olin niin typerä, että ajattelin opiskelemalla nostavani itseni köyhyydestä. Eli heti lukion jälkeen kiltisti yliopistoon, nopeasti maisteriksi, ja miten kävi? Suoraan työttömäksi.