Onko mitään järkeä edes yrittää jos noin 30-vuotiaana ei ole saanut perusasioita edes aikaiseksi?
Tilanne on siis osaltani (M) tämä:
Jos on ollut tyhmä ja mennyt opiskelemaan hyödyttömän yliopistotutkinnon, eikä ole verkostoja, kavereita tai tuttuja, eikä edes työllisty helppoihin töihin, niin onko peli menetetty? En pääse edes haastatteluihin, vaikka jatkuvasti lähettelen hakemuksia ja kikkailen hakemusten kanssa.. Tiedän, että taloustilanne on todella huono tällä hetkellä, mutta haluaako työnantajat ylipäätään 30 vuotiaan ilman elämänkokemusta ja joka ei osaa mitään? Elämässä ei ole mitään muuta kuin netissä roikkuminen ja hakemusten lähettelyä..
Motivaatio on kärsinyt todella paljon, enkä edes tiedä voiko tästä enää nousta.. Edes koulutuksiin esim. ammattikouluun hakeminen ei vaikuta kovinkaan lupaavalta kun myös käytännön aloilla on huono työllisyystilanne..
Kohtalotovereita?
Kommentit (106)
Oletko sinkku? Hanki parisuhde ja perhe - niin se luo merkitystä elämään ja antaa potkua yrittää työelämässäkin.
Hanki joku ammattikoulutus, jos et työllisty muuten - ja salaa yliopistokoulutus silloin hakemuksissa.
Rukoile Jeesusta avuksi.
Jotain paskahommaa kuten lähärintyötä
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin niin pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta nuorempana että nyt päälle 30v on vain työkokemusta 3 paikasta ja niissäkin alle vuosi. Koulutus on taidealalta joka ei työllistä. En myöskään osaa markkinoida itseäni että eläisin taiteellani. Mikään muu ala ei kiinnosta kuin taide ja lisäksi tuntuu etten ole vieläkään parantunut sosiaalisesta pelosta. Pelkään ja välttelen ihmisiä vieläkin. Silti haluaisin elää kun normaali ihminen ja tienata rahaa.
Suomessa on paljon vikaa opoissa, jos nuorta ei ohjata jollekin järkevälle alalle, vaan taidealalle. On onni, jos ei ole taiteellisesti lahjakas, ettei edes erehdy taidealalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastatko mitään muuta? Urheilua? Onko kumppania? Tee harrastuksesta itsellesi työ.
Liikuntaa harrastan, mutta se on lähinnä lenkkeilyä ja kehopainotreeniä. Harrastuksia ei ole, eikä kumppaniakaan.
Haluaisin päästä edes töihin, jotta olisi edes vähän tuloja jotta voisi olla harrastuksia ja edes vähän sosiaalista elämää..
ap
Sinun pitää opiskella joku lyhyt työllistävä tutkinto. Hoiva-alalta todennäköisimmin.
Hyvä idea. Olen kolmekymppinen nainen ja opiskelin lyhyen ammattitutkinnon jota kautta pääsin harjoitteluun ja mäihällä sain vakituisen paikan samasta firmasta.
Mitä ihmettä? Olet vielä lähes sikiö. Elämää +50 vuotta jäljellä.
Onnistaisiko ulkomailla paremmin? Oletko hakenut?