Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko mitään järkeä edes yrittää jos noin 30-vuotiaana ei ole saanut perusasioita edes aikaiseksi?
29.05.2025 |
Tilanne on siis osaltani (M) tämä:
Jos on ollut tyhmä ja mennyt opiskelemaan hyödyttömän yliopistotutkinnon, eikä ole verkostoja, kavereita tai tuttuja, eikä edes työllisty helppoihin töihin, niin onko peli menetetty? En pääse edes haastatteluihin, vaikka jatkuvasti lähettelen hakemuksia ja kikkailen hakemusten kanssa.. Tiedän, että taloustilanne on todella huono tällä hetkellä, mutta haluaako työnantajat ylipäätään 30 vuotiaan ilman elämänkokemusta ja joka ei osaa mitään? Elämässä ei ole mitään muuta kuin netissä roikkuminen ja hakemusten lähettelyä..
Motivaatio on kärsinyt todella paljon, enkä edes tiedä voiko tästä enää nousta.. Edes koulutuksiin esim. ammattikouluun hakeminen ei vaikuta kovinkaan lupaavalta kun myös käytännön aloilla on huono työllisyystilanne..
Kohtalotovereita?
Kommentit (106)
Ja mitähän ne järkevät koulutukset on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla elämässä mitään muuta kiinnekohtaa, kuin yhteiskunnan pelit?
Aika moni esim. nauttii luonnosta ja on yleisesti kiinnostunut asioista. Vapaus on itsessään arvokasta ja työttömällä riittää sitä sekä aikaa.
Niin siis nimenomaan hanttihommiin on satoja ja tuhansia hakijoita, kun niitä on vähemmän kuin ennen ja työttömiä paljon. Jos korkeakoulututkintosi on hyödytön niin ei auta kuin opiskella parempi tutkinto, varmalta alalta.
Mun mielestä kolmekymppinen on vasta alussa. Itse tuolloin opiskelin. Ei vielä tietoa perheestä tai siitä, mihin asetun.
Valmistuin 33- vuotiaana ja perheydyin 35/36- vuotiaana. Löytyi kumppani.
Ei sulla ole kiire. Hyvä, että mietit.
Voiko sitä tutkintoa hyödyntää jotenkin?
Ole avoimien mielin ja silmin.
-elämä on ja maailma on.
Itse kärsin niin pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta nuorempana että nyt päälle 30v on vain työkokemusta 3 paikasta ja niissäkin alle vuosi. Koulutus on taidealalta joka ei työllistä. En myöskään osaa markkinoida itseäni että eläisin taiteellani. Mikään muu ala ei kiinnosta kuin taide ja lisäksi tuntuu etten ole vieläkään parantunut sosiaalisesta pelosta. Pelkään ja välttelen ihmisiä vieläkin. Silti haluaisin elää kun normaali ihminen ja tienata rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja mitähän ne järkevät koulutukset on?
Kolmikymppiselle pitkäaikaistylttömälle joku lyhyt koulutus, esim lähihoitaja. Miespuoliset hoitsut työllistyy kyllä, etenkin mt ja vanhuspuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin niin pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta nuorempana että nyt päälle 30v on vain työkokemusta 3 paikasta ja niissäkin alle vuosi. Koulutus on taidealalta joka ei työllistä. En myöskään osaa markkinoida itseäni että eläisin taiteellani. Mikään muu ala ei kiinnosta kuin taide ja lisäksi tuntuu etten ole vieläkään parantunut sosiaalisesta pelosta. Pelkään ja välttelen ihmisiä vieläkin. Silti haluaisin elää kun normaali ihminen ja tienata rahaa.
Mitä apua olet hankkinut tuohon pelkoon? Ei tuo ole millään lailla normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt, että olisiko työvoimakoulutukset parempia minulle jos sellaiseen pääsisi? Ammattokoulu toki, mutta lähihoitajan työ ei oikein sovi kun luonne on mikä on..
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitähän ne järkevät koulutukset on?
Kolmikymppiselle pitkäaikaistylttömälle joku lyhyt koulutus, esim lähihoitaja. Miespuoliset hoitsut työllistyy kyllä, etenkin mt ja vanhuspuolelle.
Juupajuu, ei sovi lähihoitaja mulle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huoli, tilanteesi ei kuulosta lainkaan niin pahalta kuin esimerkiksi minun. Minun CV:ni näyttää siltä kuin olisin vain istunut kotona neljän seinän sisällä ikävuodet 16-32v. Olen siis 32v, enkä ole edes toisen asteen koulutusta saanut vielä loppuun. Eri kouluissa olen kyllä käynyt yli 5v ajan peruskoulun jälkeen. Yhtään työkokemustakaan ei ole vielä kertynyt, jossei kaiken maailman palkattomia työkokeiluita ja työharjotteluita lasketa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin niin pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta nuorempana että nyt päälle 30v on vain työkokemusta 3 paikasta ja niissäkin alle vuosi. Koulutus on taidealalta joka ei työllistä. En myöskään osaa markkinoida itseäni että eläisin taiteellani. Mikään muu ala ei kiinnosta kuin taide ja lisäksi tuntuu etten ole vieläkään parantunut sosiaalisesta pelosta. Pelkään ja välttelen ihmisiä vieläkin. Silti haluaisin elää kun normaali ihminen ja tienata rahaa.
Mitä apua olet hankkinut tuohon pelkoon? Ei tuo ole millään lailla normaalia.
Nykyään pystyn kyllä menemään paikkoihin mutta selkä aina ihan märkä kun jännitän niin. Olin kyllä asiakaspalvelu töissä mutta sekin oli aivan kamalaa. Ei tähän enää mitään apua saa, tai ainakaan jos lääkketkään ei sovi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että olisiko työvoimakoulutukset parempia minulle jos sellaiseen pääsisi? Ammattokoulu toki, mutta lähihoitajan työ ei oikein sovi kun luonne on mikä on..
ap
Ei siinä mitään erityistä luonnetta tarvita. Ei tarvitse esim pitää ihmisistä tai olla joku yliempaattinen. Kunhan ilmestyy töihin selvin päin ja ajoissa.
Kyllähän tämä kaikki yrittäminen näin lähes nelikymppisenä vajaakuntoisena turhalta tuntuu. Tietenkin työnantajat valitsevat nuoremmat ja terveemmät hommiin. Olen alkanut asennoitua siihen, että tuskinpa täältä enää noustaan. Pitää vain "nauttia pienistä asioista" loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäsi on kaikkea muuta kuin ohi. Vasta alussa. Joten ryhdistäydyhän ja jatka eteenpäin.
Väärä vastaus. Elämä on tietyltä kannalta ohitse, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Perustelut: Kaveripiiriä on vaikea rakentaa mitä enemmän ikää tulee. Nuorena on enemmän ennakkoluuloton ja oppimiskyky on parempi. Ei tule turhaan sanonta jossa hölmöilyt laitetaan nuoruuden piikkiin. Mutta elämä ei ole ohitse vielä, koska voit vielä vaikuttaa tulevaisuuteen. Et ole vielä keski-ikäinen. Koeta tutustua ihmisiin sen minkä voit. Jos mahdollista aloita opiskelu. Joko entisen ammattisi lisäkoulutusta tai vaikka uusi ala.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämä kaikki yrittäminen näin lähes nelikymppisenä vajaakuntoisena turhalta tuntuu. Tietenkin työnantajat valitsevat nuoremmat ja terveemmät hommiin. Olen alkanut asennoitua siihen, että tuskinpa täältä enää noustaan. Pitää vain "nauttia pienistä asioista" loppuelämä.
Mikä on vajaakuntoisuuden syy, voiko sille tehdä mitään?
Joo, pienistä asioista voi oikeasti nauttia vain jos isot asiat (työ, ihmissuhteet) on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Älä huoli, tilanteesi ei kuulosta lainkaan niin pahalta kuin esimerkiksi minun. Minun CV:ni näyttää siltä kuin olisin vain istunut kotona neljän seinän sisällä ikävuodet 16-32v. Olen siis 32v, enkä ole edes toisen asteen koulutusta saanut vielä loppuun. Eri kouluissa olen kyllä käynyt yli 5v ajan peruskoulun jälkeen. Yhtään työkokemustakaan ei ole vielä kertynyt, jossei kaiken maailman palkattomia työkokeiluita ja työharjotteluita lasketa.
Miksi et ole käynyt mitään loppuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämä kaikki yrittäminen näin lähes nelikymppisenä vajaakuntoisena turhalta tuntuu. Tietenkin työnantajat valitsevat nuoremmat ja terveemmät hommiin. Olen alkanut asennoitua siihen, että tuskinpa täältä enää noustaan. Pitää vain "nauttia pienistä asioista" loppuelämä.
Mikä on vajaakuntoisuuden syy, voiko sille tehdä mitään?
Joo, pienistä asioista voi oikeasti nauttia vain jos isot asiat (työ, ihmissuhteet) on kunnossa.
Monta syytä, kaikki voitava on tehty. Näillä mennään.
Hei,
Motivaatiota sinulta kyllä löytyy kun olet onnistunut hankkimaan yliopistotutkinnon, joten se on jo hyvä alku. Ja nuorikin vielä olet.
Koska et ole onnistunut löytämään työtä, niin ehdottaisin, että opiskelisit uuden ammatin itsellesi. Voithan opiskelujen ohessa hakea töitä. Eihän sitä tiedä, vaikka silloin onnistuisit saamaan työpaikan itsellesi, jos työnantajat katsovat, että sinulla riittää intoa ja tarmoa.
Tuossa aikaisemmin tulikin jo hyviä ehdotuksia esim. lähihoitajan tutkinnosta. Olisiko mahdollista opiskella bussikuskiksi jossakin oppilaitoksessa? Tiedän erään tohtorin, joka noin viisikymppisenä ryhtyi bussikuskiksi. Heistä on pula. Lvi-asentsajistakin on mielestäni ollut pulaa.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Hei,
Motivaatiota sinulta kyllä löytyy kun olet onnistunut hankkimaan yliopistotutkinnon, joten se on jo hyvä alku. Ja nuorikin vielä olet.
Koska et ole onnistunut löytämään työtä, niin ehdottaisin, että opiskelisit uuden ammatin itsellesi. Voithan opiskelujen ohessa hakea töitä. Eihän sitä tiedä, vaikka silloin onnistuisit saamaan työpaikan itsellesi, jos työnantajat katsovat, että sinulla riittää intoa ja tarmoa.
Tuossa aikaisemmin tulikin jo hyviä ehdotuksia esim. lähihoitajan tutkinnosta. Olisiko mahdollista opiskella bussikuskiksi jossakin oppilaitoksessa? Tiedän erään tohtorin, joka noin viisikymppisenä ryhtyi bussikuskiksi. Heistä on pula. Lvi-asentsajistakin on mielestäni ollut pulaa.
Tsemppiä!
Kiitos. Lähihoitajaksi en sovi, mutta olen miettinyt kyllä esim. varastotehtäviä tai puutarha-alan tehtäviä.
ap
Alue: Aihe vapaa
Ei ole varaa ajokorttiin