Lue keskustelun säännöt.
Onko mitään järkeä edes yrittää jos noin 30-vuotiaana ei ole saanut perusasioita edes aikaiseksi?
29.05.2025 |
Tilanne on siis osaltani (M) tämä:
Jos on ollut tyhmä ja mennyt opiskelemaan hyödyttömän yliopistotutkinnon, eikä ole verkostoja, kavereita tai tuttuja, eikä edes työllisty helppoihin töihin, niin onko peli menetetty? En pääse edes haastatteluihin, vaikka jatkuvasti lähettelen hakemuksia ja kikkailen hakemusten kanssa.. Tiedän, että taloustilanne on todella huono tällä hetkellä, mutta haluaako työnantajat ylipäätään 30 vuotiaan ilman elämänkokemusta ja joka ei osaa mitään? Elämässä ei ole mitään muuta kuin netissä roikkuminen ja hakemusten lähettelyä..
Motivaatio on kärsinyt todella paljon, enkä edes tiedä voiko tästä enää nousta.. Edes koulutuksiin esim. ammattikouluun hakeminen ei vaikuta kovinkaan lupaavalta kun myös käytännön aloilla on huono työllisyystilanne..
Kohtalotovereita?
Kommentit (106)
Olet vielä nuori ja tehnyt kaiken ihan oikein, opiskellut tutkinnon, etsit töitä. Vika ei ole sinussa. Ymmärrettävää että turhauttaa, jos töihin ei pääse. Monella on sama tilanne.
Yritä vain jaksaa pitää rutiineja yllä, näe ihmisiä mahdollisimman paljon, jatka työnhakua ja urheilua. Tee asioita joista saat hyvää mieltä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän sua **tuttaisi, jos olisit olisit työllistymisen toivossa suorittanut jonkun pakkopulla amiksen tai kauppaopiston, saanutkin töitä, mutta varaa ei olisi silti mihinkään ja alkaisit vasta parin, kolmenkymmenen vuoden kuluttua tajuamaan, että itse asiassa oletkin pelkkä hyödyllinen, korvattava idiootti. Nimittäin tämän oivaltaa vasta viisikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän sua **tuttaisi, jos olisit olisit työllistymisen toivossa suorittanut jonkun pakkopulla amiksen tai kauppaopiston, saanutkin töitä, mutta varaa ei olisi silti mihinkään ja alkaisit vasta parin, kolmenkymmenen vuoden kuluttua tajuamaan, että itse asiassa oletkin pelkkä hyödyllinen, korvattava idiootti. Nimittäin tämän oivaltaa vasta viisikymppisenä.
Enpä usko. Kyllä pienelläkin palkalla vakityössä silti saa esim asuntolainaa ja eläke kertyy. eri
Ryhdyt poliitikoksi. Hyödytön yliopistotutkinto on hyvä pohja siihen. Seuraat vähän puolueita (vinkki: persuilla on pula korkeakoulutetuista), niillä on jotain alueryhmien kokouksia tai tapahtumia, alat käydä niissä, juttelet ihmisten kanssa ja otat kantaa valitsemasi puolueen linjan mukaisesti. Näin sinulla onkin jo verkostoa. Voit myös asettua ehdolle vaaleihin ja teet jonkun kätsyn nuoriin vetoavan tiktok-kampanjan. Olet kuule kansakunnan kaapin päällä ennen kuin huomaatkaan. Rahaa ja naisia/miehiä piisaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet vielä nuori ja tehnyt kaiken ihan oikein, opiskellut tutkinnon, etsit töitä. Vika ei ole sinussa. Ymmärrettävää että turhauttaa, jos töihin ei pääse. Monella on sama tilanne.
Yritä vain jaksaa pitää rutiineja yllä, näe ihmisiä mahdollisimman paljon, jatka työnhakua ja urheilua. Tee asioita joista saat hyvää mieltä. Tsemppiä!
Kiitos. Joo, rutiineista en ole luopunut. On vaan hyvin turhauttavaa kun työttömyys vaan jatkuu ja jatkuu.. Aion kyllä suunnitella jos menisin johonkin sopivaan sosiaaliseen harrastukseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siis nimenomaan hanttihommiin on satoja ja tuhansia hakijoita, kun niitä on vähemmän kuin ennen ja työttömiä paljon. Jos korkeakoulututkintosi on hyödytön niin ei auta kuin opiskella parempi tutkinto, varmalta alalta.
Mutta jos ei pääse opiskelemaan? Millä rahoittaa opiskeluajan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitähän ne järkevät koulutukset on?
Kolmikymppiselle pitkäaikaistylttömälle joku lyhyt koulutus, esim lähihoitaja. Miespuoliset hoitsut työllistyy kyllä, etenkin mt ja vanhuspuolelle.
Entä naispuoliset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin niin pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta nuorempana että nyt päälle 30v on vain työkokemusta 3 paikasta ja niissäkin alle vuosi. Koulutus on taidealalta joka ei työllistä. En myöskään osaa markkinoida itseäni että eläisin taiteellani. Mikään muu ala ei kiinnosta kuin taide ja lisäksi tuntuu etten ole vieläkään parantunut sosiaalisesta pelosta. Pelkään ja välttelen ihmisiä vieläkin. Silti haluaisin elää kun normaali ihminen ja tienata rahaa.
Liity taideosuuskuntaan.
Niin no vika ei ole selkeästikään sinussa vaan systeemissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei ole perusasioita jos olet käynyt lukion JA yliopiston?
Sadat tuhannet työttömät on samassa tilanteessa sun kanssa. Tilanteesi on täysin normaali.
Ja kuinka surullista se onkaan. Maailma on menossa tuhoa kohti
Hae miehenä minne tahansa naisvaltaiselle alalle ja sinut revitään töihin huonommillakin taidoilla. Elämä ei ole ohi 30-vuotiaana, vaikka olisikin opiskellut "huonon alan".
T: amkssa taiteita opiskellut ja 30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitähän ne järkevät koulutukset on?
Kolmikymppiselle pitkäaikaistylttömälle joku lyhyt koulutus, esim lähihoitaja. Miespuoliset hoitsut työllistyy kyllä, etenkin mt ja vanhuspuolelle.
Entä naispuoliset?
No kyllä niillekin melko varmasti töitä löytyy jossain muodossa hoiva-alalta, vaikkei ole ihan niin varma nakki kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin siis nimenomaan hanttihommiin on satoja ja tuhansia hakijoita, kun niitä on vähemmän kuin ennen ja työttömiä paljon. Jos korkeakoulututkintosi on hyödytön niin ei auta kuin opiskella parempi tutkinto, varmalta alalta.
Mutta jos ei pääse opiskelemaan? Millä rahoittaa opiskeluajan?
Ammattikouluun saa käsittääkseni opintotukea vaikka olisi korkeakoulututkintokin. Jos ei, niin työkkärin tuella saattaa onnistua. Jos ei, niin sitten on vaan jatkettava ikuista työnhakua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän samat fiilikset, koulutuksiin hakeutuminen ei tunnu kannattavalta kun kaikilla on hankaluuksia saada töitä ilman suhteita. Tuntuu että tulisi vaan opintolainojen makselua ilman töitä. Itse 33-vuotias.
Olin 39v, muodottomaksi lihonut kotimamma, burn outissa kaiken raskaan elämässä tapahtuneen vuoksi, kolme pientä lasta, surkeita pätkätöitä takana ja kandi aiheesta, jota en osannut oikeasti.
Niin vain hain monen yhteensattuman vuoksi yhteen halutuimmista yliopistotutkinnoista (Aalto) ja pääsin! Urakoin opinnot ennätysajassa kasaan, oivalsin miten työelämä oikeasti toimii, verkostoiduin.
Nyt ura hyvää vaihtua rakentumassa 5 vuotta myöhemmin siitä pisteestä, että olin aivan valmis luovuttamaan.
Sanoisin, että nyt 40v olen aidosti kypsä aidosti tuottavaan työhön. 20v olin liian nuori ja kognitio kehittymätön, 30v olin liian kiinni kodissa ja stressissä siinä kaikessa hässäkässä.
Työelämää minulla edessä vielä melkein 30 vuotta.
Mulla sama paitsi oon reilu 40v. En es gradua saanut tehtyä.. nollatuntisopimuksella olin jonkun vuoden, suht vakityöajat, mut nekin loppu..olin kai liian hidas, näin ymmärsin. Koskaan ei kerrottu enkä kysynyt, ei vaan enää tarjottu tunteja. Pitäs päästä jonnekki suojatyöpaikkaan niin ei tarvis olla niin tehokas..ei vahdata monta tapausta saat käsiteltyä päivässä, moneen puheluun vastaat jne.
Viimeksi hain parkkipirkoksi kaupungille, en yllätys yllätys päässyt edes haastatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja diagnoosi on?
Miehillä on tätä kummallista kehitysviivästymää, jossa oireenkuvaan kuuluu, että aletaan 30-40-vuotiaana ihmetellä, miksi elämä jämähti murrosikään ja kaikki kaverit katosivat seuraavaan elämänvaiheeseen ja perheellistyivät.
Jos on 30-vuotiaana yksin ja pudonnut kelkasta, ongelma on paha ja se on sinussa. Olet oikeutettu työttömän terveyskartoitukseen joten hommaa itsesi sellaiseen. Äläkä salaile päässäsi olevia vikoja.
Tätä tosiaan esiintyy miehillä! Jotenkin on jääty pojiksi, monet vielä jämähtäneet kuolaamaan teinityttöjä niin kuin mitkäkin pedarit ja sitten ihmetellään kun omanikäisiä naisia ei kiinnosta. Jonkin sortin hahmotushäiriöstä lienee kyse.
Ne lukee Ylilauta ja muitakin vastaavanlaisia sivustoja, joiden perusteella päättelivät että perhe-elämä on hirveintä mitä miehelle voi tapahtua. Sitten ihmetellään kun tyttöystävä lähtee kriittisellä hetkellä eli 25-30 vuotiaana kun "mitään ei tapahdu". Sillä hetkellä kun muut luovat uraa, ostavat yhteisen asunnon, kihlautuvat ja menevät naimisiin, perustavat perheen jne. Niin nämä jännämiehet pelästyvät ja sitten 10 vuoden kuluttua ihmetellään että kukaan nainen ei kiinnostu kun asuntona on 25 neliön vuokraluukku, elämäntyönä pleikkarin pelaaminen ja koulutuksena peruskoulu. Tai korkeintaan työpaikka siinä samassa firmassa missä aloitti työt 16 vuotiaana eikä etenemismahdollisuuksia ole eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Se mitä ihmetyttää on, miksi työhakemuksiani ei juurikaan noteerata? Olen lukenut paaaaaljon eri tekstejä miten CV, kirjeet ja liitteet pitäisi tehdä, mutta mitään ei tapahdu.. Sitten kun on vielä haamutyöpaikkoja ja tekoälyfilttereitä niin mitä järkeä tässä on?
Oikeastaan tämä on pahin asia koko hommassa..
ap
Ongelma on työkokemuksen puute sekä mainitsemasi verkostojen puuttuminen.
Sinulla on kolme mahdollisuutta. 1) Kouluttaudut jollekin toiselle alalle, kuten lähihoitajaksi tms. joissa on varma työllisyys. 2) Alat hakemaan työpaikkoja vähintään Euroopan laajuisesti, mahdollisesti kauempaakin. 3) Jatkat samaan tyylii ja toivot, että jonain kauniina päivänä tärppää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä ihmetyttää on, miksi työhakemuksiani ei juurikaan noteerata? Olen lukenut paaaaaljon eri tekstejä miten CV, kirjeet ja liitteet pitäisi tehdä, mutta mitään ei tapahdu.. Sitten kun on vielä haamutyöpaikkoja ja tekoälyfilttereitä niin mitä järkeä tässä on?
Oikeastaan tämä on pahin asia koko hommassa..
ap
Ongelma on työkokemuksen puute sekä mainitsemasi verkostojen puuttuminen.
Sinulla on kolme mahdollisuutta. 1) Kouluttaudut jollekin toiselle alalle, kuten lähihoitajaksi tms. joissa on varma työllisyys. 2) Alat hakemaan työpaikkoja vähintään Euroopan laajuisesti, mahdollisesti kauempaakin. 3) Jatkat samaan tyylii ja toivot, että jonain kauniina päivänä tärppää.
En ole täysin ilman työkokemusta. TOki lyhyitä pestejä, mutta eri aloilta ns.
ap
Perusta yritys niin ei tarvitse miettiä. Siitä saat samalla elämään sisältöä ja verkostot syntyy.