Onko mitään järkeä edes yrittää jos noin 30-vuotiaana ei ole saanut perusasioita edes aikaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Ryhdyt poliitikoksi. Hyödytön yliopistotutkinto on hyvä pohja siihen. Seuraat vähän puolueita (vinkki: persuilla on pula korkeakoulutetuista), niillä on jotain alueryhmien kokouksia tai tapahtumia, alat käydä niissä, juttelet ihmisten kanssa ja otat kantaa valitsemasi puolueen linjan mukaisesti. Näin sinulla onkin jo verkostoa. Voit myös asettua ehdolle vaaleihin ja teet jonkun kätsyn nuoriin vetoavan tiktok-kampanjan. Olet kuule kansakunnan kaapin päällä ennen kuin huomaatkaan. Rahaa ja naisia/miehiä piisaa.

Myös vasemmistoliitto voisi tarvita vereviä nuoria miehiä piireihinsä.

Sinulla on vielä paljon hyvää edessäsi. Sinulla on tutkinto, joten osaat kyllä jotakin. Mieti, mitkä ovat vahvuutesi ja mitkä heikkoutesi. Tee suunnitelma, ja pyri kehittämään itseäsi, vaikka pieninkin askelin. 

Jos/kun työnantaja ei vastaa hakemukseesi, on se työnantajapuolen tyhmyyttä, osaamattomuutta ja ylimielisyyttä, ei työnhakijan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja diagnoosi on?

Miehillä on tätä kummallista kehitysviivästymää, jossa oireenkuvaan kuuluu, että aletaan 30-40-vuotiaana ihmetellä, miksi elämä jämähti murrosikään ja kaikki kaverit katosivat seuraavaan elämänvaiheeseen ja perheellistyivät. 

Jos on 30-vuotiaana yksin ja pudonnut kelkasta, ongelma on paha ja se on sinussa. Olet oikeutettu työttömän terveyskartoitukseen joten hommaa itsesi sellaiseen. Äläkä salaile päässäsi olevia vikoja.

Tätä tosiaan esiintyy miehillä! Jotenkin on jääty pojiksi, monet vielä jämähtäneet kuolaamaan teinityttöjä niin kuin mitkäkin pedarit ja sitten ihmetellään kun omanikäisiä naisia ei kiinnosta. Jonkin sortin hahmotushäiriöstä lienee kyse. 

Eihän niitä miehiä kiinnosta oman ikäiset vaan ne teinit, kuten itsekin juuri huomautit. Ilmeisesti mammojen mielestä miehellä on "kehityshäiriö", kun ei halua olla keski-ikäisen mamman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä ihmetyttää on, miksi työhakemuksiani ei juurikaan noteerata? Olen lukenut paaaaaljon eri tekstejä miten CV, kirjeet ja liitteet pitäisi tehdä, mutta mitään ei tapahdu.. Sitten kun on vielä haamutyöpaikkoja ja tekoälyfilttereitä niin mitä järkeä tässä on?

Oikeastaan tämä on pahin asia koko hommassa..

ap

Ongelma on työkokemuksen puute sekä mainitsemasi verkostojen puuttuminen. 

Sinulla on kolme mahdollisuutta. 1) Kouluttaudut jollekin toiselle alalle, kuten lähihoitajaksi tms. joissa on varma työllisyys. 2) Alat hakemaan työpaikkoja vähintään Euroopan laajuisesti, mahdollisesti kauempaakin. 3) Jatkat samaan tyylii ja toivot, että jonain kauniina päivänä tärppää.

 

En ole täysin ilman työkokemusta. TOki lyhyitä pestejä, mutta eri aloilta n

Tämä ei riitä. Pitäisi olla oikealta alalta.

Kannatan tuota poliitikoksi ryhtymistä. Myös viheriävät tarvitsisivat nuoria miehiä. Mieti mitä arvoja kannatat , ja hakeudut paikalliseen osastoon, sieltä saat niitä ihmiskontakteja ja verkostojakin. Eli persut, kokkarit, sdp tai vihreät, valinta on sinun. Sitäpaitsi siellä voi ihan oikeasti kiinnostua yhteiskunnallisista asioista, kuten meidän kaikkien pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin niin pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta nuorempana että nyt päälle 30v on vain työkokemusta 3 paikasta ja niissäkin alle vuosi. Koulutus on taidealalta joka ei työllistä. En myöskään osaa markkinoida itseäni että eläisin taiteellani. Mikään muu ala ei kiinnosta kuin taide ja lisäksi tuntuu etten ole vieläkään parantunut sosiaalisesta pelosta. Pelkään ja välttelen ihmisiä vieläkin. Silti haluaisin elää kun normaali ihminen ja tienata rahaa. 

Liity taideosuuskuntaan.

Ei vaan sinne Vasemmistoliittoon!

Vaikka olisit millainen hiljainen hissukka, naisia täynnä oleva vasemmisto ottaisi sinut kiljuen vastaan. Miehenä myös etenisit puolueessa, sillä jonkinasteista monimuotoisuutta hekin tarvitsevat eri toimikuntiinsa. Ja tosiaan, hiljaa oleminen on valtti, naiset vain kokisivat, että olet heidän kanssa samaa mieltä, sillä "vaikeneminen on myöntymisen merkki".

Joku saattaa luulla, että pelleille, mutta olen aivan tosissani. Ap on 30v mies, jolla on hyödytön tutkinto taidealalta. Hän ei osaa markkinoida itseään ja on huono sosiaalisissa suhteissa. Hänen siis pitää mennä sellaiseen yhteisöön, jossa pelkkä mies sukupuoli, taidealan koulutus ja hiljainen läsnäolo riittävät etenemiseen uralla. Ja politiikassa "hyvä veli / sisko" -verkosto toimii niin, että hyvin pian on jokin avustajan tai muun asiantuntijan työpaikka tarjolla.

Siis, tutkintoni ei ole taidealalta. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Siis, tutkintoni ei ole taidealalta. 

ap

No, jos on miltä tahansa humanisti tai yhteiskunnalliselta alalta niin vasemmisto on edelleen sinulle vastaus. Jos taas tekniseltä alalta, niin persut tai keskusta. Mutta edelleen, vasemmistossa pärjäisi paremmin hissukkana miehenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä ihmetyttää on, miksi työhakemuksiani ei juurikaan noteerata? Olen lukenut paaaaaljon eri tekstejä miten CV, kirjeet ja liitteet pitäisi tehdä, mutta mitään ei tapahdu.. Sitten kun on vielä haamutyöpaikkoja ja tekoälyfilttereitä niin mitä järkeä tässä on?

Oikeastaan tämä on pahin asia koko hommassa..

ap

Ongelma on työkokemuksen puute sekä mainitsemasi verkostojen puuttuminen. 

Sinulla on kolme mahdollisuutta. 1) Kouluttaudut jollekin toiselle alalle, kuten lähihoitajaksi tms. joissa on varma työllisyys. 2) Alat hakemaan työpaikkoja vähintään Euroopan laajuisesti, mahdollisesti kauempaakin. 3) Jatkat samaan tyylii ja toivot, että jonain kauniina päivänä tärppää.

Miksi et ap hae töitä ulkomailta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä ihmetyttää on, miksi työhakemuksiani ei juurikaan noteerata? Olen lukenut paaaaaljon eri tekstejä miten CV, kirjeet ja liitteet pitäisi tehdä, mutta mitään ei tapahdu.. Sitten kun on vielä haamutyöpaikkoja ja tekoälyfilttereitä niin mitä järkeä tässä on?

Oikeastaan tämä on pahin asia koko hommassa..

ap

Ongelma on työkokemuksen puute sekä mainitsemasi verkostojen puuttuminen. 

Sinulla on kolme mahdollisuutta. 1) Kouluttaudut jollekin toiselle alalle, kuten lähihoitajaksi tms. joissa on varma työllisyys. 2) Alat hakemaan työpaikkoja vähintään Euroopan laajuisesti, mahdollisesti kauempaakin. 3) Jatkat samaan tyylii ja toivot, että jonain kauniina päivänä tärppää.

Miksi et ap hae töitä ulkomailta?

Ulkomaille muutto olisi liian iso pala purtavaksi. Lisäksi minulla ei ole suhteita tai osaamista niin se tyssäisi siihen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä ihmetyttää on, miksi työhakemuksiani ei juurikaan noteerata? Olen lukenut paaaaaljon eri tekstejä miten CV, kirjeet ja liitteet pitäisi tehdä, mutta mitään ei tapahdu.. Sitten kun on vielä haamutyöpaikkoja ja tekoälyfilttereitä niin mitä järkeä tässä on?

Oikeastaan tämä on pahin asia koko hommassa..

ap

Ongelma on työkokemuksen puute sekä mainitsemasi verkostojen puuttuminen. 

Sinulla on kolme mahdollisuutta. 1) Kouluttaudut jollekin toiselle alalle, kuten lähihoitajaksi tms. joissa on varma työllisyys. 2) Alat hakemaan työpaikkoja vähintään Euroopan laajuisesti, mahdollisesti kauempaakin. 3) Jatkat samaan tyylii ja toivot, että jonain kauniina päivänä tärppää.

Miksi et ap hae töitä ulkomailta?

Miltä alalta se tutkintosi on siis? 

Tutkintoni on siis valtiotieteellinen. Ei kuitenkaan mitään ns. kovia pää- ja sivuaineita..

ap

Valmistuin 3 v sitten pahimpaan korona aikana yliopistosta. Ei ole töitä löytynyt, Surkeaa  ja masentavaa tajuta ettei koulutus tuo työtä vaikka sain tosi hyvät paperit. Hallituksen leikkaukset pahentaa vaan tilannetta ja moni muukin jää ilman työtä vaikka pitäisi just saada työtä, olen 28 vuotias.

Olen samanikäinen kuin sinä. Olen tehnyt pätkä hommia ja opiskellut ammatin. Mielenterveys kärsi vaikeiden elämänvaiheiden vuoksi mihin en saanut apua. Sen myötä meni myös työt, talous ja sosiaaliset suhteet. Nyt myös politiikka on mennyt siihen suuntaan, että parempihan minua on rankaista. Moni elämän osa-alue on jonkinlaista kamppailua ja sitten kyykytystä. En usko tulevaisuuteen, olen nähnyt koko aikuisikäni että asiat vain pahentuvat joten oletan niiden pahentuvan myös tulevaisuudessa. 

Tuntuu että olen henkisesti katkera vanha rotisko, jolla on nuoren ihmisen levottomuus. Siinä se. Tsemppiä vaan kohtalotovereille, onhan tämä yhtä paskaa. 

Jossain kohtaa sitä huomaa että joo, olisi voinut tehdä parempiakin valintoja. Mutta me toimitaan aina hetkellisten tietojen mukaan, eikä kenelläkään ole kristallipalloa tulevaisuuteen. Ollaan armollisia itsellemme. Sulla on sentään koulutus. Jos on niin ettei se työllistä, niin kannattaa oikeasti harkita jos olisi mahdollisuus kouluttautua duunariammattiin, jossa riittää töitä kun talous elpyy, jos elpyy. Esim, talonrakentaja, sähkäri tai putkari.

Itse olen kohta 26 ja ammattikoulussa alalla jossa en koe olevani kovin hyvä. En toki vielä ole edes valmistunut. Tämä oli ratkaisu lukion ja erinäisten opintojen jälkeen, kun en muuta keksinyt. Opintolainaa on todella paljon ja tulevaisuus tuntuu kyllä aika toivottomalta. Koitan silti pysyä edes jotenkin positiivisena.

Tottakai on järkeä, kyllä se tuuri vielä kääntyy. Tsemppiä.

Älkää oikeasti jokaiselle tarjotko lähihoitajan tai hoitajan töitä. Siihen täytyy olla soveltuva, ihmisläheinen ja hoivaava työ kun on. Muuten kuormittuu ja myös potilaat saattavat kärsiä.

Vierailija kirjoitti:

Jossain kohtaa sitä huomaa että joo, olisi voinut tehdä parempiakin valintoja. Mutta me toimitaan aina hetkellisten tietojen mukaan, eikä kenelläkään ole kristallipalloa tulevaisuuteen. Ollaan armollisia itsellemme. Sulla on sentään koulutus. Jos on niin ettei se työllistä, niin kannattaa oikeasti harkita jos olisi mahdollisuus kouluttautua duunariammattiin, jossa riittää töitä kun talous elpyy, jos elpyy. Esim, talonrakentaja, sähkäri tai putkari.

Itse olen kohta 26 ja ammattikoulussa alalla jossa en koe olevani kovin hyvä. En toki vielä ole edes valmistunut. Tämä oli ratkaisu lukion ja erinäisten opintojen jälkeen, kun en muuta keksinyt. Opintolainaa on todella paljon ja tulevaisuus tuntuu kyllä aika toivottomalta. Koitan silti pysyä edes jotenkin positiivisena.

Suomen taloudellinen tilanne on oikeasti aika hirvittävää kun ei tiedä milloin se elpyminen tapahtuu. Siksi alan valitseminen on hyvin hankalaa..

ap

Kysyntä ja tarpeet muuttuvat hyvin nopeasti työmarkkinoilla nykyään. Ei sitä millään meinaa pysyä perässä.

Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa n. 25-vuotiaana. Mutta minulla ei ollut edes sitä yliopistotutkintoa. Itse pääsin ammatillisen kuntoutuksen kautta opiskelemaan ammattikouluun ja sitä kautta opiskelin itselleni hyvin käytännönläheisen ammatin. Ammattikoulussa menin harjoitteluun, ja sitä kautta sain kesätyöpaikan. Sitten kun oli muutama harjottelupaikka alla ja kesätyö, niin mulla oli jonkunlainen cv:n alku. Sitten vaan hakemaan kaikkea mahdollista työtä joka jotenkin liippaa läheltä. 

 

Olin todella monissa työhaastatteluissa ja kävin läpi monet turhautumiset. Mutta opin myös kertomaan omasta osaamisestani. Todellakin sisukkuutta tuli ja päätin, että hankin itselleni työn, vaati se sitten vaikka 100:ssa haastattelussa käymistä. Sain vihdoin puolen vuoden pätkiä  ja osa-aikaisuuksia eri firmoissa. Nyt olen ensimmäisessä vakituisessa työpaikassa. Palkka ei päätä huimaa, mutta tuo turvaa ja jatkuvuutta elämään. Kannattaa jatkaa yrittämistä! 

 

Käytännön vinkki: laita CV:hen jokainen harjoittelu, tapahtuma, vapaaehtoistyö ym. jossa olet ollut. Kaikella osallistumisella on väliä, sillä se kuvaa suhdettasi tekemiseen ja asennettasi. Käytä hyväksi TE-toimiston apu. Siellä on oikeasti taitavia ihmisiä, joiden työ on auttaa sinua. Lueta CV:tä ja hakemuksiasi läpi tutuilla, vanhemmilla, sukulaisilla. Näytä se kaikille joille kehtaat ja kysy palautetta. 

 

Sinä olet opiskellut yliopistotutkinnon. Olet tehnyt jo vaativan suorituksen, johon pystyy alle puolet suomalaisista. Mitä taitoja olet käyttänyt yliopistossa? Kirjoittanut, lukenut, laskenut, suunnitellut? Mieti, miten sanoittaa osaamistasi ja mihin muihin ammatteihin se voisi sopia. Tsemppiä ja älä luovuta! Työttömyys ja yksinäisyys voi tehdä näköalattomuutta. Mene kohti muita ihmisiä ja pyydä apua.