Lue keskustelun säännöt.
Mietittekö te lapsettomat nelikymppiset, että teillä voisi olla jo parikymppisiä lapsia?
28.05.2025 |
Täytin just 44 ja nuorin lapseni muutti omilleen asumaan. Nyt olen vapaa kuin taivaan lintu... Kyllä kannatti hankkia lapset nuorena!
Tämä vain tuli mieleeni, kun eräs 40v kaverini odottaa esikoistaan.
Kommentit (205)
Olen itse 48 ja nuorin kolmesta lapsestani 17v tyttö asuu vielä kotona ja on lukion tokalla. Huolehdin silti tosi paljon kahden vanhemman asioista ja elämässä olen tiiviisti mukana. Että ei se lopu siihen poismuuttoon, enemmänkin tossa just mietin et miesystävän kanssa viikonlopunkin on enemmän kortilla nyt kun lapset asuu muualla. He tulee opiskeluista kotiin viikonlopuksi, kesä ollaan yhdessä. Matkoille ja lomille tekis mieli mennä yhdessä. Mulla ainakin ne nuoret aikuiset lapset on tosi intensiivisesti omassa arjessa ja ajatuksissa mukana, poika 18v vielä tarvitsee tosi paljon mun apua eri asioissa.
Näen tämän siis ihan positiivisena asiana mutta mulle se on mennyt niin et kun lapset teet, ne on siinä sun elämässä tiiviisti mukana loppuun asti ja vaikkapa sellainen huoli heistä (onko kaikki hyvin ja onko he onnellisia) ei lopu ikinä.
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, en kyllä koe näin kohta itse 40-vuotiaana kohta 18- ja 14-vuotiaiden poikien äitinä, että olisin "vapaa kuin taivaan lintu" kun lapset täysi-ikäistyvät. Ei vanhemmuus siihen lopu. Toki vastuu omasta elämästä siirtyy täysi-ikäiselle lapselle itselleen, mutta kyllä lapsistaan varmasti huolta kantaa vielä kun he ovat keski-ikäisiäkin. Oikeasti huolesta vapaita ovat vain ne, kellä ei omia lapsia ole, ja varmasti heilläkin on omat murheensa.
En mieti, olen ollut vapaa kuin taivaan lintu aina sen vuoksi koska minulla ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan miettinyt 40-vuotiaana mitään lapsijuttuja. Enkä mieti edelleenkään, eläkeikäisenä. Miksi pitäisi?
Havaitsen vähintään lievää uhmaa. Siksi miettisit, jos ystäväsi ja sukulaisesi saavat lapsia? Ei siksi että pitäisi, vaan koska asioita tapahtuu ympärillä.
Vai onko defenssisi asian suhteen niin vahvat, että pakit päälle saman tien, kun jonkun läheisen elämään tulee lapsia tai lapsenlapsia?
Näinpä. Tulee mieleen vähän monien nykyajan ylpeä ajattelutapa: "Nainen/mies, mihin minä omnipotentti toista sukupuolta tarvitsisin, hyi mikä ajatuskin!"
Tasapainoinen ihminen ei puhu uhmakkaasti, vaan pystyy puhumaan näistä(kin) asioista rauhallisesti argumentoiden.
Tietenkin on mahdollista, että joku aidosti ei ole miettinyt yhtään lapsijuttuja. Ehkei lähipiiriin kuulu lapsellisia. Mutta kieltämättä outoa, jos ei kertaakaan ole miettinyt, viittaa kieltämis-defenssiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan miettinyt 40-vuotiaana mitään lapsijuttuja. Enkä mieti edelleenkään, eläkeikäisenä. Miksi pitäisi?
Havaitsen vähintään lievää uhmaa. Siksi miettisit, jos ystäväsi ja sukulaisesi saavat lapsia? Ei siksi että pitäisi, vaan koska asioita tapahtuu ympärillä.
Vai onko defenssisi asian suhteen niin vahvat, että pakit päälle saman tien, kun jonkun läheisen elämään tulee lapsia tai lapsenlapsia?
Ystäväni ja sukulaiseni ovat saaneet lapsia mutta itse en ole miettinyt lapsijuttuja.
- Eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan miettinyt 40-vuotiaana mitään lapsijuttuja. Enkä mieti edelleenkään, eläkeikäisenä. Miksi pitäisi?
Havaitsen vähintään lievää uhmaa. Siksi miettisit, jos ystäväsi ja sukulaisesi saavat lapsia? Ei siksi että pitäisi, vaan koska asioita tapahtuu ympärillä.
Vai onko defenssisi asian suhteen niin vahvat, että pakit päälle saman tien, kun jonkun läheisen elämään tulee lapsia tai lapsenlapsia?
Ystäväni ja sukulaiseni ovat saaneet lapsia mutta itse en ole miettinyt lapsijuttuja.
- Eri.
Rehellisesti, sanot, ettei ole kertaakaan käynyt mielessä, et mitä jos olis lapsia? Lapsettomuuspäätöksesi on tapahtunut vahingossa, ei asiaa kertaakaan pohtien?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tänä vuonna 40v täyttävä mies ja eipä ole lapsia, kun ei ole mikään naisjuttu koskaan edennyt suhteeseen asti. Faktahan oli joskus vuosia sitten, että 50 % 35v miehistä ei ole lapsia, sillä eivät ole löytäneet naista siihen (siitä oli ihan lehtijuttu). Suomi on ehkä maailman hankalin maa tehdä lapsia tai miehelle löytää suhde. Nainen löytää kyllä melkein aina.
Ei edes ole mutta kun te uuvatit yritätte löytää hyväksikäyttösuhdetta. missään päin maailmaa naiset eivät suostu 50/50 liittoon r aiskaavan koiraan kanssa. Te olette vaan pihimpiä, itsekkäämpiä ja typerämpiä kun miehet muualla, jotka elättävät vaimonsa ja lapsensa.
Mitä...eivätkö naiset muka ole nykyään vahvoja ja itsenäisiä? Sitähän se tasa-arvo on. Fakta kuitenkin taitaa olla (ainakin tilastojen mukaan), että nainen ei siedä itseään huonommin tienaavaa miestä. Miehelle naisen tienestit eivät ole niin tärkeitä. Lähestulkoon aina suhteet joissa nainen tienaa miestä enemmän kaatuvat. Nainen kun tasa-arvon sijaan haluaa kuitenkin sen providerin. Sen lisäksi pitää olla tarpeeksi komea naama ja mielellään väh. 180 cm pitkä. Eikä missään nimessä saa olla syntynyt luonteeltaan high inhibitioniksi. Aika paljon on asioita joihin mies ei voi mitenkään vaikuttaa. Niin minkäs teet.
Tuohan nyt ei ole ikinä pitänyt paikkaansa.
Katso nyt nykynaisia, tienaavat melkein järjestään kaikki ihan mukavat massit ihsn ite. Ja monella on joku työtön nahjus kotona elätettävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miks sä teit lapsia jos haluat olla vapaa kuin taivaan lintu?
Taitaa olla jonkun velan provo...
Itse en ole ihan vielä neljääkymmentä, mutta minusta ihmiset ovat ihan yhtä "hulluja", hankkivat he lapsia parikymppisenä tai nelikymppisenä. 😅 Tokihan sitä voi huvin vuoksi laskeskella minkä ikäisiä omat lapset nyt olisivat jos olisikin päätynyt vaikka sitten teiniäidiksi, mutta olen kyllä lopun viimeksi onnellinen ettei minulla ole minkään ikäisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan sitä välillä miettii, että ois voinut olla 20v piina takana ja entistä huonommassa taloudellisessa jamassa ja loputkin hermot ja terveys mennyt, tai ties missä jamassa ne 20-iässä ois niin joutuis edelleenkin auttamaan kun tää maa menee vaan etelään joka asiassa.
Kyllä aina tulee mieleen kun katsoo maailman, ja suomenkin tilannetta että luojan kiitos ne lapset jäivät hankkimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko mielestäsi fiksuatullaleuhkimaan sillä, että jostain syystä sait suotuisat olosuhteet ja lapsia jo nuorena? Tuliko mieleen, etteivät nämä oli välttämättä valintoja?
Vierailija kirjoitti:
En, mä oon aina saanut olla vapaa kuin taivaan lintu. N48
Niin, jotain oleellista on kuitenkin elämästä jäänyt kokematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin voisi olla ja lapsenlapsia, mutta kun ei ole. Siihen tarvitaan kaksi. En ole koskaan kelvannut miehille.
Aloittaja, tiedoksi vaan et keski-ikäisen menemiset ei ikinä korvaa ihania 20-35 menovuosia <3
Keski-ikäisen mieli ei ole yhtä avoin, kevyt, toivoa/uskoa täynnä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, mä oon aina saanut olla vapaa kuin taivaan lintu. N48
Niin, jotain oleellista on kuitenkin elämästä jäänyt kokematta.
Kukaan ei saa kaikkea. Voisin surkutella myös sitä että minusta ei tullut olympiaurheilijaa tai astronauttia tai hevostilallista enkä ikinä saa kokea, millaista se on, nyyh. Minulla kuitenkin on elämässäni kaikenlaista muuta, mitä sinä et puolestasi pysty edes käsittämään. Elämä on valintoja. - eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan miettinyt 40-vuotiaana mitään lapsijuttuja. Enkä mieti edelleenkään, eläkeikäisenä. Miksi pitäisi?
Havaitsen vähintään lievää uhmaa. Siksi miettisit, jos ystäväsi ja sukulaisesi saavat lapsia? Ei siksi että pitäisi, vaan koska asioita tapahtuu ympärillä.
Vai onko defenssisi asian suhteen niin vahvat, että pakit päälle saman tien, kun jonkun läheisen elämään tulee lapsia tai lapsenlapsia?
Miten nuo nyt mitenkään liittyy toisiinsa!?
Eihän muiden lasten teko mitenkään pakota muita miettimään mitään lastenhankintaa. Itsellä ainakin tuli niistä lähinnä mieleen se, että tuollaista elämää en halua itselleni, vaikka aina kohteliaasti onnittelin yms.
Jos sun lähipiirissä joku ottaa hevosen, alatko itse harkita myös? Mä en.
Vaikuttaa enemmän sulla olevan jotain katkeruutta ja defenssiä, kaduttaa menetetty oma elämä?
Eri
Eli sinulle siis TULI lapset mieleen, ja totesit että ei kiitos :)
Osa kun väittää, etteivät ole koskaan miettineet lastenhankintaa tyyliin edes sekuntin verran. Se on minusta epäuskottavaa, ja arvostan enemmän sinun rehellistä viestiä.
Jos ystävä ottaa hevosen, mietin että minä en ottaisi. Mutta siis miettisin kuitenkin sen sekuntin verran.
Ei minua kaduta oma ihana elämä, ja toivon ettei ketään kaduta, oli lapsia tai ei. Ymmärrän, että elämä voi olla ihana sekä lapsien kanssa että ilman. Olen vaan raatorehellinen, ja toivon sitä muiltakin. Ihan kun sen toteaminen ettei halua lapsia veisi ajatuksen verran eli sekuntin liikaa vapautta pois...
Mutta ehkä vain ymmärsin joidenkin viestit väärin, rauha vain!
Jaa. Itse sain ekan lapsen 28v., toisen silloin kun ikä alkoi kolmosella ja kolmannen silloin kun ikä alkoi nelosella. Nyt oma ikä alkaa viitosella ja ehdin täyttää 60 ennen kuin nuorin on 18. Elämä on hyvää, olen terve ja vahva ja vaikka lapset vaativat sitoutumista ja arki on pääosin sitä perusarkea, olen silti voinut tehdä elämässä kaikkea sitä mitä olen halunnut, töiden ohella. Opiskella lisää, vaikka kieliä, harrastaa, matkustaa jne.
Nuorimman kanssa reissataan paljon pitkin maailmaa (muut lapset jo aikuisia ja heillä omat elämät) ja meillä on nuorimman kanssa jopa sama musiikkimaku. Elämä on tosi sujuvaa. Eivät lapset ole minulle sellainen taakka että heistä haluaisi eroon jo nelikymppisenä.
Olen ikäisekseni todella nuorekas (ja ollut aina). Terveet elämäntavat ja hyvät geenit.
Jos ei lapsia olisi tullut, olisin voinut adoptoidakin tai elää ilman lapsia. Polku vain olisi ollut erilainen. Ehkä olisi ollut enemmän rahaa ilman lapsia, enemmän aikaa itselle mutta mitä se sitten olisi ollut. Erilaisia asioita, erilaisia prioriteetteja.
En mieti. Ei aikomustakaan tehdä lapsia.
Tosin mieluummin minä nyt vanhemmiten niiden kanssa touhuaisin. Ei mennyt nuoruus niiden kanssa hukkaan.
Joskus. Mutta eipä sille mitään voi koska en pysty lapsia saamaan joten meh, niin ei vaan oltu tarkoitettu.