En jaksa 2-vuotiasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee itsestäsi huoli-ilmoitus ja lapsestasi lasu. Sano, että et jaksa, kun lapsi haluaa leikkiä tyhmiä leikkejä, joista et tykkää!😅👌

Ja mitä luulet sossun asiaan sanovan? Ap

Että lapsen kanssa pitää leikkiä ja selittävät miksi. Ei tietenkään koko aikaa, mutta päivittäin edes hetki. Eikö tämä ole itsestäänselvää?

Ok? Leikin kyllä, mutta en jaksa sitä, että pitäisi leikkiä ihan koko ajan vain hänen valitsemia leikkejä, mun ehdottama tekeminen, josta tykkäisin itsekin, ei käy. Ap

Hän on 2-vuotias!! :D Leiki nyt vaan mitä hän haluaa ja kohta leikkivarasto hänelläkin laajenee. Ellei sitten ole tullut äitiinsä, että vaan hänen leikit kelpaa 😅

Olen tässä seurannut ketjua ja meillä perheessä kolme adhd:ta. Voisin lyödä pääni pantiksi, että pienellä on myös, se on hyvin perinnöllistä ja jos sulla itselläkin kerta on. Selittäisi tuon hyvin vahvan omaehtoisuuden, ja sen hermostumisen tason kun ei saa päättää asioista. Ja tuon jatkuvan viihdyttämisen tarpeen. 

Sitten osansa sopassa varmasti myös tuo, että sinulta tuntuu puuttuvan se oma punainen lanka äitiydessä, ja seuraat niitä annettuja ohjeita. Tämä juuri on se joka nykyäidit uuvuttaa, kun lähdetään suorittamaan äitiyttä jonkun oppaan mukaan. Niistä kaikista hyvistä ohjeista pitää poimia itselle ja omille lapsille sopivat palat. 

Mut sitten taas kaikki vois olla ihan hyvin, jos saisit edes nukuttua. Unettomuus vie ihmiseltä järjen. Suosittelen lämpimästi sitä aiemmin mainittua, että todellakin aikaisemmin nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee itsestäsi huoli-ilmoitus ja lapsestasi lasu. Sano, että et jaksa, kun lapsi haluaa leikkiä tyhmiä leikkejä, joista et tykkää!😅👌

Ja mitä luulet sossun asiaan sanovan? Ap

Että lapsen kanssa pitää leikkiä ja selittävät miksi. Ei tietenkään koko aikaa, mutta päivittäin edes hetki. Eikö tämä ole itsestäänselvää?

Ok? Leikin kyllä, mutta en jaksa sitä, että pitäisi leikkiä ihan koko ajan vain hänen valitsemia leikkejä, mun ehdottama tekeminen, josta tykkäisin itsekin, ei käy. Ap

Hän on 2-vuotias!! :D Leiki nyt vaan mitä hän haluaa ja kohta leikkivarasto hänelläkin laajenee. Ellei sitten ole tullut äitiinsä, että vaan hänen leikit kelpa

En mä jaksa, pää hajoo. Ap

Anna lapsi adoptoitavaksi. Kyllä joku muu varmasti jaksaa paremmin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Anna lapsi adoptoitavaksi. Kyllä joku muu varmasti jaksaa paremmin kuin sinä.

En viitti kun tulee niin hirveet traumat niille. Varmasti parempi kuitenkin että yritän jollain tavalla pärjäillä. Ap

Taaperoiden kanssa nyt vaan on hitsin tylsää. Itselläni on ollut kaksi, en minäkään olisi jaksanut leikkiä tai piirrellä - enkä sitten tehnytkään sitä kuin välillä. Ulkona leikin enemmän, siellä sai edes raitista ilmaa puistossa.

Ehkä sinua auttaa, jos ensin hyväksyt sen tunteen, että tämä on tylsää, se on ok tunne, ei sinun tarvi pakottaa itseäsi nauttimaan tuosta. Leiki jonkin verran, koska se kuuluu asiaan. Sitten voit lopettaa ja vaikka kertoa, että voit lukea, mutta muuta äitiviihdettä ei ole enää tarjolla ennen iltapalaa.  Ei taapero saa saada rähisemällä tahtoaan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Taaperoiden kanssa nyt vaan on hitsin tylsää. Itselläni on ollut kaksi, en minäkään olisi jaksanut leikkiä tai piirrellä - enkä sitten tehnytkään sitä kuin välillä. Ulkona leikin enemmän, siellä sai edes raitista ilmaa puistossa.

Ehkä sinua auttaa, jos ensin hyväksyt sen tunteen, että tämä on tylsää, se on ok tunne, ei sinun tarvi pakottaa itseäsi nauttimaan tuosta. Leiki jonkin verran, koska se kuuluu asiaan. Sitten voit lopettaa ja vaikka kertoa, että voit lukea, mutta muuta äitiviihdettä ei ole enää tarjolla ennen iltapalaa.  Ei taapero saa saada rähisemällä tahtoaan läpi.

Tää oli ihan hyvä pointti, kiitos. Ap

No 2 vuotta on vähän hasardi ikä. 

Huutoa, kiljumista, päätöntä juoksemista ja riehumista, loputonta sotkua, ruualla leikkimistä. Kyllä se vuoden parin pääsy helpottaa. 

Vierailija kirjoitti:

No 2 vuotta on vähän hasardi ikä. 

Huutoa, kiljumista, päätöntä juoksemista ja riehumista, loputonta sotkua, ruualla leikkimistä. Kyllä se vuoden parin pääsy helpottaa. 

Jaksais vaan tätä elämää jotenkin siihen saakka. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen ajalla olet nyt pari tuntia valittanut normaalista lapsestasi? 

Työnantajani sitten varmaankin, kun sairaslomapäivällä olen. Meinasin tehdä töitä, mutta terapeutti käytti varmaan 15 min ajastamme suostutellen pitään saikkua kun en ole työkykyinen. Että taivuin sitten. Auttoi vähän itse asiassa tämä tilanteeni selittäminen teille, en tiedä miten muutenkaan olisin päivän käyttänyt kun olen ihan todella ahdistunut ja väsynyt, nukkumaan en pystynyt vaikka yritin. Ap

Ymmärrätkö, että ongelma ei ole lapsessasi, vaan sinussa itsessä?  Syytät nyt kokoajan sitä 2 vuotiasta,  vaikka olet ahdistunut, masentunut ym.  etkö itse ymmärrä olevasi sairas?  Jopa niin sairas, että koet pienen lapsen olevan se ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että sinulla on terapeutti ja saat hänen kanssaan käydä asioita läpi. Oletteko käsitelleet kuormitustasi ja miettineet konkreettisia keinoja, miten pärjätä?

Pystytkö karsimaan elämästä jotain turhia asioita, esimerkiksi niitä "kissanristiäisiä", onko kaikki pakollisia vai sellaisia, että "niissä kuuluu käydä".

Ruuanlaitto, voiko siinä keventää esimerkiksi puolivalmisteita lisäämällä? Entä voiko korvata osan kaupoakäynneistä tilaamalla kotiin ruuat?

Leikkimisestä, voisitko sopia itsesi kanssa että nyt leikit tylsää leikkiä vaikkapa puoli tuntia ja sitten olet leikissä mukana vain "puolittain". Kuulostaa että pienin on oppinut siihen, että reagoit hyvin nop

Tuntuu, että olet nyt jumissa kaikessa negatiivisessa, etkä osaa päästää siitä irti. Ehkä koet surua siitä, että esikoinen on kasvamassa ja itsenäistymässä ja siirrät odotukset nuorempaan sisarukseen huomioimatta, että he ovat yksilöitä. Nytkin ensin sanoit, ettet saa lukea ja kuitenkin luet iltasadun. Keskittyisit siihen, että lapsi edelleen nauttii iltasaduista kanssasi.

Yritä löytää myös pienemmän kanssa jokin yhteinen juttu josta molemmat nauttivat. Muista ettei sen tarvitse kestää kauan. Esimerkiksi se 5 minuutin yhteinen värityshetki on arvokas vaikka se sinusta tuntuu vain nopealta sotkemiselta. Keskity siihen lyhyeen hetkeen 100 % ihan kuin niihin lukuhetkiin esikoisen kanssa. Yhtäkkiä oletkin voinut löytää yhteisen jutun ja molempien tarpeet täyttyvät.

No missä se siittäjä mies on joka ne lapset sinulle teki. Sen pitää lukea niitä kirjoja ja leikkiä 2 vuotiaan kanssa. Ei kai vaan ollut joku komea mies joka jätti heti kun 2 vuotias syntyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen ajalla olet nyt pari tuntia valittanut normaalista lapsestasi? 

Työnantajani sitten varmaankin, kun sairaslomapäivällä olen. Meinasin tehdä töitä, mutta terapeutti käytti varmaan 15 min ajastamme suostutellen pitään saikkua kun en ole työkykyinen. Että taivuin sitten. Auttoi vähän itse asiassa tämä tilanteeni selittäminen teille, en tiedä miten muutenkaan olisin päivän käyttänyt kun olen ihan todella ahdistunut ja väsynyt, nukkumaan en pystynyt vaikka yritin. Ap

Ymmärrätkö, että ongelma ei ole lapsessasi, vaan sinussa itsessä?  Syytät nyt kokoajan sitä 2 vuotiasta,  vaikka olet ahdistunut, masentunut ym.  etkö itse ymmärrä olevasi sairas?  Jopa niin sairas, että koet pienen lapsen olevan se ongelma.

No jaa, kyllä minä ymmärrän olevani sairas ja ensisijaisesti olen itseäni yrittänyt hoitaa lääkärissä ja terapiassa. Ei 2-vuotiaassa mitään vikaa ole, en vain taida sopia taaperon äidiksi kovin hyvin. Ap

Aika harvassa varmaan tilanteet, joissa uupunut äiti nauttii siitä että saa leikkiä taaperonsa kanssa. Kuka sellaista muka jaksaa! Koita vapauttaa itsesi tuosta syyllisyydestä, pääset huomattavasti vähemmällä. Ei sun tehtävä ole siitä nauttia, koitat vaan sietää, sen verran kuin on pakko. Ja todella, jos nyt teet kaiken taaperon pillin mukaan, sitä saat olla sitten tekemässä vielä kymmenen vuoden päästäkin. Koita löytää joku balanssi siihen, että alat siedettää häntä olemaan hetki hetkeltä enemmän itsekseen, ja odottamaan sitä että tulet kyllä, mutta hetken päästä. Kyllä joutuu päiväkodissakin opettelemaan ihan samaa asiaa.

Ja sitten varmaan hyvin epäsuosittu vinkki. Tämä on aika tavalla poikkeustilanne, kun olet noin poikki. Kukaan ei mene rikki, jos annatkin lapsille välillä pidemmän pätkän ruutuaikaa. Sä saat levähtää. Pienempi paha kuin se, että mietit että ihan kohta päässä napsahtaa kun et vaan jaksa.

Ja hei, sanoit että omatuntosi ei kestä sitä että vietät omaa aikaa kun lapset päiväkodissa. Harkitse tuota edes, jos silloin tällöin mahdollista. Ei sun tarvi siitä kenellekään kertoa. Mä varmaan järjestäisin viikon saikkua, veisin lapset päikkyyn enkä kertois yhtään kenellekään. Kyllä saa olla tuon verran itsekäs, jos se takaa sen että pysyy järjissään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että sinulla on terapeutti ja saat hänen kanssaan käydä asioita läpi. Oletteko käsitelleet kuormitustasi ja miettineet konkreettisia keinoja, miten pärjätä?

Pystytkö karsimaan elämästä jotain turhia asioita, esimerkiksi niitä "kissanristiäisiä", onko kaikki pakollisia vai sellaisia, että "niissä kuuluu käydä".

Ruuanlaitto, voiko siinä keventää esimerkiksi puolivalmisteita lisäämällä? Entä voiko korvata osan kaupoakäynneistä tilaamalla kotiin ruuat?

Leikkimisestä, voisitko sopia itsesi kanssa että nyt leikit tylsää leikkiä vaikkapa puoli tuntia ja sitten olet leikissä mukana vain "puolittain". Kuulostaa ett

Yritetty ollaan, mutta ei lapsi tosiaan jaksa pidempään sellaista, mikä minua kiinnostaisi :D ap

Vierailija kirjoitti:

No missä se siittäjä mies on joka ne lapset sinulle teki. Sen pitää lukea niitä kirjoja ja leikkiä 2 vuotiaan kanssa. Ei kai vaan ollut joku komea mies joka jätti heti kun 2 vuotias syntyi.

Se on usein työmatkalla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Aika harvassa varmaan tilanteet, joissa uupunut äiti nauttii siitä että saa leikkiä taaperonsa kanssa. Kuka sellaista muka jaksaa! Koita vapauttaa itsesi tuosta syyllisyydestä, pääset huomattavasti vähemmällä. Ei sun tehtävä ole siitä nauttia, koitat vaan sietää, sen verran kuin on pakko. Ja todella, jos nyt teet kaiken taaperon pillin mukaan, sitä saat olla sitten tekemässä vielä kymmenen vuoden päästäkin. Koita löytää joku balanssi siihen, että alat siedettää häntä olemaan hetki hetkeltä enemmän itsekseen, ja odottamaan sitä että tulet kyllä, mutta hetken päästä. Kyllä joutuu päiväkodissakin opettelemaan ihan samaa asiaa.

Ja sitten varmaan hyvin epäsuosittu vinkki. Tämä on aika tavalla poikkeustilanne, kun olet noin poikki. Kukaan ei mene rikki, jos annatkin lapsille välillä pidemmän pätkän ruutuaikaa. Sä saat levähtää. Pienempi paha kuin se, että mietit että ihan kohta päässä napsahtaa kun et vaan jaksa.

<

Pitäis kyllä joo olla enemmän uskallusta tehdä arjesta itselle helpompaa. Jotenkin olen vaan ajatellut, että kyllä ne muutkin jaksaa lapsiaan hoitaa ja töissä käydä. Aina vaan marmatetaan nykyajan vanhempien tavasta antaa liikaa ruutuaikaa ja olla lomilla lasten päiväkodissa ollessa, olen yrittänyt toimia oikein. Nyt on lapset tuijottaneet jo hetken ruutua kun oma olo aivan järkyttävä. Ehkä huomenna taas paremmin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitäs lisäännyit. Olet itsekäs ja kaikki pitäisi pyöriä sinun ympärilläsi. 

Kuvittelin että yhteiskunta kaipaisi lisää lapsia ja että kunnon ihmisen on hyvä niitä hankkia. Nyt on vähän myöhäistä kauheasti miettiä tätä katumista, se ei auta yhtään. Olen kyllä myös aina pitänyt lapsista, mutta kuvittelin että vanhemmuus jakautuisi tasaisemmin. Ap

Yhteiskunnan näkökulmasta et ehkä ole "kunnon" ihminen, koska olet masentunut. Se sairaus kulkee myös geeneissä. Sairaat ihmiset eivät saa edes luovuttaa sukusoluja, mikä kertoo jo siitä, että millaiset ihmiset yhteiskunnan mielestä ovat lisääntymiskelpoisia. En minäkään ole "kunnon" ihminen, koska olen niin allerginen ja atoopikkokin.

Mutta sellaista se on. Koita  kehittää itsellesi joku sellainen piirustustyyli, että voit lapsesi kanssa piirtää ja silti olla omissa oloissasi. Vaikka värität paperiin sinistä taivasta tai sinistä merta, tai pohjamaalaat paperin vihreällä, koska siitä tulee metsä. Ei se lapsi ikuisuutta ole kaksivuotias ja kohta tulee uusi villitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa hirveitä ja empatiakyvyttömiä kommentteja täällä taas! Omat tarpeet pitää siirtää syrjään, hoh hoijaa. Kohtuuden rajoissa joo, mutta ei ole millään tavalla inhimillistä, etteikö aikuisella ihmisellä saisi olla mitään omia tarpeita lastensaannin jälkeen. Tottakai saa olla! Ei lapsia ole yhden ihmisen tarkoitus kasvattaa ja hoitaa. Siihen vielä työt päälle, niin ei todellakaan ihme, että vanhempi väsyy ja masentuu! 

TÄMÄ on se syy, miksi lapsia nykyään hankitaan niin vähän. Vaatimukset on menneet ihan sairaaksi, ei tällaista 24/7/365 läsnäolovaatimusta ilman mitään omia tarpeita ollut esimerkiksi 80-luvulla. 

Hyvä kommentti. Itse olen jotenkin omaksunut kaikki vaatimukset osaksi itseä, on vaikeaa kun on lähtenyt vanhemmuuteen yrittäen noudattaa kaikkia mahdollisia suosituksia ja mennä lasten ehdoilla. Terapeutti sanoi mulle kun aloitin terapia

Oletko oikeasti noin vajaa?? Jos terapeutti sanoo 4 vuotiaasta, ettei tarvitse tehdä kaikkea mitä 4 vuotias tykkää vaan voi tehdä mistä molemmat tykkää, sinä siirrät sen suoraan 2 vuotiasseen. Etkö ymmärrä lapsista mitään? 

Et todellakaan ole päästäsi terve. Kuulostat todella avuttomalta ja itsekeskeiseltä ihmiseltä. Ei sinulla ole mitään halua parantua, taidat nauttia terapiassa käynnistä ja uhriutumisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttää tarinan juonta seurattuani siltä sellaiselta että ap on hukassa itseltään ! Tarvitset apua, saisitko neuvolasta keskusteluajan psykologille ?

Käyn jo kolmatta vuotta ja toista kierrosta psykoterapiassa. Myös lyhyempiä terapiajaksoja useampi takana. Ei ole ihmeparantumista tapahtunut. Ap

Jokin vika sinussa on, kun edes terapia ei auta tuohon itsekeskeisyyteen. 

Tosin vastaat niin paljon että tämä on varmaan provo