En jaksa 2-vuotiasta

Vierailija kirjoitti:

Ei 2v vielä jaksa kuunnella jatkuvasti kirjoja. Ehkä isompana.

Tää tilanne on mulle uusi, koska esikoinen jaksoi. Oli hänen lempihommaa. Enää en saa tosin hänellekään lukea, kun lukee itse tai kuuntelee äänikirjoja. Vähän surettaa kun en saa lukea lapsille. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että sinulla on terapeutti ja saat hänen kanssaan käydä asioita läpi. Oletteko käsitelleet kuormitustasi ja miettineet konkreettisia keinoja, miten pärjätä?

Pystytkö karsimaan elämästä jotain turhia asioita, esimerkiksi niitä "kissanristiäisiä", onko kaikki pakollisia vai sellaisia, että "niissä kuuluu käydä".

Ruuanlaitto, voiko siinä keventää esimerkiksi puolivalmisteita lisäämällä? Entä voiko korvata osan kaupoakäynneistä tilaamalla kotiin ruuat?

Leikkimisestä, voisitko sopia itsesi kanssa että nyt leikit tylsää leikkiä vaikkapa puoli tuntia ja sitten olet leikissä mukana vain "puolittain". Kuulostaa että pienin on oppinut siihen, että reagoit hyvin nopeasti hänen vaatimuksiin, joten ehkä voisi puoli minuuttia kerrallaan opettaa että hänen pitää odottaa. Tunnistat varmasti että milloin hän on oikea

Tuokin on totta, mutta menisi ne vähäisetkin välit sit sukulaisiin, jos ei heidän lasten juhlissa käytäisi. Ja lapset toki odottaa päiväkodin kevätjuhlia ja muuta, eihän heille voi sanoa että ei mennä, vaan homehdutaan kotona kun en jaksa. Ap

Kai tajuat, että 2-vuotiaasi on eri persoona kuin sinä tai esikoislapsesi? Hän ei välttämättä nauti koskaan kirjoista! Jossain vaiheessa saat toivottavasti selville sen, mikä häntä kiinnostaa.

Toki oletko kokeillut äänikirjoja, jaksaako kuunnella niitä paremmin esim. leikin taustalla? Laululeikit, musiikkia ja liikuntaa samassa? Yhteislaulua tai tanssia yhdessä? Vai pitääkö musiikistakaan?

Miten olisi yhteinen ulkoiluhetki rauhoittumisen näkökulmasta?

2-vuotiaat tarvitsevat joka tapauksessa ns. turvallisuustankkauksia eli hetken vanhemman huomiota ennen kuin jatkavat taas touhujaan itsekseen - siis säilyttääkseen turvallisuudentunteensa. Pidempi halihetki hetki alkuun aidolla läsnäololla, kuten joku ehdotti, voisi olla myös hyvä idea.

Se elääkö ihminen onnellisen aikuisuuden määräytyy pääosin lapsena, joten kyllä pitää myös vanhemman ymmärtää uhrata omastaan, kohtuudella!

Yritä selittää molemmille lapsillesi tilannetta ystävällisen selkeästi sekä selkeät säännöt ja rajat asettaen, jos olet todella uupunut - toki 2-vuotiaan ikä huomioiden. Itkusta voi tulla myös tapa saada asioita periksi - toki lohdutusta pitää antaa ja sitä voi antaa, vaikka joutuisikin tuottamaan pettymyksen.

Vierailija kirjoitti:

Kai tajuat, että 2-vuotiaasi on eri persoona kuin sinä tai esikoislapsesi? Hän ei välttämättä nauti koskaan kirjoista! Jossain vaiheessa saat toivottavasti selville sen, mikä häntä kiinnostaa.

Toki oletko kokeillut äänikirjoja, jaksaako kuunnella niitä paremmin esim. leikin taustalla? Laululeikit, musiikkia ja liikuntaa samassa? Yhteislaulua tai tanssia yhdessä? Vai pitääkö musiikistakaan?

Miten olisi yhteinen ulkoiluhetki rauhoittumisen näkökulmasta?

 

2-vuotiaat tarvitsevat joka tapauksessa ns. turvallisuustankkauksia eli hetken vanhemman huomiota ennen kuin jatkavat taas touhujaan itsekseen - siis säilyttääkseen turvallisuudentunteensa. Pidempi halihetki hetki alkuun aidolla läsnäololla, kuten joku ehdotti, voisi olla myös hyvä idea.

Se elääkö ihminen onnellisen aikuisuuden määräytyy pääosin lapsena, joten kyllä pitää myös vanhemman ymmärtää uhrata omastaan, kohtuudella!

Yrit

Uhraan siis omastani jatkuvasti, koska en oikeastaan ikinä voi tehdä mitään lapseni kanssa, mistä pitäisin itsekin. Laululeikit tuntuu olevan ok, kunhan tehdään ne samat, joista lapsi tykkää, uusia ei opetella. Ylipäätään tuntuu että jos innostun jostain tekemisestä, esim. värittäminen, laulaminen jne, niin se pitää välittömästi lopettaa, koska se ei sitten enää ole lapsen valitsema toiminto. Ap

Oikeasti, oletko jotain tiktok-sukupolvea joka ei jaksa hetkenkään tylsyyttä, tekemistä mikä ei juuri sinulle tuota iloa?? 

Mieti miltä siltä lapsesta tuntuu kun äitiä ei kiinnosta leikkiä hänen kanssaan. Aikuisuuteen kuuluu tylsät hetket ja se, että sitä sietää! Tätä menoa kasvatat lapsistasikin jatkuvaa tekemistä/huomiota vaativia aikuisia jotka haluavat tehdä vain kivoja juttuja. Todellisuus iskee kovaa lopulta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin että voisit laskea vaatimustasoasi. Lapsiperheessä ei tarvitse olla niin siistiä ja ei lapsia tarvitse pumpuliin kääriä. Laita sun lempibiisi soimaan vaikka keittiössä kun teet ruokaa tai mene töiden jälkeen sänkyyn ottamaan vähän lepoa. Katso mitä lapset tekee, ehkä pienin seuraa sun perässä. Ei tarvitse häärätä lasten ympärillä koko ajan. 

Olisipa se semmoista. Pieni seuraa perässä kyllä ja vaatii leikkiä. Ap

Kyllä se voi olla semmoista, kun otat itse tiukemman linjan. Sinä päätät, mitä tehdään milloinkin, eikä 2-vuotias!

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti, oletko jotain tiktok-sukupolvea joka ei jaksa hetkenkään tylsyyttä, tekemistä mikä ei juuri sinulle tuota iloa?? 

Mieti miltä siltä lapsesta tuntuu kun äitiä ei kiinnosta leikkiä hänen kanssaan. Aikuisuuteen kuuluu tylsät hetket ja se, että sitä sietää! Tätä menoa kasvatat lapsistasikin jatkuvaa tekemistä/huomiota vaativia aikuisia jotka haluavat tehdä vain kivoja juttuja. Todellisuus iskee kovaa lopulta. 

Kestän useita hetkiä tylsyyttä ja tekemistä joka ei tuota minulle iloa, mutta en sitä että joka päivä on vain sitä aamusta iltaan. Olen milleniaali ja tiktokkia en ole koskaan käyttänyt. Ap

Hyhhyh! Onneksi en ole lisääntynyt. Kuulostaa tosi ankealta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin että voisit laskea vaatimustasoasi. Lapsiperheessä ei tarvitse olla niin siistiä ja ei lapsia tarvitse pumpuliin kääriä. Laita sun lempibiisi soimaan vaikka keittiössä kun teet ruokaa tai mene töiden jälkeen sänkyyn ottamaan vähän lepoa. Katso mitä lapset tekee, ehkä pienin seuraa sun perässä. Ei tarvitse häärätä lasten ympärillä koko ajan. 

Olisipa se semmoista. Pieni seuraa perässä kyllä ja vaatii leikkiä. Ap

Kyllä se voi olla semmoista, kun otat itse tiukemman linjan. Sinä päätät, mitä tehdään milloinkin, eikä 2-vuotias!

 

Enkö sitten lohduta itkevää lasta vai mitä ehdotat? Ap

Vierailija kirjoitti:

Hyhhyh! Onneksi en ole lisääntynyt. Kuulostaa tosi ankealta.

Sitä se on, ei kannata. Ap

Tee itsestäsi huoli-ilmoitus ja lapsestasi lasu. Sano, että et jaksa, kun lapsi haluaa leikkiä tyhmiä leikkejä, joista et tykkää!😅👌

Vierailija kirjoitti:

Tee itsestäsi huoli-ilmoitus ja lapsestasi lasu. Sano, että et jaksa, kun lapsi haluaa leikkiä tyhmiä leikkejä, joista et tykkää!😅👌

Ja mitä luulet sossun asiaan sanovan? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nukkumisasia varmasti isoimpia syitä uupumukseen. Kuulostaa kamalalta, että isompi lapsi alkaa vasta nukkua siinä kohtaa kun sulla on 8h herätykseen! Lapset on pakko saada menemään aikaisemmin sänkyyn ja nukkumaan. Ei ihme jos sullakin pinna kireällä kun et saa edes tuntia omaa aikaa rauhoittua lasten mentyä nukkumaan ennen kuin itse menet. 

Kyllä, ja uniongelma pahenee myös siitä, että en ehdi rentoutua ollenkaan ennen kuin pitää itse jo olla nukkumassa. Mutta eivät tosiaan nukahda aiemmin, kun nukkuvat päiväkodissa. Siitäkin sanotaan että on lapsille tärkeää ja vanhemmat ovat hirveitä jos rupeavat rajoittamaan lasten päiväunien nukkumista. Ap

6-vuotias ei enää tarvitse päiväunia. Hän menee kohta kouluun, eikä sielläkään nukuta. Kannattaa avoimesti puhua päiväkodissa noista uniongelmista. Ei ole lapsen etu, jos liian pitkät päiväunet vaikuttavat yöuniin niin, että ne jäävät liian lyhyiksi. 2-vuotiaankin päiväunia voi rajoittaa esimerkiksi tuntiin. Päiväunet ja lepo ovat hänelle vielä tärkeitä mutta ei niiden tarkoitus ole pilata yöunia.

No et vaan leiki?

Ei vanhempien tehtävä ole olla joku viihdykeautomaatti. Ei ihme että vanhemmat uupuu ja lapsia ei haluta tehdä. Minun kanssani ei olla leikitty. Minä en ole leikkinyt lasteni kanssa. Hyviä ihmisiä kaikista on tullut. 

Ollaan kuitenkin tehty perheenä paljon yhdessä. Siivottiin yhdessä, tehtiin ruokaa yhdessä, leivottiin yhdessä, tehtiin pihahommia yhdessä, korjailtiin asioita yhdessä, liikuttiin yhdessä, uitiin yhdessä eli tein kaikkea mitä nyt piti muutenkin tehdä. Eli paljon yhdessäoloa, mutta se tapahtui normaaleissa arjen askareissa. Ei niin, että oli joku lapsiarki ja sitten muu arki, jossa sitten hoidettiin ne pakolliset kotityöt yms vaan lapset implementoitiin siihen arkeen mukaan ja tehtiin yhdessä arjen askareita. Näin opittiin samalla elämässä tarvittavia taitoja. Joo, eihän kaikkea ole helppo tehdä pienten lasten kanssa, vie aikaa ja sotkua tulee, esim. juurikin kokkailusta sotkua tulee. Mutta sai siinä jotakin tehtyä ja vietettyä yhdessä aikaa. 

Onpa hirveitä ja empatiakyvyttömiä kommentteja täällä taas! Omat tarpeet pitää siirtää syrjään, hoh hoijaa. Kohtuuden rajoissa joo, mutta ei ole millään tavalla inhimillistä, etteikö aikuisella ihmisellä saisi olla mitään omia tarpeita lastensaannin jälkeen. Tottakai saa olla! Ei lapsia ole yhden ihmisen tarkoitus kasvattaa ja hoitaa. Siihen vielä työt päälle, niin ei todellakaan ihme, että vanhempi väsyy ja masentuu! 

TÄMÄ on se syy, miksi lapsia nykyään hankitaan niin vähän. Vaatimukset on menneet ihan sairaaksi, ei tällaista 24/7/365 läsnäolovaatimusta ilman mitään omia tarpeita ollut esimerkiksi 80-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että sinulla on terapeutti ja saat hänen kanssaan käydä asioita läpi. Oletteko käsitelleet kuormitustasi ja miettineet konkreettisia keinoja, miten pärjätä?

Pystytkö karsimaan elämästä jotain turhia asioita, esimerkiksi niitä "kissanristiäisiä", onko kaikki pakollisia vai sellaisia, että "niissä kuuluu käydä".

Ruuanlaitto, voiko siinä keventää esimerkiksi puolivalmisteita lisäämällä? Entä voiko korvata osan kaupoakäynneistä tilaamalla kotiin ruuat?

Leikkimisestä, voisitko sopia itsesi kanssa että nyt leikit tylsää leikkiä vaikkapa puoli tuntia ja sitten olet leikissä mukana vain "puolittain". Kuulostaa että pienin on oppinut siihen, että reagoit hyvin nopeasti hänen vaatimuksiin, joten ehkä voisi puoli minuuttia kerrallaan opettaa että hänen pitää odo

Mikset lue? Sehän olisi ihana iltarutiini ja rauhoittumisen hetki ennen nukkumaanmenoa. Ei sitä tarvitse lopettaa siksi, että lapsi osaa itse lukea. Ehkä nuorempikin innostuu siitä myöhemmin, kun seuraa teidän yhteistä hetkeä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa hirveitä ja empatiakyvyttömiä kommentteja täällä taas! Omat tarpeet pitää siirtää syrjään, hoh hoijaa. Kohtuuden rajoissa joo, mutta ei ole millään tavalla inhimillistä, etteikö aikuisella ihmisellä saisi olla mitään omia tarpeita lastensaannin jälkeen. Tottakai saa olla! Ei lapsia ole yhden ihmisen tarkoitus kasvattaa ja hoitaa. Siihen vielä työt päälle, niin ei todellakaan ihme, että vanhempi väsyy ja masentuu! 

TÄMÄ on se syy, miksi lapsia nykyään hankitaan niin vähän. Vaatimukset on menneet ihan sairaaksi, ei tällaista 24/7/365 läsnäolovaatimusta ilman mitään omia tarpeita ollut esimerkiksi 80-luvulla. 

Hyvä kommentti. Itse olen jotenkin omaksunut kaikki vaatimukset osaksi itseä, on vaikeaa kun on lähtenyt vanhemmuuteen yrittäen noudattaa kaikkia mahdollisia suosituksia ja mennä lasten ehdoilla. Terapeutti sanoi mulle kun aloitin terapian ja poika oli silloin 4-vuotias, että ei tarvitse leikkiä sellaista mistä ei pidä. Se oli ihan tajunnanräjäyttävä oivallus, ja mielestäni paransi meidän suhdetta, kun tein enemmän sellaisia juttuja, joista itsekin pidän. Nyt vaan tuskailen pienen kanssa, kun ei tunnu tykkäävän mistään samasta kuin minä ja haluavan päättää kaiken mitä tehdään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että sinulla on terapeutti ja saat hänen kanssaan käydä asioita läpi. Oletteko käsitelleet kuormitustasi ja miettineet konkreettisia keinoja, miten pärjätä?

Pystytkö karsimaan elämästä jotain turhia asioita, esimerkiksi niitä "kissanristiäisiä", onko kaikki pakollisia vai sellaisia, että "niissä kuuluu käydä".

Ruuanlaitto, voiko siinä keventää esimerkiksi puolivalmisteita lisäämällä? Entä voiko korvata osan kaupoakäynneistä tilaamalla kotiin ruuat?

Leikkimisestä, voisitko sopia itsesi kanssa että nyt leikit tylsää leikkiä vaikkapa puoli tuntia ja sitten olet leikissä mukana vain "puolittain". Kuulostaa että pienin on oppinut siihen, että reagoit hyvin nopeasti hänen vaatimuksiin, joten ehkä voisi puoli m

Iltasadun luenkin joo, se sallitaan. Muuten en lue, koska lapsi ei halua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee itsestäsi huoli-ilmoitus ja lapsestasi lasu. Sano, että et jaksa, kun lapsi haluaa leikkiä tyhmiä leikkejä, joista et tykkää!😅👌

Ja mitä luulet sossun asiaan sanovan? Ap

Että lapsen kanssa pitää leikkiä ja selittävät miksi. Ei tietenkään koko aikaa, mutta päivittäin edes hetki. Eikö tämä ole itsestäänselvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee itsestäsi huoli-ilmoitus ja lapsestasi lasu. Sano, että et jaksa, kun lapsi haluaa leikkiä tyhmiä leikkejä, joista et tykkää!😅👌

Ja mitä luulet sossun asiaan sanovan? Ap

Että lapsen kanssa pitää leikkiä ja selittävät miksi. Ei tietenkään koko aikaa, mutta päivittäin edes hetki. Eikö tämä ole itsestäänselvää?

Ok? Leikin kyllä, mutta en jaksa sitä, että pitäisi leikkiä ihan koko ajan vain hänen valitsemia leikkejä, mun ehdottama tekeminen, josta tykkäisin itsekin, ei käy. Ap