Lue keskustelun säännöt.
Oman kokemukseni mukaan ei-tukistetut lapset ovat aluksi
19.09.2008 |
aggressiivisempia ja se kestää kauemmin kuin tukistetuilla. Meillä esimerkiksi lapsi joutui opettelemaan aggression hallintaa kauemmin kuin kavereillani jotka tukisti herkästi myös muitten nähden. Minulta meinasi mennä jo usko että kasvatanko tässä jotain mummonpotkijaa, mutta kas, nyt kun lapset on päässeet ohi uhmaiästä ja vähän isompia, tilanne on muuttunut päinvastaiseksi! Paljon tukistetut lapset ovat niitä aggressiivisempia. Jokin aika sitten olin yhden tällaisen kaverin luona kylässä ja ihan hirvitti se meno. Oma lapsi oli silmät pyöreänä ja silloin tajusin että omassa lapsessa ei ole samaa kovuutta kuin tässä toisessa. Ja tämä pätee useampaan kuin yhteen perheeseen.
Kommentit (79)
Jos lapsi joutuu hitaasti jäähyjen, tilanteesta poistamisen ja keskustelujen kautta opettelemaan itsehillintää, hän saa siinä enemmän harjoitusta. Tukistettavilla se tilanne katkeaa lapsen kannalta kuin seinään tavallaan, ilman että lapsi itse rauhoittaa ennen pitkää aggressionsa vanhemman turvallisessa läsnäolossa. Lisäksi tukistetut oppivat, että on ok satuttaa toista. Äitikin sanoo yhtä mutta tekee toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko itse minkä ikäisiä ihmisiä, jotka kirjoittelette näistä tukistamis ristiriidoista tällä palstalla?
Ihmettele vain, että tukistaminen aiheuttaa näin paljon puhetta ja kiinnostuksen aihetta. Minun lapsuudessa ja nuoruudessa vanhemmat antoivat tukkapöllyä sekä jopa vitsalla kintuille kouluikäisenä silloin, kun tuhmana oltiin, eikä minulle ole jäänyt minkäänlaisia agressioita eikä muutenkaan traumoja siltä ajalta. Tämä taas ei sano, ettei joku muu olisi kokenutkin ahdistusta kurittamisen vuoksi ja sitäkään, että minä omille lapsilleni tekisin samoin.
Minä opin kunnioittamaan vanhempiani ja käyttäytymäänkin, en varmaan sen tukkapöllyn vuoksi, mutta kotikasvatuksen vuoksi muuten.
Yhteenvetona tästä olen mielestäni saanut todella turvallisen ja hellän kasvatuksen siitä huolimatta, että tukkapöllyä sain. Rakastan vanhempiani edelleen, enkä ole katkera heidän tekemistään teoista, pikemminkin kiitollinen hyvästä kodista.
Terve aikuinen tietää, mikä on liikaa, ei sitä tänne tarvitse tulla niistä asioista riitelemään, jos itse on sinut tekemisiensä kanssa.
Lapsia tukistettu 1-2 vuotiaana yhteensä alle 10 kertaa. Sen jälkeen ei ole tarvinnut koska tajuavat puhetta. Lapsien iät 5v- 16v.
Minusta tukistamisessa oleellista ettei tee sitä suutuspäissään vaan jos lapsi ei millään usko, kysytään onko pakko tukistaa ja jos ei toivottu käytös jatkuu, otetaan tukasta.
Liekö lapsistani siis tulee agressiivisia isoina. Milloin se näkyy, 18vuotiaanako?
"isoa" lasta jolle ei puhe mene perille millään mutta sitä en voi käsittää että joku tukistaa 1-vuotiasta joka "ei tajua puhetta" :(
nollatutkimus. Samaa sarjaa kuin se, että jäätelöä syödään eniten kesällä.
Eihän kukaan tukistakaan lasta, joka on herkkä ja ei-aggressiivinen. Eiköhän juuri niitä lapsia tukisteta, jotka ovat temperamentiltaan uhmakkaita ja "kovia". Siksi se uhmakkuus on siellä jo isompana - oli sitten tukistettu tai ei.
Minulla on kaksi lasta, jotka ovat tuossa janan ääripäissä. Kumpaakaan ei ole tukistettu - ja kyllä tuo uhmakas on jotenkin kova näin vanhempanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on niin pieni että sen saa nostettua pois tilanteesta kuin tilanteesta. 16-vuotias onkin sitten jo toinen juttu. Luulenpa kumminkin että sen ikäistä ei enää tukisteta sen vuoksi että se tukistaisi takaisin, ja kovempaa. Eivät ne nimittäin aina puhetta ymmärrä tai halua uskoa.
Lapsia tukistettu 1-2 vuotiaana yhteensä alle 10 kertaa. Sen jälkeen ei ole tarvinnut koska tajuavat puhetta. Lapsien iät 5v- 16v.
Minusta tukistamisessa oleellista ettei tee sitä suutuspäissään vaan jos lapsi ei millään usko, kysytään onko pakko tukistaa ja jos ei toivottu käytös jatkuu, otetaan tukasta.
Temperamentti on synnynnäistä. Herkkyys on myös synnynnäistä. Ei meistä kaikista tule herkkiä, vaikka kuinkä äiti yrittäisi meistä sellaista kasvattaa. Herkältä ei vie mikään eikä kukaan pois sitä herkkyyttä.
Näiltä "normaaleilta" tukistetuilta on tällainen herkkyys mennyt, minusta se nyt vaan ei ole normaalia, sanokaa mitä sanotte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tajuaa sen jos otetaan iso väkivalta, mutta pieni väkivalta on sokea piste. Hyvä esimerkki on muuten Amerikan musta väestö, jossa on vahva ruumiillisen kurittamisen traditio kasvattamisessa. Kaikki voi miettiä miten hyviä tuloksia sillä on saatu, mitä tulee mummojenpotkimisen karsimiseen.
Toinen juttu on myös se, että ihmiset joihin on lapsena fyysisesti kajottu, ovat voineet tavallaan menettää nyanssien tajuaan. Ainakin heistä on tullut ihmisiä, jotka kykenee käymään lapsiinsa käsiksi satuttamistarkoituksessa. Mua ei ole lapsena satutettu, enkä halua satuttaa lastani koska muitakin keinoja on ja se tuntuu liian pahalta. Aiheuttaa nyt rakkaalle ihmiselle tietentahtoen kipua, kun on roppakaupalla muitakin keinoja. Näiltä "normaaleilta" tukistetuilta on tällainen herkkyys mennyt, minusta se nyt vaan ei ole normaalia, sanokaa mitä sanotte.
ei-aggressiivinen tuossa 2+ iässä, vaan ihan hirveä! Sai suorastaan hävetä julkisilla paikoilla joskus.
Eihän kukaan tukistakaan lasta, joka on herkkä ja ei-aggressiivinen. Eiköhän juuri niitä lapsia tukisteta, jotka ovat temperamentiltaan uhmakkaita ja "kovia". Siksi se uhmakkuus on siellä jo isompana - oli sitten tukistettu tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivullinen ihmettelee että miksi nyt jo tukka pöllyää, eihän tässä tilanteessa ole vielä edes aloitettu kasvattamista.
On minuakin lapsena tukistettu, kuten jotain muutakin tässä ketjussa. Omiani en tukistaisi juuri siitä syystä, etten turhaan halua satuttaa lastani, joten ehkä meiltä tukistetuilta ei kuitenkaan ole herkkyys mennyt näihin asioihin. En kuitenkaan muista kärsineeni vanhempieni tukisteluista.
Kauheaa on myös lukea, että jonkun 16 -vuotias tukistaisi takaisin. On siinä kasvatus kohdallaan. Meillä kunnioitettiin vanhempia ja niin teen edelleenkin 30 vuotiaana. En koskaan nousisi vanhempiani vastaan väkivallalla, vaikka he tukistivatkin minua lapsena. Toivon myös, että omat lapseni oppisivat kunnioittamaan meitä vanhempina oman kasvatukseni tuloksena vaikken lapsiani tukistakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai kaikkien kaksivuotias tuittuilee, se nyt on selvää.
Oli lapsi sitten hurjan uhmainen tai kiltti enkeli, niin hänellä on AINA oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Mitä niin hirveää lapsi edes voi tehdä, että häntä täytyy rangaista menetelmillä jotka kansainvälisestikin luetaan kidutukseksi. Ja kyllä siihen luetellaan KAIKKI fyysinen pahoinpitely.
Miettikääpä pankinjohtajaa, joka hussaisi kaikki teidän säästönne ja jäisi kiinni. Kävisitte sitten vetämässä tätä hiuksista, niin syyte napsahtaisi että raps.
Lapsen kiusa on aika pientä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheaa on myös lukea, että jonkun 16 -vuotias tukistaisi takaisin. On siinä kasvatus kohdallaan. Meillä kunnioitettiin vanhempia ja niin teen edelleenkin 30 vuotiaana. En koskaan nousisi vanhempiani vastaan väkivallalla, vaikka he tukistivatkin minua lapsena. Toivon myös, että omat lapseni oppisivat kunnioittamaan meitä vanhempina oman kasvatukseni tuloksena vaikken lapsiani tukistakkaan.
Pikemminkin niin että he oppivat kunnioittamaan sinua jos sinulla on vähän parempian kasvatuskeinoja kuin tukistus. Väkivaltaan turvautuminen on vain sitä että hermot menee ja keinot loppuu.
hoitanut lapsia, enkä oikeasti ymmärrä miksi väkivaltaan pitäisi koskaan turvautua. Minua ei ole rangaistu väkivallalla, koskaan, enkä ymmärrä mikä tämä tarve on satuttaa ihmistä. Olen 50 vuotias, enkä muista että lapsuudessani olisi kenenkään ystäväni vanhemmat heitä tukistaneet tai muuten pahoinpidellet. Jos asiat ei puhumalla mene perille, on lapsi väsynyt, tai hänelle on sattunut jotain ikävää esim koulussa, tai kotona aamulla. Silloin on parasta antaa lapselle huomiota, esim ottamalla syliin, ja keskustelemalla, ja selvittää mikä on mieltä painamassa. Tai pieni voi olla yksinkertaisesti vaan väsynyt, nälkäinen tai muuten uupunut. Jokaisen ihmiseen löytyy se "oikea" kahva mistä ottaa kiinni, kun vaan viitsii vähän nähdä vaivaa. Olen hoitanut monia vanhempiensa mielestä vaikeita lapsia, ja syy näiden lasten käyttäytymiseen löytyy vanhemmista, kiire, kärsimättömyys, ja kyvyttömyys kuunnella lasta. Helppo hakea lapselle diagnoosi, ja leimata lapsi loppuiäksi, kun ei viitsitä edes lukea mitä tälläinen leimaus vaikuttaa koko elämään.
Voi, voi!Oletteko itse minkä ikäisiä ihmisiä, jotka kirjoittelette näistä tukistamis ristiriidoista tällä palstalla?
Ihmettele vain, että tukistaminen aiheuttaa näin paljon puhetta ja kiinnostuksen aihetta. Minun lapsuudessa ja nuoruudessa vanhemmat antoivat tukkapöllyä sekä jopa vitsalla kintuille kouluikäisenä silloin, kun tuhmana oltiin, eikä minulle ole jäänyt minkäänlaisia agressioita eikä muutenkaan traumoja siltä ajalta. Tämä taas ei sano, ettei joku muu olisi kokenutkin ahdistusta kurittamisen vuoksi ja sitäkään, että minä omille lapsilleni tekisin samoin.
Minä opin kunnioittamaan vanhempiani ja käyttäytymäänkin, en varmaan sen tukkapöllyn vuoksi, mutta kotikasvatuksen vuoksi muuten.
Yhteenvetona tästä olen mielestäni saanut todella turvallisen ja hellän kasvatuksen siitä huolimatta, että tukkapöllyä sain. Rakastan vanhempiani edelleen, enkä ole katkera heidän tekemistään teoista, pikemminkin kiitollinen hyvästä kodista.
Terve aikuinen tietää, mikä on liikaa, ei sitä tänne tarvitse tulla niistä asioista riitelemään, jos itse on sinut tekemisiensä kanssa.
Mä esim. olen 40-vuotias, ja kuulun varmaan vielä siihen sukupolveen jota tukkapöllytettiin. Kuten itsekin sanoit, sinä et ole ilmeisesti kokenut ahdistusta kurituksen vuoksi, mutta joku muu saattaa tuntea. Minä muistan ne (onneksi harvat) kerrat joka ikisen todella nöyryyttävinä. Olin ihan kiltti tyttö, ja olisin kyllä uskonut pelkästään sitä ankaraa puhetta, joka oli jo tarpeeksi pelottavaa. EI TODELLAKAAN olisi tarvinnut vielä vitsalla paljaalle pyllylle vitsoa tai repiä tukasta.
Sanoit myös että terve aikuinen tietää, mikä on liikaa. Suomessa on onneksi nykyään lapsien ruumiillinen kuritus lailla kielletty, koska kaikki EIVÄT tiedä mikä on liikaa. Onneksi laki suojelee lapsia vaikka vanhemmat eivät sitä aina tee.
Minua ärsyttää tällainen besserwissermäinen ajattelumalli täällä av:lla. Kaikki tietävät asiat niin hyvin.
Minä muistan, kun esikoiseni oli 1-2 v. Olin jossain leikkipaikalla, jossa oli äiti useamman lapsen kanssa ja hän katsoi murhaavasti 8-9-vuotiasta poikaansa, joka virnuili ja teki jäynää. Besserwisserinä säälin poikaa ja ajattelin, miten kamala äiti, kun tekee noin eikä kannusta ja kehu lasta...että ei ihme, että on tuolllainen poika kun on tuollainen äitikin.
Nyt tämä esikoiseni on 8-9-vuotias poika. Ja ymmärrän täysin, miltä siitä äidistä on tuntunut siellä leikkipaikalla. Mikä minä olen sanomaan, ettei äiti ole kasvattanut lastaan?
Sivullinen ihmettelee että miksi nyt jo tukka pöllyää, eihän tässä tilanteessa ole vielä edes aloitettu kasvattamista.
Pidin jo lapsena väkivaltaista rankaisua ihan kohtuuttomana ja yliampuvana siihen nähden mistä rangaistus tuli. En aio altistaa lastani siihen epäoikeudenmukaisuuteen. Väkivalta synnyttää pelkästään väkivaltaa.
Oletteko itse minkä ikäisiä ihmisiä, jotka kirjoittelette näistä tukistamis ristiriidoista tällä palstalla?
Ihmettele vain, että tukistaminen aiheuttaa näin paljon puhetta ja kiinnostuksen aihetta. Minun lapsuudessa ja nuoruudessa vanhemmat antoivat tukkapöllyä sekä jopa vitsalla kintuille kouluikäisenä silloin, kun tuhmana oltiin, eikä minulle ole jäänyt minkäänlaisia agressioita eikä muutenkaan traumoja siltä ajalta. Tämä taas ei sano, ettei joku muu olisi kokenutkin ahdistusta kurittamisen vuoksi ja sitäkään, että minä omille lapsilleni tekisin samoin.
Minä opin kunnioittamaan vanhempiani ja käyttäytymäänkin, en varmaan sen tukkapöllyn vuoksi, mutta kotikasvatuksen vuoksi muuten.
Yhteenvetona tästä olen mielestäni saanut todella turvallisen ja hellän kasvatuksen siitä huolimatta, että tukkapöllyä sain. Rakastan vanhempiani edelleen, enkä ole katkera heidän tekemistään teoista, pikemminkin kiitollinen hyvästä kodista.
Terve aikuinen tietää, mikä on liikaa, ei sitä tänne tarvitse tulla niistä asioista riitelemään, jos itse on sinut tekemisiensä kanssa.
on näin paljon ihmisiä joiden mielestä lapsen satuttaminen on ok, hyvää kasvatusta. Tästähän oli vähän aikaa sitten hesarissakin keskustelua...
Tuossa on selvä syy- ja seuraussuhde. Kodeissa annetaan selvä malli, jolla ongelmatilanteita ratkaistaan.
Lasta kunnioittavalla tavalla (ei kuitenkaan vapaalla kasvatuksella) kasvatetut lapset eivät ole aggressiivisempia pienempänäkään.