Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita katkeria kolmekymppisiä joiden some on täynnä vauvoja ja kihloja?
26.05.2025 |
Kyllä ketuttaa. Miksi joillekin tuollainen onni putoaa syliin? Itselleni jäi käteen tyhjä arpa kun pitkä parisuhde kariutui siihen ettei mies halunnut naimisiin tai suostunut edes puhumaan siitä. Deittailu sen jälkeen on ollut toivotonta ja tuntuu että tekemällä omat toiveet selväksi saat vain epätoivoisen kolmekymppisen lapsettoman leiman otsaasi ja pitäisi jotenkin pelata jotain peliä missä olet vain kevyellä kaverimielellä liikkeellä ettei miestä vaan yhtään ala ahdistamaan. Ja sitten taas jos olen passiiviseksi ja odotan miesten johdattelevan tilannetta tai tekevän aloitteen, ainoat miehet jotka lähestyy ovat tukevasti naimisissa (ei kiitos).
Tuntuu epäreilulta että tekee kaiken teoriassa oikein. Käy koulut, on hyvässä työssä ja hyväpalkkainen, sosiaalinen, urheilullinen, haluaisi olla perhekeskeinen. Huoh. Mistä helkkarista löytää miehen joka haluaisi harrastaa ihan oikeaa deittailua ja joka laittaa jotain eforttia koko kuvioon? Enkä tarkoita mitään kalliita lahjoja ja ihmeellisyyksiä, vaan rehellisyyttä, treffejä, kivoja pieniä eleitä ja tutustumista ilman oletusta että jotain tulisi antaa vastineeksi. Tuntuu et jokainen mies on liikkeellä sillä mielellä että mitä nainen tuo hänen elämäänsä ilman että kokisin/näkisin noiden miehen yrittävän mitenkään laittaa elettäkään ristiin. Ja puhun ihan tavallisista miehistä, en palstan tutusta lentäjä-jääkiekkoilijasta vaan jostain sohvaperuna-sähkömies-Santusta.
Kommentit (216)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin näin 28 vuotiaana naisena tunnen olevani näkymätön.
Tervetuloa miesten maailmaan. Miehillä tuo vaihe vaan kestää ikävuodet 12-29 ja sitten, kun on saanut oikeasti vähän omaisuutta hankittua alkaakin kummasti samanikäisiä naisia kiinnostamaan.
Eiköhän valtaosa miehistä pariudu siinä parinkympin paremmalla puolella. Ne jotka ovat pariutuakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin näin 28 vuotiaana naisena tunnen olevani näkymätön.
Tervetuloa miesten maailmaan. Miehillä tuo vaihe vaan kestää ikävuodet 12-29 ja sitten, kun on saanut oikeasti vähän omaisuutta hankittua alkaakin kummasti samanikäisiä naisia kiinnostamaan.
Aivan. Eli geneettiset ominaisuutesi eivät ole kummoiset, mutta pystyt saamaan perheen elättämällä sitä. Ne ovat ihan ok kortit, kaikki miehet eivät saa naista vaikka olisivat miljonäärejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selvä, että lapsettoman ja lapsellisen elämät pyörivät eri ympyröissä. Ei minuakaan kiinnosta kolmen pienen äitinä lähteä juhlimaan lapsettomien kanssa. Olen aikani ollut lapseton ja ne juhlat on jo nähty. Nyt on uusi elämänvaihe, ja me tapailemme muita lapsiperheitä. Toki lapsettomien ystävävien kanssa juttelen puhelimessa ja käyn kahvilla, silloinkin tietty lasten tarpeet edellä. Ja juu, nautin äitiydestä samoin kuin aikanani nautin vapaista riennoista.
Suoraa puhetta. Ei siinä mikään aktiivisuus auta, kun mammakuplassa ei entinen elämä enää yksinkertaisesti kiinnosta.
En pienten lasten äitinä puhuisi mistään mammakuplasta; äitiys on arkea siinä missä laosettomankin. Nämä arjet ovat vain hyvin erilaisia keskenään. Miksi minun pitäisi aktiivisesti yrittää jatkaa aikaa ennen lapsia? Silloin oli sellaista arkea, nyt on tällaista. Selvää on, että lapset muuttavat elämää hurjan paljon ihan käytännön syistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhapiika ole nykyään enää mikään kirous. Meitä on paljon.
Oletko kauankin ollut piikana aikoinaan?
Teoriassa jokainen työssäkäyvä sinkkunainen on "vanhapiika". Se tarkoittaa työllä itsensä elättävää naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhapiika ole nykyään enää mikään kirous. Meitä on paljon.
Oletko kauankin ollut piikana aikoinaan?
Teoriassa jokainen työssäkäyvä sinkkunainen on "vanhapiika". Se tarkoittaa työllä itsensä elättävää naista.
Entä jos käy töissä ja on vaimo ja/tai äiti? Onko silloin uusi, keski-ikäinen vai vanhapiika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun some on täynnä sairautta, kuolemaa ja valitusta. Revi siitä.
N59v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selvä, että lapsettoman ja lapsellisen elämät pyörivät eri ympyröissä. Ei minuakaan kiinnosta kolmen pienen äitinä lähteä juhlimaan lapsettomien kanssa. Olen aikani ollut lapseton ja ne juhlat on jo nähty. Nyt on uusi elämänvaihe, ja me tapailemme muita lapsiperheitä. Toki lapsettomien ystävävien kanssa juttelen puhelimessa ja käyn kahvilla, silloinkin tietty lasten tarpeet edellä. Ja juu, nautin äitiydestä samoin kuin aikanani nautin vapaista riennoista.
Suoraa puhetta. Ei siinä mikään aktiivisuus auta, kun mammakuplassa ei entinen elämä enää yksinkertaisesti kiinnosta.
En pienten lasten äitinä puhuisi mistään mammakuplasta; äitiys on arkea siinä missä laosettomankin. Nämä arjet ovat vain hyvin erilaisia keskenään. Miksi minun pitäisi aktiivisesti yrittää jatkaa
Normaali, terve ihminen pystyy keskustelemaan ja viettämään aikaa myös sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät elä samaa elämänvaihetta. Minulla esimerkiksi on ystävinä esimerkiksi lisääntyneitä vaimoja, lisääntyneitä sinkkuja, lapsettomia leskiä ja ikisinkkuja lapsettomia. En valikoi ihmisiä elämääni sen perusteella että he elävät juuri samaa elämää kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin näin 28 vuotiaana naisena tunnen olevani näkymätön.
Tervetuloa miesten maailmaan. Miehillä tuo vaihe vaan kestää ikävuodet 12-29 ja sitten, kun on saanut oikeasti vähän omaisuutta hankittua alkaakin kummasti samanikäisiä naisia kiinnostamaan.
Aivan. Eli geneettiset ominaisuutesi eivät ole kummoiset, mutta pystyt saamaan perheen elättämällä sitä. Ne ovat ihan ok kortit, kaikki miehet eivät saa naista vaikka olisivat miljonäärejä.
Eiköhän kysymys ole enemmän siitä, että naiset haluavat sen valmiin tuotteen eikä tehdä työtä yhteisen tulevaisuuden eteen.
Naiset, kun syntyvät miesten näkökulmasta oman arvonsa kanssa. Miesten pitää se oma arvo ja elämä rakentaa valmiiksi naisten näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin näin 28 vuotiaana naisena tunnen olevani näkymätön.
Tervetuloa miesten maailmaan. Miehillä tuo vaihe vaan kestää ikävuodet 12-29 ja sitten, kun on saanut oikeasti vähän omaisuutta hankittua alkaakin kummasti samanikäisiä naisia kiinnostamaan.
Aivan. Eli geneettiset ominaisuutesi eivät ole kummoiset, mutta pystyt saamaan perheen elättämällä sitä. Ne ovat ihan ok kortit, kaikki miehet eivät saa naista vaikka olisivat miljonäärejä.
Eiköhän kysymys ole enemmän siitä, että naiset haluavat sen valmiin tuotteen eikä tehdä työtä yhteisen tulevaisuuden eteen.
Naiset, kun syntyvät miesten näkökulmasta oman arvonsa kanssa. Miesten pitää se oma arvo ja elämä rakentaa valmiiksi naisten näkökulmasta.
Minkä valmiin tuotteen? Kai tiedät että 30+-vuotias mies ei todellakaan ole parisuhdemielessä mikään valmis paketti, vaikka massia olisi kuinka?
Tuon ikäinen yksineläjä on jo niin kaavoihinsa kangistunut että parisuhde-elämää pitää todellakin ihan aktiivisesti opetella. Ja harva nainen jaksaa opettaa, kun normaalejakin miehiä on saatavilla. Rahalla ja ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just eilen mietin tätä ja tänään törmäsin tähän ketjuun. Tärkein toive on ollut viimeiset 5v eron jälkeen löytää hyvä kumppani. Ex ei halunnutkaan lapsia, vaikka alkuun puhui muuta, itselleni olisi riittänyt 1 lapsi. Ja ihan samoja kokemuksia, harvat miehet haluaa parisuhteen tai jaksaa panostaa, on ollut 3 tapailusuhdetta viime vuosina ja kaikki kariutui siihen ettei miehet olleet tosissaan, vaan halusi kevyen tapailusuhteen. Oon luopunut jo toivosta kaiken suhteen, ehkä se on hyväksyttävä ettei nykypäivänä ja tän ikäisenä ole enää helppoa löytää rakkautta. Itsekin olen hyvin toimeen tuleva, urheilullinen, hyvännäköinen ja hauska nainen, mutta tuntuu ettei ole enää itselläkään kiinnostusta panostaa mihinkään kaikkien pettymysten jälkeen.
Aika ruusuinen kuva tuntuu ap:lla olevan. Palataan asiaan joskus 10v kuluttua kun iso osa kaveripiiristä on eronneita, petettyjä ja jätettyjä. Ihmisten elämässä on eri vaiheita eikä kaikkien elämän tarvitse kulkea samoja reittejä. Kumppanin löytämiselle ei ole aikarajaa, koska parisuhteita alkaa ja päättyy nykyisin kaiken ikäisinä. Ja lapsen voi hyvin saada itsellisesti sillä välin kun vielä etsii oikeaa kumppania. Huonoon suhteeseen ei pidä tyytyä, koska hyvilläkin parisuhteilla on iso riski päättyä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selvä, että lapsettoman ja lapsellisen elämät pyörivät eri ympyröissä. Ei minuakaan kiinnosta kolmen pienen äitinä lähteä juhlimaan lapsettomien kanssa. Olen aikani ollut lapseton ja ne juhlat on jo nähty. Nyt on uusi elämänvaihe, ja me tapailemme muita lapsiperheitä. Toki lapsettomien ystävävien kanssa juttelen puhelimessa ja käyn kahvilla, silloinkin tietty lasten tarpeet edellä. Ja juu, nautin äitiydestä samoin kuin aikanani nautin vapaista riennoista.
Suoraa puhetta. Ei siinä mikään aktiivisuus auta, kun mammakuplassa ei entinen elämä enää yksinkertaisesti kiinnosta.
En pienten lasten äitinä puhuisi mistään mammakuplasta; äitiys on arkea siinä missä laosettomankin. Nämä arjet ovat vain hyvin erilaisia keskenään.
En minäkään valikoi ystäviäni/ tuttaviani minkään iän,lasten, säädyn tms. mukaan. En vain pienten äitinä yksinker ehdi/ voi tavata ketään entiseen malliin. Aikataulut on sovitettava aika tarkkaan,kun helmoissa vipeltää kolme alle viisivuotiasta.
Miksi olisin nekin onneksi kuolee joskus. Nämä asiat ovat vain tämän maailman murheita. Täältähän pääsee aiemminkin pois päiviensä päättämisen kautta. Miksi olla kateellinen tämän maailman asioista. Lyhyt elämä ja sitten pois se on mun motto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisin nekin onneksi kuolee joskus. Nämä asiat ovat vain tämän maailman murheita. Täältähän pääsee aiemminkin pois päiviensä päättämisen kautta. Miksi olla kateellinen tämän maailman asioista. Lyhyt elämä ja sitten pois se on mun motto.
Suurin osa maailman ihmisistä tavoittelee onneksi parempaa, ja monet sen saavatkin! Kamala asenne sinulla. Taidat olla masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selvä, että lapsettoman ja lapsellisen elämät pyörivät eri ympyröissä. Ei minuakaan kiinnosta kolmen pienen äitinä lähteä juhlimaan lapsettomien kanssa. Olen aikani ollut lapseton ja ne juhlat on jo nähty. Nyt on uusi elämänvaihe, ja me tapailemme muita lapsiperheitä. Toki lapsettomien ystävävien kanssa juttelen puhelimessa ja käyn kahvilla, silloinkin tietty lasten tarpeet edellä. Ja juu, nautin äitiydestä samoin kuin aikanani nautin vapaista riennoista.
Suoraa puhetta. Ei siinä mikään aktiivisuus auta, kun mammakuplassa ei entinen elämä enää yksinkertaisesti kiinnosta.
En pienten lasten äitinä puhuisi mistään mammakuplasta; äitiys on arkea siinä missä laosettomankin.
Se on selvä. Kommentoin lähinnä tuota kun sanoit että tapailet vain lapsiperheitä, koska se on nyt sinun elämääsi.
Ei millään pahalla, mutta jos olisin mies niin kiertäisin itsekin tollaisen töydellisyyden tavoittelijan kaukaa.
Ja ihan tiedoksi, jos sulla jo oli pitkä suhde, mikset antanut silloin itsesi raskautua? Kuviyteletko että asiat tapahtuu jonkun kaavan mukaan ja kymmeniä vuosia suunnittrlemalla ja miehiltä kysymällä. Sinulla se valta on lastenteon suhteen, ja sanonpa vain että mitään prinssejä on turha odotella, eikä enää kolmekymppisenä varsinkaan.
Jotenkin säälittävää tuhtaamista nämä jutut aina, pitkiä parisuhteita mutta ei puhettakaan että olisi ihan luontaisesti tehty siinä suhteessa lapsi tai parikin, sitten tämmöinen suhde loppuu ja iskeekin sitten vasta kauhea tarve saada lapsi, kun se juna meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Ei millään pahalla, mutta jos olisin mies niin kiertäisin itsekin tollaisen töydellisyyden tavoittelijan kaukaa.
Ja ihan tiedoksi, jos sulla jo oli pitkä suhde, mikset antanut silloin itsesi raskautua? Kuviyteletko että asiat tapahtuu jonkun kaavan mukaan ja kymmeniä vuosia suunnittrlemalla ja miehiltä kysymällä. Sinulla se valta on lastenteon suhteen, ja sanonpa vain että mitään prinssejä on turha odotella, eikä enää kolmekymppisenä varsinkaan.
Jotenkin säälittävää tuhtaamista nämä jutut aina, pitkiä parisuhteita mutta ei puhettakaan että olisi ihan luontaisesti tehty siinä suhteessa lapsi tai parikin, sitten tämmöinen suhde loppuu ja iskeekin sitten vasta kauhea tarve saada lapsi, kun se juna meni jo.
Oikeastiko ajattelet että aapeen olisi kannattanut lisääntyä miehen kanssa joka ei halua edes sitoutua?
Vierailija kirjoitti:
Just eilen mietin tätä ja tänään törmäsin tähän ketjuun. Tärkein toive on ollut viimeiset 5v eron jälkeen löytää hyvä kumppani. Ex ei halunnutkaan lapsia, vaikka alkuun puhui muuta, itselleni olisi riittänyt 1 lapsi. Ja ihan samoja kokemuksia, harvat miehet haluaa parisuhteen tai jaksaa panostaa, on ollut 3 tapailusuhdetta viime vuosina ja kaikki kariutui siihen ettei miehet olleet tosissaan, vaan halusi kevyen tapailusuhteen. Oon luopunut jo toivosta kaiken suhteen, ehkä se on hyväksyttävä ettei nykypäivänä ja tän ikäisenä ole enää helppoa löytää rakkautta. Itsekin olen hyvin toimeen tuleva, urheilullinen, hyvännäköinen ja hauska nainen, mutta tuntuu ettei ole enää itselläkään kiinnostusta panostaa mihinkään kaikkien pettymysten jälkeen.
"Ex ei halunnut lapsia". Kuinka hölmö pitää olla,, ellei naisena tajua ettei sellaista miehiltä kysytä, jos sinä jonkun miehen kanssa elät ja mies haluaa sinua panrskella ja sinä haluat lapsen, sinä saat lapsen jos molempien lisääntymiselimet toimii normaalisti. Ei se sen vaikeampaa ole. Kyllä se mies lapseen sopeutuu ja siihen rakastuu tai sitten ei, se on arpapeliä muutenkin, vaikka sanoisivat haluavansa lapsen, voivat häipyä silti. Nainen sen päätöksen tekee haluaako äidiksi, vastuu on kuitenkin aina äidillä muutenkin lapsesta, vaikka kuinka kuviteltaisiin että isäkin on tärkeä. Koittakaahan nykykolmikymppiset naiset vähän ryhdistäytyä ja aikuistua ja opetella elämän realiteetteja. Parikymppisetkin on jotenkin teitä fiksumpia. Minunkin tytär, joka saa esikoisen näinä päivinä eikä mieti seuraavat 20 vuotta että mahtaako olla vielä valmis ja mitä poikaystäväkin sanoo. Ei se mitään sanonut, yhdessä elävät ja odottavat mitä elämä ja lapsi tuo tullessaan. Minunkin elämä saa taas merkitystä kun tulen mummoksi ja olen tarpeellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just eilen mietin tätä ja tänään törmäsin tähän ketjuun. Tärkein toive on ollut viimeiset 5v eron jälkeen löytää hyvä kumppani. Ex ei halunnutkaan lapsia, vaikka alkuun puhui muuta, itselleni olisi riittänyt 1 lapsi. Ja ihan samoja kokemuksia, harvat miehet haluaa parisuhteen tai jaksaa panostaa, on ollut 3 tapailusuhdetta viime vuosina ja kaikki kariutui siihen ettei miehet olleet tosissaan, vaan halusi kevyen tapailusuhteen. Oon luopunut jo toivosta kaiken suhteen, ehkä se on hyväksyttävä ettei nykypäivänä ja tän ikäisenä ole enää helppoa löytää rakkautta. Itsekin olen hyvin toimeen tuleva, urheilullinen, hyvännäköinen ja hauska nainen, mutta tuntuu ettei ole enää itselläkään kiinnostusta panostaa mihinkään kaikkien pettymysten jälkeen.
"Ex ei halunnut lapsia". Kuinka hölmö pitää olla,, ellei naisena tajua ettei sellaista miehiltä kysytä, jos sinä jonkun mi
Vain psykopaatti tekee lapsen miehen kanssa joka ei lasta halua.
Mieti nyt hyvä ihminen edes sitä lasta, jos muuten ajatusmaailma pyörii vain oman navan ympärillä. Häpeä.
Alue: Aihe vapaa
Tervetuloa miesten maailmaan. Miehillä tuo vaihe vaan kestää ikävuodet 12-29 ja sitten, kun on saanut oikeasti vähän omaisuutta hankittua alkaakin kummasti samanikäisiä naisia kiinnostamaan.