Muita katkeria kolmekymppisiä joiden some on täynnä vauvoja ja kihloja?

Vierailija kirjoitti:

Hyväksy mies omalta tasoltasi, niin ongelmasi ratkeavat.

Lopeta tavoittelemasta 2-3 pykälää korkeampitasoisia miehiä.

Suomessa on noin 60 000 miestä enemmän kuin naista ikäluokassa 20-40, joten ongelmasi on täysin itseaiheutettu.

Ap ei kyllä kuulosta ollenkaan siltä, että tavoittelisi mitään korkeampitasoisia miehiä. Päinvastoin jumittaa low levelillä, johon on saanut ilmeisesti jo kotoa mallin, kun äitinsäkin on ap:lle sanonut, ettei enää ota "miestä passattavaksi".

Ap ei ole tottunut hyvään ja toistaa luultavasti jotain kaavaa, vaikka itse neuroottisesti suorittanut asioita "oikein" eikä ole samalla tasolla niiden passiivisten, low energy sohvasanttujen kanssa joilta ei tule ikinä mitään arvostusta saamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen joka päivä kiitollinen siitä, etten lisääntynyt. Kaverit ovat siinä vaiheessa, että lapsilla on uhmaikää, adhd:ta ja ties mitä vääntöä. Se yksi räpsäys someen on kulissi, ei totuus. 

Onko teillä vaikeuksia ymmärtää että toisille perhe-elämä kaikkine vaiheineen on unelma? Pitääkö sitä omaa vapaaehtoista lapsettomuutta tulla hieromaan joka tilanteessa toisten silmille? Herää kysymys oletko sittenkään ihan sinut päätöksesi kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joka päivä kiitollinen siitä, etten lisääntynyt. Kaverit ovat siinä vaiheessa, että lapsilla on uhmaikää, adhd:ta ja ties mitä vääntöä. Se yksi räpsäys someen on kulissi, ei totuus. 

Onko teillä vaikeuksia ymmärtää että toisille perhe-elämä kaikkine vaiheineen on unelma? Pitääkö sitä omaa vapaaehtoista lapsettomuutta tulla hieromaan joka tilanteessa toisten silmille? Herää kysymys oletko sittenkään ihan sinut päätöksesi kanssa. 

Eiköhän noiden vastausten tarkoitus ole vain tuoda ap:lle muitakin näkökulmia ja laajempaa perspektiiviä. Asioita voi katsoa niin monesta vinkkelistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joka päivä kiitollinen siitä, etten lisääntynyt. Kaverit ovat siinä vaiheessa, että lapsilla on uhmaikää, adhd:ta ja ties mitä vääntöä. Se yksi räpsäys someen on kulissi, ei totuus. 

Onko teillä vaikeuksia ymmärtää että toisille perhe-elämä kaikkine vaiheineen on unelma? Pitääkö sitä omaa vapaaehtoista lapsettomuutta tulla hieromaan joka tilanteessa toisten silmille? Herää kysymys oletko sittenkään ihan sinut päätöksesi kanssa. 

Eiköhän noiden vastausten tarkoitus ole vain tuoda ap:lle muitakin näkökulmia ja laajempaa perspektiiviä. Asioita voi katsoa niin monesta vinkkelistä.

Tämä. Inhottava näkökanta tuo "arpa jäi käteen" kun mies ei haluakaan perinteistä perhettä.

Ja sille joka kyseli olenko kertonut tyttöystävälle; miksi olettaa, että muutto yhteen ja lapset on tavoite? Olen sanonut kyllä mielipiteeni lapsista epäsuorasti.

32-36 v. on miesten apajat, kun vauvakuumeisista naisista on räikeästi ylitarjontsa. Tilanne rauhoittuu 40 v. lähestyessä. Itsellinen äitiys ei ole huono vaihtoehto. Ehdit etsiä sopivan miehen rinnalle myöhemminkin. Biologia ei odota.

Kolmenkympin alkupuolella en kelvannut melkein kenellekään kunnes laskin riman liian alas. Kulutin parhaat vuodet väärässä suhteessa. Mies oli vain ilmaista panoa vaille. Ei halunnut lasta, eikä yhteistä tulevaisuutta, eikä myöskään maksaa sekspalveluista. Valehteli, vetkutteli, eikä ymmärtänyt, mitä teki väärin. Vei minulta parhaat vuodet. Ulkonäkö ei riittänyt hänellä panosuhteisiin.

Tuon suhteen jälkeen meni pari vuotta itseni korjaamiseen kunnes olin valmis aloittamaan hedelmöityshoidot. Palasin deittimaailmaan sillä ajatuksella, että vain paras kelpaa, jos on löytyäkseen. Tällä kertaa melkein jokainen treffeille päätynyt mies halusi jatkaa tutustumista. Valitsin sopivimman. 

Yhdessä yritetään lasta melkein nelikymppisenä. Ollaan myöhässä, mutta elämä meni näin. Mies on sitä mieltä, että on löytänyt vihdoinkin kultakimpaleen. Olen samaa mieltä. Riman laskeminen ei ainakaan nosta omaa arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joka päivä kiitollinen siitä, etten lisääntynyt. Kaverit ovat siinä vaiheessa, että lapsilla on uhmaikää, adhd:ta ja ties mitä vääntöä. Se yksi räpsäys someen on kulissi, ei totuus. 

Onko teillä vaikeuksia ymmärtää että toisille perhe-elämä kaikkine vaiheineen on unelma? Pitääkö sitä omaa vapaaehtoista lapsettomuutta tulla hieromaan joka tilanteessa toisten silmille? Herää kysymys oletko sittenkään ihan sinut päätöksesi kanssa. 

Eiköhän noiden vastausten tarkoitus ole vain tuoda ap:lle muitakin näkökulmia ja laajempaa perspektiiviä. Asioita voi katsoa niin monesta vinkkelistä.

Ottavatko lapsettomat yhtä ystävällisesti vastaan ne perspektiivit, että lapset ovat ihania ja kasvavat pois uhmaiästään? Tämän palstan perusteella eivät, vaan tuollaisen kommentin kirjoittaja haukuttaisiin lyttyyn ja hänen lapsiaan nimiteltäisiin mitä inhottavimmilla tavoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joka päivä kiitollinen siitä, etten lisääntynyt. Kaverit ovat siinä vaiheessa, että lapsilla on uhmaikää, adhd:ta ja ties mitä vääntöä. Se yksi räpsäys someen on kulissi, ei totuus. 

Onko teillä vaikeuksia ymmärtää että toisille perhe-elämä kaikkine vaiheineen on unelma? Pitääkö sitä omaa vapaaehtoista lapsettomuutta tulla hieromaan joka tilanteessa toisten silmille? Herää kysymys oletko sittenkään ihan sinut päätöksesi kanssa. 

Eiköhän noiden vastausten tarkoitus ole vain tuoda ap:lle muitakin näkökulmia ja laajempaa perspektiiviä. Asioita voi katsoa niin monesta vinkkelistä.

Ottavatko lapsettomat yhtä ystävällisesti vastaan ne perspektiivit, että lapset ovat ihania ja kasvavat pois uhmaiästään

Joku ottaa, joku ei. Meitä on moneksi. Eiköhän suurin osa fiksuista ihmisistä tajua, että nämä on asioita joista on turha väitellä, koska kyse on erilaisista näkökulmista eikä absoluuttisista faktoista. Mikä on totta yhdelle on jotain ihan muuta toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joka päivä kiitollinen siitä, etten lisääntynyt. Kaverit ovat siinä vaiheessa, että lapsilla on uhmaikää, adhd:ta ja ties mitä vääntöä. Se yksi räpsäys someen on kulissi, ei totuus. 

Onko teillä vaikeuksia ymmärtää että toisille perhe-elämä kaikkine vaiheineen on unelma? Pitääkö sitä omaa vapaaehtoista lapsettomuutta tulla hieromaan joka tilanteessa toisten silmille? Herää kysymys oletko sittenkään ihan sinut päätöksesi kanssa. 

Eiköhän noiden vastausten tarkoitus ole vain tuoda ap:lle muitakin näkökulmia ja laajempaa perspektiiviä. Asioita voi katsoa niin monesta vinkkelistä.

Tämä. Inhottava näkökanta tuo "arpa jäi käteen" kun mies ei haluakaan perinteistä perhettä.

Ja sille joka kys

Aika isolla osalla se on. Siksi on tärkeää sanoa omat tulevaisuudensuunnitelmansa ääneen. Muuten kuset kumppanisi muroihin täysillä ja peruuttamattomasti.

31-vuotiaana olin aloittajan kuvaamassa tilanteessa ja varma etten ikinä löydä sopivaa kumppania. Nyt tasan kolme vuotta myöhemmin on mies joka on mun paras kaveri, omistusasunto, kihlat ja vauva. Eli kyllä kaikenlaista voi tapahtua, vaikka en tiedä miten siihen voisi itse vaikuttaa. 

Vauvan kanssa on kyllä hetkittäin älyttömän rankkaa, paljon rankempaa kuin kuvittelin. Mutta sitä tyhjyyden ja turhuuden tunnetta jonka pelkäsin jatkuvan ikuisesti ei kyllä ole.

Puhuttiin miehen kanssa alusta asti tosi suoraan mitä halutaan, ei mitään pelailuja vaan hyvin avoimesti. Ollaan edetty nopeasti, mutta tämä on sopinut meille.

Tärkeintä on tiedostaa ne asiat jotka on itselle oikeasti tärkeitä, niistä ei pidä joustaa. Rimaa ei pidä laskea väärissä asioissa. Suora puhe alusta saakka toimi ainakin omalla kohdalla.

Ihminen on apinalaji, jonka alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalle herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä ja hän aloittaa niistä mankumisen.

Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin vaihdetaan nuorempaan poljettavaan ne ketkä voivat. Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on apinalaji, jonka alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalle herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä ja hän aloittaa niistä mankumisen.

Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin vaihdetaan nuorempaan poljettavaan ne ketkä voivat. Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.

Kyllä se naimisiinmeno- ja etenkin lapsihöpinä alkaa samalla tavalla myös miehillä, ikävä kyllä. Aidot velamiehet ovat kiven alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on apinalaji, jonka alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalle herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä ja hän aloittaa niistä mankumisen.

Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin vaihdetaan nuorempaan poljettavaan ne ketkä voivat. Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.

 

Kyllä se naimisiinmeno- ja etenkin lapsihöpinä alkaa samalla tavalla myös miehillä, ikävä kyllä. Aidot velamiehet ovat kiven alla.

Samalla tavalla? Tilastollisesti ei ala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joka päivä kiitollinen siitä, etten lisääntynyt. Kaverit ovat siinä vaiheessa, että lapsilla on uhmaikää, adhd:ta ja ties mitä vääntöä. Se yksi räpsäys someen on kulissi, ei totuus. 

Onko teillä vaikeuksia ymmärtää että toisille perhe-elämä kaikkine vaiheineen on unelma? Pitääkö sitä omaa vapaaehtoista lapsettomuutta tulla hieromaan joka tilanteessa toisten silmille? Herää kysymys oletko sittenkään ihan sinut päätöksesi kanssa. 

Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä ja tämä on yleinen keskustelu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on apinalaji, jonka alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalle herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä ja hän aloittaa niistä mankumisen.

Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin vaihdetaan nuorempaan poljettavaan ne ketkä voivat. Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.

 

Kyllä se naimisiinmeno- ja etenkin lapsihöpinä alkaa samalla tavalla myös miehillä, ikävä kyllä. Aidot velamiehet ovat kiven alla.

Samalla tavalla? Tilastollisesti ei ala.

"Kuten vuoden 2015 Perhebarometrissa, kevään 2018 perhebarometriaineistossa nollaa lasta ihanteenaan pitävien osuus oli paljon suurempi kuin ennen, nyt 12,3 prosenttia. Miesten ja naisten välillä ei ollut merkitsevää eroa."

-Väestöliitto

Joku kommentoikin jo, että mieheltä pitää vaatia.  Valitettavasti näin se on, heti alussa pitää tehdä selväksi mitä haluat parisuhteelta ja mitä et siedä . Ja sitten pidät siitä myös kiinni, ukolle asia selvänsi ja huutia heti jos käytös ei miellytä. Kivoja yllätyksiä sitten jos miellyttää. Me ukot ollaan aika yksinkertaisia otuksia. Vertauskuvallisesti: jos osaat kouluttaa koiraa niin osaat myös kouluttaa ukkoasi. Itseä on miehenä ärsyttänyt menettää vapaus mennä ja tulla vapaasti, mutta toisaalta itsekin halusin lapsia niin otin pallon jalkaan ja olen opetellut olemaan kiltisti useiden koulutusjaksojen jälkeen. Olin itse 29 kun tavattiin ja vaimo 27. Ja ollaan tasa-arvoisia, en minä missään jaloissa pyöri 😅



t. m50

Vierailija kirjoitti:

32-36 v. on miesten apajat, kun vauvakuumeisista naisista on räikeästi ylitarjontsa. Tilanne rauhoittuu 40 v. lähestyessä. Itsellinen äitiys ei ole huono vaihtoehto. Ehdit etsiä sopivan miehen rinnalle myöhemminkin. Biologia ei odota.

Kolmenkympin alkupuolella en kelvannut melkein kenellekään kunnes laskin riman liian alas. Kulutin parhaat vuodet väärässä suhteessa. Mies oli vain ilmaista panoa vaille. Ei halunnut lasta, eikä yhteistä tulevaisuutta, eikä myöskään maksaa sekspalveluista. Valehteli, vetkutteli, eikä ymmärtänyt, mitä teki väärin. Vei minulta parhaat vuodet. Ulkonäkö ei riittänyt hänellä panosuhteisiin.

Tuon suhteen jälkeen meni pari vuotta itseni korjaamiseen kunnes olin valmis aloittamaan hedelmöityshoidot. Palasin deittimaailmaan sillä ajatuksella, että vain paras kelpaa, jos on löytyäkseen. Tällä kertaa melkein jokainen treffeille päätynyt mies halusi jatkaa tutustumista. Valitsin sopivimman. 

<

Siitä huolimatta että miehet haluavat neitsyen, he jostain syystä vihaavat ensisynnyttäjiä. Nainen saa oikeaa rakkautta mieheltä usein vasta ensimmäisen lapsensa jälkeen, koska tuo lapsi on se joka antaa kokemuksen oikeasta rakkaudesta. Se lapsi asettaa riman, mitä seks.hyväksikäyttäjät ja mieslapset eivät ylitä. 

Itse uskon vakaasti, että jos lapsia ei tule joko fysiologisista syistä tai siksi, että sopivaa kumppania ei yksinkertaisesti löydy, ei ole tarkoitettu lisääntymään. Vaikka olisi luomakunnan kruunu, voi olla tarkoitettu jäävän yksin, sillä lapsikaan ei nauttisi olostaan tai elostaan alempien elämänmuotojen keskellä, jota suomen kanalauma-yhteiskunnassa on pakko sietää.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa nyt sitten vinkkejä? Jos jää ilman miestä ja vauvoja niin millä täyttää elämänsä?

Ei jaksa loputtomiin harrastaa tai matkustella, en edes tykkää.

Se elämän mielekkyys sun on löydettävä itse. Ei ole kenenkään muun tehtävä paikata tylsyyttä elämässäsi. Aikanaan ne vauvatkin kasvaa ja lähtee omilleen ja taas huomaat olevasi saman ongelman äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on apinalaji, jonka alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalle herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä ja hän aloittaa niistä mankumisen.

Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin vaihdetaan nuorempaan poljettavaan ne ketkä voivat. Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.

 

Kyllä se naimisiinmeno- ja etenkin lapsihöpinä alkaa samalla tavalla myös miehillä, ikävä kyllä. Aidot velamiehet ovat kiven alla.

Miehillä se on vaan erittäin alhaista ja typerää. Lapsia halutaan siksi, että kavereillakin on ja kateus iskenyt. Syy etsiä naistakin on se, että pitää pysyä kavereiden perässä, niin joku akka nyt äkkiä synnyttmään itselle ä pärä. Hyi helvetti.

Ei lapsia, ellei mies rakasta naista ja sitoudu ensisijaisesti naiseen, kohtele tätä lahjana jumalalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on apinalaji, jonka alkuhuuma kestää ensimmäiset 3v. Sen biologinen tarkoitus on saada naaras astutettua. Tyypillisesti tällöin naaraalle herää ajatus naimisiinmenosta ja sikiämisestä ja hän aloittaa niistä mankumisen.

Keski-iässä on avioeropiikki, jolloin vaihdetaan nuorempaan poljettavaan ne ketkä voivat. Lisääntyvien miesten määrä on pienempi kuin lisääntyvien naisten määrä.

 

Kyllä se naimisiinmeno- ja etenkin lapsihöpinä alkaa samalla tavalla myös miehillä, ikävä kyllä. Aidot velamiehet ovat kiven alla.

Samalla tavalla? Tilastollisesti ei ala.

 

 

"Kuten vuoden 2015 Perhebarometrissa, kevään 2018 perhebarometriaineistossa nollaa lasta ihanteenaan pitä

Miesten keskimääräinen lapsilukuihanne oli 2,02 lasta ja naisilla 2,08.

-Väestöliitto

Vierailija kirjoitti:

Joku kommentoikin jo, että mieheltä pitää vaatia.  Valitettavasti näin se on, heti alussa pitää tehdä selväksi mitä haluat parisuhteelta ja mitä et siedä . Ja sitten pidät siitä myös kiinni, ukolle asia selvänsi ja huutia heti jos käytös ei miellytä. Kivoja yllätyksiä sitten jos miellyttää. Me ukot ollaan aika yksinkertaisia otuksia. Vertauskuvallisesti: jos osaat kouluttaa koiraa niin osaat myös kouluttaa ukkoasi. Itseä on miehenä ärsyttänyt menettää vapaus mennä ja tulla vapaasti, mutta toisaalta itsekin halusin lapsia niin otin pallon jalkaan ja olen opetellut olemaan kiltisti useiden koulutusjaksojen jälkeen. Olin itse 29 kun tavattiin ja vaimo 27. Ja ollaan tasa-arvoisia, en minä missään jaloissa pyöri 😅



t. m50

Entä jos haluaa aikuisen miehen joka osaa käyttäytyä ja olla suhteessa ilman mitään lapsellisia koulutusleikkejä? Ja joka ei ajattele että suhde tai perhe on pallo jalassa?