TS: Harrastuksista on tullut vain rikkaiden luksusta. Pienituloisten lapset jätetään kylmästi ulos kaikesta.

Ei rikkaat vanhemmat ovat tottuneet saamaan kaiken ilmaiseksi niiltä jotka töihin aamulla heräävät. Homma on mennyt jo niin tavalliseksi että on suuri epäoikeudenmukaisuus jos yhtäkkiä työssäkäyvien varat eivät enää riitäkään.

Aivan selvä jatkumohan se on että aina vaaditaan lisää kun kaiken muunkin on saanut, muuten riistäjät. 

Nykyvanhempien sukupolvi on niin täydellisen aloitekyvytöntä ettei tule mieleenkään sanoa lapsilleen joihin ei alun perinkään koskaan ollut varaa että nyt ulos kavereiden kanssa leikkimään ja keksimään itse sitä tekemistä ja harrastamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, pennut ulos potkimaan keskenään palloa. Hittoako persaukiset tekee lapsia jos ei ole varaa mihinkään. Hyvätuloisetkaan ei välttämättä laita lapsiaan mihinkään maksullisiin harrastuksiin 

Omana kouluaikana oli välillä kaikille avoin ja maksuton jonkun koulun opettajan pitämä liikunta kerho. Ei tarvittu muita varusteita kuin verkkarit, t-paita ja ulkona pallon potkimiseen lenkkarit. Jos oltiin koulun liikuntasalissa oltiin paljas jaloin kuten liikuntatunneillakin. Eikä kyllä silloin urheiluseuroillakaan ollut kuin nimelliset maksut.

Jep. Itsekin olin yläasteella ilmaisessa yleisurheiluharrastuksessa. Nykyään pitää olla lisenssit, vakuutukset, seura-asut, maksetut valmentajat... niin onhan se kallista. 

Välillä huvittaa nämä lasten maksetut valmentajat. Ollaan olevinaan jotain kun ei tehdä fyysistä työtä. Kasarilla ja vielä ysärilläkin olisi naurettu jos aikuisen ihmisen ammatti on jonkun lasten/junnujen seuran valmentaja. Valmentajina olivat tuolloin liikunnanopettajat ja pidemmälle lajissaan ehtineet seurojen jäsenet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Unohdat, että on promillen todennäköisyys yksittäisen lapsen kohdalla, että harrastus kiinnostaa kuvailemallasi tavalla. Häntä voidaan toki painostaa vanhempien tasolta panostamaan harrastukseen väkisin. Oman mielenkiinnon puuttuminen on suurempi este kuin kenenkään kohtuullisessa työssä käyvän tulotaso. Ja jos se promille toteutuu, sitten joutuu luopumaan monista muista asioista. Kuten on jouduttu tekemään myös kasarilla ja ysärillä. Kyse ei ole mistään perustarpieista tai -oikeuksista

 

En unohda mitään olen terästä, muut tulee perästä. Ihan jokainen ihminen haluaa pohjimmiltaan liikkua ja on kiinnostunut liikkumaan ihan itsestään. Ei tarvitse painostaa tai mitään väkisin.

Terve eläin ja ihminen liikkuu itsestään ja on optimistinen. Sun näkökulmakin on niin perseestä ja sellainen eiii eii eii. Vittuako sä tiedät promilleista ja yksittäisten ihmisten mielistä mitään. Jokainen haluaa elämässään onnistua ja olla liikkeessä, jos on terve kaikinpuolin.

Mun nuoruudessa osattiin kärrynpyörät ja puolivoltit ja muut voimistelun liikkeet, koska asumisen muoto oli sellainen että kerrostaloasunnossakin kykeni eteisessä tekemään kärrynpyörän mennesään keittiöön. Oli mummula ja iso nurmi missä pystyi kävelemään käsillä ja tekemään vaikka mitä. Ympäristö oli tilava ja se yllytti tekemään ihan kaikkien lasten kohdalla apinamaista toimintaa, joka on ihan luontaista ihmisille. Armeijassa miehet olikin jo varsinaisia ninjoja. Tämä on huvittavaa, mutta totuus. Apinarata oli leikkimaa.

Mun mielestä ehdottomasti on kaikkien etu ja perustarve ja oikeus että ihmisen elimillinen liikkuvuus on apinan tasolla. Sieltä se hyvinvointi ja itsetunto syntyy, kun tietää että voi luottaa lihaansa. Kovuus ponnistetaan ihan pohjatasolta. Meillä on nuoria jotka ei osaa ja uskalla tehdä kuperkeikkojakaan. Varusmiesten taso laskee entisestään.

Ympäristö ei kannusta liikkumaan ja asunnot on oikeasti tosi ahtaita ja ihmisten mieli on sellainen että lasten riehumista ja metelöintiä yritetään ihan voimakeinoilla hallita ja heitä lääkitään jos on vähänkin menevämpi nassikka. Ympäristö tekee kaikkensa ettei lapset liikkuisi.

Jos lapsi ei liiku viikonloppuun yhtään, niin se alkaa oireilla. Nuppi niin sanotusti sekoaa ja alkaa tulla ihan ihme neurooseja. Sama se aikuisillakin.

Liikunta on perusoikeus ja tarve ihmiseläimen hyvinvoinnille. Max 2h päivässä liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikuntaa voi harrastaa ilmaiseksi. On pururatoja, kenttiä, järviä, latuja. Loput on mielikuvituksesta kiinni.

Harrastaminen on paljon muutakin kuin yksin puurtamista. Olisiko tämä ajattelun ero yksi syy suomalaisten mt ja muihin ongelmiin? Muualla harrastamisen yksi tavoite on muiden seurassa oleminen ja sosiaalisuus.  Ei meillä ainakaan  lapsi halua yksin lähteä hiihtämään tms kaipaa muiden lasten seuraa.

Onhan sillä lapsella kavereita ilman että tarvitsee harrastuksesta maksaa. Jos ei ole, niin ei niitä osteta.

Ne kaverit on koulun jälkeen niissä omissa harrastuksissaan. Ja toisekseen, kyllä harrastusryhmä ja siinä syntyneet kaverisuhteet voi toimia korjaavana kokemuksena esimerkiksi koulukiusatulle.

Koulukiusatun tai muutoin yksinäisen lapsen harrastuksiin ja korjaaviin sosiaalisiin kokemuksiin kannattaa tosiaan panostaa täysillä ja laittaa kaikki resurssit käyttöön - ja vaikka kerjätä niitä muualta, jos ei itsellä ole. Sellainen lapsi tarvitsee korjaavia kokemuksia, ja ne voivat olla ihan kansantaloudellisestikin ajateltuna kohtalokkaan tärkeitä.

Sitten taas jos ei ole tuollaista taustaa, niin lapset onneksi kaveeraa keskenään ilman yhteisiä harrastuksiakin. Sopivat näkevänsä harkkojen jälkeen, kaveri käy välillä treeneissä ja tulee sitten takaisin jne.

Varmaan ihan terve muutos. Verenmaku suussa toisia lapsia vastaan kilpaileminen, paremmuus suorituksissa on jäämässä historiaan. Harrastaminen on mennyt aivan liian totiseksi, ja jos jonkinlaista "huippupolkua" huipulle on jo olemassa. Mutta ketä varten?

Ei lapset enää edes halua sellaista. Vanhaan malliin lapset yhdessä ulos leikkimään ja keksimään tekemistä!

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli yksinhuoltaja, harrastin ratsastusta vuosikausia. Mutta lähes ilmaiseksi, sain hoitaa ja ratsastaa mieli määrin tallitöiden palkkana. Parin kuukauden välein kävin ratsastustunnilla. Oma poikani on harrastanut mm. miekkailua ja kuoroa, ilmaiseksi. 

Mun lapsen ratsastusharrastus loppui teininä, kun olisi pitänyt ruveta hyppäämään esteitä kisoissa. Ei ollut varaa omaan hevoseen, traileriin, tallimaksuihin jne. Hetken kisasi ratsastustallin kehäraakeilla, mutta eihän niillä pärjää. Teini olisi säästynyt paljolta pahalta, jos olisi ollut varaa jatkaa harrastusta. Harrasti hän lapsena muutakin, mutta oli tuossa lajissa hyvä. Hetken harkitsin, lähdenkö ruinaamaan rikkaammilta sponssia, mutta en lähtenyt työssäkäyvänä yksinhuoltajana siihen rumbaan arjen kiireiden takia. Tiedän myös monta tyttöä,  joista tuli rikkaille hevosenhoitajia, kun heillä ei ollut muuten varaa jatkaa hevosharrastustaan aikuisina. Saattoivat siis olla parempia ratsastajia kuin hevosen omistaja, mutta kelpasivat vaan p*skanluontiin.

Kyllähän tämä kannattaisi tehdä helpommaksi ja halvemmaksi, jos halutaan Suomelle urheilumenestystä kansainvälisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Ruotsista myös tulee moni menestynyt yritys, toisin kuin Suomesta................

Ei ihme kun Suomessa myydään osakkuus ruotsalaisille...sitten saa yli puolet suomalaisista kenkää. Tässäkin paikkakunnalla Eräs energiayhtiö myi 49% osakkuudesta ruotsalaisille...1/4 osa sai sitten lopputilin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai köyhien muksut ole koskaan historian saatossa harrastaneet mitään kallista lajia, vaan on menty ilmaistarjonnalla. 

Mä olin just tällainen. Taidekorkeaan pääsin, kun otin välivuoden ja menin kansanopistoon vuodeksi tekemään taideopintoja. Jouduin siis vuodessa ottamaan muut kiinni, jotka olivat 20 vuotta saaneet harrastaa taidejuttuja, käydä Ilmaisutaidon lukiossa (mun tavislukio oli surkea kuviksessa, yläasteellakin oli parempi kuvisopetus), joiden vanhemmat oli käyttäneet niitä taidenäyttelyissä jne jne. Olihan se vähän ohut pohja. Siis lahjoja oli rutkasti, mutta harjoittelu oli ollut sitä kotona yksin piirtämistä. Mummo onneksi kantoi mulle paperia ja tusseja.

Mutta pääsit ja sait lahjat käyttöön siitä huolimatta! Monella paikkakunnalla ei edes ole mitään ilmaisutaidon lukiota, vaan pe

Sisäinen palo oli niin kova. Ja taidealasta tuli ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykylapset ei osaa aikaisempien sukupolvien tapaa itsekseen kerätä porukkaa ja pelata ja leikkiä pihalla. Pitää olla ohjttua ja järjestettyä ohjemaa. 70-luvun lapsena meillä sai harrastaa ihan mitä halusi, mutta kaksi sääntöä oli. Se ei saanut maksaa mitään ja mitää kyytejä ei kotoa saa, itse on mentävä. 

En tiedä onko tämä alituinen itkuvirsi jokin eteläsuomalainen ilmiö. Koska kyllä täällä näitä pelailevia kaveriporukoita on vaikka millä mitalla. Niin pihoilla kuin urheilukentillä. Toki on myös harkkatoimintaa.

Veikkaan, että osittain on köyhien asuinalueiden slummityylinen rakennuskaava, jossa ei ole riittävästi tilaa tehdä mitään vaan on taloja vieri vieressä ja piha-alueet ja nurmikentät loistavat poissaolollaan. Asuinalueita ei enää suunnitella siten, että siellä ympäristössä olisi tarkoitus viihtyä tai tehdä jotain. 

Minkä vuosikymmenen Suomessa nämä kommentoijat elävät? Ei ole mitään isoja lapsiluamoja missään enää,lasten määrä on tosi pieni. Monilla saattaa olla pari kaveria lähellä kaikilla ei sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen työtön mutta isompi lapsi harrastanut jo 8 vuotta ratsastusta kerran viikkoon. Pienempi tanssia, joka nyt ei maksa paljoa. 

Onneksi lasten isä on ihan hyvin toimeentuleva joten kustantaa harrastukset. Mutta jos ei olisi niin saisi kyllä miettiä tarkkaan voisiko tyttö enää vakkaritunneilla käydä. 

Ratsastus juu kallis. Juttelin kerran Helsingissä asuvan opettajapariskunnan kanssa, jotka sanoivat, ettei ole varaa kustantaa lapselle ratsastusharrastusta vaikka haluaisi. 

Tuo lapsi saa sitten muuta pääomaa kotoaan kyllä paljon, ja on harrastuksiakin - halvempia vain.

Maalla oli onneksi mahdollista kustantaa ratsastusharrastus. Tosin tyttö tienasi osan ratsastustunneista tallityöllä. Ongelmat tuli siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt ostaa oma hevonen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukka kasaan ja koulun kentälle pallon kanssa.Koulut,kunnat järjestää paljon ilmaisia harrastuksia.Kavereiden kanssa voi pelata ja puuhata vaikka mitä.Miksi on nykyinen oletus että köyhälle pitää kustantaa kallis harrastus?

Kentät on varattuja ihmisten aikoihin. 

Me ratkaistiin asia pelaamalla kotikaupungin nurtsikentillä klo 10 jälkeen kun kenttämauri oli lähtenyt kotio. Pelit sai tosin pystyyn missä vain puiston nurmipläntillä ja lippalakit maalitolpiksi. Omat lapseni kävevit "ohjatuissa tavoitteellisissa kilpaurheilujoukkueissa" jonoissa seisoskelemassa. Nuoruudessani melkein joka jätkä oli taitavampi, voimakkaampi ja kovakuntoisrmpi kuin nämä yksipuolisesti riudutetut "tavoitteelliset joukkueurheilijat". Höntsä se on mikä kehittää, varsinkin aivoja.

Meillä ei tytöt tuosta innostu. Tuntuu että täällä kommentoidaan olettaen kaikkien lasten olevan poikia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykylapset ei osaa aikaisempien sukupolvien tapaa itsekseen kerätä porukkaa ja pelata ja leikkiä pihalla. Pitää olla ohjttua ja järjestettyä ohjemaa. 70-luvun lapsena meillä sai harrastaa ihan mitä halusi, mutta kaksi sääntöä oli. Se ei saanut maksaa mitään ja mitää kyytejä ei kotoa saa, itse on mentävä. 

En tiedä onko tämä alituinen itkuvirsi jokin eteläsuomalainen ilmiö. Koska kyllä täällä näitä pelailevia kaveriporukoita on vaikka millä mitalla. Niin pihoilla kuin urheilukentillä. Toki on myös harkkatoimintaa.

Veikkaan, että osittain on köyhien asuinalueiden slummityylinen rakennuskaava, jossa ei ole riittävästi tilaa tehdä mitään vaan on taloja vieri vieressä ja piha-alueet ja nurmikentät loistavat poissaolollaan. Asuinalueita ei enää suunnitella siten, että siellä ympäristö

Pieni pläntti pihaa kerrostalojen pihalla. Onneksi vanhemmat vie urheilukentille harrastuksen ulkopuolellakin höntsäilemään.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai köyhien muksut ole koskaan historian saatossa harrastaneet mitään kallista lajia, vaan on menty ilmaistarjonnalla. 

niin, mutkun nykyään kaikkien pitää päästä ulkomaille kerran vuodessa ja harrastaa lätkää jos haluaa..aiemmin on hyväksytty helpommin tosiasia että hei tää ei mahdu meidän budjettiin, menetkö mieluummin johonkin seurakunnan säbäkerhoon ja kaikki olleet tyytyväisiä. Nyt on "koko maailma" verrokkina ja erityisesti tietyt somemammat, niin oma todellisuus näyttää kurjalta. En ole rikas eikä mulla ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsista myös tulee moni menestynyt yritys, toisin kuin Suomesta................

 

Ei ihme kun Suomessa myydään osakkuus ruotsalaisille...sitten saa yli puolet suomalaisista kenkää. Tässäkin paikkakunnalla Eräs energiayhtiö myi 49% osakkuudesta ruotsalaisille...1/4 osa sai sitten lopputilin. 

Ruotsista tulee paljon luovuutta. On ABBAt, Skarsgårdit, Ikea, H&M, Spotify, Volvo, menestyneet dekkaristit jne. Suomesta ei tule ollenkaan mitään samalla tavalla, koko kansallinen asenne on täysin eri millekään tuollaiselle menestykselle.

Vierailija kirjoitti:

Minä harrastin lapsena lukemista, neulomista, mattojen ja poppanoiden kutomista, vaatteiden ompelua ja virkkaamista, ristipistoja ja muita kirjontatöitä, luistelua ja hiihtämistä, kesällä pihaleikkejä ja marjojen keräämistä, kokkailua ym muuta hauskaa. Siinä oli paljon tekemistä ja ei maksanut kuin lankojen ja kankaiden hinnat. kirjastosta sai lainata kirjoja mielin määrin, kutomiseen leikkasin kuteet puhkikuluneista vaatteista ja lakanoista, luistimet ja sukset oli isommilta sisaruksilta perittyjä. Hauskaa oli aina ja näin vanhemmiten todennut, kuinka kaikista noista harrastuksista on ollut paljon käytännön hyötyä elämän aikana ja kaikkia noita tykkään vieläkin puuhastella

Meillä tytön koulu loppuu kahdelta joka päivä. Kesäloma tulossa. Asumme pienessä kaksiossa kerrostalossa ei ole omaa mökkiä. Aija yksinäistä vaan lukea joka iltapäivä yksin kotona kirjoja tai ommella. Harrastuksessa tapaa kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi sillä koulupuukottajallakin saattanut mennä paremmin jos olisi ollut kiva sosiaalinen harrastus pienestä pitäen. Eikä sillä 12 v ampujallakaan sellaista ollut. Yksin kasvaneet ruudun ääressä kumpikin. 

Onko sinulla ihan faktatietoa että he ylipäätään olisi halunneet osallistua johonkin harrastuksiin, mutta heidän vanhemmillaan ei ollut varaa? Vai olisiko kuitenkin niin, että luonteeltaan epäsosiaalisella koulupuukottajalla ei yleensä ole minkäänlaista halukkuutta osallistua minkäänlaiseen sosiaaliseen vapaa-ajan viettoon?

Aina ne on olleet luksusta. Jo 70-80 luvulla. Vain varakkaimpien lapsilla oli maksettuja harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Porukka kasaan ja koulun kentälle pallon kanssa.Koulut,kunnat järjestää paljon ilmaisia harrastuksia.Kavereiden kanssa voi pelata ja puuhata vaikka mitä.Miksi on nykyinen oletus että köyhälle pitää kustantaa kallis harrastus?

Kentät on varattuja ihmisten aikoihin. 

Me ratkaistiin asia pelaamalla kotikaupungin nurtsikentillä klo 10 jälkeen kun kenttämauri oli lähtenyt kotio. Pelit sai tosin pystyyn missä vain puiston nurmipläntillä ja lippalakit maalitolpiksi. Omat lapseni kävevit "ohjatuissa tavoitteellisissa kilpaurheilujoukkueissa" jonoissa seisoskelemassa. Nuoruudessani melkein joka jätkä oli taitavampi, voimakkaampi ja kovakuntoisrmpi kuin nämä yksipuolisesti riudutetut "tavoitteelliset joukkueurheilijat". Höntsä se on mikä kehittää, varsinkin

Meillä ei tytöt tuosta innostu. Tuntuu että täällä kommentoidaan olettaen kaikkien lasten olevan poikia? 

Tytöille saa kohtuuhintaan esim. tanssia ja sirkusta.

Oma tyttöni on leikkinyt myös paljon pihoilla kavereiden kanssa. Lähinnä roolileikkejä, joihin kuuluu tuo pihalla pyöriminen. Joidenkin kanssa ollut myös keppihevoskisoja. Talvisin on käynyt luistelemassa kavereiden kanssa, vaikka vain jotkut harvat kavereista harrastaa luistelua. Kesällä pyöräily myös sellainen mitä tehneet, nuket mukaan ja pyöräilemään ympäriinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykylapset ei osaa aikaisempien sukupolvien tapaa itsekseen kerätä porukkaa ja pelata ja leikkiä pihalla. Pitää olla ohjttua ja järjestettyä ohjemaa. 70-luvun lapsena meillä sai harrastaa ihan mitä halusi, mutta kaksi sääntöä oli. Se ei saanut maksaa mitään ja mitää kyytejä ei kotoa saa, itse on mentävä. 

En tiedä onko tämä alituinen itkuvirsi jokin eteläsuomalainen ilmiö. Koska kyllä täällä näitä pelailevia kaveriporukoita on vaikka millä mitalla. Niin pihoilla kuin urheilukentillä. Toki on myös harkkatoimintaa.

Veikkaan, että osittain on köyhien asuinalueiden slummityylinen rakennuskaava, jossa ei ole riittävästi tilaa tehdä mitään vaan on taloja vieri vieressä ja piha-alueet ja nurmikentät loistavat poissaolollaan. Asuinalueita ei enää suunnitella siten, että siellä ympäristö

Meillä on tässä kahden kilometrin läpimittaisella asuinalueella kaksi kenttää. Kesäisin jalkapallolle ja talvisin pinta jäädytetään. Ei välttämättä tietenkään tarpeeksi hyviä paikallisen urheilujoukkueen tenaville.