TS: Harrastuksista on tullut vain rikkaiden luksusta. Pienituloisten lapset jätetään kylmästi ulos kaikesta.
Sanokaa mammat, miten tämä voi olla oikein? Turun Sanomien uutisen mukaan yhä useampi lapsi harrastaa enää vain lahjoitusrahalla ja silti apua ei enää riitä kaikille! Hope ry, Pelastakaa Lapset, Tukilinja, SOS Lapsikylä ja kirkko yrittävät paikkailla hallituksen s o s i a a l i t u r v a l e i k k a u k s i a, mutta nyt nekin joutuvat sulkemaan tukihakemukset kesken vuoden. Tämäkö on se hyvinvointivaltio, jota meille vielä kehdataan kehua?
Hallituksen leikkurit iskevät nyt kaikkein haavoittuvimpiin - apsiin, joiden vanhemmat eivät yksinkertaisesti pysty maksamaan enää harrastusmaksuja. Samalla kun hyvin toimeentulevien muksut pääsevät telinevoimistelusta sirkuskouluun ja yksityisopetukseen, vähävaraiset jäävät sohvalle selaamaan TikTokia, kun mitään muuta ei ole.
Mitä tämä kertoo Suomesta? Että elämänmittaisia ystävyyssuhteita, onnistumisen iloa ja taitojen oppimista saa vain, jos vanhemmilla on varaa? Ei ihme että syrjäytyminen alkaa jo ala-asteella - eikä ihme, että mammojen huoli kasvaa.
Mitä mieltä olette? Onko teidän lapsillanne mahdollisuus harrastaa? Pystyttekö maksamaan edes yhden lajin maksut vuodessa? Vai onko tämä maa nyt virallisesti vain hyväosaisten temmellyskenttä? Kertokaa suoraan - kuppi alkaa mennä nurin täälläkin!
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
Olen muutenkin jo kiireinen, mutta suostuin vetämään oman kotikunnan 4-7 vuotiaille lapsille ilmaisen jalkapallokerhon kerran viikkoon koko kesän ajan.
Mitään palkkaa ei tule ja todennäköisesti syksyllä saan taas kuulla, että eikö tästä voisi jatkaa joukkueena. Kerron taas vanhemmille, että mikäli löytyy kiinnostunut niin voi lähteä vetämään.
Isäni teki samaa, kun olin lapsi. Pelasi itse jonkun pienen sarjatason joukkueessa ja kerran viikossa piti meille alakouluikäisille jalkapallokerhoa. Arvostin ja arvostan sitä todella paljon, että pyyteettömästi teki ilmaistyötä, vaikka hänelle se taisi olla pelkästään mielekästä vapaa-ajan puuhaa lapsi- sekä jalkapallorakkaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa, pennut ulos potkimaan keskenään palloa. Hittoako persaukiset tekee lapsia jos ei ole varaa mihinkään. Hyvätuloisetkaan ei välttämättä laita lapsiaan mihinkään maksullisiin harrastuksiin
Lisääntyminenkö on vain varakkaiden etuoikeus?
Kyllä jokaisen lähtökohtana tulisi olla, että elättää jälkikasvunsa itse.
Uskomattomia nämä vaatimukset, että kaikkien pitäisi saada aivokirurgin tai lakimiehen elintaso, tekemättä itse mitään asian eteen.
Tai että lapsia ylipäänsä tehdään, vaikka ei itse heitä voida elättää.
Niin, kustannukset nyt ovat nousseet älyttömästi viimeisten
öö miten suuryritykset tähän liittyvät? Suuryritykset kyllä tekevät ja tuottavat kaikenlaista, mutta Suomi ei isossa kuvassa tuota. Siksi on turha huutaa paremman elintason perään
Antaa rikkaiden harrastaa rikkaiden lajeja ja köyhien köyhien lajeja. Jokaiseen lähtöön löytyy jokaiselle jotain. Köyhien lapsista voi tulla rikkaita ja rikkaiden lapsista köyhiä ja niin ne osat sitten vaihtelevat...
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä lukemisen hyödyllisyydestä, mutta ei se minustakaan ole harrastus. Se on jotain mikä kuuluu jokaisen ihmisen elämään ihan samalla tavalla kuin vaikkapa ruoan laittaminen kuuluu aikuisen elämään.
Vertailun vuoksi: pitäisitkö somessa pyörimistä ja tiktok-videoiden katselua harrastuksena? Sitähän monet lapset ja nuoret tekevät useita tunteja päivässä. Minusta somekaan ei ole harrastus, vaan jotain mikä kuuluu nykypäivänä ihmisen elämään.
Kaikki aikuiset eivät todellakaan lue säännöllisesti, hyvä jos muutaman kirjan vuodessa tai edes yhden. Toiset taas lukevat kirjan tai jopa kaksi viikossa, ja se on heille jotain, johon he keskittyvät mahdollisesti tunnin päivässä tai enemmän. Ruoan laittamisessakin on eri asia, että kokkaileeko ihan vain pysyäkseen hengissä vai haluaako aktiivisesti oppia uusia reseptejä ja kehittyä suosikkiruokien laitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai köyhien muksut ole koskaan historian saatossa harrastaneet mitään kallista lajia, vaan on menty ilmaistarjonnalla.
Tämä on totta. Nykyisin on köyhienkin saatava kaikki samat asiat, aivan järkyttävää manipulaatiota.
Niinpä ja vastuu on tietysti ulkoistettu,yhteiskunnalle.
Omantunnon kysymys: Raha vai henki? Nyt ei enää yksikään pääse tätä karkuun.
Kun puhutaan harrastuksen määritelmästä, niin jännästi tässä korostuu yhteiskunnan vaatimusten ristiriitaisuus. Yhtäältä korostetaan, kuinka tärkeää on oppia omatoimisuutta ja itseohjautuvuutta, mutta toisaalta annetaan ymmärtää, että kaiken "mielekkään tekemisen" pitäisi olla toisten taholta organisoitua ja ohjattua.
On ehdottoman hyvä, että kaikenlaisia ohjattuja harrastuksia, urheilua, taidetta ja muuta, löytyy halukkaille. Ammattitaitoinen valmentaja osaa varmasti auttaa tavoitehakuista lasta ja nuorta kehittymään paremmaksi. Samalla tulisi kuitenkin arvostaa myös omatoimista aktiivisuutta, luonnossa liikkumista, pyöräilyä, lukemista, keräilyä, ylipäätään harrastamista ihan vain harrastamisen ja oppimisen ilon vuoksi. Edelleen, mitenkään väheksymättä ohjattuja ja maksullisia harrastuksia, eikö meidän tulisi kannustaa nuoria löytämään itselleen mielekästä tekemistä ilman, että joku aikuinen on jatkuvasti ohjeistamassa ja kertomassa mitä tehdä seuraavaksi?
Me ollaan hyvätuloisia ja lapsiakin on vain yksi. Hän käy uimahallissa ja joskus sulkiksessa.
Nyt kesällä on hyvä yleisurheilla. Ainakin täällä seuran jäsenmaksu on parikymppiä ja kesän kestävä urheilukoulu 50 €. Varusteet nyt on muutenkin, verkkarit, shortsit ja paita. Viime vuoden piikkarit (45 €) menee vielä nippa nappa, ehkä joutuu loppukesästä ostamaan uudet. Toivon kuitenkin, että pääsee näillä tämän kesän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla perimmältään niin, että ihmiset eivät enää tiedä, mitä sana HARRASTUS tarkoittaa. Moni luulee sen tarkoittavan vain valmennettuja urheilujuttuja ja kuntosaleja, jotka ovat oikeasti harrastuksista kalleimmat ja jossain mielessä pinnallisimmat.
Tässä ketjussa on kymmeniä hyviä esimerkkejä harrastuksista, jotka kiinnostavat lapsia ja jotka eivät liity vain fyysisen voiman tai taidon käyttöön ja jotka eivät maksa paljonkaan.
Lapsen intohimon mukaan pitää mennä. Ei riitä, että lapsella on harrastus jonka vanhempi hänelle haluaa ja määrää. Tai se minkä koulu tarjoaa pienellä maksulla. Vaan se mistä lapsi on itse kiinnostunut oli se kilpailua tai ei. Nykyään kilpailu kuuluu kaikkeen läpi yhteiskunnan ja ikäluokkien. Jopa saattohoitopaikosita kilpaillaan. Siksi myös kilpaharrasti lapsena on erittäin hyvä asia.
Jos lähes kaikesta kilpaillaan, niin eikö silloin ole hyvä osoittaa lapselle, että harrastus voisi olla tästä poikkeus? Jotain, jossa ei tarvitse murehtia omasta sijoituksesta muihin nähden, vaan yksinkertaisesti tehdä jotain josta nauttii.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai köyhien muksut ole koskaan historian saatossa harrastaneet mitään kallista lajia, vaan on menty ilmaistarjonnalla.
Tämä.
Harrastukset valitaan varojen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on lenkkarit, voit harrastaa juoksemista.
Kuinka moni lapsi haluaa vain käydä juoksemassa sen juoksemisen takia?
Palloa voi pelata pihalla ilman rahaa.
Case solved
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan harrastuksen määritelmästä, niin jännästi tässä korostuu yhteiskunnan vaatimusten ristiriitaisuus. Yhtäältä korostetaan, kuinka tärkeää on oppia omatoimisuutta ja itseohjautuvuutta, mutta toisaalta annetaan ymmärtää, että kaiken "mielekkään tekemisen" pitäisi olla toisten taholta organisoitua ja ohjattua.
On ehdottoman hyvä, että kaikenlaisia ohjattuja harrastuksia, urheilua, taidetta ja muuta, löytyy halukkaille. Ammattitaitoinen valmentaja osaa varmasti auttaa tavoitehakuista lasta ja nuorta kehittymään paremmaksi. Samalla tulisi kuitenkin arvostaa myös omatoimista aktiivisuutta, luonnossa liikkumista, pyöräilyä, lukemista, keräilyä, ylipäätään harrastamista ihan vain harrastamisen ja oppimisen ilon vuoksi. Edelleen, mitenkään väheksymättä ohjattuja ja maksullisia harrastuksia, eikö meidän tulisi kannustaa nuoria löytämään itselleen mielekästä tekemistä ilman, että joku aikuinen on jatkuvasti ohjeistamassa j
Hyllyssäni on "Harrastekirja" vuodelta 1952.
Siinä esitellään erilaisia harrastuksia keräilystä ja käsitöistä kuvataiteeseen, valokuvaukseen, radioamatööritoimintaan ja lennokinrakennukseen.
Noihin aikoihin sanat harrastus ja harraste vakiintuivat suomenkieleen merkitsemään vapaa-ajan toimintaa, jota tehdään ajankuluksi ja itsensä kehittämiseksi.
Nykyään "harrastus" on tosiaan saanut merkityksen, jossa se on tulosten suhteen tavoitteellista, ulkoapäin ammattilaisen ohjaamaa ja maksullista.
t: nimim. Assburger
Köyhät pitää kastroida.
T:perskeko+"kristilliset, ja RKP.
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on lenkkarit, voit harrastaa juoksemista.
Eikä niitäkään tarvita, Abebe Bikila pärjäsi hyvin ilmankin
Voi voi tätä nykyistä joka asiasta nillitystä.
Vierailija kirjoitti:
Palloa voi pelata pihalla ilman rahaa.
Case solved
Käytännössä kaikkea voi tehdä ilman rahaa nykyään youtuben kautta. Mun veli opiskeli karaten ulkoa netin videoiden kautta. Meni alkeiskurssille ja totesi että on parempi kuin vetäjät jo valkoisella vyöllä. Näille sitten kävi itsetunnolle ja tuli kismaa. Velipoika kyseli että voiko kerralla graduoida mustanvyön kun jo osaa kaikki katat ja tekniikat. Niin ei käy.
Myöhemmmin kävi sitten ihan Saksassa graduoimassa itselleen mustan vyön neljän tunnin leirillä yhdellä kertaa. Suomessa ei onnistunut mitenkään.
Kaikki on mahdollista mutta ei vältttämättä Suomessa.
Ei nuo harrastusmaksut niin päätähuimaavia ole esim junnujalkapallo mutta niihin vaaditaan sitoutumista ja vanhempien mukanaoloa esim myyjäiset, kokoukset ym. Turha kuvitella että pelkällä rahalla lapsi saadaan harrastamaan jotain lajia.
Tavan kansa on heränyt ja valaistunut. Ne on alkaneet samalaisiksi kuin suuryritykset. Mulle heti kaikki nyt.
Jos ei saa mitään, niin luukut kiinni ja ei tapahdu mitään. Moni on alkanut matkia menestysteologiaa. Matkimaan miten rikkaat elää ja mitkä metodit tuo menestyksen.
Itsekkyys ja saituus. Nykyään ihan nuori osaa jo vaatia samaa mitä suuryritys ja johtajat vaatii muilta. Kukaan ei halua olla se kenen pitää tehdä kaikki hommat.
Mottitilanne.