YLE: Takaisin nollakokoon, 90-luvun ja 2000-luvun alun laihuuden ihannointi on tehnyt paluun, osin kiitos Ozempicin
Laihuus on taas in ja kehopositiivisuus ja kurvikkaat vartalot out. Mitä mieltä te olette tästä vanhan trendin paluusta?
Ysärillä ja nollarilla monet olivat jatkuvasti laihdutuskuurilla ja sairastivat syömishäiriöitä. Nyt onneen on saatu oikotie Ozempicin muodossa.
TikTokissa trendaa laihuuden ihannointi
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ysärillä laiha, koska olin silloin nuori. Nyt en ole laiha, koska nyt olen keski-ikäinen. Ei viisikymppiset naiset olleet ennenkään laihoja. Pari syömishäiriöistä ikuisen nuoruuden tavoittelijaa tunsin, mutta heitä kävi lähinnä sääliksi.
Minä en ole ainoa, joka on tällä välin saanut lisää ikää. Myös väestö on ikääntynyt ja se kehitys kiihtyy koko ajan, kun syntyvyys on matala. Iän myötä kaikille tulee lisää kiloja, ja totta kai siis väestö keskimäärin lihoo, kun se vanhenee. Tämä on normaalia ja sinänsä täysin ok.
Ylipaino ei todellakaan ole mikään iän tuoma pakko. Terveellinen ruokavalio ja hyvä lihaskunto pitää naisetkin hoikkina menopaussista huolimatta.
Samaa mieltä. Painoni on ollut aina sama 54kg koko aiku
Tietenkin voi. Mutta he eivät mässytä karkkia ja limua.😉
Vierailija kirjoitti:
Minusta myös lihavat ovat rumia, löntystävät, eivät jaksa edes kunnolla kävellä. Laihuus kunniaan.
Minusta tuo (lihavoitu) tarkoittaa, että normaalipainoiset ja hoikatkin ovat rumia.
Vierailija kirjoitti:
Itse ihailin hoikkaa lihaksikasta (slim athletic) naisen vartaloa jo ysärillä. En vaan itse osannut silloin syödä oikein että olisin saanut sellaista. Onneksi olen oppinut. Olen hoikka lihaksikas ja sellaisena aion pysyä niin kauan kuin pystyn.
170/58.
Mä olen 166 cm/67 kg ja en enää jostain syystä pääse oikein alle 60 kilon. Toisaalta mulla on enemmän lihasvoimaa kuin nuorena jolloin treenasin vain juoksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta myös lihavat ovat rumia, löntystävät, eivät jaksa edes kunnolla kävellä. Laihuus kunniaan.Minusta tuo (lihavoitu) tarkoittaa, että normaalipainoiset ja hoikatkin ovat rumia.
Siitä tulikin näköjään kursivoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihailin hoikkaa lihaksikasta (slim athletic) naisen vartaloa jo ysärillä. En vaan itse osannut silloin syödä oikein että olisin saanut sellaista. Onneksi olen oppinut. Olen hoikka lihaksikas ja sellaisena aion pysyä niin kauan kuin pystyn.
170/58.
Mä olen 166 cm/67 kg ja en enää jostain syystä pääse oikein alle 60 kilon. Toisaalta mulla on enemmän lihasvoimaa kuin nuorena jolloin treenasin vain juoksua.
Minä menetän voimani jos yritän laihduttaa sen alle, mihin paino asettuu luonnostaan ja pysyy siinä ponnistelematta. Olen tullut siihen lopputulokseen, että ennemmin olen jaksavampi ja painavampi kuin kevyempi ja veltompi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ysärillä laiha, koska olin silloin nuori. Nyt en ole laiha, koska nyt olen keski-ikäinen. Ei viisikymppiset naiset olleet ennenkään laihoja. Pari syömishäiriöistä ikuisen nuoruuden tavoittelijaa tunsin, mutta heitä kävi lähinnä sääliksi.
Minä en ole ainoa, joka on tällä välin saanut lisää ikää. Myös väestö on ikääntynyt ja se kehitys kiihtyy koko ajan, kun syntyvyys on matala. Iän myötä kaikille tulee lisää kiloja, ja totta kai siis väestö keskimäärin lihoo, kun se vanhenee. Tämä on normaalia ja sinänsä täysin ok.
Ylipaino ei todellakaan ole mikään iän tuoma pakko. Terveellinen ruokavalio ja hyvä lihaskunto pitää naisetkin hoikkina menopaussista huolimatta.
Ei hoikasta seuraava askel ole ylipainoinen vaan normaalipainoinen. 54-kiloisesta voi tulla 64-kiloinen eikä se silti ole ylipainoinen jos pituutta on riittävästi.
Normaalipainoisuus on luonnollista, tervettä ja terveellistä. Ja viehättää kenen tahansa silmää enemmän kuin luonnoton ylipaino, väitetään ihan mitä tahansa. Järki tässä tekee paluun, onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Kommentti: Oikea annoskoko on 15 sipsiä.
Minusta tuo kuulostaa kyllä pikemminkin syömishäiriöltä laskea sipsejä. Tuokin riippuu ihan kokonaan muutenkin siitä, mitä kaikkea muuta päivän aikana on syönyt, kuinka paljon suolaa ja rasvaa on jo saanut, tai ei ole saanut. Mikä on energiankulutus, onko suolan tarve jostain syystä esim raskaan urheilusuorituksen ja kovan hikoilun vuoksi kasvanut jne. Kuinka usein syö sipsejä? Jos syö sipsejä vaikka kerran vuodessa, uskaltaako niitä syödä pienen kulhollisen?
Yhdysvaltalaisissa pakkauksissa ovat ravitsemustieteilijöiden normaaleiksi arvioimat annoskoot. Samaa sarjaa ovat pala leipää, kaksi keskikokoista perunaa, desi keitettyä pastaa tai riisiä, korttipakan kokoinen pala proteiininlähdettä, 1/5-1/4 pizzasta jne. Etsi vaikka hakukoneella yhdysvaltalaisten ruokapakkausten kuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihailin hoikkaa lihaksikasta (slim athletic) naisen vartaloa jo ysärillä. En vaan itse osannut silloin syödä oikein että olisin saanut sellaista. Onneksi olen oppinut. Olen hoikka lihaksikas ja sellaisena aion pysyä niin kauan kuin pystyn.
170/58.
Mä olen 166 cm/67 kg ja en enää jostain syystä pääse oikein alle 60 kilon. Toisaalta mulla on enemmän lihasvoimaa kuin nuorena jolloin treenasin vain juoksua.
Minä menetän voimani jos yritän laihduttaa sen alle, mihin paino asettuu luonnostaan ja pysyy siinä ponnistelematta. Olen tullut siihen lopputulokseen, että ennemmin olen jaksavampi ja painavampi kuin kevyempi ja veltompi.
Mulle on kanssa joskus ravintoterapeutti sanonut, että kropalla on se oma luontainen paino, jonka eteen ei tarvitse pinnistellä ja ponnistella. Muutenkin suhtautumisen ruokaan tulisi olla terveellä pohjalla, eli elämä ei pyri ruuan ja sen säännöstelyn ympärillä.
Koskaan ei kuitenkaan varmasti tule aikaa, jolloin on trendikästä olla tavallinen. Normaalin kokoinen ja tavanomainen. Kyllä sen poikkeuksellisuus kiehtoo ihmisiä, oli sitten kyseessä valtavat rinnat, takapuolet, tai törröttävät lantionluut ja ns thigh gap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentti: Oikea annoskoko on 15 sipsiä.
Minusta tuo kuulostaa kyllä pikemminkin syömishäiriöltä laskea sipsejä. Tuokin riippuu ihan kokonaan muutenkin siitä, mitä kaikkea muuta päivän aikana on syönyt, kuinka paljon suolaa ja rasvaa on jo saanut, tai ei ole saanut. Mikä on energiankulutus, onko suolan tarve jostain syystä esim raskaan urheilusuorituksen ja kovan hikoilun vuoksi kasvanut jne. Kuinka usein syö sipsejä? Jos syö sipsejä vaikka kerran vuodessa, uskaltaako niitä syödä pienen kulhollisen?
Yhdysvaltalaisissa pakkauksissa ovat ravitsemustieteilijöiden normaaleiksi arvioimat annoskoot. Samaa sarjaa ovat pala leipää, kaksi keskikokoista perunaa, desi keitettyä pastaa tai riisiä, korttipakan kokoinen pala proteiininlähdettä, 1/5-1/4 pizzasta jne. Etsi vaikka hakukoneella yhdysvaltalaisten ruokapakkausten kuvia.
Yhdysvalloissa väestö onkin niin normaalipainoisia ja terveitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihailin hoikkaa lihaksikasta (slim athletic) naisen vartaloa jo ysärillä. En vaan itse osannut silloin syödä oikein että olisin saanut sellaista. Onneksi olen oppinut. Olen hoikka lihaksikas ja sellaisena aion pysyä niin kauan kuin pystyn.
170/58.
Mä olen 166 cm/67 kg ja en enää jostain syystä pääse oikein alle 60 kilon. Toisaalta mulla on enemmän lihasvoimaa kuin nuorena jolloin treenasin vain juoksua.
Minä menetän voimani jos yritän laihduttaa sen alle, mihin paino asettuu luonnostaan ja pysyy siinä ponnistelematta. Olen tullut siihen lopputulokseen, että ennemmin olen jaksavampi ja painavampi kuin kevyempi ja veltompi.
Olen tuo 166 cm/67 kg-kokoinen. Mulla on tuo sama etten voi vain laihdutella miten haluan. Se vaikuttaa tosi nopeasti jaksamiseen. Plus mulla on nyt vauvavuosi menossa ja se on omituisen tarkkaa miten pitkän vaunulenkin voin tehdä ettei olo ole tosi huono loppupäivän.
Mediassa on ihme juttuja siitä miten jotkut laihduttavat vaikka raskauden jälkeen. Kyllä mäkin olen saanut maharöllöä pois ja jaksan vetää koviakin lenkkejä syöden salaattia, mutta siitä tulee helposti huono olo ihan hormonaalisista syistä. Tästäkään ei kukaan edes kerro vaan tekoälyllä ja englanninkielisellä haulla selvitin asiaa :D
On mulla tätä siis ennen vauvavuottakin ollut. Mulla tulee kauhea olo liian kevyestä syömisestä, tuntuu että ei pysy pystyssä ja koko päivän voi heikottaa niin ettei jaksa mitään ja on syötävä jotain rasvaista ja suolaista. Ei siis aina tule näitä, mutta välillä.
Moni nainenkin voivottelee, kun paino on noussut vaikkapa 60 kilosta 70 kiloon, vaikka muutos tekee heidän kropalleen usein todella hyvää ulkoisesti. Rinnat kasvaa ja takapuoleen tulee muotoja, ja nuoresta työttömäisestä vartalosta tulee oikea naisen vartalo. Töissäkin olen paria tällaista saanut todistaa, kun vielä muutamia vuosia sitten olivat "laihoja tyttösiä", mutta nyt muodokkaita naisia sopivasti tulleiden lisäkilojen ansiosta. Oikea saairaalloinen ylipaino tietty on sitten out.
Senkun alapeukutatte ja kivitätte mutta itsekin tuon ajan kasvattina pidän kyllä erittäin tervetulleena että hoikkuus palaisi normaaliksi.
Terve hoikkuus on monelle aivan eri asia kuin nollakoko. Hyvä asia pilattiin viittauksella nollakokoon, joka on käytännössä mahdoton monelle aikuiselle ihmiselle, moni voi saavuttaa sellaisen vain sairastumalla vakavasti. Sekö sitten on tavoittelemisen arvoista? Eikö tiedotusvälineillä ole mitään vastuuta?
Vierailija kirjoitti:
Normaalipainon ihannointi on palannut, wau. Vihdoinkin.
Heroin chic -luuranko ei ole normaalipainossa. Syömishäiriöt yleistyvät kovaa vauhtia.
Kun kattoo vaikka Frendejä, kyllähän naiset on siinä ihan superlaihoja. Tyyliin XS kokoa.
Vierailija kirjoitti:
Kun kattoo vaikka Frendejä, kyllähän naiset on siinä ihan superlaihoja. Tyyliin XS kokoa.
Liian laihoja siis mun mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalipainon ihannointi on palannut, wau. Vihdoinkin.
Eihän se ole normaalipaino, jos se saavutetaan kemiallisella lääkeaineella elimistön omaa toimintaa sotkien! Eikä ole normaalipaino myöskään, jos on sairas eli syömishäiriöinen.
Olen minäkin laihduttanut vodkan avulla. Ja moni lopettaa tupakoinnin jonkin lääkeaineen avulla. Ei siinä ole sinänsä mitään ihmeellistä. Oleellista on saada katki ne haitalliset addiktiot ja impulssit, ja totutettua keho sopivampaan sisäänottoon. En siis näe esim. ozempicin käytössä mitään ongelmallista sinänsä, kunhan vaan lopettaa sen aikanaan.
Kun sen lopettaa, niin eikö sitten liho takaisi
Siis en aio Ozempiciin koskea. Mutta miten se voi olla terveellistä diabeetikoille ja vaarallista muille? Eikö diabeetikkoja haittaa, jos lihakset lähtee, tai näkö? Jos mua uhkaisi diabetes, niin söisin kyllä lääkettä. Kun diabetes itsessään voi aiheuttaa näköongelmia ja jalkoja joudutaan sahaamaan poikki.
Vanhemmilta sukulaisilta on kadonneet lihakset ozempicilla. Ja hymyt! Yhdellä todettiin juuri alzheimer. Saa nähdä, löytyykö yhteys myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Moni nainenkin voivottelee, kun paino on noussut vaikkapa 60 kilosta 70 kiloon, vaikka muutos tekee heidän kropalleen usein todella hyvää ulkoisesti. Rinnat kasvaa ja takapuoleen tulee muotoja, ja nuoresta työttömäisestä vartalosta tulee oikea naisen vartalo. Töissäkin olen paria tällaista saanut todistaa, kun vielä muutamia vuosia sitten olivat "laihoja tyttösiä", mutta nyt muodokkaita naisia sopivasti tulleiden lisäkilojen ansiosta. Oikea saairaalloinen ylipaino tietty on sitten out.
Oikea naisen vartalo. Kivasti sheimaat nyt meitä, jotka ollaan aina oltu muodottomia. Haista paska.