Miten olisit pärjännyt 100 vuotta sitten?

Sata vuotta sitten vuonna 1925 olisin ollut ylioppilas ja virkanainen. Asuisin kauppalassa, minulla olisi kaksi mukavaa huonetta ja keittiö, sähkövalo ja muita mukavuuksia. Olisin hyvin tyytyväinen elämääni ja olooni.

Näin oli isoisäni tädillä tuolloin, miksi olisin ollut häntä huonompi?

Sairaana ihmisenä, olisin kuollut jo vauvana.

Se siitä.

Sata vuotta sitten oli töitä suunnilleen kaikille kun vain käveli työpaikalle. Muuta ei sitten juuri ollutkaan.

Ei 1925 Suomessa, etenkään Helsingissä mitään keskiaikaa ollut. Suht modernia jo.

Vierailija kirjoitti:

Aleksis Kivi syntyi lähes 200 vuotta sitten ja hänkin kävi jo koulua, kirjoitti ylioppilaaksi ja opiskeli yliopistossa, vaikka oli rahvaan piiristä kotoisin.  Se ei ollut lainkaan yleistä vielä tuolloin köyhän lapselle.

Ajat oli vaikeat, oli nälkävuodet, mutta hänet lannisti alkoholismi ja sen mukana velkaantuminen.  Olisiko häntä joku sosiaaliturva tai asumistuki jne auttaneet loppujen lopuksi yhtään sen paremmin kuin nykyajan ihmistäkään, joka alkoholisoituu ja tekee velkaa minkä ehtii?  Hänellä sentään luovuus toimi vielä siinäkin vaiheessa, kun alkoi olla jo hyvinkin huonossa kunnossa.

Vaikea osoittaa nykyajan lekkeriksi heittäytyjistä yhtään vastaavaa tapausta, vaikka nauttisivatkin yhteiskunnan tukia.

Olikohan entisajan ihmisillä sittenkin enemmän tavoitteellisuutta ja luomisen tarvetta kuin nykyään?  

 

Aleksis Kiven aikoihin kirjailijoita oli Suomessa noin kourallinen. Kirjaimellisesti. Kyllä nykyään nälkätaiteilijoita on Suomessa huomattavasti enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Kuolleisuus oli vielä kovaa 100v sitten. Varsinkin lasten. Moni meistä ei olisi selvinnyt. Mutta niillä jotka ehtivät kasvaa isoiksi oli paljon enemmän mahdollisuuksia kuin vanhemmillaan.

Kaikki pääsivät kansakouluun. Korkeampi koulutus toki vaati rahaa eli vain varakkaammat saattoivat haaveilla paremmista ammateista.

Itse asiassa kuolleisuus ei ollut läheskään niin hurjaa kuin kuviteltiin. Ei meillä 100 vuotta sitten ollut läheskään niin alkeellista kuin palstalaiset tuntuvat olettavan. Vähän yli 10% elävänä syntyneistä kuoli imeväiskäisinä, mikä on toki paljon nykyiseen verrattuna, mutta ei sentään sellaista, että moni meistä ei olisi selvinnyt. 

Lisäksi aborttia ei tunnettu, moni vauvana kuollut olisi hyvinkin selvinnyt toisenlaisessa tilanteessa.

Olisin kuollut synnytykseen 24-vuotiaana. Eli aika kehnosti. 

Miten? Kaupunkilaisena? Tehtaan työläisenä? Maaseudun asukkaana? Talollisena? Tilattomana? Kylänloppulaisena?

Vierailija kirjoitti:

Sata vuotta sitten oli töitä suunnilleen kaikille kun vain käveli työpaikalle. Muuta ei sitten juuri ollutkaan.

Ei 1925 Suomessa, etenkään Helsingissä mitään keskiaikaa ollut. Suht modernia jo.

Jonnekin piikomaan pääsit aina, mutta palkat oli pieniä. Sosiaaliturva oli oma sukusi ja perheesi. 

1960 synnyin joten  varmasti olisin pärjännyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos lääketieteestä puhutte, niin huomatkaa, että jos nyt tulee sota, ei resursseja riitä kaikille, kun sotilaat menee ensin. 

Sairaalat oli äitini mukaan täynnä sotilaita viime sodan aikaan. Hänen isoäitinsä ja enonsa kuoli syöpään kotonaan ilman hoitoa. 

Isoisäni toisesta sukuhaarasta pääsi sairaalaan saatuaan sydänkohtauksen, mutta hänellä oli suhteita, oletan. 

Se oli tapana vielä 50-luvullakin, että syöpään kuoltiin kotona. Sukulaiselle annettiin morfiinia mukaan, ja lähetettiin kotiin kitumaan loppuun asti.

Ei siis johtunut aina sodista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolleisuus oli vielä kovaa 100v sitten. Varsinkin lasten. Moni meistä ei olisi selvinnyt. Mutta niillä jotka ehtivät kasvaa isoiksi oli paljon enemmän mahdollisuuksia kuin vanhemmillaan.

Kaikki pääsivät kansakouluun. Korkeampi koulutus toki vaati rahaa eli vain varakkaammat saattoivat haaveilla paremmista ammateista.

Itse asiassa kuolleisuus ei ollut läheskään niin hurjaa kuin kuviteltiin. Ei meillä 100 vuotta sitten ollut läheskään niin alkeellista kuin palstalaiset tuntuvat olettavan. Vähän yli 10% elävänä syntyneistä kuoli imeväiskäisinä, mikä on toki paljon nykyiseen verrattuna, mutta ei sentään sellaista, että moni meistä ei olisi selvinnyt. 

Lisäksi aborttia ei tunnettu, moni vauvana kuollut olisi hyvinkin selvinnyt toisenlaisessa tilanteessa.

Abortteja oli paljonkin. Niitä ei vain tehnyt lääkäri.

1925.  Heti sisällissodan jälkeen, itsenäinen Suomi. Maailmalla se iloinen 20-luku, lyhyet tukat ja helmat, huvitukset.  Ei ole paljon aikalaisten muistelmia  esim. sairaista vanhuksista, kai he hoidettiin perheen voimin sänkyihinsä.  Lapset mukana töissä, tai ukona palvelusväkenä.  Tehdastyötäkin oli jo paikoin, ja uusia aatteita.  Huutolaisia vielä.  Riippui paljon millaisiin olosuhteisiin ja missä päin maata eleli.  Kuitenkaan ei kukaan tainnut kuolla elannon puutteeseen. Tuntuu ihmeelliseltä nykytukien aikaan miten se oli mahdollista.  

Olisin todennäköisesti kuollut jo lapsena. Sen verta monta antibioottikuuria olen saanut. 

Silloin ylioppilastutkinto ja yliopisto-opinnot eivät olleet "jokaisenoikeus", joten minä, älykäs ja matemaattisesti lahjakas rikkaan suvun jälkeläinen, olisin kuulunut niihin harvalukuisiin naisiin, jotka pääsivät yliopistoon matematiikkaa ja fysiikkaa opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolleisuus oli vielä kovaa 100v sitten. Varsinkin lasten. Moni meistä ei olisi selvinnyt. Mutta niillä jotka ehtivät kasvaa isoiksi oli paljon enemmän mahdollisuuksia kuin vanhemmillaan.

Kaikki pääsivät kansakouluun. Korkeampi koulutus toki vaati rahaa eli vain varakkaammat saattoivat haaveilla paremmista ammateista.

Itse asiassa kuolleisuus ei ollut läheskään niin hurjaa kuin kuviteltiin. Ei meillä 100 vuotta sitten ollut läheskään niin alkeellista kuin palstalaiset tuntuvat olettavan. Vähän yli 10% elävänä syntyneistä kuoli imeväiskäisinä, mikä on toki paljon nykyiseen verrattuna, mutta ei sentään sellaista, että moni meistä ei olisi selvinnyt. 

Lisäksi aborttia ei tunnettu, moni vauvana kuollut olisi hyvinkin selvinnyt toisenlaisessa tilanteessa.

Abortteja oli paljonkin. Ni

Tämä. Ja niihin kuoli paljon naisia.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ylioppilastutkinto ja yliopisto-opinnot eivät olleet "jokaisenoikeus", joten minä, älykäs ja matemaattisesti lahjakas rikkaan suvun jälkeläinen, olisin kuulunut niihin harvalukuisiin naisiin, jotka pääsivät yliopistoon matematiikkaa ja fysiikkaa opiskelemaan.

Jos olisit saanut rahaa opiskeluun suvulta niin hyvä. Mutta mikä perhe rahoittaa nuorta naista matematiikkaa ja fysiikkaa lukemaan vuonna 1925? Sehän olisi turhaa.

Mihin ammattiin pääsisit koska professoriksi sinua ei otettaisi? Tai se olisi tosi vaikeaa.

Mun äiti halusi insinööriksi 50-luvulla (!) mutta se ei käynyt. Koska nainen. Vaihtoi sitten toiseen alaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuolleisuus oli vielä kovaa 100v sitten. Varsinkin lasten. Moni meistä ei olisi selvinnyt. Mutta niillä jotka ehtivät kasvaa isoiksi oli paljon enemmän mahdollisuuksia kuin vanhemmillaan.

Kaikki pääsivät kansakouluun. Korkeampi koulutus toki vaati rahaa eli vain varakkaammat saattoivat haaveilla paremmista ammateista.

Ei ainakaan meidän suvussa ja kylällä kuolleisuus ollut kovaa. Äitini on 90v ja 2 tätiä elivät yli 95v, ei kukaan kuollut lapsena perheistään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolleisuus oli vielä kovaa 100v sitten. Varsinkin lasten. Moni meistä ei olisi selvinnyt. Mutta niillä jotka ehtivät kasvaa isoiksi oli paljon enemmän mahdollisuuksia kuin vanhemmillaan.

Kaikki pääsivät kansakouluun. Korkeampi koulutus toki vaati rahaa eli vain varakkaammat saattoivat haaveilla paremmista ammateista.

Ei ainakaan meidän suvussa ja kylällä kuolleisuus ollut kovaa. Äitini on 90v ja 2 tätiä elivät yli 95v, ei kukaan kuollut lapsena perheistään. 

Tutkijat ovat välillä puuttuneet siihen käsitykseen, että aiemmin, esimerkiksi keskiajalla kuoltiin nuorina, koska keski-ikä oli niin alhainen.

Kysehän ei ollut siitä, etteikö olisi eletty vanhoiksi, vaan siitä, että lapsikuolleisuus oli niin korkea.

Ei minua edes ollut silloin olemassa.

Olisin aika kipeä kuusikymppinen ilman Vagifem-puikkoja ja Vagisan-voidetta. Ja mitenköhän hiivatulehdukset hoidettiin siihen aikaan? Entä vanhuuden kaihi?