Miten olisit pärjännyt 100 vuotta sitten?

Luultavasti olisin kuollut jo keskosena koska synnyin 2 kuukautta liian aikaisin.  

Jos olisin elänyt aikuiseksi niin lapsia olisi enemmän kuin nämä 2 haluttua ja se olisi kamalaa. En olisi kestänyt vaikka 12 raskautta ja synnytystä. Kammottava ajatuskin.

Varmaan jotenkuten, asuisimme maalla samassa kylässä sukulaisten kanssa, jossa asuin lapsuudessa, istuttaisin perunaa, porkkanaa, kaalia kasvattaisin, kalastelisin kesällä. Talvi on vaikeampi miettiä ruuan hankintaa,  ehkä sukulaisilta saisin lihaa. 

Olisin ollut raajarikko. Jouduin leikkaukseen vuoden vanhana ja sen ansiosta kävelen normaalisti.

Isoäitini oli tuolloin v.1925 21-vuotias, oli juuri valmistunut Sortavalan seminaarista, saanut ensimmäisen työpaikkansa, mennyt kihloihin maisteri L:n kanssa.

Seuraavana vuonna menivät naimisiin, ensimmäinen lapsi syntyi v 1927 ja seuraava v.1930. Asuivat koko ajan Helsingissä kerrostalossa. 

Osaan ommella käsin ja vanhalla singerillä joten olisin pärjännyt ihan hyvin.

Naisille tosin maksettiin huonosti ja yhteiskunta syrji naisia.

Jos olisin saanut lapsia niin sitten olisi ollut vaikeampaa. Ja lapsiahan silloin tuli vaan ja synnytys oli vaarallista. Lapsikuolleisuus oli suuri. Ratkaisu olisi ollut ei lapsia. Mikä kyllä silloin oli vaikeaa. 

Hankala kysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset olivat silloin omavaraisia. Kerrostalossa ei oikein voi pitää lehmää, possua ja kanoja tai kasvimaata.

Kerrostaloja ei paljon ollutkaan. Kaupungeissa vieri vieressä torppia joissa eläimiä oli.

Siis Helsingissä vuonna 1925? Älä ny naurata.

Kauheeeta, silloin ei ollut edes kuukautisuojia keksitty ja minullakin oli ihan hirveet vuodot nuorena. 

Olisin varmaan piikomassa ja käsitöillä rahaa hankkinu.

Miksi en olisi pärjännyt?  Pärjäsihän mun vanhemmatkin (20-luvulla syntyneet) ja isovanhemmatkin.  Ja heidän vanhempansa ja niin edes päin, eli tästä katsoen taaksepäin.

Äiti eli 20-luvulla oikein onnellisen lapsuuden.  Sitten kun ennätti nuoreksi naiseksi, alkoi sota, ja äiti oli neljä vuotta muonituslottana rintamalla.

Isälläkin oli hyvä lapsuus talollisen poikana, ei ollut puutetta mistään.  Hänen kotitalonsa oli sen kyläkunnan vaurain.

Aina on ollut pärjääjiä ja niitä, jotka ei pärjää.  Jotkut ei pärjää hyvissäkään olosuhteissa.  Ja jotkut taas ponnistaa ihan kamalista oloista ja onnistuu elämässään.

Keuhkotauti oli sellainen vitsaus, että siihen kuoli niin herra kuin narrikin.  Se ei katsonut titteleitä.  Minulta kuoli siihen kaksi tätiä ihan pieninä.  Ei ollut vielä tehokkaita lääkkeitä.  Eli jos sen sai, tai jonkun muun vakavan taudin, niin sitten oli pärjääminen enempi onnen kauppaa.  Itsekin olin kuolla pikkuvauvana, mutta silloin oli jo tehokkaita antibiootteja.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin syntynyt sata vuotta sitten niin varmaan hampaat olisivat menneet jo todella huonoon kuntoon. Ensimmäisen lapsen olisin saanut vuonna 1960, joten ehkä olisin selvinnyt synnytyksestä hengissä.

Tuohon aikaan sinua olisi pidetty vanhana ensisynnyttäjänä. Nykyäänhän tuo rupeaa olemaan peruskauraa.

Vierailija kirjoitti:

Sata vuotta sitten tarvittiin työvoimaa tehtaisiin. Olisin siis Tampellan, Finlaysonin, Kattohuopatehtaan tai Tulitikkutehtaan työntekijä. Sukkatehdasta unohtamatta.

 

Onko sinulla muuta kysyttävää?

Tämä. Tehdastyö oli alussa (1800-luvulla) raskasta ja vaarallistakin mutta 1900-luvulle tullessa oli jo aika hyvät palkat ja vasemmiston ajamat työväen oikeudet.

Lisäksi kaupungeissa oli valinnanvaraa töissä (toisin kuin maalla) ja naisillekkin oli kunnon töitä. Ei ollut pakko piikoa. Kunnon palkat, oma elämä, säästöönkin jopa jäi rahaa eli saattoi suunnitella tulevaisuutta.

Tehdastyö vapautti nuorison kyläyhteisön valvonnasta, naiset itsenäistyivät, oli äänioikeus kaikille. Äänioikeus toi ajan kanssa etuja ja parannuksia ihmisten elämään.

Koulutus parani tuohon aikaan vauhdilla. Kaikki lapset pääsi kouluun. Lukutaito oli kaikilla.

Olisin menestyvä pirtutrokari ja tienaisin omaisuuden. Kieltolain loputtua olisi kunnon alkupääoma uusille bisnesviritelmille. Näinhän monen suomalaisen varallisuus on saanut alkunsa, pirtutrokauksella.

Olisin kuollut vuosia sitten.

M55

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset olivat silloin omavaraisia. Kerrostalossa ei oikein voi pitää lehmää, possua ja kanoja tai kasvimaata.

Kerrostaloja ei paljon ollutkaan. Kaupungeissa vieri vieressä torppia joissa eläimiä oli.

Katsoppa Helsingin museon kuvat vuodelta 1908. On hienoja rakennuksia vieri vieressä.

Vierailija kirjoitti:

"Kuitenkin tuhansia vuosia pärjätty ihan hyvin". 

Et ole näköjään paljoakaan lukenut historiaa. 

Luetaan historiaa ihan miten paljon tahansa, niin pakkohan on todeta, että osa ihmisistä on aina vaan pärjännyt, koska ihmiskunta on elänyt tänne asti.

Piikomassa lapsesta asti? Tai huutolaislapsena jossakin surkeaa kohtelua saamassa, ei voi tietää. Ehkä olisin lähtenyt Minnesotaan sukulaisten kanssa?

Perse ois haissu paskalle. Ei ollu keksitty vielä suihkua

Mun isän isovanhemmat asuivat maalla, ei heillä ollut hätäpäivää 100 vuotta sitten. Isän isoisä oli ollut Amerikassa 10 vuotta, palannut kotitilalla isänsä kuoltua. Heillä oli maatilan lisäksi mylly. 

Olisin kuollut 3kk iässä sairauteen joka vaati sairaalahoitoa. 

Sata vuotta sitten Suomi oli jättänyt taakseen sisällisdodan, itsenäistynyt ja alkanut luoda uutta kansakuntaa. Se oli varmaankin aivan uskomattoman energistä ja innostunutta aikaa! Minä olisin opiskellut lainalla seminaarissa opettajaksi ja saanut pestin jostain syrjäseudulta. Nyt kykkisin työsuhdeasuntoni puutarhassa ja perkaisin porkkanapenkkiä. Uskon, että olisin pärjännyt ihan hyvin.