Miten olisit pärjännyt 100 vuotta sitten?

Hyvin olisi mennyt. Olisin nyt 47-vuotias eläkeläinen, joka puree keinutuolissa pettuleipää muutamalla jäljellä olevalla hampaallaan ja tarkkailee maailman menoa sivusta. Eliniän odote on täytetty ja uudet sukupolvet saavat jatkaa tästä.

Vierailija kirjoitti:

Olin viidestä lapsesta ainoa joka ehti hetken saada lapsilisää. 

Se oli silloin kun lauantait oli työ ja koulupäiviä ja töihin oli mentävä 15 vuotiaana. Isäni tosin aloitti jo 13 vuotiaana.

Nykynuorilla on tosin vielä huonommin. Niin kertoilevat.

 

13 vuotta MUTTA 13-vuotiaana

Olisin samaan tapaan kuin iso-isovanhemmatkin. Joko porotaloudessa elämäntänä tai lypsykarjatilallisena. On ollut kovaa hommaa mutta siellä on esivanhemmat ihan hyvin pärjänneet

Ennen ihmiset oli kätevämpiä, kun oli pakko. Käytännöllinen olen yhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset olivat silloin omavaraisia. Kerrostalossa ei oikein voi pitää lehmää, possua ja kanoja tai kasvimaata.

Kerrostaloja ei paljon ollutkaan. Kaupungeissa vieri vieressä torppia joissa eläimiä oli.

Sata vuotta sitten eli 1925 Suomen kaupungeissa oli kerrostaloja, autoja ja raitiotielinjoja. "Helsingin väkiluku kasvoi nopeasti 1920-luvulla, ja kaupunki laajeni uusille alueille. Monet merkittävät rakennukset ja monumentit valmistuivat tai aloitettiin tuona aikana, kuten Helsingin päärautatieasema ja Finlandia-talo. Kaupungissa oli vilkasta kulttuurielämää, ja siellä toimi useita teattereita, elokuvateattereita ja taidegallerioita." 

Vierailija kirjoitti:

Olisin varmasti tehnyt itsarin jo nuorena kun en olisi saanut sairauksiin apua ja olisin sitten ollut täysin muiden armoilla, jatkuvissa kivuissa ym, elämä olisi ollut pelkkää kärsimystä

"Vuonna 1925 Helsingissä toimi useita sairaaloita, jotka tarjosivat erilaisia hoitopalveluita. Näihin kuului muun muassa Helsingin yleinen sairaala (nykyinen Töölön sairaala), Marian sairaala ja Lapinlahden sairaala. Lisäksi oli useita pienempiä sairaaloita ja laitoksia, kuten hermo- ja mielisairauksien hoitoon erikoistuneita laitoksia."  Taisit sekoittaa 100 ja 1000 vuotta. 

Todella huonosti. Olisin todennäköisesti kuollut jo lapsena.

Äitini oli syntynyt n. 100 vuotta sitten. Hänen lapsuutensa oli hyvää. Ei kummempia sairastumisiakaan. Perheelle tuottivat kuitenkin ongelmia 1930l. lamavuodet. 

Mä oisin varmaan kuollut nälkään. Mun on pakko syödä päivällä kolmen tai neljän running välein tai saan niin pahoja nälkäkramppeja että en pysy pystyssä. Tutkittu on, ei muuta diagnoosia kuin nopea aineenvaihdunta. 

Olisin todennäköisesti pärjännyt ihan hyvin. Olen sopeutuja. Sukuni on pääosin Helsingistä, joten todennäköisesti olisin ollut kaupunkilaislapsi. Lapsuuteni olisin viettänyt paitaressuna jonkun kerrostalon takapihalla. Olisin käynyt vähän kouluja, minusta olisi varmaan tullut myyjätär, sitten naimisiin ja kotiäidiksi. Olisin pitänyt jöötä kotona ja hakannut kaulimella kännissä kotiin palaavaa miestäni.

Hyvin olisin pärjännyt. Kaupunkilaisena. Sukumme on yrittäjiä täynnä, eikä kellään ole hirveästi peukalo keskellä kämmentä. Olisin työskennellyt ensin sukulaisten kaupassa apulaisena, ehkä jäänyt töihin sinne pidemmäksi aikaa, hoitanut lapsia kotona jonkun aikaa. Ja aina olisin jotain keksinyt.

Varmaan ihan hyvin, sairaanhoitajan ammattikin olisi ollut hyvin sopiva tällaiselle naimattomalle naiselle. 

Silloinhan oli vanhat hyvät ajat. Nälissään oltiin, työtä tehtiin, raskasta, joka päivä ja välillä muulloinkin, lääkäriin ei menty pahimmassakaan spitaalissa ja ankaraa työtä YHÄ nälissään raadettiin, sudet vaan ulvoivat, hikipäin vilua kärsittiin mutta ei valitettu. Eli ihan romanttista heinäntekoa kesät talvet... Hienosti 100 vuotta sitten pärjättiin, minä olisin pärjännyt myös ja vesivalliä vaan syönyt.

Ei homoja, ei vihervasemmistoa...

Olisin siis syntynyt 1850-luvulla pikkukaupunkiin Itä-Suomessa. Vanhempani olisivat olleet 1820-luvulla syntyneitä. Kaupungissa oli tuolloin noin 3000 asukasta, enimmäkseen puutaloja, mutta myös toimiva koululaitos: triviaalikoulu ja lukkarinkoulu, jo 1880-luvulla myös kimnaasi eli lukio, sairaanhoitajakoulu, teollisuuskoulu ja kauppakoulu. Oli kulttuurielämää ja kauppaa ja kansainvälisyyttäkin. Kansakoululaki tuli Suomeen vasta 1921, tosin kouluja oli paljon ennen sitäkin ja lukutaito oli yleistä, muttei aukotonta.

Isäni olisi ollut jonkinlaisella sotilasuralla, äidillä ei olisi ollut koulutusta. Minä olisin saanut käydä muutaman vuoden koulua 1860-luvun lopulla. Tytöille soveltuvia korkeampia oppilaitoksia kaupungissa ei vielä tuolloin siis ollut. Olisin oppinut jonkin käsityöläisammatin, ollut varmaan ompelijatar.  Olisin ehkä ollut traagisesti rakastunut tuimaan herännäisyysliikkeen pastoriin, mutta suloisena neitona avioitunut sitten venäläisen ratsuväen upseerin kanssa. Siinä olisi käynyt niin, että Viipuriin olisi muutettu ja minä olisin opiskellut modistiksi ja avannut hienostuneen hattuliikkeen. Kesät olisi vietetty Terijoen pitsihuvilassa.

Lapsistani olisi kasvanut monikielisiä kansainvälisessä Viipurissa.  Suomen itsenäistyttyä 1917 joku pojista olisi valittu eduskuntaan. Tytöt olisivat saaneet mennä seminaareihin. Mieheni olisi kuollut "vanhuuteen" jo ennen sitä, itse olisin asunut tyttäreni perheessä peräkamarihirviönä seitsemänkymppisenä. Olisin palannut herännäisliikkeeseen ja paheksuisin kaikkia silloisen nykyajan kotkotuksia pää täristen ja virsiä veisaten.

Radio jo tuli ja autoja alkoi näkymään ja ekat traktorit joten enään ollut niin vanhaa aikaa.Vedet jo tuli mekaanisella pumpulla navetoihin ja tupaan ja sähköt 40 luku.

Olisin pärjännyt varmaan paremmin kuin nykyään. 

Olen vahva vartaloltani ja mieltäni, olisin ollut ihan riuska maatalon emäntä.

Töitä olisi ollut 100 vuotta sitten joten olisin pärjännyt varmasti paljon paremmin kuin nyt!!

Vierailija kirjoitti:

Suomen on maksettava oma osuutensa ilmastovelasta globaalille etelälle. Ilmastovelka koostuu globaalin pohjoisen maiden valtavista historiallisista ilmastopäästöistä ja niiden tuhoisista seurauksista. Ilmastovelan nimissä Suomen on ajettava globaalin etelän valtionvelkojen mitätöimistä IMF:ssä ja Maailmanpankissa ja lisättävä velatonta ilmastorahoitusta näille yhteiskunnille.

Elokapina!!!

Sekaisin?

Jos tämmöisenään olisin siirtynyt sata vuotta taakse päin, istuisin hulppean kaupunkitaloni kammarissa, jossa sisäkkö palvelisi minua. Naisena korkeakoulutettuna ja yliopiston opettajana olisin ollut kummajainen ja hyvin pärjäävä. Tosin kaikki silläkään alalla silloinkaan eivät välttämättä onnistuneet, vaan saivat kuolla ryysyläisinä ja häviäjinä ajan melskeissä ja juonitteluissa.