Lue keskustelun säännöt.
Miten olisit pärjännyt 100 vuotta sitten?
Kun ei esimerkiksi koko kansaneläkelaitosta ollut vielä olemassakaan eikä mitään asumistukia tai lapsilisiä ja eläkettäkin kela alkoi maksaa vasta 1949 vuodesta alkaen.
Kuitenkin tuhansia vuosia pärjätty ihan hyvin, että kuinkahan itse pärjäisit ja mitä tekisit?
Kommentit (317)
Edesmenneet isovanhempani syntyivät yli 100 vuotta sitten, osa heistä oli jo teinejä vuonna 1926. Heidän vanhempansa viljelivät maata tai olivat merimiehiä. Se olisi varmaan ollut omakin kohtalo. Olisin ehkä lähtenyt tosin Yhdysvaltoihin siirtolaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli sata vuotta sitten nuorukainen, ja äitini oli nuori neitonen, joten tiedän paljon siitä aikakaudesta. Aikalaisteni joukossa olisin selvinnyt hyvin, osaan tehdä käsitöitä, osaan hoitaa karjaa ja olen ahkera ja vastuuntuntoinen. Osaan kaikenlaisia maatöitä ja kalastaakin osaa, osaisin myydä ja ostaa ja tehdä hyviä kauppoja.
Minä uskoisin kanssa pärjääväni. Olen kokeillut vanhoja menetelmiä, kuten lypsänyt käsin, kirnunnut ja loukuttanut pellavaa. Hyvässä opissa saattaisin kehittyä. Todennäköisesti haaveilisin kaupunkielämästä ja yrittäisin päästä pääkaupunkiseudulle ja ns parempiin töihin.
Tosiaan, tarkoittaako ap nyt sitä, että olisimmeko syntyneet 1926 vai olisimmeko jo eläneet vuotta 1926
sen ikäisenä kun nyt kukin vastaaja sattuu tällä hetkellä olemaan?
Vastaa, ap,
Sata vuotta sitten olisin ollut tietysti 60-vuotias, eli olisin syntynyt 1866, suurien nälkävuosien aikaan.
Savossa asuessamme olisin varmaan kuollut nälkään. Lisäksi kun synnyin 1966 synnytyksessä oli vaikeuksia, että olisin varmaan kuollut jo syntyessäni.
Mutta! On mielenkiintoista kuvitella, että olisinkin sata vuotta sitten ollut vaikkapa 20-30 kymppinen kaupungissa tai maaseudulla.
Lea Joutseno-elokuvat tulee heti mieleen!
Jos olisin saman ikäinen kuin nyt sata vuotta sitten, eläisin varmaan ruotimuorina jonkun talon nurkassa kehräten ja karstaten villoja ja tekisin muutenkin vointini mukaan hommia ruokani eteen. Jos olisin nuori nainen, olisin joko piikana jossain talossa tai naimisissa työmiehen tai mökinukon kanssa ja lapsia olisi monta. Hommat kyllä hoituisi ilman sähköä, vesijohtoa sun muita mukavuuksia kun ei niitä minun lapsuudessani ollut.
Olisin La Promesan Maria, minulla olisi jatkuvasti huonoa tuuria rakkausasioissa enkä pääsisi naimisiin millään, mutta hyvää olisi se, että olisin kuitenkin piikomassa jossakin asuntoa ja ruokaa vastaan - en ihan kadulla, sinnittelisin nipin napin (kuten nytkin). Kadulla en olisi, ehkäpä karjakkona tai sisäkkönä, kuten hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apulannat ja lypsykoneet oli jo isoilla tiloilla ja kaivopumput vesikaukaloihin.Joillakin tuli sitten jo sähkötkin ja maamoottori alkoi jäädä tarpeettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukuhistorian perusteella varmaan ihan mukavasti. Iso-isoisä oli tuolloin nuori jääkäriluutnantti. Isäison juttujen perusteella ylpeä sellainen ja vihasi punaisia hautaansa asti aina 60-luvulle. Kännipäissään muistelivat kuulemma kavereidensa kanssa kansalaissotaa ja talvi- ja jatkosotia. Sillä puolen sukua oli tiluksia, joista on jotain jäänteitä vieläkin ja pärjäilivät oikein mukavasti.
Toisaalta taas toiselta puolelta olisin kituuttava pientilallinen rajantakaisessa Karjalassa. Lapsista osa kuolisi ennen teini-ikää ja aikuiseksi selviäisi 3 lasta 10:stä sisaruksesta. Riippuu siis, minkä ikäinen tuollon olisi ollut. Jos joku niistä lapsista, niin kuollut pienenä. Myöhemmin elämässä, juuri kun hommat olisivat lähteneet luistamaan paremmin tilalla ja elämä asettumaan, alkaisi toisen maailmansodan kahinat. Elämä ja poltettu jäisi rajan taakse hetkessä.
Siihen aikaan on ollut kyllä kova meno. Ymmärrän, että pitivät seuraavaa sukupolvea pehmeänä, joka sitten taas seuraava pehmeänä jne. Nykyiset juniorit onkin sitten jo lähinnä limaisia ameboja. Mitähän heidän jälkikasvustaan tulee... Samaan aikaan mm. Kiinassa menty pitkään täysin vastakkaiseen suuntaan. Veikkaan, että tästä 100 vuoden päästä, nykyaika näyttää näillä leveyksillä aika kermaiselta ajanjaksolta.
Siihen aikaan sai elää vapaasti. Nykyään olet yksiössä vankina ja pahimmillaan maksat siitä tekemällä duunia, etkä saa mitään elämässäs säästöön.
Ennen sait edes niitä nauriita sinne maakuoppaan säästöön, jotain konkreettista sait. Nykyään istut kopissa ja teet työhakemuksia ja työtätehdessäkn elät köyhyydessä kuin orja kopissas ja mihinkään lomaan et pääse, autoon ei saa rahoja kasaan, mitään et saa omistaa.
Nykyaika on kamalinta maailmanhistoriassa.
Syrjäkyliltä saa pikkutiloja naurisviljelyyn nykyäänkin käytännössä ilmaiseksi.
Ei mikään estä elämästä kuten sata vuotta sitten. Jätät vain kaikki tuen nostamatta ja viljelet nauriita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en olisi edes syntynyt, äidilleni tehtiin keisarinleikkaus.
Mutta jos nyt oletaan että minut olisi jotenkin saatu ulos niin melkoinen riesa olisin ollut (leski-isälleni) laktoosi-intoleranttina, kesken kotitöiden joutunut juoksemaan huussiin ja varmaan olisin kuollut ripuliin tai aliravitsemukseen. Jos olisin selvinnyt aikuiseksi,raskausmyrkytys (kouristuksia,kohonneet maksa-arvot) olisi minut vienyt.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olivat silloin omavaraisia. Kerrostalossa ei oikein voi pitää lehmää, possua ja kanoja tai kasvimaata.
Minun isovanhemmat elivät sata vuotta sitten ja kolme neljästä on asunut kerrostalossa kaupungissa, Suomessa on ollut kaupunkeja ja kerrostaloja jo sata vuotta sitten. He ovat ostaneet ruokansa kaupoista tai torilta ihan kuin nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin elänyt v. 1926 ja olisin samanikäinen kun nyt, 60-vuotias.
Lihava en olisi varmaan, koska olisin huono hankkimaan elantoa.
Ehkä kävisin aputyövoimana lampaita keritsemässä tai kuttuja lypsämässä (nämä osaan ihan oikeasti)
Möisin salaa pontikkaa ja ennustaisin korteista.
Oikein rehelliseen ja säännölliseen ruumiilliseen työhön minusta ei olisi.
Mutta vuonna 1926 olisi olemassa jo vaivaistaloja ja sinne minutkin varmasti kyörättäisiin.
Se voisi olla elämäni onnellisinta aikaa, sikäls etten kuolisi nälkään tai kylmyyteen ja voisin päästä peräti sairaanhoitajan tai lääkärin pakeille.
Vaatteeni olisivat melko ryysyjä, koska neula ja lanka pysyvät huonosti näpeissäni.
Tukka olisi pitkä ja hajallaan, letti purkautuu minulta helposti.
Olisin varmasti pelottavan näköinen mummo huonoine hampaineen (minulla on taipumus parodontiittiin ja joudun käymään säännöllisesti hammaslääkärillä) Ja kun tiedettäisiin, että katson ihmisille korteista, he sylkisivät jälkeeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset olivat silloin omavaraisia. Kerrostalossa ei oikein voi pitää lehmää, possua ja kanoja tai kasvimaata.
Minun isovanhemmat elivät sata vuotta sitten ja kolme neljästä on asunut kerrostalossa kaupungissa, Suomessa on ollut kaupunkeja ja kerrostaloja jo sata vuotta sitten. He ovat ostaneet ruokansa kaupoista tai torilta ihan kuin nykyäänkin.
Aivan oikein. 1920-luku ei ollut synkeää ja alkukantaista 1926 lukua eaa!
Eivätkö nykyihmiset lue kirjoja tai ota muuten selvää millaista oli sata vuotta sitten!
Kyllä huomaa, että kansan sivistys on romahtanut!
" Ai sata vuotta sitten? Tietysti kaikki kulkisi riistaeläinten nahkoista kokoon kursituissa vaatteissa....tai elettäisiin kivilinnoissa keskiaikaa.
Kaikki kuolisivat nälkään, lukea osaisivat vain papit, ihmisiä poltettaisiin roviolla noitina...jne"
Se että on lukenut Jean M. Untinen Auelin tai peräti Kaari Utrion teoksia, ei tee kenestäkään aikojen ja tapojen tuntijoita millaista oli Suomessa vuonna 1926.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi enää tämän ikäisenä elossa, jos olisin elänyt 100 vuotta sitten. Olisin kuollut viimeistään muutaman päivän ikäisenä, koska synnyin keskosena. Ei minulla olisi ollut mitään mahdollisuuksia jäädä eloon, jos olisin syntynyt 100 vuotta aikaisemmin.
Olisin saattanut pärjätäkin, jos olisin saanut töitä jonkin kimnaasin opettajana. Olisi ehkä kuitenkin ollut syytä olla hiljaa kvanttifysiikasta ja suhteellisuusteoriasta - ne olivat tuolloin vielä sangen kontroversaaleja oppeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin varmaan kuollut haavan tulehdukseen jo lapsena, kun taas 80-luvulla sain penisilliiniä ja se jäi vain muistoksi.
Muuten olisin pärjännyt ehkä paremmin kuin nyt. Perheet ja suvut pitivät tiiviimmin yhteyttä, enkä olisi jäänyt yksin. Sulhanenkin olisi sitten varmaan löytynyt helposti.
Minulla olisi vain yksi sisko kahden sijasta, koska toinen oli keskonen. Olisin kasvanut hyvin köyhänä puoliorpona, koska isäni otti avioeron tai ainakin häipyi kun olin pieni. Äitini olisi ehkä siksi joutunut turvautumaan prostituutioon elättääkseen kahta lastaan.
Tuolloin kaikki meni avioon ja siinä pysyttiin, se oli normi. Minäkin olisin mennyt, kun en ole kovin kapinallinen tai sitten olisin seurannut äitini jalanjälkiä prostituutioon, koska häpeä olisi seurannut minua.
En tietenkään olisi saanut käydä kouluja, korkeintaan jonkin luokan, sen verran että olisin osannut lukea. Olisin mennyt varmasti ekan miehen kanssa naimisiin, joka olisi huolinut. Olisin varmaan vihannut sitä kotiäidin hommaa ja avioelämää ja sitä miestä aika pian, koska älykkäänä ihmisenä olisin niin turhautunut. Jos en olisi kuollut synnytyksiin, niin viimeistään kolmikymppisenä tuskallisesti syöpään, johon silloin ei ollut parannuskeinoa. Lapseni olisi jääneet orvoiksi nuorena. Ehkä leski-isä olisi löytänyt uuden vaimon niistä huolehtimaan.
Nainen FM, 60v, lapseton.
Olisin varmasti ollut 100 vuotta sitten puhelunvälittäjä eli "sentraali-santra" jossakin pikkukylässä, yhdistelemässä ihmisten puheluita, ja tietysti kuunnellut niitä salaa 📞😅👍!! "Sentraalin" hoitajat saivat ihan kunnollista palkkaa ja se ammatti oli "arvostettu" pääsi kylän kaikkiin "kissanristiäisiin", kuten Niskavuori elokuvissa sentraali-santraa on kuvailtu🤣!!
Isäni oli sata vuotta sitten nuorukainen, ja äitini oli nuori neitonen, joten tiedän paljon siitä aikakaudesta. Aikalaisteni joukossa olisin selvinnyt hyvin, osaan tehdä käsitöitä, osaan hoitaa karjaa ja olen ahkera ja vastuuntuntoinen. Osaan kaikenlaisia maatöitä ja kalastaakin osaa, osaisin myydä ja ostaa ja tehdä hyviä kauppoja.