Miten olisit pärjännyt 100 vuotta sitten?

Olisin varmaan merille lähtenyt tai armeijaan, kuollut olisin jo toki ollut tässä iässä ellei kaikki olisi mennyt kunnolla putkeen ja tuuria ollut matkassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin ylioppilastutkinto ja yliopisto-opinnot eivät olleet "jokaisenoikeus", joten minä, älykäs ja matemaattisesti lahjakas rikkaan suvun jälkeläinen, olisin kuulunut niihin harvalukuisiin naisiin, jotka pääsivät yliopistoon matematiikkaa ja fysiikkaa opiskelemaan.

Jos olisit saanut rahaa opiskeluun suvulta niin hyvä. Mutta mikä perhe rahoittaa nuorta naista matematiikkaa ja fysiikkaa lukemaan vuonna 1925? Sehän olisi turhaa.

Mihin ammattiin pääsisit koska professoriksi sinua ei otettaisi? Tai se olisi tosi vaikeaa.

Mun äiti halusi insinööriksi 50-luvulla (!) mutta se ei käynyt. Koska nainen. Vaihtoi sitten toiseen alaan.

Riippuu suvusta ja vanhempien varallisuudesta. Uranuurtajanaisia on ollut aina ja naiset ovat menneinä aikoina usein päässeet ainakin opettajiksi.

Äitini luki pitkän matikan 50-luvulla ja luokkatoverit veikkasivat hänen pyrkivän Polille, mutta perheellä ei ollut rahaa siihen.

Olisin varmaan pärjännyt kohtuullisen hyvin. 1925 elettiin jo ihan sivistynyttä aikaa, mutta täällä päin Suomea ja omaa sen aikaista sukuhistoriaa ajatellen olisin elänyt perinteistä maaseutuelämää. Olisin osannut ommella, kutoa ja kehrätäkin, hoitaa eläimiä ja taloutta sekä lapsia, kasvattaa kasveja ja käsitellä riistan lihaa. Minua olisi kiinnostanut taide ja kulttuuri, mutta tuskin olisin päässyt sellaisten ihmeiden äärelle kuin ehkä jokusia harvoja kirjoja lukemalla. Varmaan olisin laulanut seurakunnan kuorossa tai neulonut hyväntekeväisyyteen, jos jotain kodin ulkopuolisia harrastuksia olisi ollut.

Olisin varakas Nero. Osaisin ja tietäisin asioita joita ei sata vuotta sitten tiedetty.

Vierailija kirjoitti:

Paremmin. En olisi joutunut neek ereiden ja suv akki huorien saastuttamaksi. 

Ikävää että juuri sinulle kävi niin. 

Olen homo. Menneisyydessä minut oltaisiin ehkä hoivattu ehjäksi sähköshokein ynnä muulla. Nyt minun annetaan vain vapaasti ottaa kullia perseeseen, mikä ei ole hyväksi minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Olen homo. Menneisyydessä minut oltaisiin ehkä hoivattu ehjäksi sähköshokein ynnä muulla. Nyt minun annetaan vain vapaasti ottaa kullia perseeseen, mikä ei ole hyväksi minulle. 

Et sinä mikään homo ole, ihan "normaali" persu vain, eli tykkäät ottaa kakkoseen ihan viattomista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Olisin aika kipeä kuusikymppinen ilman Vagifem-puikkoja ja Vagisan-voidetta. Ja mitenköhän hiivatulehdukset hoidettiin siihen aikaan? Entä vanhuuden kaihi?

Miksi tätä on alapeukutettu? Vanhuus oli siihen aikaan varmasti nykyistä vaikeampaa. Kaihiakaan ei osattu hoitaa silloin kunnolla ja olisin todennäköisesti ollut aika sokea jo ennen kuin olisin täyttänyt 65. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolleisuus oli vielä kovaa 100v sitten. Varsinkin lasten. Moni meistä ei olisi selvinnyt. Mutta niillä jotka ehtivät kasvaa isoiksi oli paljon enemmän mahdollisuuksia kuin vanhemmillaan.

Kaikki pääsivät kansakouluun. Korkeampi koulutus toki vaati rahaa eli vain varakkaammat saattoivat haaveilla paremmista ammateista.

Ei ainakaan meidän suvussa ja kylällä kuolleisuus ollut kovaa. Äitini on 90v ja 2 tätiä elivät yli 95v, ei kukaan kuollut lapsena perheistään. 

Tutkijat ovat välillä puuttuneet siihen käsitykseen, että aiemmin, esimerkiksi keskiajalla kuoltiin nuorina, koska keski-ikä oli niin alhainen.

Kysehän ei ollut siitä, etteikö olisi eletty vanhoiksi, vaan siitä, että lapsikuolleisuus oli niin korkea.

Eihän 10Ov sitten ollut keskiaika. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuolleisuus oli vielä kovaa 100v sitten. Varsinkin lasten. Moni meistä ei olisi selvinnyt. Mutta niillä jotka ehtivät kasvaa isoiksi oli paljon enemmän mahdollisuuksia kuin vanhemmillaan.

Kaikki pääsivät kansakouluun. Korkeampi koulutus toki vaati rahaa eli vain varakkaammat saattoivat haaveilla paremmista ammateista.

Ei ainakaan meidän suvussa ja kylällä kuolleisuus ollut kovaa. Äitini on 90v ja 2 tätiä elivät yli 95v, ei kukaan kuollut lapsena perheistään. 

Tutkijat ovat välillä puuttuneet siihen käsitykseen, että aiemmin, esimerkiksi keskiajalla kuoltiin nuorina, koska keski-ikä oli niin alhainen.

Kysehän ei ollut siitä, etteikö olisi eletty vanhoiksi, vaan siitä, että lapsikuolleisuus oli niin korkea.

Sukulaismummot syntyneet melkein 1OOv sitten, olleet ihan tyytyväisiä lapsuuteensa, ihanat  oli mun isovanhemmat, pappa syntyi 19O1 ja mamma 5v myöhemmin, sama syntymäpäivä. En ole kuulut eikä kylän hautausmaalla ole kuin1 vauvan hauta. Meillä on nykyään lapsuus talonsa serkkujen kanssa kesä paikkana. 

"Eihän 10Ov sitten ollut keskiaika."

Siinä luki "aiemmin, ESIMERKIKSI keskiajalla". Ei puhuttu vain 100 vuotta sitten tapahtuneesta.

Olisin jo kuollut syöpään.

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. En osaa metsästää mammutteja ja sapelihammastiikereitä.

100 vuotta sitten metsästettiin karhuja. Luultavasti olisin pärjännyt yhtä hyvin kuin sitä aikaa elänyt mummoni. Jos tänä päivänä kaikki romahtaisi, voisin muuttaa siihen taloon, jossa mummoni eli. Onhan se aika hatara ja muurit ja hormit pitäisi rakentaa uudestaan sekä hankkia karjasuoja välttämättömille eläimille. Sitten pärjäisin.

Olisi epävarmaa, olisinko selvinnyt hengissä aikuiseksi vai olisinko kuollut keuhkotautiin tai johonkin nykyisin antibiooteilla hoidettavaan sairauteen jo lapsena.

Tässä mielessä hyvin, että olen tykännyt tehdä työtä.  

Olen tavannut isoisän isän, joka oli syntynyt 1875, hän oli siis 100 vuotta sitten 50v. Hän muuten kuoli vuonna 1970, hänen v.1900 syntynyt poikansa eli isoisäni oli siis 100 vuotta sitten 25v nuori maisterismies. Hän kuoli v.1987.

Täällä puhutaan kuin 100 vuotta sitten olisi ollut jotain keskiaikaa. Ihan Pariisissa vietti isoisäni monta kuukautta 100 vuotta sitten. 

Luulen että hyvin olisin pärjännyt sen ajan mittapuulla. Tykkään tehdä käsilläni asioita, puuhastella, viljellä, käsitöitä, kalastaa jne jne ja olen nykysanoilla työorientoitunut. Luulen että olisin löytänyt em taidoilla ja halulla tehdä yhtä sun toista elannon. Ja kun en ole rikkauksien perään vaan tykkään vaatimattomasta elämästä. 

Jos olisin samaan sukuun ja taloon syntynyt ja vielä synnytyksestä hengissä selvinnyt...

Maatilalla olisin kasvanut tilan töitä tehden. Kansakoulua olisin voinut käydä muutaman luokan. Naima-iässä olisin siirtynyt emännäksi johonkin lähiseudun taloon, tai jos ei olisi onnistanut, olisin varmaan jäänyt vanhana piikana talon nurkkiin töitä tekemään. 

100 vuotta sitten elettiin omien isovanhempieni aikaa. Suuret perheet olivat tavallisia ja isovanhemmillakin sisaruksia pitkä liuta. Mutta molemmalta puolen isovanhemmat itse hankkivat vain vähän lapsia. Toiset 2 lasta ja toiset vain yhden. 

100 vuotta sitten oli köyhäinhuolto josta varattomat saivat rahaa elämiseen .asiasta löytyy dogumenttejä ja valokuvia.

Isäni syntyi 100 vuotta sitten. Kertomuksistaan päätellen oli kyllä erilaista silloin mutta pärjättiin sentään. Varmaan olisin pärjännyt itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin aika kipeä kuusikymppinen ilman Vagifem-puikkoja ja Vagisan-voidetta. Ja mitenköhän hiivatulehdukset hoidettiin siihen aikaan? Entä vanhuuden kaihi?

Miksi tätä on alapeukutettu? Vanhuus oli siihen aikaan varmasti nykyistä vaikeampaa. Kaihiakaan ei osattu hoitaa silloin kunnolla ja olisin todennäköisesti ollut aika sokea jo ennen kuin olisin täyttänyt 65. 

Kai senverran kotimaan historiaa tunnet, että apteekkeja oli jo olemassa, joissa sekoiltetiin lääkkeitä ja salvoja ties minkälaiseen vaivaan. Lisäksi tuon ajat iäkkäät ihmiset osasivat monenlaisia yrttihoitoja tehdä ja jakaa muille. Kaihista en tiedä, sitten ehkä sokeuduttiin jos oikein vanhaksi pääsi elämään. Mutta ei 1920 luku sentään mikään keskiaika ollut, ei esiintynyt ruttoa ja lepraa enää.