Olin huono äiti ja aikuinen lapseni kostaa sen.
Ei normaalia yhteydenpitoa. Mutta tekokohtelias kun nähdään. Ei saa asioita sanotuksi.
Join aika paljon hänen lapsuudessa, nyt vuosikymmeniä raitis.
Nostaakko kissa pöydälle vai antaako olla?
Kommentit (36)
Voisit jossain sopivassa tilanteessa pyytää anteeksi ja ottaa vastaan ne negatiiviset asiat, jotka lapsi kertoo. Silloin suhde ehkä voi parantua.
Älä pakota häntä yhteydenpitoon, mutta yritä jutella noista vaikeista asioista vaikka viestillä.
Pitäisikö sinua muka kiittää siittä lapsuudesta minkä lapsellesi järjestit? Miten ihmeessä saa kuvitella että olet ansainnut huomioinnin ja palvelun nyt aikuiselta lapseltasi?
Tuo on hyvä, että pystyt myöntämään mokanneesi. Moni ei pysty.
Hän ei ole sulle velkaa, mitä sun olis pitänyt tehdä on olla raitis vanhempi! Ihan normaalia suhtautumista lapseltasi, tarvitsisi ehkä ammattiapua tai molemmilta tahoilta jotain ymmärrystä toista kohtaan ja halua rakentaa suhde uudelleen hyväksi, sellaiseksi mikä se aikuisiällä voi olla.
Miksi vain sinulla olisi yksipuolinen oikeus ollut olla kusipää? Anna lapselle sama mahdollisuus nyt takaisin ja kestä. Sitten varmaan asiat paranevat kun kestät. Itse aiheutit tilanteen. Ei lapsen tarvi olla niinkuin vanhempi sinulle nyt ja ymmärtää.
Ota asia esiin, ehdottomasti. Vaikka kirjeellä lähestyt.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sinua muka kiittää siittä lapsuudesta minkä lapsellesi järjestit? Miten ihmeessä saa kuvitella että olet ansainnut huomioinnin ja palvelun nyt aikuiselta lapseltasi?
Mitkä ihmeen huomiot ja palvelut? Ihan normi aikuinen lapsi/äiti suhteen. Asumme satojen kilometrien päässä, joka vuosikaan en käy. Hän käynnyt yli 10 vuotta sitten viimeksi. Ei minua palvella tarvitse, olen omilla toimeentuleva tavallinen työssä käyvä ihminen. Olisi kiva tietää vain,mitä arjessa kuuluu.
Eikä se välttämättä mitään kostoa ole. Hän ei pysty olemaan kohteliaisuutta läheisempi tai ei vaan näe siihen syytä. Niin on minunkin kohdallani. Vanhempani ei juonut, mutta oli täysin itseensä keskittynyt ja minä jouduin elämään itseni kutistaen. Ihan asiallisissa ja kohteliaissa väleissä ollaan, mutta ei mitään sen enempää. En koe siitä huonoa omaatuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla. Anteeksi riittää. Keskittykää positiiviseen.
Ei riitä.
Mihin vtun positiiviseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sinua muka kiittää siittä lapsuudesta minkä lapsellesi järjestit? Miten ihmeessä saa kuvitella että olet ansainnut huomioinnin ja palvelun nyt aikuiselta lapseltasi?
Mitkä ihmeen huomiot ja palvelut? Ihan normi aikuinen lapsi/äiti suhteen. Asumme satojen kilometrien päässä, joka vuosikaan en käy. Hän käynnyt yli 10 vuotta sitten viimeksi. Ei minua palvella tarvitse, olen omilla toimeentuleva tavallinen työssä käyvä ihminen. Olisi kiva tietää vain,mitä arjessa kuuluu.
Jos sinut olisi vaikka raiskattu lapsena, pitäisitkö raiskaajaan yhteyttä ihan vain koska hänestä olisi mukava kuulla sinusta?
Miksi et?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sinua muka kiittää siittä lapsuudesta minkä lapsellesi järjestit? Miten ihmeessä saa kuvitella että olet ansainnut huomioinnin ja palvelun nyt aikuiselta lapseltasi?
Mitkä ihmeen huomiot ja palvelut? Ihan normi aikuinen lapsi/äiti suhteen. Asumme satojen kilometrien päässä, joka vuosikaan en käy. Hän käynnyt yli 10 vuotta sitten viimeksi. Ei minua palvella tarvitse, olen omilla toimeentuleva tavallinen työssä käyvä ihminen. Olisi kiva tietää vain,mitä arjessa kuuluu.
Et voi vaatia häneltä normaalia aikuisen lapsen ja äidin välistä suhdetta. Sinun alkoholismisi on tuhonnut sen edellytykset. Kanna vastuusi.
Ota asia esille ennen kuin on myöhäistä.
Ihan ensiksi vilpitön anteeksipyyntö ilman että odotat sen auttavan.
Teillä on jäänyt vuorovaikutussuhde kehittymättä. Nyt ei enää onnistu äiti-lapsisuhteen luominen. Nyt pitäisi yrittää luoda kahden tasavertaisen aikuisen suhde.
Tytär ei osaa kaivata sellaista, mitä ei oke ollut. Äitiä.
Kosto olisi esim. Kätesi leikkaaminen. Se että hän on jättänyt sinut rauhaan on anteeksianto. Ja sinä täällä vaan hyökkäät hänen kimppuunsa kuin mikäkin paholainen.
Mene eteenpäin. Tee parannus.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi vilpitön anteeksipyyntö ilman että odotat sen auttavan.
Teillä on jäänyt vuorovaikutussuhde kehittymättä. Nyt ei enää onnistu äiti-lapsisuhteen luominen. Nyt pitäisi yrittää luoda kahden tasavertaisen aikuisen suhde.
Tytär ei osaa kaivata sellaista, mitä ei oke ollut. Äitiä.
Päälle se että naisilla on tapana "aseistaa" kaikki tieto mitä toisesta saavat. Ai jokin asia painaa mieltä?? No tässäpä äippä näyttää miten vääntää vähän veistä haavassa.
Oma äitini on narsisti ja tiedän, ettei hän ikinä tule pyytämään anteeksi yhtään mitään. Hänhän ei ole tehnyt mitään väärää... Aiemmin, kun en vielä tiennyt mitään narsismista, toivoin, että olisimme voineet keskustella lapsuudestani. Yritinkin pariin kertaan, mutta hän väitti muistavani väärin tai että hän ei muista sitä tai tätä. Mutta ap, sinä et ole narsisti ja pystyt varmasti ottamaan vastaan lapseltasi tulevat syytökset aikuismaisesti. Se puhdistaisi ilmaa, vaikkei sillä hetkellä tuntuisi hyvältä. Kirjeen kirjoittaminen voisi olla hyvä alku. Mutta älä vaadi mitään, voi olla ettei lapsesi ole valmis käsittelemään asiaa juuri nyt.
Anna olla. Anteeksi riittää. Keskittykää positiiviseen.