Verkkouutiset: Tutkimus: Etätyöhön kadonneet miksi kukaan ei enää huomaa hiljaisia naisia?

Vierailija kirjoitti:

Pidän etätyöstä, mutta tavallaan tunnistan, mistä puhutaan. Aloitin vuosi sitten työssä, jossa tehdään lähes pelkästään etänä ja käydään toimistolla kokouksessa kerran kuussa. No tämä kokous on sitten ollut sitä, että 30 henkilön porukasta muutama pitää monologia ja hyvällä tuurilla joku muu saa jonkun sanan johonkin väliin sanottua. Olisi ihan työnkin sujumisen kannalta hyvä tietää, mitä muut puuhaavaat, että ei tehtäisi päällekkäisiä hommia ja voisi hyödyntää toisten tietoa. Olen toivonut, että livekokouksissa voisi vähän jakaa puheenvuoroja tai vaikka tietty vastuualue olla sovitusti äänessä, kun nyt 2-3 tyyppiä vie kaiken tilan. Toki se ei ole etätyön syy, mutta lähityössä olevan epäviralliset käytäväkeskustelut ovat nyt jääneet pois.

Meillä on huomattavasti pienempi työporukka, mutta meillä on joka päivä klo 12 yhteinen Teams-palaveri. Siinä jokainen vuorollaan kertoo meneillään olevat työhommat ja tarpeen mukaan voi pyytää joltain toiselta jeesiä tms. Ja siinä samalla sitten muillekin selviää, missä vaiheessa henkilön A homma on, jos henkilön B on odotettava sen valmistumista ennenkuin voi jatkaa omaansa. Ja sillä aikaa henkilö B voi tehdä jotain muuta.  Palaveri kestää 15-30 min riippuen siitä, kuinka paljon porukalla on jotain kerrottavaa. Perjantaisin kestää yleensä vähän pidempään, kun jokainen voi halutessaan höpötellä muutakin kuin vain työasioita. Palaveriin osallistuminen ei ole pakollista, jos on töissään kiire tai on jotain muita palavereja just samaan aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä nyt ihmettä taas? Eihän hissukoita huomaa kukaan kasvotustenkaan, että ei se etätyö sitä aiheuta. Ja etätyö sopii oikein hyvin hyvinkin erilaisille ihmisille. 

Monelle introvertille etätyö on oikein mahtava juttu, saavat rauhassa keskittyä töihin ilman, että tarvii stressata ohi kulkeville kollegoille hymyilemisestä ja ahdistavasta small talkista.

Ja mitä työn tekemiseen tulee, niin tuskin ne työt itsestäänkään hoituu, että jos toimittaa tehtyjä työsuoritteita, niin eiköhän ole niitä ihan etätöissään tehnyt.

Itse teen kansainvälistä työtä, jossa kollegat ympäri maailmaa. Todellakin istumme kotikonttoreilla paljon ja tapaamme ehkä kerran kuussa kasvotusten. Olemme paljon etäpalavereissa, mikä on mulle ihan normaalia työarkea ollut jo kauan ennen korona-aikaa. Tällaisiin kansainvälisiin matkustamista vaativiin töihin, joissa suurin osa ajasta etätyötä, hakeutuu lähinnä todella ulospäinsuunta

Olen suht hissukka ja kyllä minut livenä huomataan eri tavoin kuin etänä. Joudun olemaan etänä työpaikan sijainnin takia. 

Tuosta huomatuksi tulemisesta... Mulla on noita firman sisäisiä päiväpalavereja lukuunottamatta kahdenlaisia työpalavereja. Toiset on sellaisia, joissa mun osaamistani tarvitaan ja multa kysytään asioita. Mun ei siis mitenkään tarvitse yrittää tulla huomatuksi. Toiset taas on sellaisia, jotka on mun kannaltani lähinnä "nice to know". Jälkimmäisten kohdalla joskus kutsun saadessani mietin, minkähän takia mut on oikein kutsuttu. Ja vastaavasti palaverin päätyttyä totean, että olisin saanut riittäävän informaation ihan vain kokousmuistion muodossa. Mutta jos asiakas haluaa maksaa siitä, että istun hiljaa kuuntelemassa jotain, niin ihan ok. En mä koe edes tarpeelliseksi tulla huomatuksi, jos kerran olen alunperinkin koko kokouksessa vain "kuunteluoppilaana".  Työpaikat ja työtehtävät on erilaisia ihan kuten töiden tekijätkin.