Lue keskustelun säännöt.
Verkkouutiset: Tutkimus: Etätyöhön kadonneet miksi kukaan ei enää huomaa hiljaisia naisia?
22.05.2025 |
Nyt kyllä kolahti omiin kokemuksiin tämä. Verkkouutisten mukaan osa etätyöläisistä on yksinkertaisesti jäänyt unohduksiin. He eivät ole aktiivisia, eivät pidä ääntä itsestään ja työyhteisö ei huomaa mitään. Aivan kuin ihminen lakkaisi olemasta, jos ei jatkuvasti puske itseään esiin Zoomissa tai Teamsissa.
Tutkimuksessa varoitetaan jopa elämänhallinnan ongelmista ja mielenterveyden riskistä näillä etätyöhön jumahtaneilla. Mutta miksi ihmeessä kukaan ei puhu siitä, ketkä ovat ne, jotka todennäköisimmin katoavat näkyvistä? Kukapa muukaan kuin hiljaiset, tunnolliset, vastuuta kantavat naiset, jotka eivät jaksa enää päteä, pingottaa ja puskea itseään esiin ruudun läpi.
Naiset, jotka hoitavat etäkoulun, sairastavat lapset, kauppareissut, ruuat, koiranulkoilut ja kaiken muun - ja yrittävät vielä näyttää töissä "osallistuvilta". Samaan aikaan äänekkäimmät miehet keskeyttävät palaverit ja kääntävät fokuksen itsensä ympärille. Kukaan ei huomaa, kuka tippui kyydistä.
Miksi meiltä odotetaan hiljaista joustavuutta, mutta emme saa siitä mitään takaisin? Edes kysymystä: miten voit?
Onko muilla tätä kokemusta? Etätyön myötä katosit maailmasta, mutta silti koneen ääressä pitää istua hymyillen. Missä menee raja? Missä vaiheessa joku kysyy, oletko vielä olemassa?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei noita naisia pakota olemaan hiljaa kotona. Turha syyttää miehiä siitä että ne tekee asiat paremmin ja saa sitä kautta näkyvyyden, ylennykset ja suoriutumiseen liittyvät korotukset.
Eikös se kerrottu jo koulussa? Aktiivisuudesta palkitaan. Miksi se on siellä itsestäänselvyys, mutta työelämässä hämmentävää?
Näkyvyys EI ole sama kuin suoriutuminen. Suuna päänä oleminen ei ole sama asia kuin aktiivisuus työssä. Se on monelle sosiaalisen tarpeen tyydyttämistä se suuna päänä oleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen palkanlaskija ja teen etätöitä. Pari kertaa kuukaudessa toimistolla. Etätyön turvin voin muuttaa muutaman vuoden sisällä Japaniin. Miksi meitä nuoria miehiä aina haukutaan, kun teemme etätyötä? M28
Mikäs siinä jos se työnantajalle ja sinulle sopii. Kannattaa ehkä huomioida aikaero. Olet tavoitettavissa vielä yhdeksän-kymmenen aikaan illalla..
Antakaa mun olla! Etätöissä voi hoitaa rauhassa hommat ja ansaita palkkani ilman ylimääräistä kallisarvoista aikaa vievää höpönlöpöä. En minä sitä työtä huvikseni tee vaan siksi, että saa rahaa sen oikean elämän elämiseen. Ei vois vähempää kiinnostaa jotkut pullakahvittelut ja juoruamiset toimistolla.
Jaa.
Minut on kutsuttu vaikka minne, mutta kun en ole mennyt, ovat lopulta uskoneet, ettei kiinnosta.
Selkäänpuukottajien seura ei vaan huvita.
Vika ei ole ole minussa, eikä työpaikassa, vaan yksittäisissä työkavereissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei noita naisia pakota olemaan hiljaa kotona. Turha syyttää miehiä siitä että ne tekee asiat paremmin ja saa sitä kautta näkyvyyden, ylennykset ja suoriutumiseen liittyvät korotukset.
Eikös se kerrottu jo koulussa? Aktiivisuudesta palkitaan. Miksi se on siellä itsestäänselvyys, mutta työelämässä hämmentävää?
Näkyvyys EI ole sama kuin suoriutuminen. Suuna päänä oleminen ei ole sama asia kuin aktiivisuus työssä. Se on monelle sosiaalisen tarpeen tyydyttämistä se suuna päänä oleminen.
KAS kun se on sitä peruskoulusta alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on paniikki päällä kun toimistotilojen vuokraajat menettää massia.
Työpaikkaruokalat ja joukkoliikenne menettää massia kun tehdään etätyötä. Löpöäkään ei enää tankata samaan malliin.
Ja voi että kun työntekijällä säästyy aikaa ja rahaa. Ja hermot, kun töissä ei tarvitse pakkososiaalistua. Voi oikeasti tehdä työt ja keskittyä oleelliseen eikä kärvistellä avotoimiston hälinässä
Kaikki vähänkään kartalla olevat tajuaa mistä on kyse tässä etätyön kritisoimisessa.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa mun olla! Etätöissä voi hoitaa rauhassa hommat ja ansaita palkkani ilman ylimääräistä kallisarvoista aikaa vievää höpönlöpöä. En minä sitä työtä huvikseni tee vaan siksi, että saa rahaa sen oikean elämän elämiseen. Ei vois vähempää kiinnostaa jotkut pullakahvittelut ja juoruamiset toimistolla.
Tämä! Juuri näin.
Työtehoni laskee aina toimistopäivinä (2pv viikossa toimistopv). Kun palaan toimistolta kotiin, olen aina rättiväsynyt siitä hälystä ja aistikuormituksesta.
Tulevaisuuden tavoitteena 100% etätyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei noita naisia pakota olemaan hiljaa kotona. Turha syyttää miehiä siitä että ne tekee asiat paremmin ja saa sitä kautta näkyvyyden, ylennykset ja suoriutumiseen liittyvät korotukset.
Eikös se kerrottu jo koulussa? Aktiivisuudesta palkitaan. Miksi se on siellä itsestäänselvyys, mutta työelämässä hämmentävää?
Näkyvyys EI ole sama kuin suoriutuminen. Suuna päänä oleminen ei ole sama asia kuin aktiivisuus työssä. Se on monelle sosiaalisen tarpeen tyydyttämistä se suuna päänä oleminen.
KAS kun se on sitä peruskoulusta alkaen.
KAS kun ei ole. Vaikka miten vetäisit matikan tunnilla vapaaehtoisia esityksiä laskukaavoista, mutta kaikki päin honkia, et saa matikasta kymppiä. Voit saada yrittämisestä jotain pluspisteitä. Jos vain turiset omiasi kavereiden kanssa ja vedät kahvia/energiajuomaa keskittymättä työhön, et takuulla saa näkyvyydestä pluspisteitä.
Olen nainen ja töissä hiljaa ihan vain siksi että en halua mitään ylimääräistä kiinnostusta ja huomiota itseeni. Ja koska minulla on rajoittuneet kiinnostuksenkohteet joita työkavereillani ei ole. En ole mikään ylitunnollinen hikipinko jota pitäisi holhota ja odottelee kiitoksia työnantajalta ja yhteiskunnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän organisaatiossa kadonneet ovst järjestelmällisesti miehiä. Aiemmin kokouksissa piilossa pysytelleet hiljaiset keski-ikäiset ja nuoret naiset ovat alkaneet loistaa, ja keski-ikäiset miehet ovat pudonneet kärryiltä.
Kun kokouksissa voi keskittyä asiaan eilisen lätkäpelin sijaan, on alkanut hommat sujua.
Ehkä alkuperäinen havainto on totta niissä työpaikoissa, joissa vain puhutaan eikä tehdä oikeasti töitä?
Voi jumankauta. Voisko nää introverttejä ahdistelevat ekstrovertit nyt vaan lopettaa?
Ollaan siellä etätöissä, koska ihmisten seuran ja jatkuvan jäpätyksen kestokyky nyt vaan on rajallinen.
Enkä kerta kaikkiaan halua yhtään minkäänlaista huomiota.
Tuliko selväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa mun olla! Etätöissä voi hoitaa rauhassa hommat ja ansaita palkkani ilman ylimääräistä kallisarvoista aikaa vievää höpönlöpöä. En minä sitä työtä huvikseni tee vaan siksi, että saa rahaa sen oikean elämän elämiseen. Ei vois vähempää kiinnostaa jotkut pullakahvittelut ja juoruamiset toimistolla.
Tämä! Juuri näin.
Työtehoni laskee aina toimistopäivinä (2pv viikossa toimistopv). Kun palaan toimistolta kotiin, olen aina rättiväsynyt siitä hälystä ja aistikuormituksesta.
Tulevaisuuden tavoitteena 100% etätyö.
Itse en enää kuvittele tekeväni varsinaisia töitä toimistopäivinä (jos siellä on minun lisäkseni muita). Tulostelen jotain papereita, osallistun johonkin kokoukseen, istun esihenkilön kanssa kehityskeskustelussa tms. Suurin osa päivästä menee seurusteluun.
Meillä on työskentelypaikka vapaa, kunhan pysyy Suomen rajojen sisällä. Toimistolla on käytävä nuo em. kehityskeskustelut.
Nykyään menen kuitenkin mielelläni toimistolle, koska siellä ei ole ketään. Saan tehdä työni rauhassa, ei tule kissa istumaan näppikselle eikä puoliso kyselemään ruokaa. Voin rauhassa ottaa vaikka päiväunet, eikä kukaan häiritse!
Ja ymmärrän hyvin, että ei ole järkeä pitää tyhjää toimistoa. Pienempiin tiloihin ollaan menossa, ja luksuselämäni päättyy.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa mun olla! Etätöissä voi hoitaa rauhassa hommat ja ansaita palkkani ilman ylimääräistä kallisarvoista aikaa vievää höpönlöpöä. En minä sitä työtä huvikseni tee vaan siksi, että saa rahaa sen oikean elämän elämiseen. Ei vois vähempää kiinnostaa jotkut pullakahvittelut ja juoruamiset toimistolla.
Varsinkin naistenaloilla pitäis olla sosiaalinen eli puhua toisista pahaa, puukottaa selkään ja olla tekemättä mitään, mutta kehua itseään joka tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän etätyöstä, mutta tavallaan tunnistan, mistä puhutaan. Aloitin vuosi sitten työssä, jossa tehdään lähes pelkästään etänä ja käydään toimistolla kokouksessa kerran kuussa. No tämä kokous on sitten ollut sitä, että 30 henkilön porukasta muutama pitää monologia ja hyvällä tuurilla joku muu saa jonkun sanan johonkin väliin sanottua. Olisi ihan työnkin sujumisen kannalta hyvä tietää, mitä muut puuhaavaat, että ei tehtäisi päällekkäisiä hommia ja voisi hyödyntää toisten tietoa. Olen toivonut, että livekokouksissa voisi vähän jakaa puheenvuoroja tai vaikka tietty vastuualue olla sovitusti äänessä, kun nyt 2-3 tyyppiä vie kaiken tilan. Toki se ei ole etätyön syy, mutta lähityössä olevan epäviralliset käytäväkeskustelut ovat nyt jääneet pois.
Mä olisin mielellään unohdettuna etätöihin, mutta en oo hakemisesta huolimatta sellaisiin hommiin päässyt prkl🤬🤬
Siis mitä nyt ihmettä taas? Eihän hissukoita huomaa kukaan kasvotustenkaan, että ei se etätyö sitä aiheuta. Ja etätyö sopii oikein hyvin hyvinkin erilaisille ihmisille.
Monelle introvertille etätyö on oikein mahtava juttu, saavat rauhassa keskittyä töihin ilman, että tarvii stressata ohi kulkeville kollegoille hymyilemisestä ja ahdistavasta small talkista.
Ja mitä työn tekemiseen tulee, niin tuskin ne työt itsestäänkään hoituu, että jos toimittaa tehtyjä työsuoritteita, niin eiköhän ole niitä ihan etätöissään tehnyt.
Itse teen kansainvälistä työtä, jossa kollegat ympäri maailmaa. Todellakin istumme kotikonttoreilla paljon ja tapaamme ehkä kerran kuussa kasvotusten. Olemme paljon etäpalavereissa, mikä on mulle ihan normaalia työarkea ollut jo kauan ennen korona-aikaa. Tällaisiin kansainvälisiin matkustamista vaativiin töihin, joissa suurin osa ajasta etätyötä, hakeutuu lähinnä todella ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, jotka saavat kyllä asiansa hoidettua myös etäpalavereissa.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä nyt ihmettä taas? Eihän hissukoita huomaa kukaan kasvotustenkaan, että ei se etätyö sitä aiheuta. Ja etätyö sopii oikein hyvin hyvinkin erilaisille ihmisille.
Monelle introvertille etätyö on oikein mahtava juttu, saavat rauhassa keskittyä töihin ilman, että tarvii stressata ohi kulkeville kollegoille hymyilemisestä ja ahdistavasta small talkista.
Ja mitä työn tekemiseen tulee, niin tuskin ne työt itsestäänkään hoituu, että jos toimittaa tehtyjä työsuoritteita, niin eiköhän ole niitä ihan etätöissään tehnyt.
Itse teen kansainvälistä työtä, jossa kollegat ympäri maailmaa. Todellakin istumme kotikonttoreilla paljon ja tapaamme ehkä kerran kuussa kasvotusten. Olemme paljon etäpalavereissa, mikä on mulle ihan normaalia työarkea ollut jo kauan ennen korona-aikaa. Tällaisiin kansainvälisiin matkustamista vaativiin töihin, joissa suurin osa ajasta etätyötä, hakeutuu lähinnä todella ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, jotka saavat kyllä asiansa hoidettua myös etäpalavereissa.
P.S. Olen nainen. Ei ole sukupuolesta kiinni, että saako sanottavansa sanottua, vaan hissukoita on sekä naisissa että miehissä, eikä läsnätyö tai etätyö sitä asiaa miksikään muuta.
Nainen siis valitsee jäädä kotiin ja nyt harmittaa kun kolleegat jättävät rauhaan, mikä oli nimenomaan se syy olla menemättä toimistolle.
Nouse ylös ja lähde toimistolle, ongelma ratkaistu.
Itse olen etätöissä koska en halua että kukaan utelee asioistani. Voin keskittyä työntekoon ilman että tarvitsee puhua ihmisille joista en välitä.
Mikä tarkalleen ottaen on siis se ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei noita naisia pakota olemaan hiljaa kotona. Turha syyttää miehiä siitä että ne tekee asiat paremmin ja saa sitä kautta näkyvyyden, ylennykset ja suoriutumiseen liittyvät korotukset.
Eikös se kerrottu jo koulussa? Aktiivisuudesta palkitaan. Miksi se on siellä itsestäänselvyys, mutta työelämässä hämmentävää?
Näkyvyys EI ole sama kuin suoriutuminen. Suuna päänä oleminen ei ole sama asia kuin aktiivisuus työssä. Se on monelle sosiaalisen tarpeen tyydyttämistä se suuna päänä oleminen.
Nytkö vasta havahduit tuohon? Tervetuloa aikuisuuteen, nallekarkit ei mene tasan. Jos tiedät että näkyvyydestä palkitaan, ryhdy näkyväksi, älä aktiiviseksi.
Miesviha. Nuoret naiset haluaa miesten etätyöt itselleen.