Verkkouutiset: Tutkimus: Etätyöhön kadonneet miksi kukaan ei enää huomaa hiljaisia naisia?

Taas tätä etätyön vastaista paskaa. Itse olen tehnyt etätyötä jo kauan ennen koronaa, it-alalla, lähes 10 vuotta. En ole mihinkään kadonnut, kaikki muutkin tekee meillä etätyötä, ja tiimit on maantieteellisesti hajaantuneita. Voin paremmin kuin koskaan etätyön ansiosta. Ja meillä pidetään ihan kokouksia, kahvitteluja yms. kuten ennenkin, nyt vain Teamsin kautta. Se toimii erittäin hyvin. Ja tosiaan mahdollistaa sen, että mun tiimissä mä olen Helsingissä, osa on Tampereella, osa Puolassa, osa Intiassa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin vähän tajutaan sitä, kuinka vaativaa ja uusia haasteita antavaa etätyö on johtamiselle. Johdon kyvyttömyys delegoida, valvoa ja ohjata voi johtaa helposti eristäytymiseen ja unohtamiseen. Tiput ikään kuin reserviin vilttiketjuun.

Jaa. Meillä it-alalla on tehty vaikka kuinka kauan vaikka maapallon toiselta puoleltakin töitä projekteille. Mihinkään vilttiketjuun ei todellakaan etän perusteella tipu. Se mikä merkkaa on että osaa ja sitä näkyvää jälkeä tuntuu. Toimistolla voi yhtä hyvin joutua "vilttiketjuun" jos osaaminen on heikkoa, ja toisaalta toisella puolella maapalloa istuva voi olla tiimin avainjäsen, jos on kova osaaja ja kova tekemään.

Useimmilla työpaikoilla voi edelleen mennä toimistolle, jos sitä kaipaa. Mutta jättäkää nyt hemmetti meidät rauhaan, joiden elämän ja ehkä jopa työkyvyn etätyö on pelastanut. Ei me haluta mitään "huomiota", me halutaan vaan tehdä työmme rauhassa ja nostaa palkkamme. Ekstrovertit menköön siinne toimistolle tiimiytymään ja hakemaan huomiota, jos sitä kaipaavat.

Mitä. Paskaa. Taas.

Ps. Introvertti ja hiljaisen puoleinen ihminen todennäköisesti nauttii etätöistä paljon enemmän  kun kaakattavien juorukerhojen melussa työpaikalla. Ongelma on selvästi, että hiljaisen työntekijän syrjiminen jää sosiaalisia soppia keittäviltä juorukelloilta vajaaksi, kun ei kokoonnuta työpaikan hiekkalaatikolle ja voida siellä supatella ja kytätä hiljaisempia työntekijöitä.

Taas tää kummallinen idea että "yhteiskunnan" pitää vaikka väkisin mikromanageroida kansalaisten elämää kaikin tavoin. Eli jos joku tykkää olla etätöissä kun ei tarvitse katsella työkaverien naamoja koko päivää niin nää tulee paikalle kiljumaan että ehei ei onnistu ja repii etätyöläisen väkisin konttorille turhaan palaverikaruselliin. 

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla työpaikoilla voi edelleen mennä toimistolle, jos sitä kaipaa. Mutta jättäkää nyt hemmetti meidät rauhaan, joiden elämän ja ehkä jopa työkyvyn etätyö on pelastanut. Ei me haluta mitään "huomiota", me halutaan vaan tehdä työmme rauhassa ja nostaa palkkamme. Ekstrovertit menköön siinne toimistolle tiimiytymään ja hakemaan huomiota, jos sitä kaipaavat.

Heidän ongelmansa onkin se, että kun moni on etätöissä he eivät saa sitä huomiota. On paljon ihmisiä, joille työnteko ei ole pääasia, vaan töihin mennään tekemään draamaa, johtamaan jengiä, syrjimään, kohottamaan sosiaalista asemaa, juoruamaan, etsimään sivusuhteita. Siis kaikki tämä negatiivisessa mielessä. 



 

"Ongelma on selvästi, että hiljaisen työntekijän syrjiminen jää sosiaalisia soppia keittäviltä juorukelloilta vajaaksi, kun ei kokoonnuta työpaikan hiekkalaatikolle ja voida siellä supatella ja kytätä hiljaisempia työntekijöitä."

Tässä voi oikeasti olla perää! Sen verran paljon ollut näitä itkuja toimistolle pääsyn perään, ja usein just niin että halutaan kaikki sinne, ei riitä että itse ja kaverit on paikalla, vaan kaikki pitää sinne saada. Työpaikkakiusaajilta jää harrastus vajaaksi kun porukka ei tule olemaan osa heidän showtaan.

Ehkä joku toimistolle hinkuva juorukello tai kiusaaja voisi kertoa, että todellakp syy lähitöihin löytyy siitä, että saisit kiusata yms?

Miesten asenteet meitä iäkkäämpiä naisia kohtaan on armoton! Tosiasioita käännetään valheilla ja meidän naisten tuloksia mitätöidään. Olen lopen kyllästynyt tähän sairaaseen ilmapiiriin, mikä ei kiinnosta ainakaan miesvaltaista ylintä porrasta. 

Karut kokemukset lähityöstä, mutta etätyö on pitänyt työelämässä! Pakkopaluu työpaikalle ajaa minut pois nykyisestä työpaikasta. Yhteiskunta saa maksaa siitä. Kukaan ei tosissaan edes kysy syytä miksi lähityö ei käy minulle. Painavia syitä olisi kerrottavana. Kyselyt ovat olleet silmänlumetta.

Etätyö on parasta mitä mulle naisena ikinä on tapahtunut. Teen työt ihan yhtä ripeästi kuin ennenkin, mutta tauoilla ei tarvitse jauhaa paskaa työkavereiden kanssa eikä matkustaa kotoa töihin ja takaisin. Olen levänneempi, hyväntuulisempi ja energisempi työpäivän jälkeen. 

Lähitöistä en kaipaa yhtään mitään tai ketään.

Jos haluat huomiota, niin otat ja avaat suusi, aikuinen ihminen.

Esihenkilö ei ole sun äitisi. 

Annapa aloittaja lähteesi, niin katsotaan sitä tutkimusta. Tuskinpa on mikään tutkimus edes, korkeintaan jokin oma kysely rajatulle joukolle

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi mennä toimistolle, jos niikseen tulee. Mä en ymmärrä kun kaikesta nykyään tehdään jotain suurta kokemusta ja ahdistusta. Mutta miksi ihmeessä tämä nyt on etätyön vika? Kai toimistolla se hiljainen, tunnollinen ja näkymätön kokee ihan saman kohtalon.

Kyllähän tuo riippuu muista ihmisistä, millaista toimistolla on. Oman kokemukseni mukaan.

Ennen tein lähes kokonaan etätöitä ja olin tyytyväinen siihen, mutta en enää. Kaipaan toimistolle välillä, mutta en koe itseäni enää tervetulleeksi sinne. Johto haluaa minun pysyvänkin etätöissä, jotta jaksaisin painaa ylitöitä. Tilanne on alkanut henkisesti vaivata päivittäin, vaikka olenkin suht rauhallinen ja hiljainen. Kukaan ei vaikuta kaipaavan minua, minulle ei kerrota mitään ja jotenkin vaikuttaa korostuvan asetelma he - ja minä ulkona heistä. 

Tuokin stereotypia, että hiljaiset olisivat erityisen tunnollisia. Kyllä moni hiljainen on nimenomaan laiska eikä viitsi osallistua, ja moni äänekäs nimenomaan altiivinen työntekijä, jota kiinnostaa, että asiat menevät hyvin.

Vuosikymmenten aikana yhtäkään esimiestä tai korkeampaa johtoa ei ole kiinnostanut työntekijöiden vointi milloinkaan. Eikä tule kiinnostamaan. Koulutetut ovat ihmisiä, heidän mielestään.

Menis hermot, jos en saa rauhassa tehdä etätöitä vaan porukat alkaisivat kysellä miten menee. Kuule ei kiinnosta kertoa kuulumisia työkavereille. 

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi mennä toimistolle, jos niikseen tulee. Mä en ymmärrä kun kaikesta nykyään tehdään jotain suurta kokemusta ja ahdistusta. Mutta miksi ihmeessä tämä nyt on etätyön vika? Kai toimistolla se hiljainen, tunnollinen ja näkymätön kokee ihan saman kohtalon.

Ei kiinnosta paneskella työpaikan tyh miä ukkoja.

Naurattaa epätoivoiset yritykset saada etätyöstä jotenkin huonoa tai väärää. Osaa se auttaa paljonkin ja elämä paranee, ainakin jos ei istu koko ajan koneella. Että pääsee ulos ajoissa lenkille ja taukoilemaan, välipalat ja juoma, eikä ole kyttäystä liikaa. On tietysti erilaisia aloja ja paikkoja. Jos on yksinäistä voi mennä lähityöhön, kohdata erikseen sopien tai vapaa-ajalla jotain.