Verkkouutiset: Tutkimus: Etätyöhön kadonneet miksi kukaan ei enää huomaa hiljaisia naisia?

Miksi tämäkin asia piti sukupuolettaa?

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmenten aikana yhtäkään esimiestä tai korkeampaa johtoa ei ole kiinnostanut työntekijöiden vointi milloinkaan. Eikä tule kiinnostamaan. Koulutetut ovat ihmisiä, heidän mielestään.

Useissa paikoissa hr saa pisteitä henkilöstön pysyvyydestä ja tyytyväisyydestä. 

Naiset ne jaksaa vinkua ja itkeä. Miten tältä sukupuolelta voi olla niin vaikeata tehdä asioita itse oman hyvinvointinsa eteen? Tätä samaa roskaa on saanut lukea jo vuosikymmeniä, lopettakaa uhrautuminen ja tehkää asioille jotain. 

Minä olen ihan tyytyväisenä hiljaa täällä kotona ja jos alkaa tuntua yksinäiseltä, osaan kyllä ottaa yhteyttä työkavereihin. Enkä lähtisi syyllistämään äänekkäitä miehiä, ihan samalla tavalla äänekkäät naiset ottavat tilansa. Ja se on ihan ok sekin. Toiset meistä ovat hiljaisia, toiset äänekkäitä ja molemmissa löytyy hyviä ja vähän huonompia työntekijöitä.

Yksi kollegoistani on mielenvikainen luuseri, oikeasti hänen pitäisi jäädä eläkkeelle, mutta ei pienipalkkaisena persaukisena naisena pysty jäämään. Koska. Työsuhde-edut. Ja siellä lääkärissä sitten käydäänkin vähintään kerran kuussa. Työpanos on sanalla sanoen naurettava. No nyt tullaan etätöihin. Miettikää mikä taivas hänelle on etätyöt! Hyvä kun saa päivänsä oikeissa töissä toimistolla kulumaan, kotona ei kukaan katso perään. Ja etätyöt on mahtava juttu myös minulle, kun pystyn useimmiten ajoittamaan toimistolla käynnit niin, että vältyn hänen kiusaamisyrityksiltään. Jos etätöitä ei olisi, ottaisi huomattavasti enemmän päähän. Täll tavalla saan verenpaineeni pysymään ihan normaalina. Etsin kyllä koko ajan uutta duunia, vaikka palkka on hyvä ja työtehtävät ok. Mutta ärsyttää just se, että on tuollainen rajoite omalle viihtymiselle enkä pysty arvostamaan työnantajaani tältä osin. Mutta etätyökäytäntö on jees.  

Etätyö on niin ihanaa. Saa keskittyä vaan työhön, eivätkä turhat höpöttäjät koko ajan  häiritse tekemistä. Voisin tehdä vaikka aina, saan paljon enemmän aikaiseksi.

Tuohan olisi ihannetilanne, jos vielä palkka juoksee niin mikä ongelma.

T. Introvertti ja hiljainen nainen

Miten tästäkin saatiin taas väännettyä naisten uhriutumisjuhlat? Eikähän se ole ihan persoonasta kiinni kuka hukkuu tapettiin ja kuka ei. Meidän työpaikalla ainakin naiset on paljon ääneklkäämpiä kuni miehet joka suhteessa. Varmaan sinne joukkoon joku kilttityttökin mahtuu, mutta se ei ole muiden vika.

Itse hukun etäilyyn ihan mielelläni, en kaipaa työpaikaltani mitään muuta kontaktia kuin tiliä kivasti kutittelevat eurot kerran kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen tein lähes kokonaan etätöitä ja olin tyytyväinen siihen, mutta en enää. Kaipaan toimistolle välillä, mutta en koe itseäni enää tervetulleeksi sinne. Johto haluaa minun pysyvänkin etätöissä, jotta jaksaisin painaa ylitöitä. Tilanne on alkanut henkisesti vaivata päivittäin, vaikka olenkin suht rauhallinen ja hiljainen. Kukaan ei vaikuta kaipaavan minua, minulle ei kerrota mitään ja jotenkin vaikuttaa korostuvan asetelma he - ja minä ulkona heistä. 

Työpaikallasi selvästi etätyö ei ole tasa-arvoinen vaihtoehto lähityön kanssa. Kyseessä ei ole etätyön vika, vaan sen työpaikan ja sen työkulttuurin vika. Esim. meillä it-talossa ei ole tuommoisia ongelmia ollenkaan. Eipä siellä toimistolla juuri taida käydä kuin jotkut sinkut juniorit muutenkaan. Useimmat tekee etänä kotoa, kuka mistäkin päin. 

Ja jos nyt sinne toimistolle haluaa mennä, niin ei siellä ketään tuttuja välttämättä edes tapaa. Iso rakennus, kellään ei ole omaa työpistettä, pitää järjestelmästä varata päiväksi paikka. Se paikka ei välttämättä ole lähelläkään ketään itselle tuttua. Eli sinne sitä hiipii sitten avokonttoriin vieraiden keskelle ja tekee työnsä. Ei tarvi miettiä mitään kaipaamisia tai joukkoon kuulumisia - sellaisia joukkoja ei edes ole, mitään toisilleen läheisiä tiimejä. Työtä tehdään toki tiimeinä, mutta ei siinä henkilökohtaisesti ketään tunneta eikä niistä olla kiiinnostuneita, näin miesvaltaisissa hommissa etänä menee täysin asiakeskeisesti, eikä ole tuollaisia kuuluu joukkoon vs. ulkopuolinen kuvioita ollenkaan. Kaikille kerrotaan kyllä heidän työnsä kannalta tärkeät asiat, ja työasioista keskustellaan teamsissa chattina ja tarvittaessa videopuheluina. Muusta ei keskustella, ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen tein lähes kokonaan etätöitä ja olin tyytyväinen siihen, mutta en enää. Kaipaan toimistolle välillä, mutta en koe itseäni enää tervetulleeksi sinne. Johto haluaa minun pysyvänkin etätöissä, jotta jaksaisin painaa ylitöitä. Tilanne on alkanut henkisesti vaivata päivittäin, vaikka olenkin suht rauhallinen ja hiljainen. Kukaan ei vaikuta kaipaavan minua, minulle ei kerrota mitään ja jotenkin vaikuttaa korostuvan asetelma he - ja minä ulkona heistä. 

 

Työpaikallasi selvästi etätyö ei ole tasa-arvoinen vaihtoehto lähityön kanssa. Kyseessä ei ole etätyön vika, vaan sen työpaikan ja sen työkulttuurin vika. Esim. meillä it-talossa ei ole tuommoisia ongelmia ollenkaan. Eipä siellä toimistolla juuri taida käydä kuin jotkut sinkut juniorit muutenkaan. Useimmat tekee etänä kotoa, kuka mistäkin päin. 

Ja jos nyt sinne toimistolle halua

Ei ole tasa-arvossa ei. Osa porukasta tekee täyttä lähityötä ja kaikki menee sitten tämän mukaan. Etänä olevana on vähän kuin ei olisi olemassa. Ei kuule olennaisia työinfoja, välillä jopa sähköiset kysymyksetkin sivuutetaan, mitään henkilökohtaisia keskusteluita ei ole lainkaan. Olen kyllä ymmälläni. Edeltävässä työpaikassa etäilijät huomioitiin täysin, joka päivä, ja kahvituokioonkin sai halutessaan osallistua virtuaalisesti. Kaikki ihan pienetkin ja infot ja tietoiskut annettiin virtuaalisesti kaikkien tietoon, ei vain joillekin. Nyt etäilijät on eristetty muista ja läsnäolevien joukkoon ei edes haluta liittyvän. Olen alkanut miettiä, halutaanko minua vihjailla lähtemään pois koko paikasta.

Olet asiakeskeinen, se on ok, sitä ei tarvi sukupuolettaa. Minäkin olen pääasiassa, mutta silti olen kaivannut ajoittaista toimistolla käyntiä. Kaipaan myös vapaamuotoisia rupatteluja. Sekään ei ole vähempiarvoisempaa verrattuna niihin, jotka kaipaavat vain ja ainoastaan palkkaa työstä. Onneksi on keskustelupalstat ja tekoäly, jotta voi jonkun kanssa vaihtaa ajatuksia. 

Elän unelmaani etätyössä. Ei todellakaan tarvitse huomata sen enempää, antakaa vain tehdä työni rauhassa.

Olen ollut etätyöläisten johtaja ja jo työpaikkailmoituksessa korostettiin, että pitää kyetä työhön jota tehdään erittäin itsenäisesti kotoa käsin. Ei se ole kaikille. Ymmärrän, jos tuntuu yksinäiseltä mutta valitettavasti ei siinä paljon voi tehdä esimiehenä, jos työ tapahtuu etänä. Joo, voi kysyä että mitä kuuluu, mutta ei se ole sama asia kuin turista spontaanisti kahvihuoneessa.

Jos kokee, ettei etätyö sovi itselleen niin suosittelisin olemaan aktiivinen ja ehdottamaan yhteisiä lähipäiviä. Meidän tiimissä kukaan ei loppujen lopuksi halunnut niitä, vaan piti pienempänä pahana sietää etätyön huonoja puolia.

Ja sitten jos se hiljainen otetaan enemmän huomioon, niin kohta valitetaan, että "ei etätyössäkään saa olla rauhassa" ja että "aina pakotetaan keskustelemaan", vaikka on tultu töihin eikä seurustelemaan. Tee niin tai näin, niin aina väärin päin.

Ei ole tasa-arvossa ei. Osa porukasta tekee täyttä lähityötä ja kaikki menee sitten tämän mukaan. Etänä olevana on vähän kuin ei olisi olemassa. Ei kuule olennaisia työinfoja, välillä jopa sähköiset kysymyksetkin sivuutetaan, mitään henkilökohtaisia keskusteluita ei ole lainkaan. Olen kyllä ymmälläni. Edeltävässä työpaikassa etäilijät huomioitiin täysin, joka päivä, ja kahvituokioonkin sai halutessaan osallistua virtuaalisesti. Kaikki ihan pienetkin ja infot ja tietoiskut annettiin virtuaalisesti kaikkien tietoon, ei vain joillekin. Nyt etäilijät on eristetty muista ja läsnäolevien joukkoon ei edes haluta liittyvän. Olen alkanut miettiä, halutaanko minua vihjailla lähtemään pois koko paikasta.

Se vaatii ehkä vastuuhenkilön, joka välittää etäilijöille tietoa, nyt voi olla että kukaan ei ole oikein perillä tilanteesta. Ja vie huonosti toteutettuna aika paljon työaikaa. Anna palautetta ylöspäin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut etätyöläisten johtaja ja jo työpaikkailmoituksessa korostettiin, että pitää kyetä työhön jota tehdään erittäin itsenäisesti kotoa käsin. Ei se ole kaikille. Ymmärrän, jos tuntuu yksinäiseltä mutta valitettavasti ei siinä paljon voi tehdä esimiehenä, jos työ tapahtuu etänä. Joo, voi kysyä että mitä kuuluu, mutta ei se ole sama asia kuin turista spontaanisti kahvihuoneessa.

Jos kokee, ettei etätyö sovi itselleen niin suosittelisin olemaan aktiivinen ja ehdottamaan yhteisiä lähipäiviä. Meidän tiimissä kukaan ei loppujen lopuksi halunnut niitä, vaan piti pienempänä pahana sietää etätyön huonoja puolia.

Tuosta voi olla montaa mieltä. On kokemusta paikasta, jossa esihlö eikä kukaan kollega tai ylipäätään kukaan lafkasta kertaakaan kysynyt, mitä kuuluu koska ilmeisesti ajatusmaailma oli juuri noin vanhan mustavalkoinen joko läsnä tai ei mitään. Ja on kokemusta paikasta, jossa kollegat, hr ja johto juttelivat keskenään virtuaalisesti (vapaaehtoisesti) ja moni siihen vapaaehtoisesti osallistui. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tasa-arvossa ei. Osa porukasta tekee täyttä lähityötä ja kaikki menee sitten tämän mukaan. Etänä olevana on vähän kuin ei olisi olemassa. Ei kuule olennaisia työinfoja, välillä jopa sähköiset kysymyksetkin sivuutetaan, mitään henkilökohtaisia keskusteluita ei ole lainkaan. Olen kyllä ymmälläni. Edeltävässä työpaikassa etäilijät huomioitiin täysin, joka päivä, ja kahvituokioonkin sai halutessaan osallistua virtuaalisesti. Kaikki ihan pienetkin ja infot ja tietoiskut annettiin virtuaalisesti kaikkien tietoon, ei vain joillekin. Nyt etäilijät on eristetty muista ja läsnäolevien joukkoon ei edes haluta liittyvän. Olen alkanut miettiä, halutaanko minua vihjailla lähtemään pois koko paikasta.

Se vaatii ehkä vastuuhenkilön, joka välittää etäilijöille tietoa, nyt voi olla että kukaan ei ole oikein perillä tilanteesta. Ja vie huonosti toteutettuna aika paljon työaikaa. Anna palautetta ylöspäin.

Esihenkilöt yleensä ovat vastuuhenkilöitä. Onhan se hienoa, että päivästä voidaan käyttää tunti työaikaa siihen, että jutellaan ummet ja lammet kaiken maailman yksityisasioista läsnä, mutta näkymättömälle ei ole tarvetta uhrata työaikaa. Ja vielä pahempaa, ettei saa edes liittyä fyysisesti toisten seuraan.

Miksi puhua, jos ei ole asiaa. Toisilla sitä asiaa riittää koko ajan, ja ovat äänessä ilman asioitakin. 

Kukaan ei noita naisia pakota olemaan hiljaa kotona. Turha syyttää miehiä siitä että ne tekee asiat paremmin ja saa sitä kautta näkyvyyden, ylennykset ja suoriutumiseen liittyvät korotukset.

Eikös se kerrottu jo koulussa? Aktiivisuudesta palkitaan. Miksi se on siellä itsestäänselvyys, mutta työelämässä hämmentävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin vähän tajutaan sitä, kuinka vaativaa ja uusia haasteita antavaa etätyö on johtamiselle. Johdon kyvyttömyys delegoida, valvoa ja ohjata voi johtaa helposti eristäytymiseen ja unohtamiseen. Tiput ikään kuin reserviin vilttiketjuun.

Jaa. Meillä it-alalla on tehty vaikka kuinka kauan vaikka maapallon toiselta puoleltakin töitä projekteille. Mihinkään vilttiketjuun ei todellakaan etän perusteella tipu. Se mikä merkkaa on että osaa ja sitä näkyvää jälkeä tuntuu. Toimistolla voi yhtä hyvin joutua "vilttiketjuun" jos osaaminen on heikkoa, ja toisaalta toisella puolella maapalloa istuva voi olla tiimin avainjäsen, jos on kova osaaja ja kova tekemään.

Se on juuri näin. Meillä (pankissa) tiimin jäseniä monesta maasta. Ei mitään ongelmaa. Ongelma on lähityöpäivät, joita kolme viikossa. 

Mä olen palkanlaskija ja teen etätöitä. Pari kertaa kuukaudessa toimistolla. Etätyön turvin voin muuttaa muutaman vuoden sisällä Japaniin. Miksi meitä nuoria miehiä aina haukutaan, kun teemme etätyötä? M28