Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunteeko kukaan muu näin avioliitossaan?
10.06.2011 |
Olemme olleet 10v. naimisissa, yhdessä 15v. Silloin ihan alkuun olin totta kai valtavan rakastunut ja halusin yhteistä elämää mieheni kanssa. Mutta nyt ei vaan enää kiinnosta.
Meillä on 2 lasta, yhteinen asuntovelka. En millään haluaisi lasten kasvavan avioerolapsina, mutta toisaalta en oikeasti enää edes halua yrittää saada suhdetta mieheni kanssa toimimaan. Tai tavallaan se siis toimii, ei meillä ole mitään isoa. Se mies vain ärsyttää mua joka päivä entistä enemmän! Mies on lihonut ainakin 10kg näiden vuosien aikana, laiskistunut, tullut saamattomaksi sohvaperunaksi. Itse olen energinen, aktiivinen, pidän itsestäni huolta. Mies ei oikeasti osaa tehdä mitään oikein (mun mielestä). Ja sitten se määkyy nalkuttamisesta, kun mua vituttaa. IHAN SAMA. Mua vaan oikeasti riepoo sen saamaton tyyli ja ote elämään. Mistään ei jaksa huolehtia tai ottaa vastuuta. Jos se on esim. lasten kanssa kotona niin se soittaa mulle töihin, että MITÄ ME SYÖDÄÄN. Voi hemmetti, aikuinen mies ja pitää vaimolle soittaa, että olis nälkä.
Meillä on aktiivinen seksielämä, koska mun mielestä sellainen kuuluu avioliittoon. Mieheni siis saa (säälistä) säännöllistä seksiä, useamman kerran viikossa. En ole tylsä lahna, vaan keksin juttuja ja kokeillaan uutta. Ainoa vaan, että mulle tuo kaikki on IHAN SAMA. Teen sen vain siksi, että niin kuuluu tehdä, en siksi että haluaisin.
Me vietämme paljon aikaa perheenä, teemme juttuja, kyläilemme, reissaamme. Ok, lasteni kanssa teenkn mielelläni noita asioita, mutta mulle on IHAN SAMA olisko mies mukana vai ei. Kun ei vaan jaksa kiinnostaa!!!
Ja yksi asia mikä on aina ärsyttänyt on se, että mies ei huomioi mua koskaan. Jos tällään itseni viimeisen päälle ja olen omasta mielestäni oikein hot, niin on turha pelätä mitään kauniita sanoja. IKINÄ. Mies ei ikinä sano minusta mitään nättiä.
Mutta siis summa summarum: olen tässä suhteessa ainoastaan vain siksi, että olen mennyt nuorena ja tyhmänä naimisiin ja pykännyt nuo lapset miehen kanssa. Ja nyt vaihtoehtoina on oikeastaan vain joko erota ja pilata lasten elämä tai jatkaa tätä teatteria. Ja siis oikeasti olen hyvä tässä, olen siis hemmetin hyvä vaimo. Laitan ruoan, siivoan, hoidan kodin. Olen nätti ja simpsakka, hyvä kroppa. Iloinen, huumorintajuinen. Huolehdin miehestäni hyvin, vaikka siis joskus sorrun "nalkuttamaan", niin pääasiassa puren huulta ja olen olevinani tyytyväinen. Paitsi että yhden kerran olen lipsahtanut pettämään ja koko ajan mulla on ns. haku päällä, vaikkei oikeasti olekaan.
Että silleen. Olenko ainoa näin paskassa tilanteessa? Ja onko tämä vain nyt tätä, että 30-kriisi pukkaa päälle toden teolla?
Kommentit (210)
Eilen jopa naapurin mies totesi aamulla minut nähdessään, että oletpas sinä nättinä lähdössä töihin (ja sitten äkkiä häkeltyneenä perään, että "siis te molemmat, ootte molemmat niin kesäisen näköisiä", tyttäreni oli siis mukana). Ja tosiaan mulla on pari tällaista työkaveria, jotka aina säännöllisesti heittää kivaa kommenttia, oli myös edellisessä työpaikassa :) En siis ole mikään ns. kaunotar, mutta olen hoikka ja huolehdin ulkonäöstä (kevyt ehodtus, hiukset nätisti, kivat vaatteet), olen siis kai ihan vetävän näköinen. Ja ehkä kaikista parasta mun ulkonäössä on se iloinen olemus. Olen pirtsakan näköinen pisamissani ja huulillani.
Ihan kiva että on itsetunto huipussaan kröhöm, mutta mä vähän tohdin epäillä naapurin äijän "häkeltymistä", tunnut itse vaan näkevän asiat niin, että miehet läähättävät perääsi...
Samalla toki ihmettelen, että minne se yh iskä katosi.... Säikähditkö?
Hei, saanko muistuttaa, että ilmeisen TYLSÄSTÄ ja KYLLÄSTYTTÄVÄSTÄ ja LIHAVASTA miehestä huolimatta, hän on edelleen aviomiehesi. Sä kuljet täällä kuin kiimainen katti kerjäämässä huomiota ainoalta äijältä joka sulle jaksaa vastailla, eikö sulla ole yhtään häpyä? Ja muut av-mammat vaan YMMÄRTÄÄ ja ihailee kuinka ap onkaan jaksanut. Missäs nyt ovat ne, keiden mielestä pettäminen ei olekaan niin cool? Vai onks se niin, että miehen tekemänä se ei ole cool, mutta kun liittoonsa ja läskiin äijäänsä kyllästynyt nainen tekee niin, niin se on ihan ok...
Noin muuten ei kai voi muuta sanoa, että sä olet selvästi luovuttanut. Sä et näe miehessä mitään hyvää ja sanot ihan suoraan, että sua ei enää kiinnosta. Sano se sille ja tee asialle jotain, älä ole samanlainen aikaan saamaton vätys kuin miehesi tuntuu mielestäsi olevan, sähän olet yks aikaansaava pyörremyrsky niin tee sitten jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kova on tarve leimata muut kirjoittajat itseään tyhmemmiksi ja esiintyä ainoana, joka erottaa olennaisen epäolennaisesta. Voi tämän tyhjänmahtailijan pateettista pientä mieltä...
Kumman tuomitsevia....kommentteja olet ap saanut. Toki kuulostat hieman "suorittajalta", mutta so what.
Mielestäni sinun ap ja ap:n tuomitsijoiden pitäisi käsittää muutamia juttuja:
Parisuhteessa on olenaisia ja epäolennaisia asioita.
Epäolennaista on se, että miehen maha on kasvanut. Totta puhuen ap, jos tämä sinua isosti ärsyttää, niin sitten kannattaa mietiskellä vielä hetki. Vai onko se sittenkin se, kun yhdistät kasvaneen mahan siihen, että "mies ei tee mitään".
Olennaisinta on seuraava (ja tätä eivät myöskään ap:n arvostelijat selvästikään tajunneet):
Parisuhteessa EI ole reilua, että toinen tekee kaiken tai 80% yhteisistä jutuista. Totta kai tällainen vituttaa ap:ta oli hän sitten suorittaja tai ei.
Olennaista ap sinulle on nyt ensi tilassa PUHUMINEN.
Tuo nurmikonleikkaus on hyvä esimerkki. Mistä ihmeestä oletat että miehesi tietää sinun nurmikonpituushaluistasi, jos et avaa suutasi? Miehesi ei ole ajatustenlukija. Mieshän selvästi ajattelee asiasta toisin. Kerrot mitä mieltä sinä olet, ja millä perustein. Olen kanssasi samaa mieltä, että jos asutaan sellaisessa asunnossa, jossa nurmikkopiha on, niin voisi sitä nurmikkoa hoitaakin. Muuten voi muuttaa kerrostaloon.
Ennen eroan miettimistä suosittelen lämpimästi, että menette ammattiauttajan puheille, pariterapeutti tai sitten esim. parisuhdekurssi on hyvä. Siten teidän tulee pakostakin puhuttua asioista ja molemmat ymmärrätte toisianne paremmin. Todennäköisesti tämä parantaa tilannettanne. Jos ei, niin ainakaan ette eroa väärien luulojen tai tietojen perusteella, vaan oikeasti teillä on siihen hyvät syyt. Kuten tiedät ei lasten kannalta kannata hevillä erota, joten tehkää noita yllä mainittuja juttuja nyt ensi alkuun.
T: Mies jonka vaimo on myös suorittaja, ja jonka parisuhde on suht ok nyt kun molemmat tietävät mitä toinen haluaa ja odottaa.
koko ketjun paras viesti. Olen lukenut tätä ja päivitellyt mielessäni ap:ta ja olen vain hengästynyt jo ajatuksestakin, että mun pitäisi vaikka olla esim. hänen työkaveri -voisiko olla mitään pahempaa kuin hän? Kaikki sympatiat hänen miehelleen, joka on ilmeisesti ollut aina vain hyvin kiltti eikä ole jaksanut vaan vängätä vastaan. Viisas vaikenee!!!!!!!!!
Antakaa armoa!
Jessus, mun mielikuva susta senku synkistyy...
Lainaus:
Eilen jopa naapurin mies totesi aamulla minut nähdessään, että oletpas sinä nättinä lähdössä töihin (ja sitten äkkiä häkeltyneenä perään, että "siis te molemmat, ootte molemmat niin kesäisen näköisiä", tyttäreni oli siis mukana). Ja tosiaan mulla on pari tällaista työkaveria, jotka aina säännöllisesti heittää kivaa kommenttia, oli myös edellisessä työpaikassa :) En siis ole mikään ns. kaunotar, mutta olen hoikka ja huolehdin ulkonäöstä (kevyt ehodtus, hiukset nätisti, kivat vaatteet), olen siis kai ihan vetävän näköinen. Ja ehkä kaikista parasta mun ulkonäössä on se iloinen olemus. Olen pirtsakan näköinen pisamissani ja huulillani.
Ihan kiva että on itsetunto huipussaan kröhöm, mutta mä vähän tohdin epäillä naapurin äijän "häkeltymistä", tunnut itse vaan näkevän asiat niin, että miehet läähättävät perääsi...
Lainaus:
Samalla toki ihmettelen, että minne se yh iskä katosi.... Säikähditkö?
Hei, saanko muistuttaa, että ilmeisen TYLSÄSTÄ ja KYLLÄSTYTTÄVÄSTÄ ja LIHAVASTA miehestä huolimatta, hän on edelleen aviomiehesi. Sä kuljet täällä kuin kiimainen katti kerjäämässä huomiota ainoalta äijältä joka sulle jaksaa vastailla, eikö sulla ole yhtään häpyä? Ja muut av-mammat vaan YMMÄRTÄÄ ja ihailee kuinka ap onkaan jaksanut. Missäs nyt ovat ne, keiden mielestä pettäminen ei olekaan niin cool? Vai onks se niin, että miehen tekemänä se ei ole cool, mutta kun liittoonsa ja läskiin äijäänsä kyllästynyt nainen tekee niin, niin se on ihan ok...
Noin muuten ei kai voi muuta sanoa, että sä olet selvästi luovuttanut. Sä et näe miehessä mitään hyvää ja sanot ihan suoraan, että sua ei enää kiinnosta. Sano se sille ja tee asialle jotain, älä ole samanlainen aikaan saamaton vätys kuin miehesi tuntuu mielestäsi olevan, sähän olet yks aikaansaava pyörremyrsky niin tee sitten jotain.
koko ketjun paras viesti. Olen lukenut tätä ja päivitellyt mielessäni ap:ta ja olen vain hengästynyt jo ajatuksestakin, että mun pitäisi vaikka olla esim. hänen työkaveri -voisiko olla mitään pahempaa kuin hän? Kaikki sympatiat hänen miehelleen, joka on ilmeisesti ollut aina vain hyvin kiltti eikä ole jaksanut vaan vängätä vastaan. Viisas vaikenee!!!!!!!!!
Antakaa armoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap löysi jo uuden miehen.
Mutta sitten se hetken päästä on kirjottelemassa todellakin jollekkin palsta-miehelle, josta ei todellakaan tiedä mitään muuta kuin että se kirjoittelee täällä....
Huh heijaa...
sellanen ukko, että touhuaa vaan omat juttunsa ja kaikki koti/lapsiin liittyvät hommat tuntuvat vain taakalta. olen niin turhautunut kaikkeen mitä aina pyydänkin, joudun pyytämään sen sata kertaa ja vastaus on: tee sää, teen huomenna tms...tai sitten sitä ei herran mielestä tarvitse tehdä ollenkaan. ja just näitä et lapsikin voi muka jättää harrastuksiaan ym väliin ettei vaan tartte lähtee mihinkään viemään, ajamaan jne...enää en edes pyydä mitään, ettei tartte vittuuntua, kun tietää että toinen ei aio/halua/kiinnostu auttamaan kuitenkaan.
olenkin tästä lähdössä lasten kanssa, toki muitakin syitä eroon löytyy kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että AP on 15 vuodessa tehnyt miehestään laiskan. AP:n kertoman perusteella mies on varmasti alunperinkin ollut taipuvainen jonkinmoiseen saamattomuuteen. Mutta kun 15 v. elää sellaisen tarmonpesän kanssa, joka tarttuu aina salamana toimeen, niin siinä ihminen vuosi vuodelta laiskistuu. Miehesi on huomannut, ettei hänen luontainen tahtinsa ikinä riitä sinulle kuitenkaan, joten miksi edes yrittää?
Tunnistan AP:n ukkopolon itsessäni. Meillä tilanne ei ole tosin lähellekään noin paha. Minä en ole patalaiska eikä mieheni noin raivostuttavan tarmokas kuin sinä, mutta olen toisinaan 15-vuotisen avioliittomme aikana valittanut miehelleni, että hän tekee minusta vähitellen laiskemman kuin oikeastaan olen. Jos meillä on ollut esimerkiksi puhe, että minä hoidan jonkun asian, niin minä saatan suunnitella juovani ensin kupin kahvia ja tarttuvani sitten toimeen.
Arvatkaa kahdesti, että malttaako mieheni odottaa siihen saakka? Kun minulla on nautinnollinen kahvikuppi lopuillaan, on mieheni ehtinyt jo tuhisten tarttua toimeen. Se ei ole minulle järin motivoivaa ja seuraavalla kerralla saatan olla entistä hitaampi. Ja kyse ei edes oikeastaan ole siitä, kumpi meistä olisi tarmokkaampi tai hoitaisi asian paremmin - meillä on vain erilainen tekemisen tyyli ja tahti.
Aloittajan postaus on aivan kuin minun vaimoltani, tosin meillä ei harrasteta seksiä. Vaimoni on erittäin vaativa pilkunviilaaja ja kontrollifriikki. Kaikki mitä teen, teen jotenkin mukamas väärin tai huonosti. Lapsillekin puen vain vaatteita joiden värisävyt eivät sovi toisiinsa, siivoan väärin yms. Bussipysäkillekin täytyy mennä mukamas 20 minuuttia etuajassa, ettei se vitun "bussi vain aja ohi". Itse tulen 5 minuuttia ennen lähtöaikaa ja saan moitteet. Jos meillä on kesäloma, niin vaimo on senkin buukannut niin täyteen kyläilyä yms. menoa, ettei siinä paljon ehdi lomailla.
Ennen olin ahkera ja aikaansaava, mutta tässä liki 15 vuotisessa avioliitossamme olen pikkuhiljaa muuttunut aina vain passiivisemmaksi (huomaan itsekin tämän). Vaimon jatkuva nalkuttaminen ja moittiminen ja määräily väsyttävät henkisesti niin paljon, ettei sitä oikein mihinkään riitä tarmoa. Ja mitä tulee vaimon ulkonäköön, niin omasta mielestään hän on kai hyvinkin simpsakka hottis, mutta itse tohtosin olla jo toista mieltä.
Sitten kun tämä liittomme on lopullisesti ohi, niin aion pysyä loppuelämäni sinkkuna. Saanpahan itse päättää mitä teen, milloin ja miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voisi sen sijaan itse katsoa hieman peiliin. Juokset vieraissa minkä ehdit ja täälläkin kehtaat olla heti sopimassa treffejä vieraiden miesten kanssa. Eikö omatunto yhtään kolkuta?
Tiedän ettei suhteessa pitäisi olla taukoja, mutta jos toinen osapuoli kieltäytyy näkemästä ongelmia, niin ehkä ne on hyvä iskeä kerran kunnolla vasten kasvoja ja katsoa mitä sitten tapahtuu.
Itse ehdottaisin tätä: avioeron sijaan ap tekisi asumuseron. Muuttaisi pois- vuokraisi itselleen asunnon, kirjoittaisi vaikka oikein tyhjentävän kirjeen (puhuminen ei ilmeisesti auta, mutta kirjoitettuun sanaan mies kai osaa paneutua, etenkin jos on pakko?)
Kirjeessä tulisi ilmi, että jos ei mies osaa tulla vastaan, niin asumusero muuttuu avioeroksi. Vastaavasti jos yhteinen sävel löydetään, niin voidaan kokeilla vielä yhteiseloa.
Viimeinen yritys. Perheen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voisi sen sijaan itse katsoa hieman peiliin. Juokset vieraissa minkä ehdit ja täälläkin kehtaat olla heti sopimassa treffejä vieraiden miesten kanssa. Eikö omatunto yhtään kolkuta?
Kerran erehtynyt vieraisiin = juoksee vieraissa
Melkoista yleistämistä ....
mitenkähän tämä lie jatkui?
Nyt on juteltu (myös) oman miehen kanssa. Vielä liian aikaista sanoa, miten tässä käy.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..tässähän on nyt luettavissa vain sun versio, ja siksi mietityttääkin että näkeeköhän sunmiehes asiat ihan samalla tavalla.. Eli, jos miehes olis esim. kirjoittanut jonnekin teidän elämästä, olisko kirjoitustyyli ollut samanlaista: toisen vähättelyä ja pilkkaamista, syyttävällä sormella osoittelua, oman itsensä ja erinomaisuutensa kehumista..?
Mistä sitä tietää mitä hän tilanteestanne ajattelee, jos ette ole asioita käyneet läpi. Ai niin, mutta sinähän olet "kovasti" tätä yrittänyt. Nytkin on vain sinun sanasi tästä. Kyllä kai sille miehelle olis voinut jo vaikka aiemmmin ja vähän kovemmin tehdä selväksi, että jos ei asioista keskustella, niin huonompaan suuntaan silloin menee ja tulee kenties erokin..
Sun tekstistäs paistaa läpi aika paska ja epäkypsä asenne, ainakin teidän liittoanne kohtaan. Jos kerran olet oikeasti sellainen tarmonpesä kuin väität, niin luulisi että olisit ottanut sekä itseäsi että miestäsi niskasta kiinni jo ajat sitten. ETKÄ vinettäisi jossain keskustelupalstalla ikävää tilannettanne/tilannettasi, kulkisi "haku päällä", olisi pettänyt miestäsi jne..
Joo, sulla voi olla kriisi -jos kriisi tarkoittaa sitä että on yrittänyt leikkiä aikuista jonkin aikaa, eikä oikein enää huvittaisi. Ei tämä avioliitto sovikaan, koska on henkisesti vielä niin epäkypsä selvittääkseen asioita toisen ihmisen kanssa -sekä kunnioittamaan tätä, edes jossain määrin ja kaikesta huolimatta.
Syyttely ei sit auta, nyt jo vähän vaikutti että kaikki ois helvetin hyvin jos mies ois toisenlainen... kumpikin voi vaikutttaa vain itseensä. T: yh-iskä 39
Tuo iskä oikeassa. Muuta omaa käytöstäsi. Älä kerro mitä syödään, älä neuvo, auta, paapo, esitä kiiltokuvaa. Ei mikään siloiteltu "täydellinen nainen" ole ihannevaimo. Teetkö kaiken vain muiden eli suhteenne ulkopuolisten takia? Jotta voisit näyttää, että meillä on loistoperhe.
Se ajaa teidät tuohon jamaan. Vähän särmää ja rosoa tuohon hommaan, hurttia huumoria. Ja ennen kaikkea - VASTUUTA MIEHELLE. Nyt siitä on tullut tuommoinen töppönen, koska ei kunnioiteta eikä luoteta eli "ei tee mitään oikein".
T. Samanlainen täydellinen nainen, joka älysi katsoa peiliin ja elää nyt tasa-arvoista, hyvää avioelämää
Ei kai se mikään masentunut ole, olevinaan ihan tyytyväinen elämäänsä. On vain tuollainen nahjus.
Ehtikö edes löytää itsensä ja miettiä mitä haluaa, kun jo ohjailit laivaa kohti tiettyä poukamaa. Tietynlainen talo, tietynlainen sisustus, tietynlaiset kulissit, joissa sinun oli hyvä olla. Ja mies vähän eksyksissä mukana... Voi olla, että ette sovi toisillenne, voi olla että sopisitte, jos itseenne ja toisiinne uudelleen tutustuisitte. Kysy nyt alkuun vaikka siltä "tutulta" mieheltäsi:
"Kuka sinä olet? Mitä sinä haluat?"
Tiedät sitten enmmän eikä tarvitse elämää suurempia ratkaisuja tehdä arvailujen ja uskomusten perusteella.
Alue: Aihe vapaa
Meillä melkein samanlaista, paitsi että mies tuntee noin mua kohtaan kuin sinä miestäsi, vaikka mä olen se duracell ja se vätys. Rakkaus on kuulemma vain kuihtunut pois.