Autismi aikuisella

Tuolle kirjoittajalle, joka päivittelee miksi autistin kanssa on menty yhteen ja lapsiakin tehty; eikö autistisella puolisolla sitten ole mitään vastuuta? 

Aivan kuin nämä miesraukat olisi kaapattu ja pakotettu parisuhteeseen ja perhe-elämään. 

Jos autisti ei jaksa tai pysty parisuhteeseen ja perhe-elämään, silloin on kuitenkin kannettava vastuuta niin, että päästää toisen elämään perhe-elämää rauhassa, ilman kuormittunutta autistia. Tässäkin ketjussa mainittiin, että nimenomaan autisti ei kuitenkaan halunnut erota. 

Minusta on outoa, jos joku kuvittelee, että puoliso pysyy samanlaisena loppuun asti. Enkä nyt tarkoita vain autisteja. Minusta on luonnollista, että rakastuneena käyttäytyy rakastettuaan kohtaan eri tavalla kuin muita ihmisiä kohtaan. Sitten kun rakastumisen tunne hiipuu, käytös muuttuu varmaan aina jonkin verran. Ja sen jälkeenkin ihminen muuttuu kokemustensa myötä jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Omasta vahvasti kirjolla olevasta, mutta diagnosoimattomasta miehestäni voin kertoa, että huomaa valtavasti asioita. Pienetkin yksityiskohdat, nippelitieto, turhat pikkuasiat. 

Tämän tietotulvan käsitteleminen on kuitenkin vaikeaa, ei osaa/pysty erottamaan mikä on oleellista ja mikä ei. Priorisoiminen, tarpeettomien asioden huomiotta jättäminen tai toisinaan arkisten tehtävien loppuun saattaminen on vaikeaa. Saattaa jäädä jumittamaan johonkin merkityksettömään sivuseikkaan eikä varsinaista asiaa saada hoidettua. 

Esimerkkinä vaikkapa, että kotona pitäisi keskustella jostain tärkeästä asiasta kuten muuton aikataulu, lasten hoitojärjestelyt kesällä, lomamatkan varaaminen tai remontin suunnitteleminen. Keskustelu tyssää usein alkuunsa, koska mies jää kiinni yksittäiseen sanaan, mielestään väärään lauserakenteeseen, suunnitelmaa x ei voida toteuttaa lainkaan koko kesänä koska kesäkuussa on asia y. Ja tähän asiaan y

Tässä oli selkeä kuvaus.

Vierailija kirjoitti:

Miksi autisti ei katso silmiin?

Perusteluksi ei riitä "Koska hän on autisti", koska jotkut autistit pystyvät katsomaan silmiin. Jotkut jopa tuijottavat muita silmiin, koska heille on opetettu, että silmiin pitää katsoa.

Eli mikä siinä silmiin katsomisessa on vaikeaa niille autisteille, jotka eivät siihen pysty?

Itse en usein tykkää katsoa silmiin, koska silloin nään jos toisella on negatiivisia tuntemuksia minua kohtaan. Tuo silmiin katsominen tuntuu aika intensiiviseltä minulle ja olen herkkä arvostelulle.

Vierailija kirjoitti:

Mutta toisaalta moni sanoo, että minulla on hyvä sydän. Olen kiltti ja koitan auttaa muita. Minulla on voimakas oikeudentaju. Aina en ole paikan ja tilanteen tasalla. On tullut hauskoja yhteensattumia sen takia. 

Ilmaisut omaperäisiä ja eleetkin. Tahatonta komiikkaa. 

Hyvin kuvattu, samaistun tähän täysin adhd-autistina :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helposti loukkaantuva.

Tai helposti muita loukkaava tahtomattaan. Kaikki autistit ei edes tajua loukkaantua eikä ymmärrä jos niille veetuillaan.

onpa kamalaa olla piittaamatta jostain pikkusieluisten pilkoista

Vierailija kirjoitti:

Peukuista huomaa että paskapalstat kuten av, vetävät autistivammaisìa puoleensa. 

Sinun kaltaiset ihmiset aiheuttavat kouluampumiset :)

Up. Mielenkiintoinen keskustelu. Lähipiirissäni on autistinen aikuinen ja asiallinen keskustelu aikuisen autismista on harvinaista.

.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa, jos joku kuvittelee, että puoliso pysyy samanlaisena loppuun asti. Enkä nyt tarkoita vain autisteja. Minusta on luonnollista, että rakastuneena käyttäytyy rakastettuaan kohtaan eri tavalla kuin muita ihmisiä kohtaan. Sitten kun rakastumisen tunne hiipuu, käytös muuttuu varmaan aina jonkin verran. Ja sen jälkeenkin ihminen muuttuu kokemustensa myötä jatkuvasti.

 

Minun autistimieheni teki kyllä ihan 100% käännöksen huonompaan suuntaan kun saimme lapsia.

Hän alkoi elämään ihan erillistä elämää perheen sisällä. Perheensä hän huomasi silloin,

kun piti purkaa pahaa mieltä/oloa haukkumalla ja huutamalla. Muuten häntä ei näkynyt kun ruokapöydässä.

Lapset stressas ja pelkäsi, minä lakkasin nukkumasta öitä ja tarvitsin lopulta unilääkkeet.

Kaikki tämä lasten stressi ja pelko katosi, kun hän lähti pois. Ja itsekin aloin voimaan paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on outoa, jos joku kuvittelee, että puoliso pysyy samanlaisena loppuun asti. Enkä nyt tarkoita vain autisteja. Minusta on luonnollista, että rakastuneena käyttäytyy rakastettuaan kohtaan eri tavalla kuin muita ihmisiä kohtaan. Sitten kun rakastumisen tunne hiipuu, käytös muuttuu varmaan aina jonkin verran. Ja sen jälkeenkin ihminen muuttuu kokemustensa myötä jatkuvasti.

 

Minun autistimieheni teki kyllä ihan 100% käännöksen huonompaan suuntaan kun saimme lapsia.

Hän alkoi elämään ihan erillistä elämää perheen sisällä. Perheensä hän huomasi silloin,

kun piti purkaa pahaa mieltä/oloa haukkumalla ja huutamalla. Muuten häntä ei näkynyt kun ruokapöydässä.

Lapset stressas ja pelkäsi, minä lakkasin nukkumasta öitä ja tarvitsin lopulta unilääkkeet.

Kaikki tämä lasten stressi ja pelko katosi, kun hän lähti

Lähtikö lopullisesti  eli kuoliko. Ettei sun tartte enää sietää...

Ihan vaan tavallinen ero.

Ei hän jaksanut olla myöskään eroisä vaan jätti meidät kaikki samantien.

Nyt saa keskittyä siihen kaikkein tärkeimpään ihmiseen eli itseensä 24/7.

Minä ja mies ollaan molemmat kirjolla. 

Miehellä on hyvin tarkat tottumukset hän ei voi syödä leipää ellei täytteet ole päällä tietyssä järjestyksessä, maailma loppuu jos tiskipöytä on täysi tai Hesarit levällään pöydällä, aamupuuron kanssa käyvät vain mustikat. Myös hänellä menee "tilttiin" nopeasti jos on liikaa inputtia. Tiedän esim. olla kyselemättä seuraavan päivän ostoslistaa jos hän lukee sähköposteja. Tarvitsee paljon aikaa asioiden pohtimiseen. Toisaalta on vaativan alan yrittäjä ja hyvin taitava työssään, viihtyy asiakkaiden kanssa jne. ja kun saa itse päättää työtahdin.

Minä olen herkkä äänille ja muille tuntemuksille. Radio taustalla kun teen töitä tai avokonttori olisi mulle kauhistus. Uuvutin itseni opettajan työssä, vaikka sosiaalinen olenkin. Kuulen ja haistan asioita joita muut ei usein kuulen ihmettelyä kun ihastelen tuoksua tai huomioin viereisessä huoneessa tikittävän kellon jota muut ei edes huomaa. Huomasin vasta kun muutimme maalle miten stressaantunut olin ollut kaikesta kaupungin jatkuvasta taustahuminasta.

Ollaan molemmat hyperfiksoituvia. Mieheni on katsonut kaiken mitä telkasta, kirjastosta ja suoratoistopalveluista löytyy koskien toista maailmansotaa. Minä voisin kirjoittaa ja lukea rakastamistani aiheista vaikka 24/7, en tunne väsymystä enkä mitään. Usein innostuessani unohdan syödä. Lapsena kun harrastin teatteria kuljin hahmoni "nahoissa" kaikkialle, roolityön omaksuminen meni niin syvälle. Myöskin meidän leffojen katselu on varmaan monen mielestä outoa: meillä on joitakin lempileffoja, joita katselemme uudestaan ha uudestaan, vuodesta toiseen. Uusia hankitaan harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mies ollaan molemmat kirjolla. 

Miehellä on hyvin tarkat tottumukset hän ei voi syödä leipää ellei täytteet ole päällä tietyssä järjestyksessä, maailma loppuu jos tiskipöytä on täysi tai Hesarit levällään pöydällä, aamupuuron kanssa käyvät vain mustikat. Myös hänellä menee "tilttiin" nopeasti jos on liikaa inputtia. Tiedän esim. olla kyselemättä seuraavan päivän ostoslistaa jos hän lukee sähköposteja. Tarvitsee paljon aikaa asioiden pohtimiseen. Toisaalta on vaativan alan yrittäjä ja hyvin taitava työssään, viihtyy asiakkaiden kanssa jne. ja kun saa itse päättää työtahdin.

Minä olen herkkä äänille ja muille tuntemuksille. Radio taustalla kun teen töitä tai avokonttori olisi mulle kauhistus. Uuvutin itseni opettajan työssä, vaikka sosiaalinen olenkin. Kuulen ja haistan asioita joita muut ei usein kuulen ihmettelyä kun ihastelen tuoksua tai huomioin viereisessä huoneessa tikittävän kellon jota

Mun mies on täysin samanlainen! Paitsi ei ole yrittäjä, vaan palkkatyössä, jossa saa järjestellä asioita työkseen.

Vanhemmuudessa mulle on ollut vaikeinta lapsen huudon kuunteleminen - enkä nyt tarkoita vauvavuotta vaan kiukuttelua/harmitusta. Jähmetyn vaan paikalleni enkä pysty enää prosessoimaan mitään, lapsen otan syliin. Koko kroppa menee jäykäksi. Myös tunnistan sen tunteen, että olen lasten jäljiltä "touched out" eli en illasta halua enää että kukaan koskee mua (poislukien K-18 hetki). Vietetään miehen kanssa enimmäkseen omaa aikaa omissa huoneissa 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin: merkityksetön laskeminen ja hahmojen näkeminen ovat osa autismitestin kriteerejä.

Mistä tällainen autismitesti löytyy? Itse en ole tuollaisiin kriteereihin törmännyt.

Nämä löytyvät julkisen terveydenhuollon käyttämän autismikirjon testin väittämäpatteristosta. En nyt muista paljonko niitä väittämiä oli eri aihealueilta, ainakin 50, ehkä enemmän.  Olen siis itse saanut autismidiagnoosin, ja ensimmäisellä kerralla täytin tuommoisen testipumaskN.

Ok. Olen itse tehnyt jonkin tuollaisen testin, kun eräs psykologi epäili kohdallani Aspergerin syndroomaa. Pistemäärä tosin ei antanut minkäänlaisia viitteitä epäilyjen vahvistukseksi. En muista tuollaisia kysymyksiä kyseisestä testistä, mutta toki kyselyjä on erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mies ollaan molemmat kirjolla. 

Miehellä on hyvin tarkat tottumukset hän ei voi syödä leipää ellei täytteet ole päällä tietyssä järjestyksessä, maailma loppuu jos tiskipöytä on täysi tai Hesarit levällään pöydällä, aamupuuron kanssa käyvät vain mustikat. Myös hänellä menee "tilttiin" nopeasti jos on liikaa inputtia. Tiedän esim. olla kyselemättä seuraavan päivän ostoslistaa jos hän lukee sähköposteja. Tarvitsee paljon aikaa asioiden pohtimiseen. Toisaalta on vaativan alan yrittäjä ja hyvin taitava työssään, viihtyy asiakkaiden kanssa jne. ja kun saa itse päättää työtahdin.

Minä olen herkkä äänille ja muille tuntemuksille. Radio taustalla kun teen töitä tai avokonttori olisi mulle kauhistus. Uuvutin itseni opettajan työssä, vaikka sosiaalinen olenkin. Kuulen ja haistan asioita joita muut ei usein kuulen ihmettelyä kun ihastelen tuoksua tai huomio

Onpa ihana kuulla tutun kuuloista menoa! :D Meillä ei ole lasta/lapsia mutta mekkala saa mutkin jäätymään. Koira esim. usein haukkuu innosta kun tulen kotiin ja varsinkin väsyneenä päivänä se on hirvitystä. Yleensä rasitutaan siitä aina vuoron perään ja toinen, se jota ei rasita, sitten hoitaa koiran. 

Me mentiin yhteen aika nuorina ja oltiin kaikkien ja itsemmekin mielestä tosi omituisia kun ei nyhjätty kylki kyljessä koko ajan, pikemminkin molemmilla oli tosi iso oman tilan tarve heti kun alkusymbioosista päästiin. Meillä on ihan tyypillistä että istutaan samalla sohvalla tai ollaan vastakkain keittiön pöydän ääressä mutta molemmat touhuaa täysin omiaan. Ihan hyvää yhteistä arkiaikaa meidän mielestä :D Välillä sitten jotain ekstraa.

Tämä vastauksena 114:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mies ollaan molemmat kirjolla. 

Miehellä on hyvin tarkat tottumukset hän ei voi syödä leipää ellei täytteet ole päällä tietyssä järjestyksessä, maailma loppuu jos tiskipöytä on täysi tai Hesarit levällään pöydällä, aamupuuron kanssa käyvät vain mustikat. Myös hänellä menee "tilttiin" nopeasti jos on liikaa inputtia. Tiedän esim. olla kyselemättä seuraavan päivän ostoslistaa jos hän lukee sähköposteja. Tarvitsee paljon aikaa asioiden pohtimiseen. Toisaalta on vaativan alan yrittäjä ja hyvin taitava työssään, viihtyy asiakkaiden kanssa jne. ja kun saa itse päättää työtahdin.

Minä olen herkkä äänille ja muille tuntemuksille. Radio taustalla kun teen töitä tai avokonttori olisi mulle kauhistus. Uuvutin itseni opettajan työssä, vaikka sosiaalinen olenkin. Kuulen ja haistan asioita joita muut ei usein

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta vahvasti kirjolla olevasta, mutta diagnosoimattomasta miehestäni voin kertoa, että huomaa valtavasti asioita. Pienetkin yksityiskohdat, nippelitieto, turhat pikkuasiat. 

Tämän tietotulvan käsitteleminen on kuitenkin vaikeaa, ei osaa/pysty erottamaan mikä on oleellista ja mikä ei. Priorisoiminen, tarpeettomien asioden huomiotta jättäminen tai toisinaan arkisten tehtävien loppuun saattaminen on vaikeaa. Saattaa jäädä jumittamaan johonkin merkityksettömään sivuseikkaan eikä varsinaista asiaa saada hoidettua. 

Esimerkkinä vaikkapa, että kotona pitäisi keskustella jostain tärkeästä asiasta kuten muuton aikataulu, lasten hoitojärjestelyt kesällä, lomamatkan varaaminen tai remontin suunnitteleminen. Keskustelu tyssää usein alkuunsa, koska mies jää kiinni yksittäiseen sanaan, mielestään väärään lauserakenteeseen, su

Kerro ootko käyny pissahiessä kylpien sovittamassa merkkivaatteita.Mukana ollu tietty oma kiva äiti.kun vaatteiden pilalle menosta ilmoitetaan et reagoi, vaan selaat vaaterekkejä.

Poistutte normaalisti, minä jään pesemään pilattuja tuotteita

HÄVETKÄÄÄ

Vierailija kirjoitti:

Peukuista huomaa että paskapalstat kuten av, vetävät autistivammaisìa puoleensa. 

Tai voisiko olla, että kaikki he löytävät tiensä melko helposti keskusteluun, joka liittyy heihin, Suomen suurimmalla keskustelupalstalla? 

Vierailija kirjoitti:

Tuolle kirjoittajalle, joka päivittelee miksi autistin kanssa on menty yhteen ja lapsiakin tehty; eikö autistisella puolisolla sitten ole mitään vastuuta? 

Aivan kuin nämä miesraukat olisi kaapattu ja pakotettu parisuhteeseen ja perhe-elämään. 

Jos autisti ei jaksa tai pysty parisuhteeseen ja perhe-elämään, silloin on kuitenkin kannettava vastuuta niin, että päästää toisen elämään perhe-elämää rauhassa, ilman kuormittunutta autistia. Tässäkin ketjussa mainittiin, että nimenomaan autisti ei kuitenkaan halunnut erota. 

"Tuolle kirjoittajalle, joka päivittelee miksi autistin kanssa on menty yhteen ja lapsiakin tehty; eikö autistisella puolisolla sitten ole mitään vastuuta? "

Mitä ihmettä?! "Eikö autistilla ole mitään vastuuta siitä, että käyttäytyy autistisesti?" - no ei todellakaan ole, sehän on yhtä itsestään selvää kuinnjalayon käyttää pyörätuolia. 

"... nimenomaan autisti ei kuitenkaan halunnut erota" 🤦🏻 - no ei tietenkään, koska hän ei ole muuttunut vaan se nentti on muuttunut eikä enää hyväksy autistin käytöstä, joka on _hänen_ ongelmansa, ei sen autistin! 

Näistä katkerien nentti-exien kirjoituksista paistaa täydellinen ymmärryksen puute, mistä autismissa on kyse. Autistin käytös on vain seurausta autismista, joka on se perustavanlaatuinen ero.