Lue keskustelun säännöt.
Autismi aikuisella
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Omasta vahvasti kirjolla olevasta, mutta diagnosoimattomasta miehestäni voin kertoa, että huomaa valtavasti asioita. Pienetkin yksityiskohdat, nippelitieto, turhat pikkuasiat.
Tämän tietotulvan käsitteleminen on kuitenkin vaikeaa, ei osaa/pysty erottamaan mikä on oleellista ja mikä ei. Priorisoiminen, tarpeettomien asioden huomiotta jättäminen tai toisinaan arkisten tehtävien loppuun saattaminen on vaikeaa. Saattaa jäädä jumittamaan johonkin merkityksettömään sivuseikkaan eikä varsinaista asiaa saada hoidettua.
Esimerkkinä vaikkapa, että kotona pitäisi keskustella jostain tärkeästä asiasta kuten muuton aikataulu, lasten hoitojärjestelyt kesällä, lomamatkan varaaminen tai remontin suunnitteleminen. Keskustelu tyssää usein alkuunsa, koska mies jää kiinni yksittäiseen sanaan, mielestään väärään lauserakenteeseen, suunnitelmaa x ei voida toteuttaa lainkaan koko kesänä koska kesäkuussa on asia y. Ja tähän asiaan y
Älä hyvä ihminen nolaa itseäsi yrittämättä diagnosoida läheistäsi, se ei onnistu edes ammattilaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta vahvasti kirjolla olevasta, mutta diagnosoimattomasta miehestäni voin kertoa, että huomaa valtavasti asioita. Pienetkin yksityiskohdat, nippelitieto, turhat pikkuasiat.
Tämän tietotulvan käsitteleminen on kuitenkin vaikeaa, ei osaa/pysty erottamaan mikä on oleellista ja mikä ei. Priorisoiminen, tarpeettomien asioden huomiotta jättäminen tai toisinaan arkisten tehtävien loppuun saattaminen on vaikeaa. Saattaa jäädä jumittamaan johonkin merkityksettömään sivuseikkaan eikä varsinaista asiaa saada hoidettua.
Esimerkkinä vaikkapa, että kotona pitäisi keskustella jostain tärkeästä asiasta kuten muuton aikataulu, lasten hoitojärjestelyt kesällä, lomamatkan varaaminen tai remontin suunnitteleminen. Keskustelu tyssää usein alkuunsa, koska mies jää kiinni yksittäiseen sanaan, mielestään väärään lauserakenteeseen, suunnitelmaa x ei voida toteuttaa lainkaan koko kesän
Autismi ei ole tekosyy olla epäkohtelias kuspää.
Sen mitä olen nähnyt näitä niin mielipiteet vaikutta monasti aika yksioikoisilta, ettei oikein ole siltäväliltä, mutta tässä kun ei ole kontaktia ja se varsinainen poikkeama on juuri siinä vuorovaikutuksessa niin yhtä tyhjän kanssa mitä kukin kirjoittelee tai väittää olevansa.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä käytöksenä varmaan asioiden perinpohjainen selvittäminen milloin mistäkin, työpaikalla en osaa kumarrella auktoriteetteja vaan puhun heillekin ihan suoraan (mutta aina siis kaikille kohteliaasti), keskityn intensiivisesti, en jaksa aina kiinnostua small talkista - poikkeuksena jos aihe on itselleni mieluinen. Pidän kuulemma usein "saarnoja", kerron mielipiteeni perinpohjaisesti. En pysty valehtelemaan, mutta pystyn salaamaan mielipiteeni.
Kirjaimellisesti minä.
Study: Significant statistical link between mass murder and autism
https://www.washingtonpost.com/news/morning-mix/wp/2014/05/21/study-fin…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisona ja perheenisänä melkoinen painajainen.
Varsinkin kun ei kertonut ongelmastaan mitään ja jätti minut ihmettelemään käytöstään.
Mieheni ei kyennyt antamaan/vastaanottamaan hellyyttä tai rakkautta edes lapsilleen saati minulle.
Kaikki tehtiin kuten hän halusi. Ei edes lasten tarpeet menneet hänen ohi.
Kyky kompromissiin tai keskusteluun puhdas nolla. Ei kyennyt havaitsemaan minkäänlaista sanatonta viestintää. Möläytteli kaiken loukkaavankin, mikä päähän sattui tulemaan ilman minkäänlaista harkintaa.
Täysin päätöntä rahankäyttöä ja raivokohtauksia kun niihin yritti puuttua.
Seksielämä täysin tunteetonta, mekaanista ja kylmää.
Eroa teimme vuosia ja kun se lopulta tuli, hän valitti, että ero tuli aivan yhtäkkiä, varottamatta.
Oli hänessä tietysti hyviäkin puolia, mutta ne ei juuri nyt tule mieleen kun erosta on niin vähän aikaa.
Ihme jankaamista tyhjänpäisistä asioista. Jotain työjuttuja.
T: Riikan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Koulusurmalla uhkailleiden nuorten parissa hoitotyötä tehneiden mukaan näillä nuorilla esiintyy myös Aspergerin syndroomalle tyypillisiä ominaisuuksia."
Vierailija kirjoitti:
Puolisona ja perheenisänä melkoinen painajainen.
Varsinkin kun ei kertonut ongelmastaan mitään ja jätti minut ihmettelemään käytöstään.
Mieheni ei kyennyt antamaan/vastaanottamaan hellyyttä tai rakkautta edes lapsilleen saati minulle.
Kaikki tehtiin kuten hän halusi. Ei edes lasten tarpeet menneet hänen ohi.
Kyky kompromissiin tai keskusteluun puhdas nolla. Ei kyennyt havaitsemaan minkäänlaista sanatonta viestintää. Möläytteli kaiken loukkaavankin, mikä päähän sattui tulemaan ilman minkäänlaista harkintaa.
Täysin päätöntä rahankäyttöä ja raivokohtauksia kun niihin yritti puuttua.
Seksielämä täysin tunteetonta, mekaanista ja kylmää.
Eroa teimme vuosia ja kun se lopulta tuli, hän valitti, että ero tuli aivan yhtäkkiä, varottamatta.
Oli hänessä tietysti hyviäkin puolia, mutta ne ei juuri nyt tule mieleen kun erosta on niin vähän aikaa.
Mä olen naimisissa hyvin samankaltaisen miehen kanssa. Eroa on meilläkin tehty jo kauan, mutta tulossa on. Keskustelukyvyn puute, empatiakyvyn vähäisyys ja kykenemättömyys mihinkään suunnitelmallisuuteen kun tulevista asioista on kyse tekee avioliitosta vaikean, eroamisesta vieläkin vaikeamman.
Lainaamassani kommentissa kuvailtiin meidänkin liitto todella hyvin. On kuluttavaa ja raskasta ja välillä tuskallista elää ihmisen kanssa, joka ei anna mitään itsestään. En saa rakkautta, hellyyttä, tukea enkä edes alkeellisintakaan vastakaikua tunteilleni. Lapset saavat sitä kaikkea minulta, kompensoin mieheni puutteita kaikin tavoin, jotta lapset saisivat tarvitsemansa ja olisivat onnellisia. Itse en ole ja huomaan olevani aika uupunut tähän kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunnista tuota nippelitiedon hahmottamista. Päinvastoin olen mielestäni hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia. Olennaisen. Monesti ärsyttää ihmiset, jotka eivät näe metsää viherkasveilta.
Yksityiskohtien havaitseminen ja jopa niihin juuttuminen on kyllä tyypillistä autismia. Autisti myös hahmottaa kaikki itseään(kin) koskevat asiat minäkeskeisesti. Esim. porukassa syömään mentäessä haluaa ehdottomasti oman laskun. Ikävä sanoa, mutta välillä autistin säästäväisyys menee överiksi. Ja olen siis itsekin assi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuka näitä testejä tulkitsee, lähihoitaja?"
Testit tekee yleensä psykologi ja diagnoosin niiden sekä muiden tietojen pohjalta psykiatri.
Hehehe! Ihan yleislääkärit nykyään.
Kyllä. Ja toisaalta, kun on aikuisista ihmisistä kyse, mihin erikoislääkäriä edes tarvittaisiin? Jos kyse on normaaliälyisestä henkilöstä, hän pystyy itse kertomaan haasteensa ja mikä on ongelmallista. Omasta mielestäni diagnoosi tulisi asettaa vain, jos henkilöllä on haasteita pärjätä arkielämässään autismin takia. Miksi kukaan muuten edes menisi puhumaan asiasta lääkäriin? Itsekorostusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisona ja perheenisänä melkoinen painajainen.
Varsinkin kun ei kertonut ongelmastaan mitään ja jätti minut ihmettelemään käytöstään.
Mieheni ei kyennyt antamaan/vastaanottamaan hellyyttä tai rakkautta edes lapsilleen saati minulle.
Kaikki tehtiin kuten hän halusi. Ei edes lasten tarpeet menneet hänen ohi.
Kyky kompromissiin tai keskusteluun puhdas nolla. Ei kyennyt havaitsemaan minkäänlaista sanatonta viestintää. Möläytteli kaiken loukkaavankin, mikä päähän sattui tulemaan ilman minkäänlaista harkintaa.
Täysin päätöntä rahankäyttöä ja raivokohtauksia kun niihin yritti puuttua.
Seksielämä täysin tunteetonta, mekaanista ja kylmää.
Eroa teimme vuosia ja kun se lopulta tuli, hän valitti, että ero tuli aivan yhtäkkiä, varottamatta.
Oli hänessä tietysti hyviäkin puolia, mutta ne ei juuri nyt tule mieleen kun er
Käy täällä lukemassa muiden kokemuksista ja mieti haluatko tuollaisen lapsuuden lapsillesi.
Minä en halunnut. Varsinkin kun parisuhde meni vuosi vuodelta ahdistavammaksi ja koko perhe alkoi kärsiä stressioireista.
https://tukinet.net/teemat/parisuhde-koti-ja-perhe-1801261251/forum/top…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta vahvasti kirjolla olevasta, mutta diagnosoimattomasta miehestäni voin kertoa, että huomaa valtavasti asioita. Pienetkin yksityiskohdat, nippelitieto, turhat pikkuasiat.
Tämän tietotulvan käsitteleminen on kuitenkin vaikeaa, ei osaa/pysty erottamaan mikä on oleellista ja mikä ei. Priorisoiminen, tarpeettomien asioden huomiotta jättäminen tai toisinaan arkisten tehtävien loppuun saattaminen on vaikeaa. Saattaa jäädä jumittamaan johonkin merkityksettömään sivuseikkaan eikä varsinaista asiaa saada hoidettua.
Esimerkkinä vaikkapa, että kotona pitäisi keskustella jostain tärkeästä asiasta kuten muuton aikataulu, lasten hoitojärjestelyt kesällä, lomamatkan varaaminen tai remontin suunnitteleminen. Keskustelu tyssää usein alkuunsa, koska mies jää kiinni yksittäiseen sanaan, mielestään väärään lauserakenteeseen, suunnitelmaa x ei voida toteuttaa lainkaan koko kesän
"Älä hyvä ihminen nolaa itseäsi yrittämättä diagnosoida läheistäsi, se ei onnistu edes ammattilaiselta. "
Hän nolasi itsensä kritisoimalla läheistään. Sama kuin ivailisi liikuntavammaisen kyvyttömyyttä juosta tai toimia kompelösti.
Ammattilaisia ei aikuisten autistien suhteen ole juurikaan. Kyllä oikea ammattilainen näkee, mistä on kyse. Minä assina tunnistan melko tarkasti toisen autistin, edellyttäen ettei ole liitännäisiä kuten adhd, ocd ym. Ehkä aikuisen autismin diagnosoimiseen kannattaisi käyttää arkielämän videointia. Kukaan ei jaksaisi feikata 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on autistin ja standup-koomikon ero?
Autisti on tosissaan.
Jätetäänpä nämä autistivitsit edes tästä ketjusta. Etkö tajua, että tuo on pilkkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta vahvasti kirjolla olevasta, mutta diagnosoimattomasta miehestäni voin kertoa, että huomaa valtavasti asioita. Pienetkin yksityiskohdat, nippelitieto, turhat pikkuasiat.
Tämän tietotulvan käsitteleminen on kuitenkin vaikeaa, ei osaa/pysty erottamaan mikä on oleellista ja mikä ei. Priorisoiminen, tarpeettomien asioden huomiotta jättäminen tai toisinaan arkisten tehtävien loppuun saattaminen on vaikeaa. Saattaa jäädä jumittamaan johonkin merkityksettömään sivuseikkaan eikä varsinaista asiaa saada hoidettua.
Esimerkkinä vaikkapa, että kotona pitäisi keskustella jostain tärkeästä asiasta kuten muuton aikataulu, lasten hoitojärjestelyt kesällä, lomamatkan varaaminen tai remontin suunnitteleminen. Keskustelu tyssää usein alkuunsa, koska mies jää kiinni yksittäiseen sanaan, mielestään väärään lauserakenteeseen, su
"Autismi ei ole tekosyy olla epäkohtelias kuspää."
Kohteliaisuudesta ei ole tässä tapauksessa kyse. On tulkinta- ja kulttuurikysymys, mitä pidetään epäkohteliaana. Autisti puhuu suoraan ja faktoja. Niiden sanominen ääneen EI ole epäkohteliasta häneltä. Autisti kun ei osaa maireilla ja teeskennellä.
Vierailija kirjoitti:
Puolisona ja perheenisänä melkoinen painajainen.
Varsinkin kun ei kertonut ongelmastaan mitään ja jätti minut ihmettelemään käytöstään.
Mieheni ei kyennyt antamaan/vastaanottamaan hellyyttä tai rakkautta edes lapsilleen saati minulle.
Kaikki tehtiin kuten hän halusi. Ei edes lasten tarpeet menneet hänen ohi.
Kyky kompromissiin tai keskusteluun puhdas nolla. Ei kyennyt havaitsemaan minkäänlaista sanatonta viestintää. Möläytteli kaiken loukkaavankin, mikä päähän sattui tulemaan ilman minkäänlaista harkintaa.
Täysin päätöntä rahankäyttöä ja raivokohtauksia kun niihin yritti puuttua.
Seksielämä täysin tunteetonta, mekaanista ja kylmää.
Eroa teimme vuosia ja kun se lopulta tuli, hän valitti, että ero tuli aivan yhtäkkiä, varottamatta.
Oli hänessä tietysti hyviäkin puolia, mutta ne ei juuri nyt tule mieleen kun erosta on niin vähän aikaa.
Olet kyllä itse ollut sokea kana, kun et ole mitään huomannut. "Mies ei kertonut ongelmistaan etukäteen." No ei, koska SINUNHAN ne ongelmat olivat.
Ja useampia lapsia menit väsäämään tuon ihmisen kanssa? Eroakin tehtiin vielä vuosia. Hohhoijaa. Mutta kun se mies on pakko olla, kuha on mies. 🤦🏻
Olisit itse jättänyt tuon miesparan rauhaan elämään omaa, ehkä yksinäistä elämäänsä.
Nenttinaisen ei todellakaan pidä mennä yhteen nepsymiehen kanssa, ellei ole valmis ottamaan vastaan mitä tulee. Pilaatte hänenkin elämän, joka on jo muutenkin haasteellista sen nepsyyden takia.
Eniten näissä aftermath-katkerien eronneiden jutuissa ärsyttää se, etteivät he tajuq vieläkään, miten kuormittavaa koko perheelämä on ollut sille touselle osapuolelle. Joka ei ole autistinen omasta halustaan, eikä autismin lopettaminen ole hänen vallassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisona ja perheenisänä melkoinen painajainen.
Varsinkin kun ei kertonut ongelmastaan mitään ja jätti minut ihmettelemään käytöstään.
Mieheni ei kyennyt antamaan/vastaanottamaan hellyyttä tai rakkautta edes lapsilleen saati minulle.
Kaikki tehtiin kuten hän halusi. Ei edes lasten tarpeet menneet hänen ohi.
Kyky kompromissiin tai keskusteluun puhdas nolla. Ei kyennyt havaitsemaan minkäänlaista sanatonta viestintää. Möläytteli kaiken loukkaavankin, mikä päähän sattui tulemaan ilman minkäänlaista harkintaa.
Täysin päätöntä rahankäyttöä ja raivokohtauksia kun niihin yritti puuttua.
Seksielämä täysin tunteetonta, mekaanista ja kylmää.
Eroa teimme vuosia ja kun se lopulta tuli, hän valitti, että ero tuli aivan yhtäkkiä, varottamatta.
Oli hänessä tietysti hyviäkin puolia, mutta ne ei juuri nyt tule mieleen kun er
Mä olen naimisissa hyvin samankaltaisen miehen kanssa. Eroa on meilläkin tehty jo kauan, mutta tulossa on. Keskustelukyvyn puute, empatiakyvyn vähäisyys ja kykenemättömyys mihinkään suunnitelmallisuuteen kun tulevista asioista on kyse tekee avioliitosta vaikean, eroamisesta vieläkin vaikeamman.
Lainaamassani kommentissa kuvailtiin meidänkin liitto todella hyvin. On kuluttavaa ja raskasta ja välillä tuskallista elää ihmisen kanssa, joka ei anna mitään itsestään. En saa rakkautta, hellyyttä, tukea enkä edes alkeellisintakaan vastakaikua tunteilleni. Lapset saavat sitä kaikkea minulta, kompensoin mieheni puutteita kaikin tavoin, jotta lapset saisivat tarvitsemansa ja olisivat onnellisia. Itse en ole ja huomaan olevani aika uupunut tähän kaikkeen.
Hyvänen aika! Miksi olette menneet naimisiin ja hankkineet lapsia puolusonne kanssa?! Olen satavarma, että mies on ollut samanlainen alusta asti. Mutta itsellänne on ollut kiima ja pesänrakennusvietti niin korkealla, että olette ummistaneet silmänne miehen autistipiirteiltä. Fakta: mies on oma itsensä kuten sinäkin olet. Ihan kauheaa lukea näitä autisteja solvaavia kommentteja katkerilta eksiltä. Ymmärrän kyllä, että etsitte vertaistukea ja tetapoitte itseänne näillä. Mutta kun se virhe on alunperinkin ollut teidän ja vain teidän! Autisti on autisti on autisti. Turha siitä on vinkua.
En lainaa, koska pitkät lainaukset tekevät ketjun seuraamisesta kankeaa.
Edellisissä kommenteissa siis ihmeteltiin varsin ikävään sävyyn miksi on menty yhteen autistisen miehen kanssa ja tehty vielä lapsiakin.
Olen yksi kirjoittajista, joka kertoi vaikeasta avioliitostaan. Yhteen on menty, koska ihastuttiin ja rakastuttiin, miehelläni oli tuolloin, nuorena, enemmän joustavuutta ja jaksamista. Ihastuimme vastakohtiimme. Hiljainen ja harkitsevan oloinen mies viehätti minua ja mies piti eläväisyydestäni, avoimuudestani ja lämmöstäni. Mieheni oli ja on yhä varsin älykäs, yleistietoa on valtavasti, jaksoi tuolloin keskustella tunteja kiinnostavista asioista. Luki paljon ja puhuimme kirjallisuudesta, tieteestä, politiikasta.
Jaksoi myös panostaa seurusteluun, kävimme ulkona syömässä, tunnelmallisilla kahvilatreffeillä, kävelyillä kauniissa paikoissa, sain kukkia ja lahjoja, seksi sujui. Myöhemmin kyllä tajusin, että seurustelussa oli hieman päälleliimattuja ja kaavamaisia piirteitä, mutta ei sellaisia hyvin nuorena ja ihastuneena analysoi.
Ymmärsin myöhemmin, että mies osasi ja osaa myös maskata hyvin. Jossain vaiheessa aika suoraan sanoikin esittäneensä, koska muuten en olisi jatkanut kanssaan. Oli aika raskasta tajuta, että liitto perustuukin näin hataralle pohjalle. Ja etten tuntenut miestäni oikeasti, mitä kaikkea muuta salaa ja piilottelee?
Lasten synnyttyä kaikki maskaaminen sitten loppuikin. Päästi koko autistisen olemisensa valloilleen ja elää omaa elämäänsä perheen sisällä. Omassa kuplassaan, jonne muilla ei ole pääsyä.
Sanoo suoraan, näin. Kyllä parempi sanoa itselleenkin selkeästi, kun on vielä jokin hahmotushäiriö, ei tiedä loukkaavansa.
Väärä käsitys oli ainakin omassa elämässä, että kaikesta olisin loukkaantunut.
Hehehe! Ihan yleislääkärit nykyään.