Lue keskustelun säännöt.
Autismi aikuisella
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Mistä sen tietää onko vain ujoutta jos on välillä vaikea katsoa silmiin?
Jos on vain välillä vaikea katsoa silmiin, se ei ole autismia. Autistilla silmiin katsominen on aina vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut voivat kokea häpeälliseksi ja julkeaksi silmiinkatsomisen, ei kai se kenestään autistia tee.
Silmiin katsomattomuus itsessään ei ole autismia, vaan se syy, miksi ei katso silmiin, voi olla autistinen piirre.
Eräs huonokuuloinen tuttavani ei katso silmiin keskustelukumppania, koska suun liikkeiden seuraaminen auttaa häntä saamaan paremmin selvää puheesta. Hän ei ole autisti.
"Autistilla silmiin katsominen on aina vaikeaa."
Tämä ei perustu mihinkään. Autistin katsekontakti on poikkeava. Se voi olla katseen välttelyä, mutta myös liian intensiivistä tuijottamista. Poikkeavuus on se kriteeri.
Mä lasken aina kaikkea, varsinkin jos on tylsä tehtävä. Lasken montako pyykkiä ripustan narulle, montako astiaa tyhjennän koneesta, montako laitan sinne takaisin, montako autoa tulee vastaan tai kuinka monta autoa ohitan.
En tykkää äänistä. Jos kuuntelen musiikkia, kuuntelen sitä. Jos keskustelen, keskustelen. Molemmat samaan aikaan on kuormittavaa.
En tykkää valosta, olen mieluiten hämärässä sisällä.
Vaatteet tuntuvat pahalta päällä, saumat ahdistaa.
Joku sanoi aiemmin, että suhde lapsiin on "isämäinen". Olen siis äiti, ja tunnistan tämän. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että olen tehnyt paljon töitä ja lapset ovat olleet isänsä kanssa.
Teen asiantuntijatyötä, varmistan faktat miljoona kertaa, ennenkuin esitän totuuden muille. Kun olen asiasta varma, voin kertoa sen kelle tahansa.
Jos asia on mielenkiintoinen, keskittymiskykyni on 100%. Jos asia ei ole mielenkiintoinen, sen hoitaminen on todella tuskaista.
Ja kaikenlaista muutakin.
Mikä diagnoosi?
Vierailija kirjoitti:
Mä lasken aina kaikkea, varsinkin jos on tylsä tehtävä. Lasken montako pyykkiä ripustan narulle, montako astiaa tyhjennän koneesta, montako laitan sinne takaisin, montako autoa tulee vastaan tai kuinka monta autoa ohitan.
En tykkää äänistä. Jos kuuntelen musiikkia, kuuntelen sitä. Jos keskustelen, keskustelen. Molemmat samaan aikaan on kuormittavaa.
En tykkää valosta, olen mieluiten hämärässä sisällä.
Vaatteet tuntuvat pahalta päällä, saumat ahdistaa.
Joku sanoi aiemmin, että suhde lapsiin on "isämäinen". Olen siis äiti, ja tunnistan tämän. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että olen tehnyt paljon töitä ja lapset ovat olleet isänsä kanssa.
Teen asiantuntijatyötä, varmistan faktat miljoona kertaa, ennenkuin esitän totuuden muille. Kun olen asiasta varma, voin kertoa sen kelle tahansa.
Jos asia on mielenkiintoinen, keskittymiskykyni on 100%. Jos asia ei ole mielenkiintoinen, sen ho
Paljon autismiin viittaavia piirteitä. Millainen lapsi olit?
Minulla on autismin lisäksi erityisherkkyys. Aistiyliherkkyys liittyy molempiin. Ennen diagnoosia ajattelin, että olen vain eksentrinen persoona ja herkkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lasken aina kaikkea, varsinkin jos on tylsä tehtävä. Lasken montako pyykkiä ripustan narulle, montako astiaa tyhjennän koneesta, montako laitan sinne takaisin, montako autoa tulee vastaan tai kuinka monta autoa ohitan.
En tykkää äänistä. Jos kuuntelen musiikkia, kuuntelen sitä. Jos keskustelen, keskustelen. Molemmat samaan aikaan on kuormittavaa.
En tykkää valosta, olen mieluiten hämärässä sisällä.
Vaatteet tuntuvat pahalta päällä, saumat ahdistaa.
Joku sanoi aiemmin, että suhde lapsiin on "isämäinen". Olen siis äiti, ja tunnistan tämän. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että olen tehnyt paljon töitä ja lapset ovat olleet isänsä kanssa.
Teen asiantuntijatyötä, varmistan faktat miljoona kertaa, ennenkuin esitän totuuden muille. Kun olen asiasta varma, voin kertoa sen kelle tahansa.
Jos asia on mielenkiintoinen, keskittymiskyky
Olin sellainen nujerrettu lapsi... Silloinkin kyllä monet asioista ahdisti ja ärsytti, mutta pakotettiin vaan sopeutumaan. En sopeutunut.
"Kuka näitä testejä tulkitsee, lähihoitaja?"
Testit tekee yleensä psykologi ja diagnoosin niiden sekä muiden tietojen pohjalta psykiatri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta vahvasti kirjolla olevasta, mutta diagnosoimattomasta miehestäni voin kertoa, että huomaa valtavasti asioita. Pienetkin yksityiskohdat, nippelitieto, turhat pikkuasiat.
Tämän tietotulvan käsitteleminen on kuitenkin vaikeaa, ei osaa/pysty erottamaan mikä on oleellista ja mikä ei. Priorisoiminen, tarpeettomien asioden huomiotta jättäminen tai toisinaan arkisten tehtävien loppuun saattaminen on vaikeaa. Saattaa jäädä jumittamaan johonkin merkityksettömään sivuseikkaan eikä varsinaista asiaa saada hoidettua.
Esimerkkinä vaikkapa, että kotona pitäisi keskustella jostain tärkeästä asiasta kuten muuton aikataulu, lasten hoitojärjestelyt kesällä, lomamatkan varaaminen tai remontin suunnitteleminen. Keskustelu tyssää usein alkuunsa, koska mies jää kiinni yksittäiseen sanaan, mielestään väärään lauserakenteeseen, suunnitelmaa x ei voida toteuttaa lainkaan koko kesänä koska kesäkuussa on asia y. Ja tähän asiaan y jäädään täysin jumiin.
Arkisessa elämässä tämä näkyy siinä, että pyykinpesusta ei tule mitään koska pariton sukka suistaa koko homman kaaokseen, tiskaamisesta tulee elämää suurempi projekti, jota ei voi keskeyttää edes itkevän lapsen takia, imurointi kestää ikuisuuden ja sen jäljiltä kaikki on sekaisin, koska jokainen tavara pitää siirtää pois tieltä, mutta mitään ei laiteta paikoilleen.
Omat mielenkiinnon kohteet ja harrastukset menevät kaiken edelle. Näihin käyttää aivan suhteettomasti aikaa. Valokuvaaminen on niin tärkeää, että kiinnostavaa lintua kuvataan kesken päivällisen, kahvilan pöydästä hypätään kuvaamassa erikoista autoa, laivaa tai jotain lintua. Sitten valokuvia käsitellään, arkistoidaan, järjestetään koneella tunteja. Muistikirjaan tehdään seikkaperäiset muistiinpanot lintuhavainnoista, nämä myös talletetaan havaintojärjestelmään lintuharrastajien sivuille.
Aikuisen autistin kanssa on tälläista. Mieheni autismiin kuuluu myös lattea tunne-elämä. Ulospäin sitä ei ole ja minä olenkin sitten hullu, vaikea ja hirveän vaativa, kun tarvitsisin jonkinlaista vastakaikua omille tunteilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lasken aina kaikkea, varsinkin jos on tylsä tehtävä. Lasken montako pyykkiä ripustan narulle, montako astiaa tyhjennän koneesta, montako laitan sinne takaisin, montako autoa tulee vastaan tai kuinka monta autoa ohitan.
En tykkää äänistä. Jos kuuntelen musiikkia, kuuntelen sitä. Jos keskustelen, keskustelen. Molemmat samaan aikaan on kuormittavaa.
En tykkää valosta, olen mieluiten hämärässä sisällä.
Vaatteet tuntuvat pahalta päällä, saumat ahdistaa.
Joku sanoi aiemmin, että suhde lapsiin on "isämäinen". Olen siis äiti, ja tunnistan tämän. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että olen tehnyt paljon töitä ja lapset ovat olleet isänsä kanssa.
Teen asiantuntijatyötä, varmistan faktat miljoona kertaa, ennenkuin esitän totuuden muille. Kun olen asiasta varma, voin kertoa sen kelle tahansa.
"Olin sellainen nujerrettu lapsi... Silloinkin kyllä monet asioista ahdisti ja ärsytti, mutta pakotettiin vaan sopeutumaan. En sopeutunut."
Sama. Olen vielä fyysisen kasvatusväkivallan uhri: sain remmistä, kun marisin kutittavasta villatakista tai pelkäsin mennä pimeään kotikellariin. Kotona olin villi, mutta pelkäsin suunnattomasti kaikkia muita. Kun kotiin tuli vieraita, menin piiloon. Katsekontaktia oli turha edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kuka näitä testejä tulkitsee, lähihoitaja?"
Testit tekee yleensä psykologi ja diagnoosin niiden sekä muiden tietojen pohjalta psykiatri.
Sinänsä ihan sama, kuka laskee kirjallisen testilomakkeen pistemäärän. Siihen tarvitsee vain yhteenlaskutaitoa. Esim. autisti itse voisi hyvin laskea omat pisteensä. Minulla ei paljon puuttunut maksimista.
Olen tosi rationaalinen. Se voi näyttää kylmältä. Inhoan eri suuntiin poukkoilua. Sanon suoraan asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta toisaalta moni sanoo, että minulla on hyvä sydän. Olen kiltti ja koitan auttaa muita. Minulla on voimakas oikeudentaju. Aina en ole paikan ja tilanteen tasalla. On tullut hauskoja yhteensattumia sen takia.
Ilmaisut omaperäisiä ja eleetkin. Tahatonta komiikkaa.
En tunnista tuota nippelitiedon hahmottamista. Päinvastoin olen mielestäni hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia. Olennaisen. Monesti ärsyttää ihmiset, jotka eivät näe metsää viherkasveilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti loukkaantuva.
Tai helposti muita loukkaava tahtomattaan. Kaikki autistit ei edes tajua loukkaantua eikä ymmärrä jos niille veetuillaan.
Autistit ovat onnekkaita ymmärtämättömyydessään. Normon loukkaantuminen sitä vastoin on vain aikuistumattomuutta, silloin ego on vielä olemassa.
Peukuista huomaa että paskapalstat kuten av, vetävät autistivammaisìa puoleensa.
Vierailija kirjoitti:
Helposti loukkaantuva.
En loukkaannu oikeastaan kuin hyvin törkeistä asioista. Eli lähinnä joku hyvin hyvin vakava asia, ei arkinen tölväisy puhumattakaan huulenheitosta.
Moni tuntuu luulevan, että loukkaannun. Se harmittaa välillä. Pitäisi osata hymyillä ja nauraa niin, että se myös näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Omasta vahvasti kirjolla olevasta, mutta diagnosoimattomasta miehestäni voin kertoa, että huomaa valtavasti asioita. Pienetkin yksityiskohdat, nippelitieto, turhat pikkuasiat.
Tämän tietotulvan käsitteleminen on kuitenkin vaikeaa, ei osaa/pysty erottamaan mikä on oleellista ja mikä ei. Priorisoiminen, tarpeettomien asioden huomiotta jättäminen tai toisinaan arkisten tehtävien loppuun saattaminen on vaikeaa. Saattaa jäädä jumittamaan johonkin merkityksettömään sivuseikkaan eikä varsinaista asiaa saada hoidettua.
Esimerkkinä vaikkapa, että kotona pitäisi keskustella jostain tärkeästä asiasta kuten muuton aikataulu, lasten hoitojärjestelyt kesällä, lomamatkan varaaminen tai remontin suunnitteleminen. Keskustelu tyssää usein alkuunsa, koska mies jää kiinni yksittäiseen sanaan, mielestään väärään lauserakenteeseen, suunnitelmaa x ei voida toteuttaa lainkaan koko kesänä koska kesäkuussa on asia y. Ja tähän asiaan y
Toivottavasti huomioit omassa toiminnassasi ja puheissasi, että mies on tahattomasti autistinen eikä sinun kiusaksesi. Tässä tapauksessa miehellä on yhtä paljon aihetta kritisoida _sinun_ käytöstäsi ja odotuksiasi, koska sinä olet nentti. Mikset itse mukaudu ja sopeudu miehen autismiin? Koska kirjoituksestasi paistaa selvästi läpi se, että miehesi käytös häiritsee sinua kovasti ja haluaisit hänen olevan erilainen. Sinähän suorastaan nälvit ja ivaat miehesi toimintatapoja! Aika kauheaa... 😢 Fakta: autisti käyttäytyy noin, eikä muutu nentiksi, koskaan. Ei vaikka miten haukkuisit ja "kouluttaisit".
Minusta miehesi kuulostaa tosi kivalta ja toivottavalta kumppanilta, mutta olenkin itse asperger.
Vierailija kirjoitti:
Mä lasken aina kaikkea, varsinkin jos on tylsä tehtävä. Lasken montako pyykkiä ripustan narulle, montako astiaa tyhjennän koneesta, montako laitan sinne takaisin, montako autoa tulee vastaan tai kuinka monta autoa ohitan.
En tykkää äänistä. Jos kuuntelen musiikkia, kuuntelen sitä. Jos keskustelen, keskustelen. Molemmat samaan aikaan on kuormittavaa.
En tykkää valosta, olen mieluiten hämärässä sisällä.
Vaatteet tuntuvat pahalta päällä, saumat ahdistaa.
Joku sanoi aiemmin, että suhde lapsiin on "isämäinen". Olen siis äiti, ja tunnistan tämän. Olen ajatellut sen johtuvan siitä, että olen tehnyt paljon töitä ja lapset ovat olleet isänsä kanssa.
Teen asiantuntijatyötä, varmistan faktat miljoona kertaa, ennenkuin esitän totuuden muille. Kun olen asiasta varma, voin kertoa sen kelle tahansa.
Jos asia on mielenkiintoinen, keskittymiskykyni on 100%. Jos asia ei ole mielenkiintoinen, sen ho
Säälin lapsiasi. Äiti on tunteeton kusipää.
Jotkut voivat kokea häpeälliseksi ja julkeaksi silmiinkatsomisen, ei kai se kenestään autistia tee.