Lue keskustelun säännöt.
Autismi aikuisella
Kommentit (172)
Miten autisti suhtautuu/huomioi jos olet sairaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten autisti suhtautuu/huomioi jos olet sairaana?
Minun mieheni hoitaa asiat ja arjen niin että saan levätä, mutta ei tule kahta metriä lähemmäksi ettei tartu. Jos tauti on tarttuvaa siis. Aikanaan, kun vietin kuukausikaupalla sairaalassa, istui liimaantuneena viereen ja huolehti kaikin tavoin kun ei ollut pelkoa mistään tartuntavaarasta.
Tosi vaikea sanoa, kun meilläkin on parisuhteessa kaksi aspergeriä, ja yhteistä meillä on luonteen perusteella vain se, että molempien aivot yliajattelee kaikkea hiukkasesta universumiin. Minä olen tuollainen ketjussa aiemminkin mainittu rationaalinen, superkohtelias asiantuntijanainen, joka on pärjännyt hyvin koulussa, oppi lukemaan neljävuotiaana ja jolle iskostui liian kirjaimellisesti kymmenen käskyä päähän lapsena seurakunnan kerhossa. Mutta kovin lämmin ja tunteellinen en ole ulospäin, ja en ymmärrä sosiaalisia pelejä yhtään.
Mies on sitten täysin vastakohta, sellainen sotkuinen haahuilija, joka saa kriisejä aikaiseksi yksinkertaisesta kysymyksestä. Saa ongelmia aikaan myös esim. töissä, kun muut ei tee mielestään tarpeeksi hyvin, ja muistaa kyllä sanoa sen ääneen. Mutta myös luova nero, osaa mitä vaan mihin ryhtyy, ja on todella herkkä ja tunteellinen mies, joka välittää uskollisesti läheisistään.
Vierailija kirjoitti:
Miten autisti suhtautuu/huomioi jos olet sairaana?
Mun kokemukseni mukaan vetäytyy ja jättää kokonaan omiin oloihin sairastamaan, ei tule mieleenkään että toinen voisi kaivata apua tai lohtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten autisti suhtautuu/huomioi jos olet sairaana?
Mun kokemukseni mukaan vetäytyy ja jättää kokonaan omiin oloihin sairastamaan, ei tule mieleenkään että toinen voisi kaivata apua tai lohtua.
Sama kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...125 jatkaa:
Hoitaa myös apteekkikäynnit ja tuo kaupasta Jaffaa, inkivääriä ja mitä rohtoja nyt tarvitaan. Lähettelee myös naapurihuoneesta somia eläinvideoita :D Mutta fyysisesti lähelle ei tule kirveelläkään silloin.
Vierailija kirjoitti:
En lainaa, koska pitkät lainaukset tekevät ketjun seuraamisesta kankeaa.
Edellisissä kommenteissa siis ihmeteltiin varsin ikävään sävyyn miksi on menty yhteen autistisen miehen kanssa ja tehty vielä lapsiakin.
Olen yksi kirjoittajista, joka kertoi vaikeasta avioliitostaan. Yhteen on menty, koska ihastuttiin ja rakastuttiin, miehelläni oli tuolloin, nuorena, enemmän joustavuutta ja jaksamista. Ihastuimme vastakohtiimme. Hiljainen ja harkitsevan oloinen mies viehätti minua ja mies piti eläväisyydestäni, avoimuudestani ja lämmöstäni. Mieheni oli ja on yhä varsin älykäs, yleistietoa on valtavasti, jaksoi tuolloin keskustella tunteja kiinnostavista asioista. Luki paljon ja puhuimme kirjallisuudesta, tieteestä, politiikasta.
Jaksoi myös panostaa seurusteluun, kävimme ulkona syömässä, tunnelmallisilla kahvilatreffeillä, kävelyillä kauniissa paikoissa, sain kukkia ja lahjoja, seksi sujui. Myöhemmin kyllä tajusin,
"Lasten synnyttyä kaikki maskaaminen sitten loppuikin. Päästi koko autistisen olemisensa valloilleen ja elää omaa elämäänsä perheen sisällä. Omassa kuplassaan, jonne muilla ei ole pääsyä. "
Ja tajuatko sinäkään, miksi se maskaaminen loppui kuin seinään? Vastaus: koska autistin kuormitus kasvoi yli äyräiden, eikä enää ollut voimavaroja joustaa tippaakaan. Tajuatko ollenkaan, miten kauheaa se lapsiperhe-elämän päivittäinen stressi on autistimiehellesi? Kun ihan tavisvanhemmatkin hajoilevat perhearkeen. Autistilla ei kertakaikkiaan ole kykyä venyä. "Päästi koko autistisen olemisensa valloilleen." 🤦🏻🙄 Ihan sinua kiusatakseen vai? 🥸 Kun kamelin selkä katkeaa, siitä ei ole paluuta. Onko termi 'meltdown' tuttu? Se on autistinen burnout, henkinen romahdus, kun kuormitus käy sietämättömäksi. Tahaton, tahdosta riippumaton reaktio, jota autisti ei voi estää. Sen voi ehkäistä vain vähentämällä kuormitusta.
Toistan edelleen, että olen pöyristynyt teidän nenttien kyvyttömyydestä ymmärtää autismia, haukkumisesta ja julmasta syyllistämisestä, että toinen on - autistinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arjen koskettaminen, hellyys, saatteko tunnepuolelta mitään?
Vierailija kirjoitti:
Tosi vaikea sanoa, kun meilläkin on parisuhteessa kaksi aspergeriä, ja yhteistä meillä on luonteen perusteella vain se, että molempien aivot yliajattelee kaikkea hiukkasesta universumiin. Minä olen tuollainen ketjussa aiemminkin mainittu rationaalinen, superkohtelias asiantuntijanainen, joka on pärjännyt hyvin koulussa, oppi lukemaan neljävuotiaana ja jolle iskostui liian kirjaimellisesti kymmenen käskyä päähän lapsena seurakunnan kerhossa. Mutta kovin lämmin ja tunteellinen en ole ulospäin, ja en ymmärrä sosiaalisia pelejä yhtään.
Mies on sitten täysin vastakohta, sellainen sotkuinen haahuilija, joka saa kriisejä aikaiseksi yksinkertaisesta kysymyksestä. Saa ongelmia aikaan myös esim. töissä, kun muut ei tee mielestään tarpeeksi hyvin, ja muistaa kyllä sanoa sen ääneen. Mutta myös luova nero, osaa mitä vaan mihin ryhtyy, ja on todella herkkä ja tunteellinen mies, joka välittää uskollisesti läheisistään.
Onko teillä lapsia? Jos on, kerrotko miten vanhemmuus sujuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lainaa, koska pitkät lainaukset tekevät ketjun seuraamisesta kankeaa.
Edellisissä kommenteissa siis ihmeteltiin varsin ikävään sävyyn miksi on menty yhteen autistisen miehen kanssa ja tehty vielä lapsiakin.
Olen yksi kirjoittajista, joka kertoi vaikeasta avioliitostaan. Yhteen on menty, koska ihastuttiin ja rakastuttiin, miehelläni oli tuolloin, nuorena, enemmän joustavuutta ja jaksamista. Ihastuimme vastakohtiimme. Hiljainen ja harkitsevan oloinen mies viehätti minua ja mies piti eläväisyydestäni, avoimuudestani ja lämmöstäni. Mieheni oli ja on yhä varsin älykäs, yleistietoa on valtavasti, jaksoi tuolloin keskustella tunteja kiinnostavista asioista. Luki paljon ja puhuimme kirjallisuudesta, tieteestä, politiikasta.
Jaksoi myös panostaa seurusteluun, kävimme ulkona syömässä, tunnelmallisilla kahvilatreffeillä, kävelyillä kauniissa paikoissa, sain kukkia
Alapeukuttajat eivät hyväksy faktoja. Vai mitä alapeukutatte?
Vierailija kirjoitti:
Arjen koskettaminen, hellyys, saatteko tunnepuolelta mitään?
Olen naisautisti ja kyllä minä tykkään helliä ja kosketella, olla lähellä. En tietysti aina, ja jos olen suutuksissa, en halua olla lähelläkään! Olen hyvin mustavalkoinen, joko tai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti loukkaantuva.
Tai helposti muita loukkaava tahtomattaan. Kaikki autistit ei edes tajua loukkaantua eikä ymmärrä jos niille veetuillaan.
Kertoisitko mistä autistin sitten tunnistaa?
Haisee pissahielle, tuijottaa.Mukana äiti joka tarkkailee ettei aikuinen lapsi loukkaannu .
Joo, kuulostaakin ihan Elon Muskilta.
😑
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan tavallinen ero.
Ei hän jaksanut olla myöskään eroisä vaan jätti meidät kaikki samantien.
Nyt saa keskittyä siihen kaikkein tärkeimpään ihmiseen eli itseensä 24/7.
Tämäkin piti ilmaista ikään kuin v*ttuillen. Kerrot vain lapsille neutraalisti (jos kykenet), että isä on autistinen, eikä osannut olla meidän kanssa.
Mene vaikka terapiaan, että pääset syyllistämiseetä ja katkeruudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi vaikea sanoa, kun meilläkin on parisuhteessa kaksi aspergeriä, ja yhteistä meillä on luonteen perusteella vain se, että molempien aivot yliajattelee kaikkea hiukkasesta universumiin. Minä olen tuollainen ketjussa aiemminkin mainittu rationaalinen, superkohtelias asiantuntijanainen, joka on pärjännyt hyvin koulussa, oppi lukemaan neljävuotiaana ja jolle iskostui liian kirjaimellisesti kymmenen käskyä päähän lapsena seurakunnan kerhossa. Mutta kovin lämmin ja tunteellinen en ole ulospäin, ja en ymmärrä sosiaalisia pelejä yhtään.
Mies on sitten täysin vastakohta, sellainen sotkuinen haahuilija, joka saa kriisejä aikaiseksi yksinkertaisesta kysymyksestä. Saa ongelmia aikaan myös esim. töissä, kun muut ei tee mielestään tarpeeksi hyvin, ja muistaa kyllä sanoa sen ääneen. Mutta myös luova nero, osaa mitä vaan mihin ryhtyy, ja on todella herkkä ja tunteellinen mies, joka välittää uskoll
"Onko teillä lapsia? Jos on, kerrotko miten vanhemmuus sujuu?"
On yksi. Tehtiin pitkän harkinnan jälkeen, kun mies oli jo yli nelikymppinen ja minä tulossa nopeasti perässä. Päätettiin uskaltaa, ja ei oikeastaan mitään valitettavaa, poikakin on jo teini. Minulle oli raskainta se pienen lapsen jatkuva kiinniroikkuminen, miehelle taas kovat äänet ja itku oli stressaavaa. Mutta onneksi oli helppo lapsi, joka nukkuikin hyvin. Mies on ottanut hänet aina mukaan mielenkiintoisiin juttuihin ja opettanut vaikka ja mitä, sekä he puhuu paljon maailmasta ja syvällisiä. Minä sitten ehkä enemmän sellainen tiukkis, jolle esim. käytöstavat on tosi tärkeitä ja että kaikki kerääntyy ruokapöydän ääreen päivälliselle, mutta osaan kyllä häpeilemättä hullutellakin. Fiksu ja huumorintajuinen miehenalku saatu aikaiseksi, vaikka itse sanonkin.
Meillä myös lapsi. Imetyksen loputtua aloimme vuorotellen nukkua lapsen huoneessa niin toinen sai aina nukkua yksin. Nyt toki lapsi nukkuu jo itsekseen heräämättä. Kuvittelisin että muutenkin vuorottelemme muita enemmän lapsen kanssa, koska kotona yksin vietetty aika on molemmille arvokasta. Otamme myös ajoittain hotelliöitä yksin. Mies käyttää vastamelukuulokkeita lapsen mentyä nukkumaan voidakseen uppoutua omiin asioihinsa, minä en niin herkästi häiriydy vaikka tosiaan lapsen huuto vie voimat. Etenkin muiden lasten vieraillessa olen aivan poikki sen jälkeen jos on ollut kova meteli.
Imetys ei muuten tuntunut ollenkaan pahalta vaikka yleensä koskettelun sieto "kyllääntyy" päivän mittaan, johtuneeko hormoneista?
Lapsen kanssa tietysti halaillaan paljon, myös parisuhteessa on halailua ja läheisyyttä, mutta kyllä myös varmasti vietämme paljon muita enemmän omaa aikaa omissa oloissamme. Olen elämyshakuinen kun taas miehelle rutiinit tärkeitä, hoidamme näitäkin tarpeita itsenäisesti vaatimatta sitä toiselta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös lapsi. Imetyksen loputtua aloimme vuorotellen nukkua lapsen huoneessa niin toinen sai aina nukkua yksin. Nyt toki lapsi nukkuu jo itsekseen heräämättä. Kuvittelisin että muutenkin vuorottelemme muita enemmän lapsen kanssa, koska kotona yksin vietetty aika on molemmille arvokasta. Otamme myös ajoittain hotelliöitä yksin. Mies käyttää vastamelukuulokkeita lapsen mentyä nukkumaan voidakseen uppoutua omiin asioihinsa, minä en niin herkästi häiriydy vaikka tosiaan lapsen huuto vie voimat. Etenkin muiden lasten vieraillessa olen aivan poikki sen jälkeen jos on ollut kova meteli.
Imetys ei muuten tuntunut ollenkaan pahalta vaikka yleensä koskettelun sieto "kyllääntyy" päivän mittaan, johtuneeko hormoneista?
Lapsen kanssa tietysti halaillaan paljon, myös parisuhteessa on halailua ja läheisyyttä, mutta kyllä myös varmasti vietämme paljon muita enemmän omaa aikaa omissa oloissamme. Olen elämyshakuinen kun taas miehelle rutiinit t
"Imetys ei muuten tuntunut ollenkaan pahalta vaikka yleensä koskettelun sieto "kyllääntyy" päivän mittaan, johtuneeko hormoneista?"
On hieman tutkimusnäyttöä, että oksitosiini vähentää autistin sensitiivisyyttä ja taipumusta kuormittua. Tosin naisia koskeva tutkimus on erittäin vähäistä. Jopa kokeet oksitosiinin vaikutuksesta on tehty pääasiassa miesautistiryhmille!
On kyllä törkeää olla autisti vielä aikuisenakin, kyllä sitä pitäisi osata kasvaa siitä pois ja aikuistua.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä törkeää olla autisti vielä aikuisenakin, kyllä sitä pitäisi osata kasvaa siitä pois ja aikuistua.
Aivan kuten taipumuksesta kirjoittaa typeriä kommentteja aiheisiin joista ei kaikesta päätellen ymmärrä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös lapsi. Imetyksen loputtua aloimme vuorotellen nukkua lapsen huoneessa niin toinen sai aina nukkua yksin. Nyt toki lapsi nukkuu jo itsekseen heräämättä. Kuvittelisin että muutenkin vuorottelemme muita enemmän lapsen kanssa, koska kotona yksin vietetty aika on molemmille arvokasta. Otamme myös ajoittain hotelliöitä yksin. Mies käyttää vastamelukuulokkeita lapsen mentyä nukkumaan voidakseen uppoutua omiin asioihinsa, minä en niin herkästi häiriydy vaikka tosiaan lapsen huuto vie voimat. Etenkin muiden lasten vieraillessa olen aivan poikki sen jälkeen jos on ollut kova meteli.
Imetys ei muuten tuntunut ollenkaan pahalta vaikka yleensä koskettelun sieto "kyllääntyy" päivän mittaan, johtuneeko hormoneista?
Lapsen kanssa tietysti halaillaan paljon, myös parisuhteessa on halailua ja läheisyyttä, mutta kyllä myös varmasti vietämme paljon muita enemmän omaa aikaa omissa oloissamme. Olen elämyshakuinen kun taas miehelle rutiinit t
Minulla tuntui imetys(kin) niin jäätävältä, että imettämättä jäi. Ihan niistä täysipäisiä, akateemisia aikuisia on silti kasvanut.
Ja sinä et ilmeisesti edelleenkään käsitä, miten kuormittavaksi miehesi elämä muuttui lasten myötä! "Autistimieheni teki 100% käännöksen huonompaan kun saimme lapsia." 🤦🤦🤦 Etkä sitten jo ensimmäisen lapsen jälkeen tajunnut, että miehesi ei kestä lapseperhe-elämää?! Piti hankkia vielä useampia.
Tunnistit vain lasten pelon ja stressin, mutta et autistimiehen hiljaista vetäytymistä pelastaakseen itsensä. Etkö todella tajua, että ne miehen purkaukset johtuivat kestämättömästä kuormituksesta ja mies romahteli siksi?! Miten nentit voi olla näin tyhmiä?!