Onko nykyään ihan yleistä että isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsiaan kuin satunnaisesti?

Mun vanhemmat on aina auttaneet parhaansa mukaan lasten kanssa. Tosin asuvat 650km päässä, joten nähdään pari kertaa vuodessa. Mutta jos pyydän auttamaan esim. töiden tai jonkun reissun vuoksi, tulevat kyllä. Siskoni lapsia hoitavat pari kertaa kuukaudessa, asuvat lähempänä. Mutta on heillä omiakin menoja ja elämää. Mä en osaisi edes kuvitella elämää, joss isovanhemmat hoitaisivat lapsia usein, kun olen niin tottunut välimatkaan ja hoitanut lasten asiat aina yksin. Tai no viimeiset kahdeksan vuotta, kun erosin heidän isästään. Kyllähän se varmasti kuormittaa ikääntyviä ihmisiä, jos jatkuvasti joutuisi lapsenlapsia kaitsemaan. Ja saa siitä kieltäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse näen vain hyvänä asiana, että ikääntyneillä on paljon omia menoja ja vanhemmat hoitavat itse lapsensa. Sitä ne lapsetkin haluavat, mikäli heillä on hyvät vanhemmat. Isovanhempien luona voi tosiaan käydä sunnuntailounaalla tai vain iltapäiväkahvilla.

Niin, paitsi sitten kun tossu ei enää nousekaan entiseen tyyliin ja alkaa ruikutus, että kukaan ei vieraile ja auta käytännön asioissa. 

Jos isovanhemmat tarjoavat suht säännöllisesti sunnuntailounaita, niin kyllä heitä kuuluukin auttaa ja vieraillakin silloin kun palveluja ei enää terveyssyistä pysty antamaan.

Millä perusteella, kun täällä kerran huudetaan kuorossa, että turha pienten lasten vanhempienkaan on ikinä mitään apua odottaa edes lähisukulaisiltaan vaan

Ei ne sunnuntailounaatkaan ilmaiseksi ja ilman vaivaa synny. Toki jos suvussa ei tunneta empatiaa suuntaan eikä toiseen, niin onhan se kylmää kyytiä. 

Sanoisin, että niitä eläkevuosia saa viettää juuri niin itsellisesti ja elämyksentäyteisesti kuin huvittaa, mutta tehdyt valinnat ovat jokaisella vastassa sitten, kun toimintakyky alkaa heikentyä ja elämänpiiri kutistua. Turha niitä lapsenlapsia on enää sitten myöhemmin kaipailla vanhainkotiin tai vuodeosastolle vierailemaan. Miksi ne täysin vierasta vanhusta tulisivat pällistelemään. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että niitä eläkevuosia saa viettää juuri niin itsellisesti ja elämyksentäyteisesti kuin huvittaa, mutta tehdyt valinnat ovat jokaisella vastassa sitten, kun toimintakyky alkaa heikentyä ja elämänpiiri kutistua. Turha niitä lapsenlapsia on enää sitten myöhemmin kaipailla vanhainkotiin tai vuodeosastolle vierailemaan. Miksi ne täysin vierasta vanhusta tulisivat pällistelemään. 

Toinen mummoistani jäi minulle lapsena etäiseksi, ja tosiaan muistan, että tuntui ärsyttävältä ja kiusalliselta, että meidät lapset pakotettiin vierailemaan useasti siinä vaiheessa, kun hän oli sairastunut syöpään. Ei ollut mitään sanottavaa, enkä tuntenut vieraan mummelin sairastamisesta ylipäätään mitään tunteita. Sellainen tyhjä performanssi, että katsokaa nyt miten tässä kovasti välitetään ja miten perhe on tärkein. Kuolemasta kuullessani olin huojentunut, että sinne ei tarvinnut enää mennä. 

Lapsenlapset häiritsevät isovanhempien seksielämää. Nuoremmat eivät tätä ymmärrä, kun he eivät juurikaan seksiä enää harrasta.

Ap, kannattaa vaan suhtautua itse asiaan just niin kuin se on ja päästää irti ajatuksesta että ne isovanhemmat olis kiinnostuneita lastenlapsista. Niitäkin ihania isovanhempia on, mutta omalle kohdalle osui ne jotka eivät jaksaneet mun lapsista kiinnostua, eikä viettää yhtään ylimääräistä minuuttia heidän seurassaan. Mä kärsin ja itkinkin usein tota asetelmaa kun en osannut jostain syystä päästää irti siitä että mun lapset ei jostain syystä kelvanneet niille. En tiedä mitä omissa ajatuksissa sit tapahtui, mutta aikaa se otti todella kauan päästää irti ja suunnata oma energia muualle ja toimia itse myös isovanhempina omille lapsille. Lapset ei itsekään nyt parikymppisinä kovin paljoa isovanhempien kuulumisia kysele ja se on ihan ok mulle enkä todellakaan painosta heitä olemaan missään yhteydessä omiin isovsnhempiinsa.

En kaipaa lastenhoitoapua, mutta olisi kiva, jos samassa kaupungissa asuvat isovanhemmat kävisivät joskus edes kahvilla meillä. Ollaan monesti kyläilty heillä, mutta ei ole kovin mielekästä, kun yhteydenpito on niin yksipuolista. Nyt ollaan lopetettu, mutta eipä ole mitään kuulunut.

Kyllä tuo on yleistä. Minulla on pieniä lapsia ja lähipiirissä moni samassa tilanteessa. Harvalla on osallistuvat isovanhemmat. 

Kun kohdellaan kuin pskaa, ei huvita pitää yhteyttä. Ja siis lapsenlapset ei näin kohtele vaan vanhemmat. Lisäksi on laitettu välit kokonaan poikki ja ei anneta enää ollenkaan tavata lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Kun kohdellaan kuin pskaa, ei huvita pitää yhteyttä. Ja siis lapsenlapset ei näin kohtele vaan vanhemmat. Lisäksi on laitettu välit kokonaan poikki ja ei anneta enää ollenkaan tavata lapsia.

Ja sinä tietenkin olet täysin syytön siihen, että lapset ovat pistäneet välit poikki? 😂

Nykyään on liikaa pyydetty, että isovanhemmat tapaisivat lapsenlapsiaan edes vanhempien seurassa. On niin paljon omia menoja, ettei ehditä. Toki on joitain poikkeuksia, mutta näin on lähes jokaisessa tietämässäni perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse näen vain hyvänä asiana, että ikääntyneillä on paljon omia menoja ja vanhemmat hoitavat itse lapsensa. Sitä ne lapsetkin haluavat, mikäli heillä on hyvät vanhemmat. Isovanhempien luona voi tosiaan käydä sunnuntailounaalla tai vain iltapäiväkahvilla.

Niin, paitsi sitten kun tossu ei enää nousekaan entiseen tyyliin ja alkaa ruikutus, että kukaan ei vieraile ja auta käytännön asioissa. 

Jos isovanhemmat tarjoavat suht säännöllisesti sunnuntailounaita, niin kyllä heitä kuuluukin auttaa ja vieraillakin silloin kun palveluja ei enää terveyssyistä pysty antamaan.

Millä perusteella, kun täällä kerran huudetaan kuorossa, että turha pienten lasten vanhempienkaan on ikinä

"Ei ne sunnuntailounaatkaan ilmaiseksi ja ilman vaivaa synny."

Ajattelitko että se etäiseksi jäänyt lapsenlapsi alkaa sitten parikymppisenä excelin kanssa laskea, että näin paljon se mummo käytti aikaa ja rahaa niihin kerran puolessa vuodessa tapahtuneisiin sunnuntailounaisiin 15 vuoden aikana, joten pitääpä nyt vierailla vanhainkodissa kerran viikossa, vaikka mitään todellista tunnesidettä ei ole? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kohdellaan kuin pskaa, ei huvita pitää yhteyttä. Ja siis lapsenlapset ei näin kohtele vaan vanhemmat. Lisäksi on laitettu välit kokonaan poikki ja ei anneta enää ollenkaan tavata lapsia.

Ja sinä tietenkin olet täysin syytön siihen, että lapset ovat pistäneet välit poikki? 😂

Olen tehnyt elämässäni virheitä, sitä en kiellä. Mutta kun olen pyytänyt keskustelemaan asioista, siihen ei suostuta. Sanotaan vaan että mä en sun kanssa keskustele mistään. Kuinkahan paljon mahtavat lapsenlapsille minua haukkua. 

Anoppini on juuri tällainen. Ei ollut omien lastensa elämässä aikoinaan juurikaan läsnä, ja nyt mummona kiinnostaa enemmän kaukomatkat ja teatterireissut ja viinin latkiminen mökin terassilla. Jotenkin hauskaa on, että hän kuitenkin provosoituu kauheasti lapsettomista ihmisistä ja esittää heidät juuri sellaisina - itsekkäitä, hedonistisina - jollainen hän itse on. 

Eikä tässä edes ole kyse hoitamisesta vaan siitä että kun mummo tulee kylään meille niin hän ei noteeraa lapsia mitenkään. Istuu kahvipöydässä ja paasaa eläkeläisjuttuja ja sitten lähtee. Vaikka käy meillä parin viikon välein on jäänyt täysin vieraaksi lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kohdellaan kuin pskaa, ei huvita pitää yhteyttä. Ja siis lapsenlapset ei näin kohtele vaan vanhemmat. Lisäksi on laitettu välit kokonaan poikki ja ei anneta enää ollenkaan tavata lapsia.

Ja sinä tietenkin olet täysin syytön siihen, että lapset ovat pistäneet välit poikki? 😂

 

Olen tehnyt elämässäni virheitä, sitä en kiellä. Mutta kun olen pyytänyt keskustelemaan asioista, siihen ei suostuta. Sanotaan vaan että mä en sun kanssa keskustele mistään. Kuinkahan paljon mahtavat lapsenlapsille minua haukkua. 

 

Heh, jo viesteistä kuuluu tietty ihmistyyppi. 

Vierailija kirjoitti:

En kaipaa lastenhoitoapua, mutta olisi kiva, jos samassa kaupungissa asuvat isovanhemmat kävisivät joskus edes kahvilla meillä. Ollaan monesti kyläilty heillä, mutta ei ole kovin mielekästä, kun yhteydenpito on niin yksipuolista. Nyt ollaan lopetettu, mutta eipä ole mitään kuulunut.

Oletko pyytänyt heitä kahville tai syömään? Itse en kehtaa vain pamahtaa paikalle kesken heidän kiireittensä

Poikamme on ollut miniän kanssa jo 24v mutta olemme 2x käyneet heillä syömässä, he käyvät meillä useita kertoja vuodessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyeläkekäiset on ihan eri ihmistyyppiä kuin vanhempansa. Tärkeintä on omat nautinnot. 

 

Minun isovanhempani halusivat tavata minua viikottain kun olin pieni ja kuukausittain kun kävin koulua. Kesät vietin heidän mökillä heidän pyynnöstä.

Omat vanhempani eivät halua lapsiani tavata koskaan, ainoastaan silloin näkevät heidät vilaukselta jos itse käymme ovella viemässä syntymäpäiväonnittelut.

Ei tarvitse leikkiä tai antaa lahjoja, mutta jotenkin paska maku tästä jää suuhun kun selitän heille, miksei mummi tai ukki halua ikinä nähdä, kysellä kuulumisia tai laittaa lapsille edes joulukorttia.

Tuskin ne lapset siitä mitään ajattelevat, jos et itse tee asiasta numeroa. Hehän ovat tottuneet käytäntöön, kun mitään yhteyttä ei ole ollut ennenkään. Ei kannata myrkyttää lapsien mieliä omalla katkeruudellaan. 

Minun vanhempani viettivät aikaa lapsieni kanssa siihen saakka kun toinen vanhemmista kuoli ja heidän lempilapsensa sai jälkeläisen. Siihen loppui yhteydenpito minun lapsiini. Nyt sitten ihmettelee, miksei käydä kyläilemässä. 

Meillä lapsen lapsi viedään miniän äidille jatkuvasti ja ovat vuorovaikutuksessa jatkuvasti. Miehen vanhempina olemme jääneet vähän taka-alalle. 

Sellaisia terveisin lapsille, että ettehän ole aina pyytämässä / vaatimassa, vaan osaatte myös kutsua isovanhempia lasten synttäreille, joulupöytään yms. 

Mikäli olemme jatkuvasti lattiamattona, hoitoapuna, muuttoapuna, leipomusapuna, kuskeina, raksalla yms., voimme pikkuhiljaa vetäytyä taka-alalle. Sitten nuoriso ihmettelee, miksi isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsen elämästä. Me emme vain jaksa enää.