Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyään ihan yleistä että isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsiaan kuin satunnaisesti?
21.05.2025 |
Olen itse ollut aikoinaan pitkiäkin aikoja hoidossa mummolassa kun vanhemmat olivat esimerkiksi lomamatkalla. Nykyään oma eläkeläisäitini tuntuu olevan koko ajan joko mökillä tai jossain reissussa ja on tavattavissa korkeintaan sunnuntailounaan merkeissä. En tuputa lasta hoitoon, mutta kieltämättä olisi kiva käydä miehen kanssa edes joskus leffassa tai syömässä kahdestaan. Olen myös huomannut että tätä on muillakin. Yhden kaverin äiti tulee naapurikunnasta harrastuksen takia kerran viikossa, mutta on silti sitä mieltä että ne lähistöllä asuvat lapsenlapset ovat liian kaukana niin ei voi nähdä.
Kommentit (524)
Vierailija kirjoitti:
Puolison lapsi työntää kouluikäisen lapsensa lähes joka viikonloppu mummolaan tai muualle kun ei itse jaksa hoitaa lastaan. Nykyajan vanhemmat ovat itsekkäitä. Olettavat että vanhemmat paapovat aikuisia lapsiaan 24/7 mutta eivät itse jaksa huolehtia jälkikasvustaan. Isovanhemmilla ei ole mitään velvoitetta olla lastenhoitoautomaatteja. Toki lastenlasten kanssa on kiva viettää aikaa mutta sen pitää olla vapaaehtoista. Aika moni mummi ja vaari on vielä työelämässä eikä jaksa joka viikonloppu olla lastenlasten kanssa, varsinkaan jos ne on vielä vaippaikäisiä ja heräävät öisin. Ikääntyessä ei jaksa unettomia öitä samalla tavalla kuin nuorempana vaikka olisi hyväkuntoinen. Siitä huolimatta voi olla ihan hyvät ja läheiset välit lastenlapsiin vaikka ei näe heitä joka viikko.
Suorastaan törkeää laittaa vaippaikäisiä isovanhemmille hoitoon !😡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se boomeri joka kuulemma hoidatti lapsensa mummoilla maalla. Tosiasiassa meillä ei ollut mummoja maalla eikä kaupungissa. Ukki asui toisessa kaipungissa, mummo kuoli ennenkuin meillä yhtään lasta.
Toiset isovanhemmat asuivat yksiössä kirkonkylässä ja olivat yli 75 kun lapseni syntyi.
Yhden lapsen lapsia hoidin koska heidän äitinsä sairasti syöpää. Heidän kotonaan 200 kmn päässä ja joskus omassa kodissani.
Toinen lapsi liki 40 kun lapsensa syntyivät. (Isovanhemmat kaukana). Kysyin onko teillä mitään tukiverkkoa jos tarvitsette hoitoapua. Naurahtivat, matkustelut ehdittti tehdä ja yli vuotta yhdessä , nyt on lasten aika. Ei koskaan ole ollut tarvetta lastenvahteihin, tehdään asiat perheenä.
Tekevät kaikki asiat joka tilanteessa 24/7 perheenä? Eli jos tulee sairaalareissu, pakollinen työmatka tai m
Eivöt ole sairastelleet eikä sairaalassa olleet. Tyttäreni on kotiäiti, miehellä kyllä työmatkoja joskus mutta kai nyt aikuinen nainen pärjää pari päivää lasten kanssa keskenään?
Nykyajan joustavat työajat kuten vävylläni keskijohdon tehtävissä.
Heillä on vävyn 70 v vanhemmat 600 kmn päässä. Ovat toisen lapsen syntyessä olleet sen kaksi yötä kolmivuotiaan kanssa.
Kun ei ole enää menemistarpeita heillä kuten kirjoitin. Ehtivät senkin tehdä. Jossain keuruun juhannusseutoissa lapset menee hyvin mukana, samoin muissa tilaisuuksissa.
Kuten tytär sanoi, nuorempana olisi voinut olla eri asia mutta kun pitkän liiton jälkeen on lasten vuoro se on 100 %.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulee karu kuva suomalaisista perheistä kun näitä viestejä lukee. Sitten toisissa ketjussa säksätetään veloille, miten lapsettomuus tulee kaduttamaan ja miten perhe on parasta elämässä. No ei kyllä siltä kuulosta. No, kieltämättä omakin eläkeikäinen äitini on myös tällainen hedonisti, jonka tavatakseen täytyy ymmärtää varata aika vähintään pari viikkoa etukäteen ja jota ei todellakaan voisi pyytää avuksi oikein missään tilanteessa.
Kateus ja katkeruus nimenomaan paistaa niissä viesteissä missä veloja moititaan. Kun vela tietää etukäteen mitä on luvassa, ja fiksusti sivuuttaa riskit, sehän sitten jotain ihmisiä kiukuttaa. 🤭
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulee karu kuva suomalaisista perheistä kun näitä viestejä lukee. Sitten toisissa ketjussa säksätetään veloille, miten lapsettomuus tulee kaduttamaan ja miten perhe on parasta elämässä. No ei kyllä siltä kuulosta. No, kieltämättä omakin eläkeikäinen äitini on myös tällainen hedonisti, jonka tavatakseen täytyy ymmärtää varata aika vähintään pari viikkoa etukäteen ja jota ei todellakaan voisi pyytää avuksi oikein missään tilanteessa.
En aikuisena tajua mihin aikuinen ihminen tarvitsee äitiään. Joku todella erikoistilanne, kyllä tavallinen arki on pystyttävä ilman äitiä hoitamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se boomeri joka kuulemma hoidatti lapsensa mummoilla maalla. Tosiasiassa meillä ei ollut mummoja maalla eikä kaupungissa. Ukki asui toisessa kaipungissa, mummo kuoli ennenkuin meillä yhtään lasta.
Toiset isovanhemmat asuivat yksiössä kirkonkylässä ja olivat yli 75 kun lapseni syntyi.
Yhden lapsen lapsia hoidin koska heidän äitinsä sairasti syöpää. Heidän kotonaan 200 kmn päässä ja joskus omassa kodissani.
Toinen lapsi liki 40 kun lapsensa syntyivät. (Isovanhemmat kaukana). Kysyin onko teillä mitään tukiverkkoa jos tarvitsette hoitoapua. Naurahtivat, matkustelut ehdittti tehdä ja yli vuotta yhdessä , nyt on lasten aika. Ei koskaan ole ollut tarvetta lastenvahteihin, tehdään asiat perheenä.
Tekevät kaikki asiat joka tilanteessa 24/7 perheenä? Eli jos tulee sairaalareissu, pakollinen työmatka tai m
Sinulle vastenmielistä lastesi kanssa oleminen?
Boomerina "napotin kotona" ja kannoin vastuun lapsista töissä käyden, mies teki kolmivuorotöitä. Mökkeily oli vapaa-ajan viettomme.
Ei minulla ollut mitään tarpeita hylkiä lapsiani jonkun huvittelun takia. "Tyttöjä" tavattiin lapset keskenään leikkien mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ihmisistä ei oikein tunnu ymmärtävän että ne läheiset suhteet lapsenlapsien ja isovanhempien välillä luodaan silloin kun ne lapsenlapset ovat pieniä.
Ei ne lapsenlapset sitten isompana enää kysele mumman ja paapan perään, jos heitä ei ole aiemminkaan näkynyt kuin harvakseltaan.
Enkä tarkoita että isovanhemmilla olisi jotain velvollisuuksia antaa lahjoja ja olla ilmaisena lastenvahtina jatkuvasti, mutta kyllä se olisi ihan suotavaa että tutustuisi lapsenlapsiin ja viettäisi heidän kanssaan aikaa. Muutoin on aika turhaa ihmetellä, miksi lapsenlapset eivät soittele tai käy auttelemassa kun ovat aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen se boomeri joka kuulemma hoidatti lapsensa mummoilla maalla. Tosiasiassa meillä ei ollut mummoja maalla eikä kaupungissa. Ukki asui toisessa kaipungissa, mummo kuoli ennenkuin meillä yhtään lasta.
Toiset isovanhemmat asuivat yksiössä kirkonkylässä ja olivat yli 75 kun lapseni syntyi.
Yhden lapsen lapsia hoidin koska heidän äitinsä sairasti syöpää. Heidän kotonaan 200 kmn päässä ja joskus omassa kodissani.
Toinen lapsi liki 40 kun lapsensa syntyivät. (Isovanhemmat kaukana). Kysyin onko teillä mitään tukiverkkoa jos tarvitsette hoitoapua. Naurahtivat, matkustelut ehdittti tehdä ja yli vuotta yhdessä , nyt on lasten aika. Ei koskaan ole ollut tarvetta lastenvahteihin, tehdään asiat perheenä.
Tekevät kaikki asiat joka tilanteessa 24/7 perheenä? Eli jos tulee sairaalareissu, pakollinen työmatka tai m
Miksi sinä et jaksaisi lapsiasi jos mies on vaikka 3 yötä työmatkalla? Etkö ymmärtänyt lasten sitovuutta kun niitä hankitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on isovanhempi, jota näin lapsuudessani kerran vuodessa. Hän asui samalla paikkakunnalla joten etäisyys ei ollut esteenä. Hän oli myös jäänyt melko nuorena eläkkeelle joten aikaakin hänellä olisi ollut. Kiinnostuksen puute taisi olla suurin syy. Sittemmin tämä isovanhempi on silloin tällöin vinkunut ja vonkunut kun en soita tai edes kortteja lähetä. Miksiköhän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulee karu kuva suomalaisista perheistä kun näitä viestejä lukee. Sitten toisissa ketjussa säksätetään veloille, miten lapsettomuus tulee kaduttamaan ja miten perhe on parasta elämässä. No ei kyllä siltä kuulosta. No, kieltämättä omakin eläkeikäinen äitini on myös tällainen hedonisti, jonka tavatakseen täytyy ymmärtää varata aika vähintään pari viikkoa etukäteen ja jota ei todellakaan voisi pyytää avuksi oikein missään tilanteessa.
En aikuisena tajua mihin aikuinen ihminen tarvitsee äitiään. Joku todella erikoistilanne, kyllä tavallinen arki on pystyttävä ilman äitiä hoitamaan.
Normaali ihminen yleensä haluaa auttaa läheisiään, vaikka useimmat palvelut olisikin mahdollista ostaa. En tiedä, minkälaiselle sosiopaatille tällainen voi olla epäselvää. Meillä esimerkiksi oli asunnon kuntotarkastus talokaupan yhteydessä, ja koska molempien ostajien oli syytä olla paikalla, oli ihan kiva että isovanhemmat pystyivät katsomaan 5-vuotiasta sen pari tuntia. Juu, olisin varmaan voinut ostaa kalliilla jonkun ventovieraan ihmisen meille istumaan siksi aikaa, mutta sekö sitten olisi ollut jotenkin hienommin suoriuduttu? Olisin voinut kehuskella että olen niin itsellinen että meilläpä lapsi ei joudu koskaan näkemään isovanhempiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset ovat huonosti kasvatettuja. Kun sanoo, että hammaspesulle ja pää tyynyyn, ei totella. Ruokailu voi olla temppuilua jne. Ei sitä mummo ja pappa kauaa jaksa.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Kertoo kyllä kaiken oleellisen jos viinin lipittäminen on tärkeämpää kuin omat lapsenlapset. Varmaan ihan hyvä, että lapsia ei sinulle tuoda.
Mitä sitten? Ei kai sitä viiniä silloin lipitetä kun tietää että on menossa tapaamaan lapsenlapsiaan. Meinaatko ettei eläkeläinen omalla vapaa-ajallaan voi välillä vaikka lipittääkin sitä viiniä?
Eläkeläisten alkoholismi on kasvava ongelma, joka näkyy kuormituksena julkisessa t
Saako limua juoda jos on eläkeläinen? Vai vettäkö vanhat ihmiset enää saa juoda?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö läheisten kesken yleensä ole auttamista puolin ja toisin? Isovanhemmat vahtivat lapsenlapsia silloin tällöin ja sitten lastenlasten vanhemmat auttelevat isovanhempia tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tulee karu kuva suomalaisista perheistä kun näitä viestejä lukee. Sitten toisissa ketjussa säksätetään veloille, miten lapsettomuus tulee kaduttamaan ja miten perhe on parasta elämässä. No ei kyllä siltä kuulosta. No, kieltämättä omakin eläkeikäinen äitini on myös tällainen hedonisti, jonka tavatakseen täytyy ymmärtää varata aika vähintään pari viikkoa etukäteen ja jota ei todellakaan voisi pyytää avuksi oikein missään tilanteessa.
En aikuisena tajua mihin aikuinen ihminen tarvitsee äitiään. Joku todella erikoistilanne, kyllä tavallinen arki on pystyttävä ilman äitiä hoitamaan.
Normaali ihminen yleensä haluaa auttaa läheisiään, vaikka useimmat palvelut olisikin mahdollista ostaa. En tiedä, minkälaiselle sosiopaatille tällainen
Näkeminen ja isovanhempana oleminen onihan eri asia kun päivittäinen tarve jota isovanhemmilta näköjään vaaditaan. Hae, hoida, tee meille ruuat, siivoa, pidä viikonloput lapsia. Anna rahaa
Ei siis normaalia isovanhempi/lapsi-suhdetta ( jossa leikitään ja touhutaan ja mennään yhdessä jonnekin) vaan enemmän avustajan ja kotiapulaisen suhdetta vaaditte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö läheisten kesken yleensä ole auttamista puolin ja toisin? Isovanhemmat vahtivat lapsenlapsia silloin tällöin ja sitten lastenlasten vanhemmat auttelevat isovanhempia tarvittaessa.
Vauvalla ainakin nimenomaan isovanhempia ei tahdota auttaa. "Taas mies oli vanhemmillaan vajan kattoa tekemässä."
Vierailija kirjoitti:
Eikö läheisten kesken yleensä ole auttamista puolin ja toisin? Isovanhemmat vahtivat lapsenlapsia silloin tällöin ja sitten lastenlasten vanhemmat auttelevat isovanhempia tarvittaessa.
Sehän tässä onkin että kun nämä ovat vielä hyvässä vireessä, omiin lapsiin ja lapsenlapsiin suhtaudutaan lähinnä riesana, ja sitten 10-15 vuotta myöhemmin, kun ikä alkaa painaa, pitäisi kuitenkin saada hoivaa ja huolenpitoa. Ja sitten ihmetellään kun ne teineiksi ja parikymppisiksi kasvaneet lapsenlapset ovat käytännössä aivan ventovieraita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykylapset ovat huonosti kasvatettuja. Kun sanoo, että hammaspesulle ja pää tyynyyn, ei totella. Ruokailu voi olla temppuilua jne. Ei sitä mummo ja pappa kauaa jaksa.
Tämä!
Tämäkin. Mutta se etuoikeutuksen ja ylimielisyyden määrä, mikä joillain vanhemmilla on, että kun lapset hankitaan niin sen jälkeen oletetaan/vaaditaan että isovanhemmat olisivat automaattisesti koko ajan elämässä mukana.
Ovathan hekin omia ihmisiään. Entä jos isovanhemmat saivat lapsista tarpeekseen vuosikymmeniä sitten? Entä jos he haluavat vihdoin omaa aikaa itselle, kun elämästä tuhraantui vuosikymmeniä lapsien hoitoon?
Jokaisen vanhemman pitää aina olettaa että joutuu kasvattaa lapsensa yksin, koska puoliso voi lähteä, vammautua tai jopa kuolla, jolloin vastuu on täysin itselä. Jos ei siedä ajatusta siitä, ehkä ei kannata hankkia lapsia.
Itsekäs "Minulla on oikeus" kulttuuri kukoistaa
Jos isovanhempi kokee että häntä kohdellaan väärin ja että hänellä yritetään hoidattaa lapset ja teettää kotityöt, niin hän tietenkin paikallaan asettaa rajat ja sanoa että mihin suostuu ja mihin ei.
Aika oudosti on aikuiset lapset tämä isovanhempi itse kasvattanut, jos nämä eivät pärjää ilman jatkuvaa apua?
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä ei oikein tunnu ymmärtävän että ne läheiset suhteet lapsenlapsien ja isovanhempien välillä luodaan silloin kun ne lapsenlapset ovat pieniä.
Ei ne lapsenlapset sitten isompana enää kysele mumman ja paapan perään, jos heitä ei ole aiemminkaan näkynyt kuin harvakseltaan.
Enkä tarkoita että isovanhemmilla olisi jotain velvollisuuksia antaa lahjoja ja olla ilmaisena lastenvahtina jatkuvasti, mutta kyllä se olisi ihan suotavaa että tutustuisi lapsenlapsiin ja viettäisi heidän kanssaan aikaa. Muutoin on aika turhaa ihmetellä, miksi lapsenlapset eivät soittele tai käy auttelemassa kun ovat aikuisia.
Tämä totta. Smoin kuilua kasvattaa se, että lapsenlapsia tajuaa isovanhemman paaponeen muita lapsenlapsia alati.
Kyllä tulee karu kuva suomalaisista perheistä kun näitä viestejä lukee. Sitten toisissa ketjussa säksätetään veloille, miten lapsettomuus tulee kaduttamaan ja miten perhe on parasta elämässä. No ei kyllä siltä kuulosta. No, kieltämättä omakin eläkeikäinen äitini on myös tällainen hedonisti, jonka tavatakseen täytyy ymmärtää varata aika vähintään pari viikkoa etukäteen ja jota ei todellakaan voisi pyytää avuksi oikein missään tilanteessa.