Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyään ihan yleistä että isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsiaan kuin satunnaisesti?
21.05.2025 |
Olen itse ollut aikoinaan pitkiäkin aikoja hoidossa mummolassa kun vanhemmat olivat esimerkiksi lomamatkalla. Nykyään oma eläkeläisäitini tuntuu olevan koko ajan joko mökillä tai jossain reissussa ja on tavattavissa korkeintaan sunnuntailounaan merkeissä. En tuputa lasta hoitoon, mutta kieltämättä olisi kiva käydä miehen kanssa edes joskus leffassa tai syömässä kahdestaan. Olen myös huomannut että tätä on muillakin. Yhden kaverin äiti tulee naapurikunnasta harrastuksen takia kerran viikossa, mutta on silti sitä mieltä että ne lähistöllä asuvat lapsenlapset ovat liian kaukana niin ei voi nähdä.
Kommentit (546)
Meillä jo teini-ikäiset, varmaan isovanhempia nähty pari vuotta sitten sukujuhlissa. Siellä kyllä esitettiin läheistä ja välittävät.
En tiedä, enkä ole vaivautunut kysymään miksei kiinnosta tuntea perhettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidätkin hoidatettiin mummolla. Mummolta ei edes kysytty, haluaako tai jaksaako. Aistin lapsena, ettei hän olisi halunnut, että ollaan siellä niin usein. Eli ei ne isovanhemmat ennenkään välttämättä olisi halunneet jatkuvasti lapsenlapsiaan nähdä, mutta eivät kehdanneet kieltäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ennen ollut isovanhemmilla järin kodin ulkopuolisia harrastuksia. Väkisinhän monia tuupattiin isovanhemmille eikä edes kyselty mitään. Se oli vähän niin kuin pakko.
Meitä oli enimmillään 5 lastenlasta 60-70v mummolla hoidossa kun 60-luvulla oli pula hoitopaikoista. Hoitoa vastaan vanhempamme maksoivat mummon asumisen ja elämisen ja parin viikon loman täysihoitolassa.
Eipä mummolla juuri muuta elämää ollut, vain vähän ystäviä jotka asuivat lähellä.
Itse olin vielä töissä kun lastenlapset syntyivät, samalla hoidettiin dementoitunutta anoppia. Jm yhtä helvettiä 24/7
Kerran viikossa hoidin pikkuisia 3-4h siitä lähtien kun olivat 1kk ikäisiä siihen saakka kunnes menivät päiväkotiin äitiysloman päätyttyä. Yhtä tapasin ja tapaan kerran viikossa kun asuvat lähellä, muut tulevat yökylään 3-4 vuodessa ja lomailevat meidän luonamme viikon kesässä. Ja tietty hoidan iltaisin jos vanhemmilla on menoa
Tunnen toki huonoa omaatuntoa kun nykyisin asun osin ulkomailla eikä säännöllisiä tapaamisia enää ole. Lapset jo kouluikäisiä
Vierailija kirjoitti:
Miksei saa elää itsekkäästi? Oman lapseni hoidin hyvin. Nyt vähän vanhempana haluan nukkua pitkään ja illalla juoda vaikka viiniä. Miehen kanssa nautitaan toisistamme vaikka keskellä päivää. Ei jaksaisi rajoittaa elämäänsä enää, kun ei tiedä milloin nämä hyvät ajat on ohi.
Kertoo kyllä kaiken oleellisen jos viinin lipittäminen on tärkeämpää kuin omat lapsenlapset. Varmaan ihan hyvä, että lapsia ei sinulle tuoda.
Ennen se maalle meneminen oli automaatio. Ei silloin kysytty, haluaako isovanhemmat nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä isovanhempia on ollut aina. Serkkutytön äiti, syntynyt 1943, on nähnyt oman lapsenlapsensa, tasan kaksi kertaa: ensin vauvana ja nyt aikuisena. Ei häntä kiinnosta isoäitiys sen enempää kuin äitiyskään.
Vierailija kirjoitti:
Ennen se maalle meneminen oli automaatio. Ei silloin kysytty, haluaako isovanhemmat nähdä.
Minun molemmat mummolani olivat 60-luvulla kaupungissa. Me kaikki asuimme kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en todellakaan kaipaa pikkulapsiaikaa mut jos saisin lapsenlapsia, heistä tulisi saman tien top prioriteetti ja olisi järkyttävää jos en jostain syystä sais olla heidän elämässä. En siis tarkoita että alkaisin tyrkyttää apua ja ängetä heidän elämään vaan totta kai kunnioittaisin perheiden rajoja. En alkaisi niin sanotusti elää heitä varten, mutta haluaisin olla mummo jonka luokse saa aina tulla.
On mitä on omassa tilanteessa koettu ja samassa elämäntilanteessa olevien kanssa puhuttu.
Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu avun tarjoamisen sekä pyytämisen vaikeus.
Ajattelemattomuus on varmaan myös yksi iso juttu. Aikaansa pitäisi suunnitella ja järjestellä paremmin. Ei pitäisi olla suuri vaiva järjestää vaikka 4h kuukausittain lapsensa perheen auttamiseen. Aikaa jää itselle telkun katsomiseen ja viininlipittelyyn silti runsaasti. Jos siis miettii elämänarvojaan ja tulee siihen johtopäätökseen että lähisukulaiset ovat sen verran tärkeitä. Voi olla itselle valaisevaa listata ylös mihin oma aika päivittäin kuluu ja ehkä miettiä onko yli 100h ruutuaika kuukaudessa paras valinta ajankäytöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani ostivat asunnon Espanjasta ja muuttivat sinne, kun heistä oli tulossa 80-luvulla sovanhempia. Sanoivat huolettomasti että äkkiäkös ne lastenlapset sinne lennättää.
Millainen isovanhempi ei halua tuntea lapsenlapsiaan? Eihän kyse ole mistään piikomisesta tai lastenhoitoautomaattina olemisesta, vaan pitäisi olla kyse ihan isovanhemman omasta halusta olla mukana lastensa ja lastenlasten elämässä.
Itse olin pienenä mummolassa jatkuvasti, toki asuivat lähellä ja äitini tuli mummoksi reilu viiskymppisenä vielä työelämässä ollessaan ja silti tuli vähintään joka toinen viikko meitä tapaamaan - ja tosiaan oli kuin kotonaan. Äitini keitti kahvia kaikille, leikitti lapsia, teki ruokaa ja siivosi, koska halusi olla avuksi. Lapsien kasvaessa hän haki heitä luokseen tai vei ostoksille tai tuli muuten vaan kyselemään kuulumisia ja sama toisin päin. Nyt hän on jo menehtynyt, mutta hänellä oli todella läheiset välit lapsiin ja lapsenlapsiin ja kohta kun olen mummo itsekin, haluan toimia samalla tavalla. Lapset ja lapsenlapset ovat aina tervetulleita mummolaan. En koe, että mummolaa käytettäisiin minään lastenhoitopalveluna, vaan sehän on ihan normaalia välittämistä, kanssakäymistä ja toki myös auttamista etenkin pikkulapsiaikana. Minulla on todella läheiset välit aikuisiin lapsiini ja odotan mummoksi tulemista innolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niillä on nykyään mielenkiintoisempaa tekemistä. Kenties saanut omasta lapsiajastaan ihan tarpeeksi haluten välillä jotain muutakin.
No, joskus niitä lapsia vaan tuli vaikka ei niitä niin haluttu. Eihän se vieläkään ole täysin hyväksyttyä olla tekemättä niitä lapsia ilman, että joutuu muiden naisten sylkykupiksi.
Tässä ketjussa puhutaan nykyajan isovanhemmista. Se ikäluokka on kyllä kuullut ehkäisystä.
Joo joo, mutta se avioliitto oli naiselle ainoa tapa päästä sieltä lapsuudenkodin ikeen alta, eli kannattaa vähän tutustua milloin nainen sai samat oikeudet kuin mies. Ja myös siihen ehkäisyn saatavuuden historiaan kannattaa tutustua. Historian tunteminen antaa vähän sitä perspektiiviä.
Tämän päivän pienten lasten isovanhemmat ovat ehkä siinä 60-70 -vuotiaita. Eli syntyneet 50-luvun lopulta eteenpäin ja olleet 70-luvulla ja jopa 80- luvulla niitä nuoria aikuisia. Ihanko tosissaan väität että silloin naisen oli pakko mennä naimisiin päästäkseen kotoaan pois?
Isovanhemmat ovat työelämässä 66-68 vuotiaiksi ja eläkeiän nostolla uhkaillaan jälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat työelämässä 66-68 vuotiaiksi ja eläkeiän nostolla uhkaillaan jälleen.
Minunkin isovanhemmat olivat työelämässä, mutta ei se estänyt vanhempiani viemästä meitä sinne hoitoon joka ikinen loma. Itse toki nyt isovanhemmiksi tultuaan ovat tarkkoja omasta ajasta. Oli niin rankkaa, kun joutuivat hoitamaan omia lapsiaan arki-illat.
Olin ennen paljonkin tekemisissä lapsenlasteni kanssa. Sitten oma lapseni katkaisi välinsä minuun niin en saa nähdä niitä pieniäkään enää. Ikävä on ihan raastava, mutta lapseni sanoi että hänen päätöstään tulee kunnioittaa. Joten mitä tässä voi muuta kuin odottaa että ne pienet tulee täysi-ikäiiksi, josko sitten tulisivat mummin luona käymään.
Edes synttäri- tai joulukortteja en voi lapsille lähettää, kun minulle ei anneta osoitetta muuton jälkeen. Luuleeko ne että tuppaudun sinne jos vain tietäisin osoitteen? No en todellakaan.
Mun boomerivanhemmat, jotka olivat todella huonoja vanhempia, jostain ihmeen syystä terästäytyivät isovanhempina. Halusivat nähdä lapsia ja kuskasivat harrastuksiin, ottivat joka kesä muutamaksi päiväksi mökkireissulle ym. Nytkun lapset on täysi-ikäisiä, heillä on edelleen hyvät suhteet ja näkevät toisiaan. Koko ajan pelkäsin, että koska homma karahtaa kiville, mutta niin ei ole käynyt. Minulle he ovat samanlaisia kuspäitä kuin ennenkin, joten tämä on aika yllättävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei saa elää itsekkäästi? Oman lapseni hoidin hyvin. Nyt vähän vanhempana haluan nukkua pitkään ja illalla juoda vaikka viiniä. Miehen kanssa nautitaan toisistamme vaikka keskellä päivää. Ei jaksaisi rajoittaa elämäänsä enää, kun ei tiedä milloin nämä hyvät ajat on ohi.
Kertoo kyllä kaiken oleellisen jos viinin lipittäminen on tärkeämpää kuin omat lapsenlapset. Varmaan ihan hyvä, että lapsia ei sinulle tuoda.
Mitä sitten? Ei kai sitä viiniä silloin lipitetä kun tietää että on menossa tapaamaan lapsenlapsiaan. Meinaatko ettei eläkeläinen omalla vapaa-ajallaan voi välillä vaikka lipittääkin sitä viiniä?
Vierailija kirjoitti:
Ennen se maalle meneminen oli automaatio. Ei silloin kysytty, haluaako isovanhemmat nähdä.
Olin lapsi 80-luvulla, ja toinen mummolani oli Helsingin kantakaupungissa ja toinen Espoossa. "Maalta" emme tunteneet yhtään ketään.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat ovat työelämässä 66-68 vuotiaiksi ja eläkeiän nostolla uhkaillaan jälleen.
Eivät ole. Tulevaisuudessa kyllä, mutta tämänhetkisestä 65+ ikäluokasta suurin osa on eläkkeellä.
Eihän kyse ollutkaan koskaan siitä teknisestä puolesta, vaan todella vahvasta normista. Myös mulla on vielä normilapsi, syntynyt 90-luvulla. Lapsia piti vaan olla, koska ne kuuluivat aikuisen elämään, ei niitä sen kummemmin ajateltu tai tunteiltu että halutaanko, näin meidän 70-lukulaisten kohdalla. Valinta on oikeasti ollut (naisille) vapaa vasta suhteellisen vähän aikaa. Mun vanhempani menivät myös naimisiin painostuksen alla, eikä olla mitään lahkolaisia. Eikä heidän tottavie olisi pitänyt mennä, saati sitkuttaa yhdessä toisiaan lopulta vihaten vain koska muutakaan ei "voi".