Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyään ihan yleistä että isovanhemmat eivät halua nähdä lapsenlapsiaan kuin satunnaisesti?
21.05.2025 |
Olen itse ollut aikoinaan pitkiäkin aikoja hoidossa mummolassa kun vanhemmat olivat esimerkiksi lomamatkalla. Nykyään oma eläkeläisäitini tuntuu olevan koko ajan joko mökillä tai jossain reissussa ja on tavattavissa korkeintaan sunnuntailounaan merkeissä. En tuputa lasta hoitoon, mutta kieltämättä olisi kiva käydä miehen kanssa edes joskus leffassa tai syömässä kahdestaan. Olen myös huomannut että tätä on muillakin. Yhden kaverin äiti tulee naapurikunnasta harrastuksen takia kerran viikossa, mutta on silti sitä mieltä että ne lähistöllä asuvat lapsenlapset ovat liian kaukana niin ei voi nähdä.
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyeläkekäiset on ihan eri ihmistyyppiä kuin vanhempansa. Tärkeintä on omat nautinnot.
Minun isovanhempani halusivat tavata minua viikottain kun olin pieni ja kuukausittain kun kävin koulua. Kesät vietin heidän mökillä heidän pyynnöstä.
Omat vanhempani eivät halua lapsiani tavata koskaan, ainoastaan silloin näkevät heidät vilaukselta jos itse käymme ovella viemässä syntymäpäiväonnittelut.
Ei tarvitse leikkiä tai antaa lahjoja, mutta jotenkin paska maku tästä jää suuhun kun selitän heille, miksei mummi tai ukki halua ikinä nähdä, kysellä kuulumisia tai laittaa lapsille edes joulukorttia.
Kurjaa. Suomalaisille on onnituttu tuputtamaan ajatus omien tarpeiden ylenpalttisen täyttämisen tärkeydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei saa elää itsekkäästi? Oman lapseni hoidin hyvin. Nyt vähän vanhempana haluan nukkua pitkään ja illalla juoda vaikka viiniä. Miehen kanssa nautitaan toisistamme vaikka keskellä päivää. Ei jaksaisi rajoittaa elämäänsä enää, kun ei tiedä milloin nämä hyvät ajat on ohi.
Vierailija kirjoitti:
Miksei saa elää itsekkäästi? Oman lapseni hoidin hyvin. Nyt vähän vanhempana haluan nukkua pitkään ja illalla juoda vaikka viiniä. Miehen kanssa nautitaan toisistamme vaikka keskellä päivää. Ei jaksaisi rajoittaa elämäänsä enää, kun ei tiedä milloin nämä hyvät ajat on ohi.
Outo ajattelutapa, jossa itsekkääseen elämään ei kuulu myös lastenlasten seurasta nauttiminen. Sehän on etuoikeus, että on lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Miksei saa elää itsekkäästi? Oman lapseni hoidin hyvin. Nyt vähän vanhempana haluan nukkua pitkään ja illalla juoda vaikka viiniä. Miehen kanssa nautitaan toisistamme vaikka keskellä päivää. Ei jaksaisi rajoittaa elämäänsä enää, kun ei tiedä milloin nämä hyvät ajat on ohi.
Joka iltako sitä viiniä pitää lipittää jos se kategorisesti estää viettämästä aikaa omien lastenlasten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyeläkekäiset on ihan eri ihmistyyppiä kuin vanhempansa. Tärkeintä on omat nautinnot.
Minun isovanhempani halusivat tavata minua viikottain kun olin pieni ja kuukausittain kun kävin koulua. Kesät vietin heidän mökillä heidän pyynnöstä.
Omat vanhempani eivät halua lapsiani tavata koskaan, ainoastaan silloin näkevät heidät vilaukselta jos itse käymme ovella viemässä syntymäpäiväonnittelut.
Ei tarvitse leikkiä tai antaa lahjoja, mutta jotenkin paska maku tästä jää suuhun kun selitän heille, miksei mummi tai ukki halua ikinä nähdä, kysellä kuulumisia tai laittaa lapsille edes joulukorttia.
Tämä kaikki kostautuu. Lastenlapset eivät tiedä menettäneensä mitään, mutta sitten kun isoäiti on vanha, sairas ja yksinäinen, hän valittaa miksi kukaan ei käy
Tämä. Meidät hoidettiin mummolassa ja hyvää vanhemmuutta oli, kun sisälle tuli juokseva vesi. Lapsenlapsia ei sitten hoidettu, "koska jokainen hoitaa omansa". Ja painostus hoitaa boomerit hautaan on jo alkanut, ihan yhteiskunnallisella tasolla. En aio hoitaa, koska minut jätettiin yksin. Äitini on lähinnä puuttunut valintoihini negatiivisessa mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen isoäiti ja työelämässä. Olisi ihana hoitaa lapsosia viikonloppuisin, mutta usein työviikon jälkeen tässä iässä olen aivan loppu. Pääsisinpä jo eläkkeelle niin voisin olla enemmän apuna.
En ihmettele yhtään vuoroviikkoilun räjähdysmäistä lisääntymistä, kun nykyperheillä ei ole tukiverkkoja. Ja ei, en syyllistä isovanhempia, totean vain faktan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä ollut mummon hoidossa. Toinen mummo asui 400 km päässä ja toinen kuoli kun olin ihan pieni. Ukit olivat kuolleet jo paljon ennen syntymääni.
Anopilla oli 23 lastenlatsa, toki ikähaarukka 18 vuotta mutta silti, jatkuvasti joku hoidossa, joten omiani en vienyt. Oma äitini oli kiireinen yrittäjä kun lapset olivat pieniä ja kuoli työikäisenä nuorimmaisen ollessa kaksivuotias.
Kerroin tämän vain siksi, ettei kaikilla ole niitä hoitavia mummoja ollut ennenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen täti ja sisaruksen lapset tai heidän vanhempansa eivät enää kiinnosta minua. Alkuun olin todella innoissani vauvasta ja vielä toisestakin kunnes muutamien vuosien aikana kävi selväksi että heidän lapsensa saavat sanoa ihan mitä törkeää tahansa koska se on hänen mielipiteensä. Kiitosta ei osata sanoa eikä vanhemmat sitä vaadi myöskään. Vanhemmat käyttävät isovanhempia taloudellisesti hyväkseen, näin on ollut aina. Nyt vanhuuden höperönä/muistisairaana on toinen isovanhemmista vihdoin sanonut ettei halua sitä töykeämpää kesäksi ja siksi ei voi ottaa sitä toistakaan. Saa nähdä näinkö käy. Toivon niin, koska niitä sanomisia sitten vatvotaan ja itketään. En ole enää suoraan tekemisissä itse. Näin tässä suvussa, syitä voi olla kai monia.
Ettekö osaa suvussanne pitää rajoja?
Jos lapsi sanoo sinulle törkeitä, vastaa ettei sinulle puhuta no
Olen täysin samaa mieltä että outo suku meillä. Niin sanoivat ystäväni jotka tästä kaikesta tietävät. Mutta ei se lapsi rupea muihin käytösmalleihin kun mitä omat vanhemmat hyväksyvät/ovat opettaneet. Niillä kerroilla kun siellä olen käynyt niin se olin minä joka sanoin että miten sanotaan? Ei vanhempia kiinnostanut. On muuten loppuneet vuosia sitten kiitokset myös heiltä. Minä pidän omat rajani, isovanhemmat saavat päättää omansa. Ennen vanhempani sanoivat että kun sisaruksestani on aina täytynyt huolehtia kun taas minä olen huolehtinut itsestäni, niin se hyysääminen on jatkunut vaan vähän niinkuin varuulta. Toivon todella että vanhempani asettaisivat rajansa, koska asioiden valittamisesta muille ei ole mitään hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele yhtään vuoroviikkoilun räjähdysmäistä lisääntymistä, kun nykyperheillä ei ole tukiverkkoja. Ja ei, en syyllistä isovanhempia, totean vain faktan.
Täällä on boomerit jo haukuttu. Luuletko että oli tukiverkkoja kun perheiden mummot asuovat jossain vaikka itä-suomessa maaseudulla ja perheet vaikka suurissa teollisuuskaupungeissa. Tosin ei ollut niin hirveästi tarpeitakaan käydä kuntosaleilla, tyttöjen illoissa, festarit tms jäi sinkkuaikoihin. Jos nyt jotain iltamenoja oli , ne soviteltiin puolison kanssa, mene sinä ammattiliiton kokoukseen jatkoineen, meillä on työpaikan liisalla tupperwaret ens viikolla, menen sinne, oo sinä kotona silloin.
Ei tarvinnut erota, täyspäisinä selvittiin ja lapsetkin täyspäisiä elämässään menestyneitä.
En muista ketään tutuissa jolla olisi ollut mummot samassa kaupungissa. Tietysti totrakai mummoverkostoja oli silloinkin joillakin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi kieltäytyi hoitamasta lapsenlastaan eli poikaamme. Mies oli vielä yrittäjä enkä päässyt mihinkään sillä suku kaukana.
Anoppi on sellainen todella voimakas tyyppi. Loppujen lopuksi meillä kävi tuttu hoitamassa poikaa 2 h viikko. Maksettiin palkkaa. Ja anopin luonteen huomioiden oli varmaan hyvä ettei suostunut hoitamaan.
Entä miehesi anoppi? Oliko hän yhtä ikävä ihminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jotainhan on tapahtunut, lapset ovat häiriytyneitä kuulemma, vanhemmat ei jaksa arkea, ymmärrän työttömyys on raskasta, ihmisillä tarpeita, täytehuulia, pyöreitä peppuja, silikoneja, ja aikuisille paljon harrastusmahdollisuuksia. Lastensuojelulla kädet työtä täynnä, läheinen ollu 20 vuotta lasuna ja sanoo aina pahemmaksi perheiden ongelmien muuttuvan.
Eivät ne kaikki enää voi johtua 40-luvulla syntyneistä ihmisistä. Tai ehkä sitten johtuu, ehkä joku sosiologi senkin tutkinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele yhtään vuoroviikkoilun räjähdysmäistä lisääntymistä, kun nykyperheillä ei ole tukiverkkoja. Ja ei, en syyllistä isovanhempia, totean vain faktan.
Täällä on boomerit jo haukuttu. Luuletko että oli tukiverkkoja kun perheiden mummot asuovat jossain vaikka itä-suomessa maaseudulla ja perheet vaikka suurissa teollisuuskaupungeissa. Tosin ei ollut niin hirveästi tarpeitakaan käydä kuntosaleilla, tyttöjen illoissa, festarit tms jäi sinkkuaikoihin. Jos nyt jotain iltamenoja oli , ne soviteltiin puolison kanssa, mene sinä ammattiliiton kokoukseen jatkoineen, meillä on työpaikan liisalla tupperwaret ens viikolla, menen sinne, oo sinä kotona silloin.
Ei tarvinnut erota, täyspäisinä selvittiin ja lapsetkin täyspäisiä elämässään menestyneitä.
En muista ketään tutuissa jolla olisi ollut mummot samass
Tämä!!!
Ei 60-80 lukujen lapsuudessanikaan kenenkään kavereittenikaan mummot olleet hoitoapuna. Asuivat kaukana, olivat jo liian sairaita ja vanhoja tai kuolleita.
Itse sain viettää serkkujen kanssa mummolassa kouluikäisenä aikaa ilman vanhempia. Mutta ei mummo järjestänyt mitään tekemistä, serkkujen kanssa touhuttiin keskenämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskitytäänkö nykyaikana liikaa someen ja sen luomiin mielikuviin millaista lapsiperheen elämä tulisi olla?
Ennen somekulttuuria iltaisin oli aikaa olla läsnä, nykyään tuijotetan puhelimia.
Täällä myös mainitaan monesti, miksi mummo ei hoida. Hei miksi pappa ei myös hoida?
Mutta edelleen on päällä se, että äiti hoitaa ensin omat lapset ja sitten vielä lapsenlapsensa.
Kun on hoitanut itse useamman lapsen, ollut työssä ja eläkeikä nousee koko ajan, niin ehkä ei jaksa olla pienten lasten hoitajana.
On eriasia käydä kylässä vanhempien kanssa, kuin jättää lapset hoitoon.
Myös kuusikymppisenä on kiva nauttia erilaisista harrastuksista, joihin ei ehkä aiemmin ollut mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus ajatellut, miten ennen mummo kertoi omasta lapsuudestaan ja suvusta minulle, miten mummo luki minulle ääneen ja miten mummo piirsi, väritti ja kertoi keksittyjä tarinoita.
Voisiko olla , nykylapsilla kiinnostus erilaiseen ajanviettoon, pitääkö olla nettiä tv:tä ja muutenkin vauhtia.
Olisko kohtaamis ongelmia osalla?
Kyllä lapset edelleen myös leikkivät.
Viime vuoden elokuussa meille syntyi lapsenlapsi. Alusta alkaen oli suunniteltu että kun on puolen vuoden ikäinen niin pääsee mummolaan yökylään, vanhemmat tuovat tai me haemme (lapsen isän pitäisi asentaa meidän autoon turvaistuin mutta on asia aloittamatta valmis).
Mummolassa varusteet valmiina kuten sänky, syöttötuoli, leluja jne. Mutta nyt on pikkumiehellä kohta ikää 1v eikä ole mummolassa näkynyt. Kerran sovittiin aloituksentapainen siten että vanhemmat vähin äänin poistuvat kauppareissulle ja me isovanhemmat päivystämme heidän kotonaan pikkumiehen kanssa mutta kun sovittu päivä tuli niin saimme viestin että kauppareissu peruttu.......
Voisi kuvitella että lapsen vanhemmilla olisi mahdollisuus laatuaikaan kun lapsi mummolassa!
Lapsen äiti on viestittänyt että kävisi mielellään lapsen kanssa HopLopissa, ilmoitin että kyllä sopii päiväreissu kunhan se turvaistuin saadaan autoon.
Meille on kerrottu lapsen synttäreistä joten odotamme nyt kutsua. Täytyy ottaa puheeksi yökylät ja HopLop jos vaikka jotain tapahtuisi. Mielellämme olisimme avuksi mutta pitää osata olla tunkeilematta.
Ettekö osaa suvussanne pitää rajoja?
Jos lapsi sanoo sinulle törkeitä, vastaa ettei sinulle puhuta noin. Jos lapsi ei kiitä, sano että lahjasta kuuluu kiittää. Ymmärrän kyllä ettei kiinnosta kasvattaa muiden lapsia mutta sukunne kuulostaa oudolta kokonaisuudessaan.